Huolehtiminen ja huolenpito

Huolehtiminen. Mitä se tuo sinulle mieleen? Entäpä huolenpito? Ne ovat kaksi eri asiaa, mieti aikanyanssia. Huolehtiminen perustuu monesti tulevaan, pelkoon ja uhkakuvaan. Huolenpitoa kuvaa erään ystäväni sanonta, että mossekin kestää kun siitä pitää huolta.

Monet asiat ja tavarat kestävät pienen ikuisuuden, kun pidät niistä rakkaudellista huolta. Huolehtiminen taasen lamauttaa, laittaa ennakoimaan huomisesta. Vakuutusyhtiöt ovat huolehtimiseen erikoistuneita pelonsaarekkeita. Sieltä saa turvaa, kun on valmis maksamaan. ja maksat paljon muutakin kuin rahaa. 

Monetko uhat toteutuvat? Harvat, eikös juu. Kaiken tässä maailmassa voi maksaa huolenpidolla, tavalla tai toisella huolehtiminen kostautuu, ellosluu ja kukkuu? Unia ja valveita, niitä on unessa ja hereillä. Unissakävelijöitä, kuka niistä huolta pitää? Vakuutusyhtiöt?

Huolehtiminen on arpapeliä, veikkausta. Huolenpito on toikkausta, silloin kaikki saa hyvää - kultajyvää. Huolehtimisesta saa  usein vain harmaita hiuksia ja otsaryppyjä. Niin, parempi on huolehtimisen sijaan pitää huolta, ja todeta sitten kun on toteamisen aika: "mikä on niin on." 

Sanotaan, ettei vahinko tule kello kaulassa. Se on totta, vahinko on ettei sitä ymmärretä. Vahingolla, jos sitä siksi kutsutaan on jokin tarkoitus. Laittaa muutosta eteenpäin, tehdä savumerkkejä, joita meidän on tarkoitus lukea ja joiden kautta voi oppia. 

Lukeminen kannattaa aina ja oppiminen on elinikäistä. Oppimista ei ole määritelty oppivelvollisuusikään, se on huolenpitoa joka kohdentuu meihin itseemme. Se on siis meidän luontomme, oppia ikä kaikki - oppiiko sitten ikänä kaikkea? Ei. Eikä tarvitsekaan, tarvitsee vain olla se mikä on. Se riittää.

Huolehtiminen ja huolenpito. Sumuista kiikarointia ja tarkkanäköisyyttä, ennakointia mutulla ja taidolla. Yhtä kaikki, vakuutuksiakin tarvitaan - niin kauan kuin "ajattelemattomuus" perustuu kauppalista-ajatteluun.

Päivänsäde ja menninkäinen

Aurinko kun päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken,
päivänsäde viimeinen.

Hämärä jo metsään hiipi,
päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen.
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa,
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutt' en ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka loisteesi mut sokeaksi saa
- on pimeässä helppo vaeltaa.
Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien
- ja sinut armaakseni vien."

Säde vastas: "Peikkokulta,
pimeys vie hengen multa
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
jos en kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa!"
Joo, niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
kun menninkäinen yksin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valonlapsi on
ja toinen yötä rakastaa.

Jotkut kappaleet ovat kappaleita ylitse muiden, joillekin. Jotkut kappaleet eivät vanhene ja kulu, joillekin. Jotkut, joissa on valoa kohdata pimeys ovat täällä tuodakseen valoa menninkäisille. 

Päivänsäteet valaisevat tietämme ja kaikki on mahdollista. Päivänsäteen ja menninkäisen rakkaus, se vaatii vain valoa.

Kaksi on tietä

Kaksi on tietä tunnistaa toisinajattelu, kaksi on toisinajattelun nyanssia; egon ja sielun tie. Kolme on vaihtoehtoa:

 1) Egon rakenteisiin kohdistuva toisinajattelu riippuen millä
tiellä ollaan, esimerkkinä mainnosten tekeminen ja uusien tarpeiden kasvattaminen tai hetkismi.
2) Henkinen toisinajattelu, esimerkkinä filosofiat ja kaiken yhdistävä hetkismi.
3) Hengellinen toisinajattelu. Elämän tarkoituksen etsintä ja elämän tarkoitus.

Toisinajattelija

Mitä toisinajattelu on sinun kohdallasi? Jos se on omaa ajatteluasi, mitä ajattelet toisin ja toisin mistä? Jos toisinajattelu on ilmiö, jonka tunnistat muissa ihmisissä, mikä on suhteesi näiden ihmisten erilaisiin käsityksiin?

Toisinajattelu on luovaa toimintaa, toimintaa nähdä asiat toisin - uusin silmin. Asioilla on monia totuuksia, joskus on “jämähdetty” vain tiettyyn totuuteen. Kyseessä on eräänlainen unohdus, että asioita voi ja pitäisikin tehdä toisilla tavoin. “Jämähtäminen” on omalla tavalla elämän kaventamista ja perustuu ihmisen egon hengissäsäilyttämiseen, elämän rikkaus on kuitenkin sen monimuotoisuudessa silloin kun monimuotoisuudesta tulee ykseys. 

Toisinajattelu ei siis itsessään ole tärkeää, ajattelijan oivaltaminen sen sijaan on. Kuka ajattelee? Tarkkailemalla sitä, havaitsee tarkkailun kautta tarkkailevansa jotain jota kutsutaan itseksi. Silloin toisinajattelu on kykyä nähdä asiat sellaisina kuin ne nyt ovat. 

Minulle asiat avautuvat ystävällisyyden kautta, silloin niihin astuu ymmärrys. Tarkastellessa jotakin asiaa tai tapahtumaa tuomitsematta sitä, saan paljon tilaa - näkökulmat avartuvat ja niiden kautta avautuu sellaisia syy-yhteyksiä, mitä ei pelkän ajattelun ja pohdinnan kautta ole mahdollista saavuttaa. Minulle tämä tarkastelun paikka on tässä hetkessä, vaikka tarkastelisinkin asiaa taaksepäin tai visioisin sitä eteenpäin. Tärkeintä on tämänhetkisyydessä vallitseva läsnäolo ja sen voimakkuus.

Toisinajattelu voi olla jollekin valinta, tarkastella asioita kriittisesti ja etsien pohdinnan kautta vaihtoehtoja - innovaatiot ja muutos voivat silloin mahdollistua. Ilmiönä tuo varmaan on jotain muuta? 

Minulla se on tietoista mielen hallintaa siten, että pyrin käyttämään ajattelua vain osana prosessia joka on hiljaisuuden kautta saavutettua selkeyttä siitä “mikä on niin on”. Asiat ja tapahtumat ovat kytköksissä ihmisen omaan ajatteluun, ajattelu on egon rakenteista johtuen täynnä häirötekijöitä jolla ego pyrkii pitämään itsensä hengissä. Jos toisinajattelun juuret on vain tehdä itsensä tärkeäksi ja huomatuksi, on toisinajattelulla saavutettavissa kenties vain mainetta ja kunniaa tai niiden kääntöpuoli. Kaikki loppuu aikanaan, kunnian kukkokin kuolee joskus. 

Summa summarium: Toisinajattelu voi olla ajattelemattomuutta, mielen hiljentämistä. Silloin toisinajattelu on heräämistä siksi ihmiseksi joka sinä syvimmiltäsi olet.

Yo-kirjoitukset alkavat tänään kuuntelulla

Kuuntelu on kirjoittamisen laji, ennen kuin kirjoitetaan niin pitää kuunnella. *_*

Uusi vapa

Nokia saa uuden vavan, kela pysyy samana. Toivottavasti tämä kalastelu tuottaa tulosta, kenties Nokian ja Microsoftin yhteistyö lisääntyy. Suuria kaloja, niitä nyt tavoitellaan. Saaliit ovat pienentyneet, välineistöä pitää uusia. Stephen eloP, uuden ajan vapa *_*

http://hetkismi.blogspot.com/2010/07/radio-mafia.html 

Efferentti ja afferentti

Muistiini palautui hetki, kun olin noin kymmenvuotias. Hetken palautti tuoksu, sitä ei palauttanut muisteleminen. Muistan tarkkaan, mitä tuossa hetkessä 36 vuotta sitten tapahtui. Nenäni toimii vielä. *_*

Sanotaan, että hajuaisti on kaikista aisteistamme paras muistamaan ja palauttamaan muistoja esiin. Mutta entäpä silloin, jos sinulla ei ole hajuaistia? Niitäkin ihmisiä on. Onko silloin jokin muu aisti terävöityneempi kuin keskimäärin? Onko aisteilla vakio maksimiteho? Turhan höpinää, aistien hevosvoimat.

Hajut ja tuoksut voivat viedä mielisairaalaan, näin kävi yhdelle potilaalle toimiessani mielisairaanhoitajana 80-luvun lopulla. Eräällä miehellä oli hajuharha, hänen hajuaistinsa oli äärettömän herkkä. Hänelle siis saattoi tahtomattaan haistatella, sillä hän haistoi omien puheittensa mukaan hyvän ja pahan. Hajujen sävyjä hän ei voinut kuvantaa muuta kuin subjektiivisella tasolla, hän ei voinut "näyttää" muille näitä aistimuksiaan. Kuvailu ja kuvantaminen ovat eri asioita, uskottavuutta ajatellen. Yhtä kaikki, se oli hänelle täyttä totta. 

Tämä subjektiivinen aistikokemus, jota aistiharhaksi kutsuttiin, määritteli paljolti hänen tekemisiään. Oli paikkoja jonne hän ei kertakaikkiaan voinut mennä, pahoja paikkoja. Hajuaisti määritteli hänen reviirinsä, hieman samoin kuin eläimillä. 

Hajuaisti on yhteydessä makuaistiin, sen voi todentaa helposti. Kun sinulla on nuha, et maista ruokien makua niin hyvin. Jos laitat sieraimesi tukkoon pyykkipojalla ja haukkaat ruokaa, voit todentaa tämän asian seuraavalla aterialla. Etusormi ja peukalokin riittävät, jos pyykkipojat ovat töissä tai vapaalla. Mikään ei maistu miltään, maku- ja hajuaistilla on siis yhteys toisiinsa. 

Aistit ovat atrimia, niillä saamme yhteyden ulkoiseen aistiravintoon. Se miten tämän ravinnon pureskelemme vaikuttaa hyvinvointiimme, aistitkin voivat saada ilmavaivoja.

Kaikissa aisteissamme on efferentit ja afferentit hermosyyt, vievät ja tuovat "kaapelit". Ihminen ei tiedä paljoakaan majapaikastaan, omasta kehostaan ja aivoistaan. Ihminen on mielenkiintoinen tarkkailukohde, joka avaa ihmetyksen elämän uskomattomasta monimuotoisuudesta.

Täydellistä "suunnittelua", sitä me olemme.

Rakkauden voima

"Hyvän onnen sattuman kautta saattaa ihminen jonkun aikaa hallita maailmaa. Mutta  Rakkauden voimalla saattaa hän hallita maailmaa ainiaan." (Laotse).

Arvottomuuden ylistys

Kävelet polulla, joka on päällystetty jalokivin. Jalokivissä on kauneutta, mutta niiden arvoa ei ole määritelty. Kävelet polulla, joka on arvoton mutta arvokas sille joka arvon tietää, hän nauttii joka askeleesta. Sille joka arvon tuntee, hän tietää arvottamisen olevan turhaa. Arvottomuus tekee kaikesta arvokasta, tässä hetkessä on sen arvokkuus. Sitä ei voi kukaan anastaa, se pitää lunastaa.

Kannan lähteestä vettä

Todellinen syvyys on pinnan ja pohjattomuuden kosketusta läsnäolevassa hetkessä, olemista ja olemattomuutta samassa paketissa. Paketissa nimeltä "minä olen".

Kauneus on rumuuden vastakohta, täällä. Tässä ja nyt ei vastakohtaa ole, on vain kauneus eri muodoissa. Hyvyys on pahuuden vastakohta, täällä. Tässä ja nyt ei vastakohtaa ole, on vain hyvyyttä eri muodoissa. Silloin, kun hyvyyttä ei nimetä, se nimeää itse itsensä nimeämättä kuitenkaan. Sillä hyvyys on nimeämisen yläpuolella, se on kotoisin sieltä missä ei nimetä. Rakkauden alkulähteestä, josta tämäkin vesi on kannettu.

Hän opettaa käyttämättä sanoja; hän työskentelee ponnistamatta; hän valmistaa omistamatta; hän toimii etsimättä toiminnan hedelmiä; hän suorittaa työnsä valmiiksi ottamatta lainaa; ja kun ei hän väitä mitään omakseen, ei voi sanoa hänen milloinkaan menettävän mitään. (Pekka Ervastin käännös vuodelta 1925, Laotsen Tao-Te-King).

Maijan sanat ilon säveleen

Maija. Mielisairaalan osastolla, sanoitti kitarakappaleen jota eräs toinen potilas soitti. Outo sävel, uusi ja ennen kuulematon. Kappaleessa oli ilontäyteinen sävel ja siitä tuli hyvä olo, vaikka sanoista huokuukin kärsimyksen kaiku.

Maija alkoi laulamaan, kirjoitti sanat minulle. Kirjoitan ne nyt tänne, koska niissä on jotain lohdullista. Jotain, joka saa uskomaan hyvyyteen ulkoisista vastoinkäymisistä huolimatta. Pohjalla on lupaus, lupaus siitä, että joskus se vielä soi - Maijan sanoin. Sovitettuna toteuttamiskelpoiseen muotoon, sävelen ja sanojen liittoon.

Ilon Sävel

Tapasin mä toisen, aivan erimoisen.
Sävelen hän oitis, kitaralla soitti.
Nuotit ei oo pieles, eikä mene viereen.
Siinä on kaikki, kielet täydes virees.
Sepä sointu kaunis, sävelistä kaunein.
Mieleen painui hetki, polttanut ei sätkää.
Sikarin hän poltti, multa menis holtti.


Liian monta aikaa, mennyttä taikaa.
Rakastaakin voisin, ellei olis toisin.
Tuskat kaikki kurjat, apua hain turhaan.
Rakkaus kai vaikka, parantaa voi kaikki, jota en uskalla, siksi elän tuskalla. Kuolemaakin kaipaan, mitä aikaan sainkaan?


Värssy tässä riittäis, vaan ei nuotin viereen.
Kulunut ei kielen, muistini ei mielen.
Mieli oli puoliks, puoli oli mieliks.
Mitä tehdä voisin, eläisin kai toisin.
Mieletön on mielen, järjetön ei kielen.
Sen mä tajusin, siitä kertoo säekin.


Aurinkokin varjos, kuukin joskus puoliks.
Sirpaleina aivan, sydän särkyneenä.
Enkelin kyyneleinä, kyykäärmeen lumottuna tanssin.
Siitä menin transsiin, luonnon lait julmat, siitä monet surmat.
Ihminen on hauras, enkä yhtään vauras.
Rikkautein siinä, lapseni, nelinkertainen.


Miksi näitä rustaan, pakottaako tuska?
Erossa olla tuskassa, kuolla, sepä tulis tehdä, että olis ehjä.
Sammaloitua en tahdo, siksi kai nousta aion.
Olla vierivä, vaan en kuitenkaan, sydän kivinen.
Ehjätä mut voisit, sitten kokonainen oisin.

Matkalla tähän hetkeen

Matkakertomuksen vaiheita kuvaava runo tähän hetkeen, silloin kun vielä vilkuilee eteen ja taakse. Silloin kun ahdistaa, sillä on viesti.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/ahdistus-metafora.html 

Muistijuuret

Kuinka pitkälle ihmisen muisti kantaa? Ei kovinkaan pitkälle. Koska se olikaan, kun Jeesus ristiinnaulittiin? Olitko paikalla? Pelattiinko siellä noppaa? Mitä silloin oikein tapahtui?

Muistatko, miten pitkään esi-isäsi eli? Minkä ikäisenä hän kuoli? Mitä hän söi? Mitä hän joi? Millaisia vaivoja hänellä oli? Oliko hänellä steressiä? Oliko hän tyytyväinen elämäänsä? Millainen suhde hänellä oli kanssaihmisiin ja luontoon? Muistatko historiantunnilta?

Historiankirjoitus on lyhyt historianmuoto, eikö? Ei kirjoitettua tietoa ole paljoakaan, sitä on olemattoman vähän. Perinnetietoa siirrettiin itse elämisen kautta, mutta miten on nyt. Nyt kirjoitetaan, kirjoittaminen ei ole itse tekemistä muutoin kuin kirjoittamisen näkökulmasta. Vain tekemisen kautta historiallinen tämän hetken ikuisuus saa jatkumon. Historiaa kirjoitetaan nyt, ei huomenna eikä eilen. Se kirjoitetaan tai paremminkin tehdään, ja tekemisen kautta siirretään ikuiseen tähän hetkeen.

Elintarvikeasiantuntijat. Keitä he ovat? Oppineita, joiden yksi pääaine on kannattavuus. Rahan tuottaminen, eikö se ole outoa? Ei rahaa voi syödä, rahalla ostetaan rahanhankkimiseksi valmistettuja elintarvikkeita. Asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että on yhtä kaiken kanssa. Asiantuntija, hänen pitäisi kulkea luonnossa maistelemassa. Hänen pitäisi etsiä, sillä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. 

Lehmiä, onko niitä enemmän kuin oli vaikkapa 60 vuotta sitten? En tiedä, mutta uskoisin ettei. Voin olla väärässä, mutta se ei kuitenkaan muunna sitä mikä on tämän kirjoituksen punainen lanka. Maidosta karsitaan rasva, samasta rasvasta tehdään jotain. Vettä lisätään, poistetaan laktoosi. Elimistö ei pian enää osaa pilkkoa laktoosia, kun sitä ei tarvitse pilkkoa. Vähemmästä tehdään enemmän, lisäämällä ja poistamalla. Lehmä on upea eläin, se tuottaa kallisarvoista ravintoa meille ihmisille, mutta miksi Arla ja Valio eivät  alleviivaa aitoutta  vaan yliviivaavat sen. Aito maito on jo täydellistä - juurikin, se on jo valmista. Kun koostumusta muutetaan, se ei enää ole laadukasta. Olisiko venäläisillä pieni totuudenjyvä puheissaan?

Muistijuuret ohenevat, kunnes ne katoavat niin ohuiksi karvoiksi ettei niihin enää voi luottaa. Muistijuuret, ne ovat syvällä pimeässä mullassa. Ja on lahonneet juuret, joita ei enää juuriksi tunnisteta lainkaan vaikka ne ovatkin - tietoisuuden vaipassa, joka tuo historian ja tulevan tähän hetkeen. Siellä se on, nyt, tietoisuus.

Lähde

Epätietoisuus siitä kuka olet on epätietoisuutta siitä kuka haluaisit olla. "Ollako vai eikö olla?"

Voitko tietää, kuka olet, jos et tunne syvintä itseäsi? Silloin kuvitat sellaista, jota sanotaan ihanteeksi. Ihanne on ajatusten kautta muodostettu kuva, joka perustuu olemassa oleviin muotomaailman rajapintoihin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, joka on pinnan alla. 

Lähteestä katsoo kasvosi, jotka vääristyvät tuulen mukaan. Tyynellä, tyynenä voit nähdä silmäsi jotka vievät sinut sinne missä olet aina ollut. Todelliseen lähteeseen, jossa sielu asustaa.

Marsun mersu

Marsu. Mersu.

Kumman haluat,

elollisen vai tavaraa elämään?

Kumpaa halajat, halattavaksi.

Salaisuus

Sopimus. Vaitiolo.

Ylimielisyys. Pidättyväisyys.

Ahdistuuhan siitä.

Uusi raha

Uusi raha on vanha keksintö. Bonusta, jokainen ketju tarjoaa bonusta. Bonus on korttiin pakattua ystävällisyyttä, siitä että keskität hankinnat yhteen paikkaan.

Avaan kyläkaupan oven. Ovi helähtää tiukun liikahtaessa, soittaessa tulosävelmän. Kauppias hymyilee - bonusta. Toivottaa tervetulleeksi - bonusta. Kysyn, missä on mitäkin. Kauppias vastaa - bonusta. Kassalla kauppias pakkaa ostokset - bonusta. Ilmainen muovipussi - bonusta. Antaa vaihtorahat, niiden mukana marianne-karkki - bonusta. Lähteissäni toivottaa tervetulleeksi, hymyilee - bonusta. 

Nykyisin bonus on plussapisteitä, kredittejä ja tuotetarjouksia. Keskittyy keskittämisen palkitsemiseen, korttipeliä. 

Alkuperäinen bonus on välitöntä palautetta, ihmiseltä ihmiselle suunnattua ystävällisyyttä ja kiitollisuutta. Siinä on toikkauksen piirteitä. *_*

Jaloa säteilyä

Rihmastot kiertävät maaperässä, jalous säteilee joskus sammaleen alta. Rakkautta on, sen eri ominaisuuksia. Valoa säteilee ympäristössä vaikka sitä ei tiedosta, sen tuntee kun silmät alkavat näkemään. Silloin 'ympäristössä' muuttuu muotoon 'ympäristöstä', mutta sitä ennen pitää löytää minänsä. Uninen ei näe kuin unikuvia, jotka ovat heijastuksia siitä missä olet ollut ja minne olet matkalla. Hereillä ollaan tässä ja nyt.

Jokaisella on tällä matkallaan mukanaan Rakkaus, jokaisella jokin jalo rakkauden piirre säteilee kun kiinnität jakamattoman  huomion ihmiseen. Mieti ystäviäsi ja läheisiäisi, mitä rakkauden jaloa piirrettä he säteilevät? Mikä pyrkii ulos, mitä ei ego peitä alleen. Säteitä on, säteet kertovat Rakkauden olemassaolosta täällä maailmassa jossa elämme.

Silmillä ei yksin näe, aistit ovat kuitenkin hienoja ominaisuuksia. Aistien monimuotoinen käyttäminen on niiden yhdistämistä toinen toisiinsa, kehon ja mielen yhteistyötä tietoisuuden ohjatessa aistimista. Silloin vasta näet, rikkautta ja kauneutta on - kaikessa ja kaikissa.

Joku on hauska veikko, hän naurattaa. Joku säteilee sileyttä, toinen rosoa. Joku auttavaisuutta, kolmas kaunopuheisuutta. Ymmärtäjä ymmärtää, saa ihmiset avautumaan. Joku kapinoi, vapauden kaipuu heijastuu hänen olemuksestaan. Yksi on tarkkaavaisuus, huomioi pienetkin yksityiskohdat. Neljännessä hehkuu järjestys, viidennen äänenväri saa huokaamaan. Kuudes pitää puhtaudesta, paikat kiiltävät. Seitsemäs osaa ja haluaa tehdä, tekeminen ohjaa oppimista. Kahdeksas näkee syvemmälle, suunnittelee uusia muotoja...

Niin, edellä oleva luettelo jatkuu ja jatkuu. Koskien kaikkia 6,8 miljardia ihmistä jotka ovat täällä nyt, mutta myös niitä jotka ovat täällä käyneet ja tulevat käymään. Sillä kaikki on elämää, joka ei koskaan katoa. Elämä sykkii Rakkaudesta ja Rakkautta läsnäolevassa, ikuisessa nyt hetkessä.

Maailma on paratiisi, vaikka monesti kuulee 'ajattelijan' sanovan maailman olevan paha paikka. Maailma on kuitenkin täydellinen, samaa täydellisyyttä kuin sinäkin olet. Silmiesi takana on maailmankaikkeus, jota kannat mukanasi joko kevyesti ja iloiten tai raskaasti kärsien. Oivaltaessaan mitä kantaa mukanaan, olemukseen astuu elämän tarkoitus - ja se on olla hyvä. *_*

Ampiaispesä

Ampiaispesä väärässä paikkaa on juuri siellä minne ampiaiset ovat sen rakentaneet. Ovatko ampiaiset siis tehneet arviointivirheen? Eivät. Se on niille otollisessa paikassa, se on siis siellä minne sen voi rakentaa. Rakenteissa pitää olla jotain sellaista, jos sitä ei sinne rakenneta, ettei siellä ole sille otollisuutta. Pesän rakentamista ohjaa tietoisuus siitä, että siihen voi ja saa rakentaa.

Ampiaiset, herhiläiset. Niillä on sama logiikka kodinrakentamisessa kuin ihmisilläkin. Ne asettuvat sinne, mikä tuntuu oikealta paikalta ja jossa ne saavat kotirauhan. Alkoholinkäyttö kuvastaa ampiaisen kodinrakennusviettiä, paikkaan joka on pesälle otollinen. Mistä ampiainen sitten koostuu?

Laita grogilasin pohjalle muutama jääpala, lisää alkoholit ja pidennä inkiväärijuomalla. Hämmennä ja tarjoile lyhyen pillin, appelsiinisiivun ja cocktailkirsikan kera. Ampiainen juoman nimenä jo varoittaa, muttei yksi ampiainen pesää tee.

Miten usein päästät ampiaisen sisääsi kartoittamaan pesänrakennusmaisemaa, riippuu sinusta. Miten hyvin otat sen vastaan, oletko iloissasi kun sen kutsut vai haetko siitä iloa? Joskus ampiainen tekee pesän, joka valtaa mielesi ja kehosi. Silloin on tie kohti katkaisuasemaa alkanut, sillä pesässä on armoton kuhina. Siitä johtuu, että aivot turpoavat - ja kun lopetat ampiaisten juomisen ne alkavat kutistumaan - delirium tremens eli juoppohulluus vaanii. Sen välttää, kun paikka ei ole otollinen tai kun se on jatkuvasti otollinen. Valinta.

Ampiaisia on monia eri lajeja, mutta niillä on yksi yhteinen nimittäjä. Se olet sinä itse, pesän raaka-aineet löytyvät ajatuksistasi ja emootioistasi. Siellä on ampiaisen hyvä elää, niin kauan kun paikka on otollinen. *_*

Viestin tukahduttaminen

Kehosi reagoi ja lähettää viestejä, samoin mielesi. Niistä voi oppia ja niiden kautta voi muuntua ja muuttaa käytöstään sekä tapojaan. Viestien ulkoiset merkit, oireet, voi kuitenkin tukahduttaa ja oppimiskokemuksen keskeyttää lääkkeiden avulla, ennen kuin on edes oppinut mitään.

Mitä oikein tarkoitan? Tarkoitan, että lääketeollisuudesta löytyy helpotusta moniin eri vaivoihin. "Harmiton" vaiva on vaikkapa närästys, hienommin sanottuna refluksitauti. Siihen löytyy tehokkaita mahahappoja neutralisoivia lääkkeitä, ja kun antisidit toimivat, saattaa olla että niiden syömisestä kehkeytyy tapa. Tapasi eivät muutu,  kun et enää koe epämiellyttävää närästystä. Tapoihisi on tullut vain yksi tapa lisää, lääkkeen syönti.

Mistä tuo närästys tulee sinulle kertomaan? Kenties tupakoit liikaa, sinulla on ylipainoa, syöt illalla rasvaista tai imelää, juot alkoholia, ja joskus se on osaltaan myös psykosomaattista. Kyllähän tuossa on aika paljon tavaraa, kun tuon oivaltaa. Paljon asioita, joihin voi pureutua ja joiden kautta voi parantaa elämisen laatua ja omaa terveyttään. 

 

Pohjimmiltaan on kyse vastustuksesta, ei hyväksytä närästystä. Ei myönnetä, että sillä on asiaa sinulle. Pidetään sitä vihollisena, vaikka se on ystävä joka on tullut auttamaan. Ei myönnetä, että "mikä on niin on" ja muuteta tilannetta viestin pohjalta siten ja sillä tavoin kun on tarkoitettu - oppimalla; ymmärtämällä luettu ja oivaltamalla rivienvälit.

Oman itsen, kehon ja mielen tarkkailulla on suuri merkitys hyvinvointiin. Viestit tulisi lukea ja ymmärtää, jotta voi oivaltaa.

Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä

Ruotsissa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen vuonna 1967, päivää kutsutaan H-päiväksi. Pitää myöntää, että siinä on ollut riskinsä. Kuvitelkaa, että Suomessa siirryttäisiin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Sehän olisi pakotusta sellaiseen, joka varmasti lisäisi ensin alkuun onnettomuuksia. 

Suomeen tuodaan Englannista käytettyjä autoja, joissa ohjaamo on oikealla. Ne on alunperin tarkoitettu vasemmanpuoliseen liikenteeseen. Ohitustilanteessa nuo autot saattavat olla vaarallisia Suomessa, kun normaalisti hanttimiehen puolelta määritellään ohittamisajankohtaa. Posti ei ohittele, joten postinjakajilla tuo on turvallista.  Joskus, ainakin maaseudulla tuon huomaa aamulehden kolahtaessa luukkuun vasta puolelta päivin.

En tiedä, kun minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiasta. Tämä on arvuuttelua, riskien kartoitusta. Yksinkertaisesti kuitenkin, vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle siirtyminen, ei välttämättä ole ongelmatonta. Politiikassa tätä kutsutaan loikkaamiseksi, sekin tuottaa hämmennystä. Pelisääntöjä pitää olla, kun liikutaan kentällä. Niin politiikassa kuin liikenteessäkin.

Urho Kaleva Kekkonen täyttää tänään 110 vuotta, kummalta puolelta hän ajaa? Vasemmalta vai oikealta?  Onko hänellä kortti voimassa? Onko Kekkosella muuten ajokorttia laisinkaan, kun en muista nähneeni hänen koskaan ajavan autoa. No, eihän sitä kortilla ajeta, taitohan ratkaisee ja vireystila. *_*

Ainoa rakastaa jokainen

Ainoaan Jean Sibelius rakasti, sävelsi ja soitti. Teki seitsemän sinfoniaa, olikohan se Ainon syy vai seuraus? Ainolla oli kuitenkin merkitys, se on kuultavissa Jannen teoksissa. Hän ei ollut ainoa, joka oli Ainoon rakastunut. 

Juhani Aho jäi kuitenkin nuolemaan näppejään, otti kynän ja kirjoitti teoksen "Yksin". Aino innoitti siis Juhani Ahonkin kirjailijan uraa, aikasmoinen muusa. 

Ainon vei musiikki ja sikarin tuoksu, ei vienyt rautatie, ei tehnyt virhettä eikä erehdystä, vaikka os. olikin järnfelt.  Jätti kotinsa ja muutti Ainolaan, jossa Janne Ainoaan kenties tänäänkin rakastaa.

Seitsemän oikein, yksin, rautatie ja paljon muuta. Ainoa kiitän, ymmärrän: Kiitollisuus on ymmärryksen sisar. 

Holistinen veikko

Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, eli mäyräkoirassakin on enemmän kuin 12 pulloa. No, se on totta, kun juot nuo 12 on sinulla nyt 12 tyhjää pulloa. Ensin oli täydet ja sitten tyhjät, sehän tekee yhteensä 24. Koko kori mäyräkoiran hinnalla, mutta eri aikaan.

"Hik", miettii mies varjoisten katujen, "olisko nuo tyhjät pullot redusoitavissa täysiks?" 

Holistinen ajattelija, enemmän kuin osiensa summa.

1000 vuotta aikamatkoilla

Ajan ajattomuudessa, aikakoneella. Matkaa on pieni ikuisuus, matkakorvauksena iankaikkisuus.

1.9.1927

Mies istuu pienen keittiön pöydän ääressä katajainen lusikka kädessään, katsoo tyttöjään. Kolme tyttöä, hyviä plikkoja - vaimo ja kaksoset. Tänään on uusia perunoita ja haukea, ruisleipää ja voita. Tänään on Rakkautta tupa täynnä. *_*

834 vuotta aikamatkailua

Kolme tapahtumaa. Kolme matkaa. Tässä hetkessä, nykyisyydestä menneeseen ja takaisin. Aikakone on, minä olen.

51 vuotta sitten

Suomen ensimmäinen kamerakierros alkoi, sohvaperunat istutettiin.

295 vuotta sitten

Aurinko laski Ranskassa.

71 vuotta sitten

Oikosulku Puolassa.

Multa tuli jo

Se tuli jo keväällä, minä sain sen. Ostamalla ja kantamalla kotiin, yhden auringon maahan.Viisi säkkiä aurinkoa, kesällä yksi aurinko oli kuitenkin ihan tarpeeksi. No, säkit jäivät avaamatta ja multa - se jäi käyttämättä.

Multakin on ilon kasvualusta, nyt tässä hetkessä ja keväällä kun istutan siihen taimet. Kauneutta, sitä on maailma täynnä.

Syksyn Sävel - Juice

Katu täytyy askelista

elämä on kuolemista

pane käsi käteen ollaan hiljaa

pyydä minut aamuteelle

anna vettä kuihtuneelle

nyt on elokuu ja minä olen viljaa

En ilosta itke en surusta itke, jos itken

niin itken muuten vaan

ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon

sua rakastan joskus enemmän

ole mulle vähän aikaa hän

Ota minut sinun uniin

vaikka nousen toisiin juniin

nyt on lokakuu ja minusta näkee sen

Kun tulen kiinni sinuun

jumalatkin uskoo minuun

vaikka itse aina usko en

En ilosta itke en surusta itke, jos itken

niin itken muuten vaan

ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon

sua rakastan ehkä enemmän

ole mulle vähän aikaa hän

Tytydytyty tytydytyty tytydytytty ty ty ty ty *_*

Juice Leskisen "Syksyn sävelessä" ei puhuta syyskuusta, vain elokuu ja lokakuu mainitaan. Siitä huolimatta se tulee näin syyskuussa ajatuksiini, toisaalta se on yksi minun suosikkikappaleista. 

Syksyn sävel, vaikka ko. kappaleessa ei suoranaisesti ole tätä perusrytmiä jota sadepisarat rytmittävät, tuo mieleen vesisateen ja vesipisaroiden soittaman konsertin. On todella jännä kuunnella tuota perusrytmiä, josta kasvaa kaikki musiikki. Olet kuullut vesipisaroiden soitantaa, mutta oletko todella kuunnellut?

On upeaa, kun vesipisarat tippuvat, vaikkapa vesirännistä ja niiden tahti on muuttuva. On nopeita jaksoja, välissä pari hidasta ja kappaleessa on selkeä toistuvuus. Kutsun tuota luonnon perusrytmiksi, sitä voi kuunnella myös talvella esim. saunankiukaan toimiessa instrumenttina. Lämpö on kapellimestari ja vesi soittaa itse itseään molekyylien hajotessa epäjärjestyksessä vesihöyrynä iholle. Ja kaikki on järjestyksessä.

Nyt, kun on syksy tästä konsertoinnista voi nauttia. Siihen voi lähteä mukaan koko olemuksen toimiessa yleisönä tälle loistavalle sinfonialle. Tulitikkuaski käteen, sillä se on hieno instrumentti ja voit osallistua tämän konsertin soittoon.

"Sulle, mulle ja tolle"- linkkiluettelo

Linkkiluettelosta pääset Eckhart Tollen kirjojen esittelyihin sekä netti-tv-sivulle. Snatam Kaurin tarjoaa hiljaisuutta musiikin välityksellä.

Sairauskassan korvaukset

Ovet joista kuullaan ja joista huutoosi vastataan. Ollaan kuulolla, ovet auki. Korvauksia haetaan, jotta tullaan kuulluksi ja jotta saadaan hyvitystä. Hyvitystä jostain, joka kuuluu korvauksien piiriin. 

Sanaleikkiä. Sanoissa on paljon merkityksiä. Joskus ne ovat loogisia siihen nähden, mitä niillä alunperinkin tarkoitetaan. Monimuotoinen suomenkieli, suomiesten kieli. *_*

Syrjällään normaaliin

Seuraavaksi Eppu Normaalin pohdintaa ajasta kappaleessa "85".

Silmämme avataan ja suljetaan
Me maailman pyörällä kuljetaan
Ylöspäin ja alas ja ympäri hei
Maailman pyöräni vei
Elämäni oli tylsää niin
Sitä tylsyyttä katselin silmät kii
Silmäni avasin ja maailman näin
Maailmaani katsomaan jäin

On vuosi '85, kauan on aikaa on siis
Siitä kun viimeksi ylöspäin pyörähdin pyörässä näin

Täällä metrossa maailman lauluja kirjoitan,
Lauluja siitä mitä mä nään ja mitä tunnen sisällä pään
Ja missä kuljin milloinkin, mietin nyt, silloinkin,
Mietin kenelle lauluni teen, missä oon, minne meen

Syrjällään oikeaan

Lueskelin kirjaa "Mitä voi sanoa? Keskustelukirjeitä kuolemasta". Kirjailijat Hannu Raittila ja Juhani Syrjä käyvät dialogia kuolemasta.

Suora lainaus Juhani Syrjän kirjoituksesta sivulta 46:

Lomalle kronologiasta voi päästä ajattomaksi hetkeksi, sitten viriää harvinaista tapausta juhliva tietoisuus, jonka ansiosta puhtaaseen olemassaoloon vajoamisen voi muistaa. Paratiisi on koko ajan meissä, mutta sinne ei pääse pyrkimällä.
   Yhteyden ajattomuuteen voi saada myös vaaratilanteessa. Katolta luisuminen voi kestää kauan. On aikaa miettiä jarrutustekniikoita ja alastuloa. Hätäytymätön mieli vaeltaa tiedostoissa ja luo parasta mahdollista tekniikkaa. Kliseet ovat tiedon taskuja. Eletyn elämän voi joku todella nähdä kulkevan filminauhana silmiensä edessä. Ihminen on elämänraivonen ja kokemuksesta oppiva eläin kuin susi.

Syrjällään ollaan, kun mietitään asioita eri näkökulmista. Oivalluksia on siellä täällä, syrjällään olo on tärkeää jotta taiteen kautta saadaan esiteltyä asioita joita on muuten vaikeaa pukea sanoiksi.

Hannu Raittila kirjoittaa Syrjälle rohkeaa tekstiä ja toisin päin. Syrjältä voi tippua normaaliuden ulkopuolelle, mutta tietty varovaisuus paistaa kirjoituksista läpi. Ollaan aiheessa, jossa mennään ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle, silloin egolla alkaa olla tuliset paikat. Ymmärtäminen kun vaatii ajasta luopumista, kuolema pitää kutsua kastejuhlaan.

Hannu Raittila kiteyttää keskustelun kuolemasta hienosti yhteen lauseeseen: "Kaikki, mistä voidaan puhua, on elämää." 

Niin, kaikki on elämää...  

Kaksoiskuva

Katsot silmiini, näet kaksoiskuvan. Se sinä olet, sinä ja minä.

Bobombom duaa

Bobombom duaa
Bobom heijeijeijei
Bom duaa
Bobombom duaa
Bobom heijeijeijei

Vain elämää, ei sen enempää
On kaikki tää, koita ymmärtää
Vain elämää, ei sen enempää
Myös kesä tää kohta taakse jää

Bobombom duaa
Bobom heijeijeijei
Bobombom duaa
Bobom heijeijeijei

Kaiku ja peili

Kaiku vastaa mitä sinne huudetaan, peili kuvastaa kuvan jonka sinne lähetät. Sisäinen kaiku ja peili, sama logiikka. 

Lähettäjä saa takaisin sitä mitä lähettää, se on hienoa. Mitä siis haluat lähettää, kirouksiin vääntyneet kasvot vai nauravat silmät? Postia itsellesi.

Rakasta itseäsi, sillä kirje itseltä sisältää lähettäjän viestin.

Sudenkorento

Kansanperinteen mukaan sudenkorento elää aamusta iltaan, tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sudenkorento elää lajistaan riippuen muutamasta päivästä jopa kuukausiin. Kansanuskomuksen mukaan sudenkorento voi ommella nukkuvan silmät kiinni, mikä olisi aika ihme  hyönteiselle.

Samana päivänä voi kuitenkin syntyä ja kuolla, välissä voi olla vuosia. Näin kävi näyttelijä Ingrid Bergmanille, joka eli 67 vuotta aloittaen ja päättäen taipaleensa 29. elokuuta. Sellainen oli Ingridin elokuvan alku ja loppu kalenterin mukaan, mitähän tuohon väliin sisältyi?  Toukka- ja siipivaihe, ne ainakin. 

Onko näyttelijä lähempänä itseään, kun saa elää hahmojensa kautta läpi monta persoonaa? Onko se rikasta vai köyhää? Mikä oli hänen aito rooli elokuvassa "Elämä"? Voiko sen vuokrata pimenevien iltojen ratoksi - toisen elämän?

Yhtä ja samaa elokuvaa, siinä olemme kaikki. Elokuvan nimi on Elämä, se ei ole kenenkään omaisuutta. *_*

Paradoksin voima

Meidät on opetettu tahtomaan, haluamaan asioita. On tavallisia, arkisia haluamisia ja sellaisia, jotka vaativat tavoitteita. Ne vaativat kalenteria, kenties vuosien päähän eteenpäin. On siis tavoitteita, jotka toteutuvat kun olet tarpeeksi määrätietoinen. Tätä yhteiskunnassa arvostetaan, eikä sitä voi moittia. Se on juuri sellaista, kun maailma tänä päivänä on. Niin, se on optimaalia. Normaalia. Ihmisen pitääkin tahtoa, asettaa tavoitteita elämässään jotta hänellä on elämälleen tarkoitus.

Tämä määrätietoinen tahtominen ja tavoitteiden asettaminen vie monesti meidät pois tämänhetkisyydestä. Matkalla päämäärään saatamme kuitenkin kokea jotain välähdyksiä onnellisuudesta, tehdessämme unelmistamme totta. Tulee hetkiä, jolloin nauttii siitä että on matkalla eikä mieti valmistumis- tai muuttopäivää. Nämä hetket kultaavat muistot, kärsimyksen mielellään unohtaa. Unohtaa ja kuoppaa, sillä "otsasi hiessä tulee sinun leipäsi ansaita". Tämä oravanpyörä, joka kuitenkaan ei ole pyörä, vaan lineaarinen eteneminen tavoitteen asettamisesta tavoitteen saavuttamiseen, tapahtuu psykologisessa ajassa. Se on unennäköä, josta herääminen on vaikeaa tai oikeastaan liian helppoa. 

Muotojen maailmassa ei ole totuttu ajatukseen että mitään voisi saada ilman pitkäjänteistä ajanhallintaa. Nyt siirrymme sellaisiin rakenteisiin, kun mieli. Mielen muokkaamisessa paradoksin käyttäminen on hyödyllistä. Silloin sinun on kuitenkin jo hyvä tietää, mitä et tahdo. Silloin sinun pitää olla valmis kutsumaan viikatemies paikalle vikatoimaan egosi rakenteita, jotta pääset eroon omasta itsestäsi ja saat syimmän itsesi paljastumaan ja ottamaan paikkansa tässä elämässä. Siten elämään astuu elämä. 

Paradoksina sinun siis pitää kuolla, että saat elämän. Pienet kuolemat tuovat aina palasen elämää mukanaan, mutta tätä et voi suunnitella. Et voi asettaa tavoitteita tulevaan, valmistumispäivää et voi määritellä. Sillä jos niin teet, olet aina kauempana tavoitteestasi. Tavoitteesi on tämä hetki, nyt. Mutta miten siihen voi päästä, siihen missä jo on?

Ihmisen mieli on veikeä tapaus. Mitä enemmän haluat olla ajattelematta, arvostelematta, luokittelematta ja nimeämättä asioita, sitä helpommin ne alkavat kuin kiusallaan tulla esiin. Havahtuminen on kuitenkin se ensimmäinen askel, silloin tarkkailija on jo mukana elämässäsi. Mieli toimii paradoksin voiman kautta, se on siirtymävaiheessa hyvä keino purkaa egon rakenteita. Se on myös keino, jolla saat vahvistettua egon rakenteita. Siksi havahtuminen on tärkeää, sillä tarkoitus ei ole mennä ojasta allikkoon. 

Yksi tärkeä asia on olla tuomitsematta, vaikkapa omia ajatuksiaan. Miten voisit luopua ajattelusta, jos et hyväksy ajatteluasi. Sinun pitää täydellisesti hyväksyä ajatuksesi, jotta voit olla ajattelematta. Itsetuntemus ilman analysointia on tärkeä askel kohti kotia, joka olet.

Oletko huomannut joskus, kun sinulla on kiperä ajatustehtävä. Sanot itsellesi, ajattele. Ja mitä tapahtuu? Ajatus ei luista lainkaan. Kun haluat päästä tähän hetkeen, salli tietoisesti itsellesi ajattelu - silloin saat tilaa. Salli arvostelu, mutta tee se tietoisesti. Voit käyttää imperatiivia, kun näet jotain jota haluat arvostella. Anna itsellesi lupa arvostella, mutta tee se tietoisesti. Kokeile mitä tapahtuu! Jos tunnet vihantunteita jotain asioita kohtaan, vihaa tietoisesti sitä. Vihaa. Kokeile mitä tapahtuu! Et lyö ketään, minä takaan sen. 

Älä tuomitse itseäsi, ole sille lempeä, sillä näin opit tuntemaan itsesi joka et ole. Havahtuminen avaa sinulle valinnanmahdollisuuden, sillä sitä ei ennemmin ole. Haluatko kärsimystä vai vapautua siitä? Haluatko, että viikatemies vikatoi vastarinnastasi huolimatta, vai tietoisesti.

If, pohjolassa, hämeessä tai pohjantähden alla

Mitä epätodennäköisempää on, että lähiaikoina sairastuisit, vammautuisit tai kuolisit, sinut vakuutetaan  mielellään näiden uhkien varalta. Mutta jos olet jo kokenut jotain ennenmainittua, on vaikeaa saada vakuutus. Vakuutus vaatii vakuuksia siitä, että voitto vakuutuksen antajalle on taattu. Vakuuttaja pelaa tulevaisuuden uhkilla ja mielikuvilla, pelko on sen mannekiini. Ehtoja tarkastetaan maksettujen korvaussummien pohjalta. Vakuuttelu on rahakasta hommaa, eräs taiteenlaji.

Saako henkivakuutuksesta rahat, jos kuolee ja jatkaa elämänä elämää? Ennakkotapauksista en ole kuullut. Japanissa kylläkin on paljon ikä-ihmisiä, jotka nostavat eläkettään vaikka ovat kadoksissa. Heillä tuskin on henkivakuutusta, sillä omaiset pitävät heistä hyvää huolta. *_*

Pakkopaita

Pakkopaita päällä estradille, se on vaikeaa. Elokuvassa nimeltä elämä, ei jaeta oskareita jos vaatetus on väärä.

Tunne lukko, tunnelukko

Tunnelukko on lapsuudessa opittu haitallinen uskomus, joka ohjaa ajatuksiamme, tunteitamme ja käyttäytymistämme. Tunnelukot laukaisevat voimakkaita vihan, pelon, surun ja ahdistuksen tunteita. Tunnelukon voi aiheuttaa lapsuudessa tapahtunut hylkääminen, arvostelu, ylisuojelu, kaltoin kohtelu, syrjintä, hyväksikäyttö tai laiminlyönti. Tunnelukko saa aikuisen luomaan uudelleen niitä lapsuutensa oloja, jotka olivat vahingollisia. (http://fi.wikipedia.org).

Hyvä kirja tutustua oman itsen tunneilmastoon on lukea "Avaa tunnelukkosi - vapaudu elämään täydesti". Sitä kautta pureudutaan tunnistamaan tunnelukkoja, jotka ovat syntyneet varhaisessa lapsuudessa. Tunnistaminen vaatii tuomitsemattomuutta, havainnointia siitä mitä sinussa on. Se on vapauttavaa ja näet, että olet itse itsesi luomus.

Seuraavasta linkistä pääset tutustumaan asiaan suorittamalla tunnelukkotestin. Jäkimmäinen linkki vie tunnelukkoterapiaan.

http://www.mentores.fi/index_tiedostot/Page2265.htm

http://www.skeematerapia.fi/

Taivaspaikka

Oletko synnitön? Oletko ampunut ohi maalista? Ohi ampuminen on synti, tarkka-ampujan painajainen.

Tähän on olemassa testi. Voidaanko testillä sulkea sinulta taivaspaikka? Missä on taivaspaikka, jos paratiisi löytyy tässä ja nyt?

Taivastestiin: http://cometell.me/taivastesti/?adcode=googlefi&gclid=CIDA4JD42KMCFYQF3godcmcU8A

Oleminen ihmisenä

Käsillä, esillä, maailmassa, tietoisuudessa ja maailmassa sekä tietoisuudessa tämänhetkisyyden kautta. Olemisen eri asteita. 

Kouluasteet, joita ei ole kirjattu opetussuunnitelmaan. Asteet, jotka suoritat tai et. Asteet, jotka luet tai jätät lukematta. Kielen tajuaa, kielestä riippumatta. Kieli, joka oli  yksi ja sama kaikilla, ennen Baabelin tornia. Tornin kertomushan on Raamatun selitys ihmisroduista ja ihmiskunnan jakautumisesta eri kansoihin, joilla on omat kielensä.  

Käsillä on kaikenlaista olevaa, esillä on mitä käytellään, maailmassa oleminen perustuu pitkälti maailmankuvaan. Ihmiskuvassa nämä kaikki vaikuttavat, lisäksi siihen tulee ihmisenä olemisen henkinen olevuus ja joillekin myös hengellinen. 

Kaiken ollessa kohdallaan, mikään ei ole enää samaa. Harmaudesta kasvaa värit, hiljaisuudesta kumpuaa sävel, tunnottomuudesta sykkii riemu. Niin, ihmiskuva on tarkkailijan silmissä. Silmissä, jotka sulautuvat ihmisen silmiin ja silmiksi. Silmät, jotka näkevät kauneuden.

Mikä onkaan ehjä ihmiskuva? Kuva, jollaiseksi Jumala meidät loi vai se jollaiseksi itse itsesi loit? Onko niissä eroa? Kysymyksiä, joihin vastaat tai et. Kaikkeen ei tarvitse vastata, kaikkeen on hyvä olla vastaus. Vastaus kumpuaa, jos sitä kolkuttaa. Vastauksen saa, jos siitä ei tee itsetarkoitusta - vastaamisesta. 

Rakkaus. Pohjalla, taustalla ja kaiken yllä. Sulautuneena matkalaiseen, antaen elämän sykkeen kaikelle mitä on. Tunteiden tunteminen, päällimmäisenä aito ilo. Muut vain makujen tunnistamista varten, ei ajatusten ruuaksi. Kaiken päällä risti, leikkaupiste - tämä hetki, josta kumpuaa olemiseen Rakkauden  syvin muoto - Ilo olemisesta, olemisen ilo.

Kyllä

Kyllä-asenne - kaikkeen. Asenne positiivisuuteen, kulkee tietä missä ei ole "mustia käsiä" eikä rajoituksia. Siellä on aitoa suvaitsevaisuutta, ei vastustusta. Siellä on tietoisuuden tie, joka vie turvallisesti perille. Lipuen kohti määränpäätä, joka sinä olet.

http://www.snatamkaur.com/web2.html 

Tyyneys

Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Tyyneysrukous on yleinen nimitys alun perin nimettömälle rukoukselle, joka laitetaan yleensä teologi Reinhold Niebuhrin nimiin.

Asioiden hyväksyminen sellaisina kun ne ovat, "mikä on niin on". Täydellinen vastarinnattomuus pitää olla hyväksynnän pohjalla, muuten päätös on "tahrainen". Tahrat heijastuvat teoissamme, jos tahroja on. Pitää siis joko hyväksyä asiat täydellisesti, tai muuttaa asia sellaiseksi että sen voi hyväksyä "tahrattomana". Kaikkea ei voi muuttaa, jotain voi. Tämän erottaminen onnistuu, kun tyyneys laskeutuu tarkkailijana olemukseesi. Tyynellä voit aistia tulevan myrskyn tai menneet tyrskyt. Tyyneys on ulkoinen muotosi, kun olet läsnäoleva. Sisäinen vastine ulkoiselle tyyneydelle on hiljaisuus, se on tyyneyden lähde.

Jep

Jep. Siellä nainen piilottaa suklaapatukan lääkekaappiin. Dietillä. Jep. Siellä mies huitaisee toista kasvoihin. Jep. Siellä poika tekee pahojaan, päästää kaverinsa polkupyörän takarenkaasta ilmat pois ja taivuttaa pumpun akselin väärän. Jep. Siellä äiti itkee, kun lapsi valvoo. Jep. Siellä mies murehtii, kun sain lopputilin - miettii synkeitä. Jep. Kauppias kauppaa käytettyä tavaraa uutena, uuden hinnalla. Jep. Nainen miettii miten saisi nöryytettyä miestään. Jep. Mies soittaa tyttöystävälleen, tunti olisi aikaa ennen kuin pitää olla kotona päivällisellä. Jep. Mies autopurkaamolla nostaa varaosan kärryihin - kuititon hinta ja kassa taskussa. Jep. Vahus on vihainen, elämä on ehtoossa. Jep. Kateellinen katsoo toisen omaa, haluaisi sen itselleen. Jep. Työkaveri moittii johtajalle toista, ylentää itsensä. Jep. Uneton kääntää kylkeään, ei uskalla nukkua jos ei enää herää.

Jep. Jep. Sinua tarkkaillaan. Syvin itsesi ei sinua tuomitse. Et sinä ole tietoinen itsestäsi, vaikka olisit käynyt itsetuntemuskurssin ja istunut psykoterapiassa. Mutta se, että tutustut itseesi, tuomitsematta ja arvostelematta itseäsi. Havainnoiden kuka olet, vie lähemmäksi sitä mikä et ole.

Mieletön

Huomista aiemmin ei ole ollut, eikä tule olemaan mitään uutta. On vain tämänhetkisyys. Se on silloin, kun se on ollut ja kun sitä voisi eniten odottaa. Huomista ja eilistä. Huomisen kautta menneeseen, onko se mahdollista? Miksei? Sillä kaikki mahdollistuu, jos tähtäin on kalibroitu tähän hetkeen. 

Hullua, ei vaan mieletöntä. Muuten se ei onnistu, pitää olla mieletön. Hullut ajattelevat liikaa,  tekevät salaliittoteorioita. Elävät katkeruudesta, syyllisyydestä ja mieli käy ylikierroksilla. Stressaavaa, niin tuttua kiireiselle ihmiselle. Ajattelun kautta syntyy kärsimystä, mielettömällä ajattelua ei ole. Mieletöntä on olla tuomitsematta, kiintymättä ja vastarinnatta, sillä mielettömyys sisältää kaikki nämä elementit. Se ei ole vaarallista, se on elämää kunnioittavaa.

Mieletön sanana on ymmärretty väärin, se johtuu ajattelusta. Mieletön ei ajattele, hän käyttää mieltään muuhun kuin ajatteluun. Miten mielettömyyttä sitten voisi kuvata ajattelulla? Ajattelun kautta mielettömäksi nimeäminen on hulluutta, mielettömyys ei ole ajattelemattomuutta. 

Mieletöntä ajattelua. Onko sitä? On. Se on sitä, että mieli on syvimmän itsesi käytössä - työkaluna. Se ei ole egon leikkikenttä joka pelaa menneisyydellä ja tulevaisuudella tunteiden varjoleikkiä,  se ei ole hengissäsäilyttämistila - egon teho-osasto. 

Mielettömän mieli ei tee ajattelemattomuuksia, vaan Rakkauden töitä tietoisuuden ohjauksessa.

Hereillä

Ollessasi hereillä, tarvitset lepoa. Nukkuessasi tarvitset unta, alkulähdettä.

Läsnäolo tässä hetkessä ei eroa alkulähteestä, olemisen ilosta. Kaikki on yhtä ja samaa, kun olet hereillä.

Kuolemanjälkeinen elämä

Kuolema on egolle vakava asia. Kuolemasta keskustelu jää pinnalliseksi, sillä siitä ei monikaan voi keskustella oman henkilökohtaisen kokemuksensa kautta. Voidaan tietenkin puhua surusta, jonka kuolema aiheuttaa. Voidaan puhua biologisesta prosessista, jossa organismi lakkaa toimimasta. Voidaan puhua kuolemasta irrallisena tapahtumana, mutta yhtä kaikki - keskustelu on kuitenkin elämästä keskustelua. 

Oletetaan, että kaksi valaistunutta keskustelevat kuolemasta. Koska heillä on henkilökohtainen kokemus kuolemasta ja he kuitenkin ovat elossa, keskustelu jää hyvin lyhyeksi. Miksi keskustella kuolemasta, jonka jo on kokenut ja sen olemus on valjennut. Se on harha, joka on oivallettu egon kuoleman kautta. Miksi keskustella asiasta, jota ei ole?

Elämä on, ikuista. Syvin itsesi ei kuole koskaan. Elämän astuessa olemukseesi sinulla ei ole peruspelkoa kuolemasta, sillä egoa ei ole. Se, että kuolet menneelle ja tulevalle tuo sinut tähän ikuiseen hetkeen. Läsnäolon voiman kautta olet osana kaikkeutta, josta olet tullut muotojen maailmaan. 

Tämä maailma voi olla helvetti tai paratiisi, voit olla unessa tai hereillä. Unesta pitää kuitenkin herätä, jotta kuolemaa ei ole. Vaikka muoto joskus häviääkin, syvin itsesi on ikuinen. Minä olen.

Kilpi

Suojautuminen. Kilpistäminen. Syytöksiin vastaaminen.

Rekisiterinumerostaan kilven kantaja tunnetaan, ajotavastaan. Kilpi on suojautumisen ammattilainen, ei ota vastaan kritiikkiä. Etsii kolmatta tekijää, kun kaksi kilpeen kohdistettua nuolta on löydetty. 

Miten voisi rokottaa itsensä kilpiä vastaan? Otetaan pientä tukea vastaan, sovitaan isoista kaupoista kun uhka on jo tiedossa. Lääkelaitos ja lääkefirmat, pelaavat peliä. Kilpi suojaa, markkinoi ja puolustaa. 

Tarkkailija tarkkailee, hulluutta on maailma täynnä.

Waltarin kynästä

Vanhuuden tullessa mieli pakenee linnun tavoin takaisin lapsuuden päiviin. Vanhuuteni päivinä oma lapsuuteni loistaa muistoissani kirkkaana ja valoisana, ikään kuin kaikki olisi silloin ollut paremmin ja kauniinpaa kuin nykymaailman aikaan. (Mika Waltari, Sinuhe Egyptiläinen).

Niin, jospa siivet veisivät vielä hieman kaemmaksi. Hetkeen ennen lapsuuden päiviä, silloin olet perillä. Oikeassa hetkessä.

Yhdistäjä

Mikä yhdistää eri uskontoja? Niiden ydin, se on sama. Miksi voi ydintä kutsua? Hetkismi.

http://hetkismi.blogspot.com/p/hetkismin-dualistisesti.html

Luterilainen vai islam laina?

Lainoja on. Maksuaikaa on. Korkoa on, paljon. 

Olen joskus miettinyt, että Islamin mukainen koronkiskonnan kieltäminen esim. asuntojen rahoituksessa on reilumpaa kuin kristityillä. Asuminen Suomen leveysvyöhykkeellä vaatii kattoa pään päälle, joten se on "hyvä" rahastuskeino.

Islamin mukaan Jumala on sallinut kaupan ja kieltänyt koronkiskonnan. Olisi tuo kova isku pankeille, jos raha ei voisi tuottaa rahaa.

Islamin sääntö on, että raha ei voi tuottaa rahaa, kun taas rahalla voi työn kautta ansaita lisää rahaa; mutta se voi yhtä hyvin vähetä eli tuottaa tappiota. Se, joka on valmis hyväksymään mahdollisen tappion, on oikeutettu ottamaan vastaan myös mahdollisen voiton.

Islamissa on vain yhdenlaista lainaa, se on "Hyvyyslaina", joka annetaan ehdoitta ja odottamatta mitään vastapalvelusta. Se ei tarkoita, että "molemminpuolinen laina", jolloin ihmiset lainaavat toinen toisilleen, olisi kielletty, kunhan kukaan ei käytä toista hyväkseen, mitään korkoa ei peritä ja toimitaan oikeudenmukaisesti. 

Korolla vai ilman korkoa? Rikastua vai tukea? Aikas jännä ero on eri uskontojen vaikutuksessa pankkien  ja ihmisten elämäntilanteeseen? Yhteiskunta on hyvin erilainen, riippuen mihin uskotaan ja mitä sallitaan.

Kumpi on parempi? Kumpi on hyvempi? Korolla vai ilman? Muotimaailmassakin keskustellaan samasta asiasta, miksei siis myös taloudessa? *_ '

Tapio Rautavaara - Kulkurin iltatähti

Ei kotini ovi ees narahtanut, poika kun maailmalle lähti.
Synkkänä poikaa se tuijotti vain, yksi vain kirkasti taivallustain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

Ei taattoni neuvoja tarjonnutkaan, poika kun maailmalle lähti.
Moitetta matkaani neuvoksi sain, yksi ei moittinut ymmärsi vain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

Ei äitini evästä antanut, ei, poika kun maailmalle lähti.
Kieltävän katseen vain evääksi sain, yksi ei kieltänyt, armahti vain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

Ei tyttöni huiviaan heiluttanut, poika kun maailmalle lähti.
Syytökset sydämen muistoksi sain, yksi ei soimannut, syyttänyt lain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

http://www.youtube.com/watch?v=QV8OH6z3eXQ

1078

Vammalassa vuonna 1971 koulutieni alkoi ja sain kirjastokortin. Kortin numero on 1078, se on ensimmäinen kirjastokorttini. Pahvia, vaaleansininen ja muovikuorinen. Sen takapuolelle merkittiin palautuspäivä, palautukseni ovat jo myöhässä jos ja kun jotain lainasin. Pitääkin soittaa ja kysyä, onko minulla sinne jotain palautettavaa.

Muisti palauttaa, mutta kun en muista. Dementia armahtaa, niin sanotaan. Mutta onko tämä dementiaa, jos ei muista tarkkaa päivää milloin piti palauttaa?

Kerron lainojeni tilanteen, soiton jälkeen. Tänään on koulut ja koulukirjasto kiinni, maanantaina tarkistan lainojeni saldon.

Koulu on, kirjasto on lainaamo ja lainat on palautettu. Lainaan silti idean.

Lainaamon ideaa voisi laajentaa, on varmaan laajennettukin. Lainaamo on hyvä, silloin kun pitäisi lainata jotain. Kaiken ei tarvitse olla omaa, sillä oma on itsekästä. Oma antaa väärän kuvan, väärän identiteetin siitä kuka sinä todellisuudessa olet. Et ole se, joka omistaa. Olet se, jonka kaikki on.

Uskon perusteista

Monesti ihminen tarvitsee muotoja, jotta hän uskoo. Siksi on ufot ja enkelit, jotta voisi uskoa johonkin joka sykkii syvällä itsessäsi. Enkelit ja ufot eivät kuitenkaan tarvitse muotoa, ne ovat osa tietoisuutta niille jotka haluavat kuvittaa sellaista jota ei voi todistaa dokumentein. Riittää, että itse uskoo ja saa kokemuksen omasta syvimmästä itsestänsä. Keinoja on monia, joilla omaa syvintä olemusta saadaan esiin. On ihanaa, että maailmassa on monimuotoisuutta, jonka kautta herätellään elämää esiin. 

Enkelit ja ufot ovat muotoja, jotka on muodostettu jotta olisi jotain mihin uskoa. Tietoisuus ei tarvitse enkeleitä ja ufoja, enkelit ja ufot ovat osana tietoisuutta ihmisille jotka haluavat uskoa hyvyyteen ja pelastukseen - elämän tarkoituksesta on pohjimmiltaan kyse. 

Yhtä kaikki, muotoja on monia. Ihminen etsii, jotta voisi uskoa. Minä kuitenkin asuu Rakkaudessa, ja sen väylät ovat moninaiset. Toisten mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, kun tämänhetkisyyden voiman kautta saavutetaan läsnäolon liekki - olemisen ilon roihu. Kaikki on ja kaikella on tarkoitus hyvä ja se on hyvä.

Tikapuut taivaaseen

Pelkäätkö? Pelkäätkö korkeita paikkoja? Mistä pelko tulee? Korkeudesta? Ajatuksista, niistä pelko sikiää.

Harjoittele, saat ajatukset vaimenemaan. Ylös vain, ilman harhaa. Koska itse teet itsellesi pelon olet sen yläpuolella niin halutessasi, peloton ei ole pelle. Peloton on tietoinen, tietoinen pelon alkuperästä. Se ei ole lähtöisin Ankkalinnasta, se on lähtöisin sinusta.

Pelkäät. Ei se mitään, ei ole mitään pelättävää kun katsot ylöspäin ja aistit olemisen. Älä vilkuile alas, sillä menneet on menneitä rappusia. Pelkäätkö laskeutua? Ei se mitään, sinulla on tunto. Jalkapohjasi näkee eikä väritä kauhuskenaarioita. Anna kehosi näyttää mihin se pystyy, huomaat että aistit enemmän.

Sisäinen keho, aisteja lisäävää ja tietoisuutta laajentavaa eliksiiriä. Sitä kannat mukanasi. Repussasi on vaikka mitä, turhaan kannat kaikkea mukana jos et sitä käytä. Sisäistä kehoasi, sillä se on sinulle annettu. Käyttöohjeet on kirjoitettu kirjoittamattomalla kielellä. Kielellä, jonka vain 'minä' ymmärtää.

Harrastukset

Sorsat lentävät korkealla, ei niihin osu haulit. Ne ovat vapaita kuin taivaan linnut, vesilinnut uivat joskus järvellä ja joskus sumussa. Yhtä kaikki, sorsastus on alkanut. 

Eilen olisi ollut loistava päivä vihreille lähteä sotaan, tuhansille järville ja lammille. Luotiliivi ja kypärä varustuksenaan, metöinti aseenaan. Sorsat, ne uivat hiljaisuuden meressä. Sorsat, jotka opettavat meille tämänhetkisyyden filosofiaa ovat tänäänkin vainojen kohteena. 

Harrastukset antavat elämään maustetta, onnellisuuden hippuja. Aitoon iloon ei tarvita sorsia, ei golfia, ei lenkkareita, ei mitään. Juuri niin, siihen että koet aitoa iloa ei tarvita mitään. Juurikin, siihen tarvitaan vain "ei mitään" eikä mitään muuta.

Timanttikaivoksella

Timantteja on paljon, myös Suomessa. Kärsimys hioo timantit ja ne alkavat loistamaan, ne tarvitsee ensin vain tunnistaa. Sinun pitää tunnistaa minut, silloin löydät syvimmän itsesi.

Timantin loisteessa on ihana säteillä, siksi Marylinkin piti timanteista. *_ '

Jeesus

Jeesus oli henkilö. Kristus on läsnäolo. Jeesus oli henkilö, jonka 'minä' kulkee tämänhetkisyydessä ikuisesti. Jeesus Kristus, läsnäolon voiman kantaja ja esinäytös tähän hetkeen.

Joillakin sanoilla on painolastia, Jeesus kantaa sanana todella painavaa lastia. Sieltä kumpuaa meihin iskostuneita mielikuvia jumalallisesta miehestä, joka on Jumalan poika. Kristus, se onkin sitten jo hieman monimerkityksellisempi sana. Vapahtaja, ristin kuoleman kokenut, ylösnoussut, syntien anteeksiantaja yms. assosiaatioita nousee tuosta sanasta pintaan.

Jeesuksesta kuiskaillaan, kun kaikki on hyvin. Silloin kun hätä on suuri, häneen turvaudutaan. Moni on löytänyt hänet, Jeesuksen. Teitä on monia, olemisen iloon ja läsnäoloon. Kristus on kuitenkin se 'tila', mistä minä puhun. Kristus on läsnäolo. 

Tulevaisuuden tutkiminen

Se on jollain tavoin absurdia. Tutkia sellaista, mikä ei ole vielä tapahtunut ja mitä ei ole ajatuksin muotoutettu. Mikä ei ole vielä tässä ja nyt, ja joka kenties tulee olemaan. Se on jollain tavoin ennustamista, jollain tavoin epävarmaa. Se ei ole faktaa, mutta se voi olla. Siinä on paljon "jossia", jos mietitään sellaista mikä kenties on ja kenties ei ole. 

Tulevaisuutta luodaan erilaisten uskomusten ja eri filosofioitten pohjalta, hetkismissä se luodaan tässä hetkessä. Tämän hetken läsnäolon voimakkuus määrittelee tulevaisuutemme laatua, mutta mikä on laadukasta?

Laadukasta on se, että olemme. Emme pelkästään tyytyväisiä, emme pelkästään onnellisia. Emme pelkästään parhaita, vaan että olemme 'minä olen'. Elämme ja olemme 'minä olen elämä'. Tunnemme elävämme olemisen ilon kautta. Se on ainoa asia, millä pitäisi olla merkitystä, se että meillä on olemisen ilo. Muutoin elämämme on pelkkää kuorta, ja tämä voi tapahtua vain tässä hetkessä - nyt.

Tulevaisuutta voi ainoastaan uneksia, monesti unelmat toteutuvat juuri siten kun ne unelmoi. Mutta unelmointi vie meidät pois kaikkein tärkeimmästä, aidosta ikuisesta tästä hetkestä. Mitä enemmän unelmoit, sitä varmemmin nukut. Nukut ohi olemisesta, elämän ytimestä. Unelmoida voit aidosti vain nukkuessasi, sillä se on unennäköä - sieltä avautuu väylä tulevaan. Ensin pitää herätä, ennen kuin voi uneksia. 

Enneunet voivat näyttää meille tulevaisuudessa tapahtuvia asioita ja tapahtumia. Niiden tarkkuus voi yllättää, kun ne toimivat tämänhetkisyyden kautta. Ne vahvistavat ilmiötä, joka on tuttu termillä 'déjà vu' - paitsi ettei se ole 'déjà vu'. Se on viesti tietoisuudesta, joka sinä pohjimmiltasi olet. Ja kuka sinä olet? Sinä olet  pohjimmiltasi Rakkaus.

Keltainen sulautuu keltaiseen

Joskus on hyvä pysähtyä, joskus pysäytetään. Silloin ei kannata panna vastaan, sillä vastustaminen tuo hankaluuksia elämäntilanteeseen. Pysähtymisen merkitys on näyttää jotain, joskus sen merkitys aukeaa vasta kotvasen kuluttua. Merkkejä pitää osata tulkita oikein, silloin kun niitä ilmaantuu. Pysäyttäminen on yksi merkki, aivan kuin liikenteessäkin on punainen valo. Silloin on suotavaa pysähtyä.

Autostani rikkui vaihdelaatikko. Se siis "päätti", ettei nyt jatketa matkaa. Armollista oli, että vaikka vaihteet oireilivat jo viime matkallani, niin pääsin kotiin asti. En olisi päässyt autolla enää edes viittä metriä pidemmälle, matka oli laskettu tarkkaan. Mistä tämän tiedän? Tarkoitukseni oli ajaa auto korjaamolle, peruutin sen autokatoksesta nykien ja kolisten. Autoni on nyt vaihteeton, mutta ei siitä tullut automaattia.  Tarvitsen apua auton kuljettamiseksi korjaamolle, soitin hinauspalveluun ja vakuutusyhtiölle.

Yllätyin kuullessani, että jos auto haetaan kotipihasta ei autovakuutus korvaa hinausta. Pitää olla matkalla jonnekin, auton pitää rikkua tien päälle, jos haluat korvauksen hinausauton hinauksesta. Nyt on sattunut niin, ettei autoa voi hinata toisella autolla köyden välityksellä koska autosta ei löydy vapaa-vaihdetta. Vaihteet on sekaisin ja olisi edesvastuutonta olla tilaamatta hinausautoa.

No, asia järjestyi niin kuin asioiden on tapana järjestyä. Selvitin asian vakuutusyhtiölle ja he lupasivat korvata hinauksen, huolimatta että auto on kotona. Ymmärsivät, ettei kukaan huvikseen autoaan ajeluta hinausautolla. Tai kuka tietää, kenties joku ajeluttaakin?

Autoni on keltainen, se on huomiota herättävän värinen ilman hinausautossa matkustamistakin. Tilasin hinausauton, joka on myös keltainen. Nyt se kerrankin pääsee huomaamattomasti perille, sulautuen hinausauton keltaiseen. Se ei pääse eteen eikä taakse, vaikka liikkuukin. Se nauttii matkasta paikoillaan. Se on hieman kuin minäkin, pyörät eivät pyöri mutta liikenteessä ollaan. Keltaisen hinurin sylissä. *_ '

Kultamitali

Amerikkalaisen Newsweek-lehden mukaan Suomi on maailman paras maa.

Lehti käyttää rankingissaan viittä vertailukohtaa: koulutusta, terveyttä, elämänlaatua, taloudellista dynaamisuutta ja poliittista ympäristöä.

Maailma on kilpailun maailma. Tutkimuksessa on käytetty vertailukohteina viittä laajaa asiakokonaisuutta, joiden perusteella Suomi on voittanut kultaisen mitalin. Pinnallisuutta, sitä paremmuus ilmentää. Voittajan on helppo hymyillä, voittohymyään. 

Suomella ei ole enää parantamista, kansalaisten pitää olla tyytyväisiä. Asumme maailman parhaassa maassa, koska tutkimus osoittaa sen - näiden viiden osa-alueen perusteella. Onko Suomi paratiisi? Onko taivas astunut maanpäälle Suomessa?

Ainoa asia mistä meidän pitäisi kilpailla on hyvyys, ei paremmuus. Onko kaikki hyvin? Vai onko paremmuus kaikkein tärkein asia meille? 

Hyvä - hyvempi - hyvin. Hyvä - parempi - paras. Kaksi eri asiaa, kaksi eri maailmaa. Hyvyydestä kilpailu Rakkauden toimiessa kilpailunjärjestäjänä, silloin kaikki voittavat Elämän.

Kaikella on tarkoitus

Maailmassa ei ole mitään turhaa, ei mitään millä ei olisi tarkoitusta. Kaikella, kaikella on tarkoitus - hyvä. 

Rikkaruoholla, viljalla, kukalla, kivellä; kaikella on tarkoitus hyvä. Jopa tapahtumilla mitä tapahtuu, mitä onnettomuudeksi kutsutaan. Katasrofiksi tituleerataan. Kärsimykseksi. Kaikella, kaikella on tarkoitus hyvä.

Se että on sotia ei tarkoita sitä, ettei niiden tarkoitus ole hyvä. Se että ihmisiä kuolee sodissa, se ei ole Jumalan valinta. Sodan tarkoitus on hyvä, herättää ihminen oivaltamaan ettei sotia tarvita. Sodat syntyvät ihmisten ajatuksista, sota on mielentila. Se on mielisairautta, josta pääsee eroon. Herääminen, se on tarkoitus hyvä.

Se että viikatemies saapuu kerran, ei tarkoita etteikö sen tarkoitus olisi hyvä. Se että viikatemies kaataa viljaa ei tarkoita sitä, että olisimme ilman ruokaa. Se tarkoittaa sitä, että emme olisi ilman ravintoa. Se tarkoittaa sitä, että nälkämme loppuu, kun ymmärrämme oman kuolemattomuutemme. 

Viikatemiehen tarkoitus on jatkaa elämää, vikatoida että voi kylvää. Ei hän hävitä, sillä pian ei olisi vikatoitavaa. Hän ei ole kuoleman lähettiläs, hän on soihdunkantaja ja elämään herättäjä. Viikatemiehen tarkoitus on hyvä, vastauksen antaa siemen ja jyvä. *_*

Jumalan hiljaisuus

Hienoja ajatuksia "Ole täysin ja kokonaan vailla itseäsi" blogi-sivustolta.

"-Tiedätkö miksi Jumala on hiljaa? - Koska hän asuu Hiljaisuudessa." 

http://olenmitaolen.blogspot.com/2010/07/jumalan-hiljaisuus.html?spref=bl

Jumalan löytää hiljaisuudesta, ilman ajatuksia. Hiljaisuuden kieli on Jumalan kieli, sitä et voi opiskella. Kieli, joka saapuu kun olet tässä hetkessä.

Aulius olla Aulis

Vuonna 56 eaa. Filippos oli ehdolla Egypin Kleopatra VII:n sulhaseksi, mutta Rooman Syyrian maaherra Aulius Gabinius esti tämän ja antoi luultavasti teloittaa Filippoksen. Maaherra ei ollut kovinkaan aulis liitolle, joten hän ei tässä suhteessa ollut nimensä mukainen.

Aulis Gerlander toimi loton virallisena valvoja 1990-2005, hän ei kovin auliisti jakanut voittopalloja ainakaan minun lähipiiriini. Joillekin kyllä, joten eiköhän hän parhaansa yrittänyt. Hänelle kun sattui joskus kompastelua tuossa virallisen valvojan tehtävässä, luetteli numeron, jota ei kone kuitenkaan ollut arponut. Taisi sittenkin Gerlanderilla olla mielessään aulius jakaa auliisti numeroille, joita veikkaus ei hyväksynyt. Yritystä auliuteen siis löytyi, kuten nimi velvoittaakin. Sukunimi Gerlander taasen taitaa takoittaa ruotsiksi maan antajaa? Nyt Gerlander mainostaa rekrytointipalvelun radiomainoksessa, antaa töitä niitä haluaville. Paljon tarkkoja osumia, paljon töitä. Silloin voit mennä pankkiin nostamaan lainaa ja ostaa maan ihan itse. Rekrytointipalvelusta löytyy muuten auliksenkin  versio osoitteesta www.aulis.fi.

Kaikkien meidän pitäisi olla auliimpia, mielestäni aulis ihminen on kaunis. Aulius on kaikille hyväksi, kun auliutta ei hyväksikäytetä. Auliudestakin voi silloin kasvaa suvaitsemattomuutta, jota Syyrian maaherra Gabinius edustaa. Aulis ihminen viettää nimipäivää 16. elokuuta, Aulis ilman ässää 16. joulukuuta. Aulius ei käytä kalenteria, vaan on aina aulis. *_*

Lapseton sinkku

Kiintymättömyys, tuomitsemattomuus ja vastarinnattomuus sille "mikä on niin on". Silloin et ole yksin, vaan olet yhtä kaiken kanssa. 

Jokainen on pohjimmiltaan lapseton sinkku, sillä edelliseen kirjoitukseeni viitaten, merkityksiä ja mahdollisuuksiakaan et voi omistaa. Ne vain ovat elämän rikkauksia, jotka tapahtuvat.  Miten niihin suhtaudut, onko tapahtuva kärsimystä vai olemista, se riippuu sinusta?

Koska on oikea hetki tehdä valinta omistamisen suhteen? Jos et valitse nyt, niin valitsetko koskaan? Valinnanvapautta ei ole, ennen kuin valitset ulkoisen ja sisäisen välillä. Ensin on sisäinen, sitten ulkoinen. Mistään ei tarvitse luopua, kun valitsee valinnanvapauden.

Minä haluaa vain läsnäoloa, ei muuta.
Ei mahdollisuuksia eikä mahdottomuuksia, ei merkityksiä eikä merkityksettömyyksiä.
Ei mitään, vain aitoa läsnäoloa.

Kumppanit ja lapset

Mahdollisuuksien kautta merkitykset syntyvät. Läsnäolo tässä hetkessä näyttää sinulle sopivimman mahdollisuuden, tai voisi sanoa "kumppanin", sillä mahdollisuuksia maailmassa on aina monia. Merkitykset, joita mahdollisuudet synnyttävät ovat hyvin erilaisia. Valinta avaa tien, sulkee toisen.  Kuuntele sydäntäsi, mikä on sinulle sopivin "kumppani"?

Valinnalla on elämäntilanteeseen siis suuri merkitys. Se voi pitää paikallaan tai viedä aivan uusiin maisemiin. Elämäntilanteeseen vaikuttavia mahdollisuuksia on lukemattomia, merkitykset ovat mahdollisuuksien lapsia.

Lapset ovat elämäntilannetta muuttavia, jokainen "lapsellinen" on tuon kokenut. Lapsi muuntuu ja jalostuu ajan saatossa luojansa ohjauksen mukaiseksi, lapsesta voi tulla rakas tai ilkikurinen. Millainen vanhempi sinä olet tai tulet olemaan, se riippuu sinusta. Arvostatko vai arvosteletko, kannustatko vai tuomitsetko? Annatko tilaa vai  estätkö itsenäistymisen? 

Mahdollisuuksilla ja merkityksillä maailmamme täyttyy ja elämä jatkuu.  Läsnäolon laadukkuus tässä hetkessä määrittää tulevaisuutemme elämäntilannetta, lapset edustavat jatkuvuutta. Millaisen maailman haluat?

Rajavartiomies

Hän ei vartioi enää rajalla, hän vartioi yksiössään. Pian 70-vuotta, nyt muistot seuranaan ja tuhkakuppi täynnä sätkien jämiä. Rajavartiomies on rajalla, jossa tarkkaillaan rajattomuuden horisonttia.

"Minä pidän menttaliteetistasi", rajavartiomies sanoo minulle.
"Miksi?", kysyn.

"Siinä on jotain, joka muistuttaa rajan vartioimisen syvimmästä ulottuvuudesta, sen menttaliteetista. Jotain joka on tärkeää, mutta johon ei saa kiinni. Ja kuitenkin, se on riemastuttavaa."

Rajavartiomies ottaa seinältään tuohitorven ja puhaltaa siihen, äänettömästi ilma kulkee torven läpi.

"Aha, minä ymmärrän. Tarkoitat hiljaisuuden merkitystä rajanylityksessä."

Rajavartiomies hymyilee.

Kuolematon

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/cc/Immortal_game_animation.gif

Linkistä pääset seuraamaan shakkipeliä, joka tunnetaan nimellä kuolematon. Animaation esittämänä Adolf Anderssenin ja Lionel Kieseritzkyn 21. kesäkuuta 1851 pelaama, niin sanottu kuolematon peli on eräs kaikkien aikojen kuuluisimmista shakkipeleistä.

Todellisuudet ajassa, 15 vuotta sitten

Elämme ajassa
kaksitoistapäisessä.

On menneisyys,
tämä hetki
ja
tuleva.

On matka tänne
ja
täältä pois.

On todellisuus neljäs.



Ikuinen tämänhetkisyys läsnäolevassa hetkessä, se oli vielä tuolloin kadoksissa. Kadoksissa, vaikkei se ollut ensinnäkään hukassa. Etsin, vaikka ei ollut mitään etsimistä. *_*

Laituri

Laituri on paalutettu, myrskyt eivät sitä vie. Laiturissa on vahvat köydet ja tukevat paalut joihin se on sidottu kiinni. Laituri on se paikka, jossa voi olla järvellä ilman venettä. Laiturit somistavat mökkirantoja, laituri on se satama johon veneetönkin pääsee. Sille pääsee jalan tai pyörillä, ja sen erityispiirteenä on maan ja veden yhteys. 

Laituri on myös vastaanottamista ja antamista varten, oli se sitten maan päällä tai ei. Laiturilta haetaan ja laiturille tuodaan, laituri on omalla tapaa synapsi joka ohjaa liikennettä. Laiturikin kuvaa elämää täällä. Yhteys todellisuudesta tästä todellisuuteen toiseen, pinnallisen ja upottavan rajapinta.

Laiturilla on mukava pestä mattoja ja siltä on hauska pulahtaa uimaan. Laiturilta on kiva heitellä virveliä, vaikka ei saisikaan saalista. Laituri on paikka, joka on ihmiselle tärkeä. Laiturilla veneetkin käyvät, noutamassa matkustajia katsomaan maisemaa ulapalta. Ulapalta kaikki näyttää erilaiselta, näkökulma vaihtuu.

Laituri syöttää pallon, sinun pitää potkaista se maaliin. Sitä se laituri varmaan tahtoo...

Ensin ja sitten

Ennätykset paukkuvat, tuuletetaan.
Viestituuli kuljettaa, sillä on asiaa.

Jotkut kestävät tuulen, jotkut katkeavat.
Onko sisus tiivis vaiko laho?
Kenties ontto?

Mikä on, niin on.
Kaikki loppuu aikanaan, 
tuulikin tyyntyy.

Ensin tulee tuuli,
sitten ukkonen.
Ensin tukka hulmuaa,
sitten kähertää. *_*

Ollaanko tavattu?

Aito vuorovaikutus kahden ihmisen välillä on vaikeaa, koska se on niin helppoa. Unohda itsesi, silloin tiedät mitä tarkoitan. 

Ole kiinnostunut toisesta, mitä sanottavaa hänellä on? Mitä hän viestittää sanojen lisäksi? Nouseeko kulmakarva? Minne katse suuntautuu? Vasemmalle, menneeseen... oikealle tulevaan... hänen silmien takana on sama maailmankaikkeus, mikä on sinunkin silmiesi takana. Olette yhtä ja samaa elämää, sinä ja hän. Katsotte silmiin, olette tässä ja nyt. Kulmakarva laskee ja nousee, silmä sulkeutuu ja aukeaa.

Kuuntele. Tässä hetkessä. Nyt. Joka solulla. Ajattelematta, sillä se on ajattelevaista ja toista kunnioittavaa; Tulkitsematta. Arvostelematta. Tuomitsematta. Tämä ei ole kilpailu, tämä on aitoa vuorovaikutusta.  Hyvyydestä ei kilpailla.

Kuuntele joka solulla, imeydy toiseen. Ole läsnä, olemisessa. Sinä ja hän. Hän ja sinä. Olette yhtä ja samaa elämää. Rytmi tarttuu toiseen, yksinkertaista. Kumpikin osaatte sen, koska se on niin helppoa.

Neula vetää langan reijästään. Sinun vuorosi. Neula vetää langan reijästään. Minun vuoroni. Neula vetää langan reijästään... sama nuotti. Läsnäolon voima neuloo kommunikoinnin "punaisella langalla" olemisen iloa, jossa kumpikin saa kokemuksen ykseydestä. Vuorovaikutus on akti, joka yhdistää vieraan ja tutun.*_*

Kuka kukin on?

Kukin on mukavaa muistaa rakastaan, mutta kuka kukin on? Oletko narsissi, valkovuokko, tulppaani vaiko joku muu? 

Jokainen kukka, jokainen ihminen on kaunis. Jokaisella on annettavanaan erilaista kauneutta, jokaisen on tarkoitus puhjeta kukkaan. Kuka kukin on?

Mytiäiset

Tiedätkö mitä tarkoitan mytiäisillä? Ne ovat niitä pieniä mustia hyönteisiä, jotka purevat ja jättävät jälkeensä kokoonsa verrattuna moninkertaisen jäljen. Jälki kutiaa, punoittaa ja saa mytiäisen tuntumaan viholliselta. Onko tämä alkukesän ilmestys ystävä vai vihollinen? Vai onko se osa samaa elämää kuin mekin? Rakasta vihollistasi kuin itseäsi ja tapa se?! - näin usein toimitaan.

On alkukesä. Kosteus nousee lämpiävän maan uumenista. Minulla on lapio ja kottikärryt. Lapioin täytemaata kärryihin illansuussa, metsän laidalla. Shortsit jalassa, onhan kesä alkanut. Musta pilvi nousee maasta, pienistä mytiäisistä muodostunut pataljoona aistii minut.

Mytiäiset parveilevat ja iskevät pohkeisiini. Jatkan lapioimista, olen puolustuskyvytön. 

Muistan 80-luvulla, kun lehmät pakenivat valtaisaa mytiäisparvea Kauvatsalla. Muistot heräsivät eloon.  Olimme tuolloin ajamassa kuplavolkkarilla Vähtärin tanssipaikalle, ajoimme suoraan tuollaiseen mytiäispilveen. Hetkessä tuulilasi oli täynnä mytiäisraatoja, musta ja punainen sekoittuivat ikkunapaljettiin. Tuulilasinpyyhkimet levittivät tasaisen musta-punaisen verhon lasiin, tietä ei enää näkynyt. Oli pakko pysähtyä puhdistamaan lasi, se ei onnistunut pyyhkijöiltä. Mytiäiset olivat saaneet voiton, saivat meidät keskeyttämään matkamme.

Samana kesänä, kenties samaan aikaan. Kenties sama mytiäisparvi suuntaa pellolle. Lehmät juoksevat pakoon, kunnes toimittajat tulevat ottamaan valokuvia kuolleista lehmistä. Lehmät olivat juosseet itsensä kuoliaiksi, ne eivät olleet keskeyttäneet matkantekoa niin kuin me. Mekin olisimme pysähtymättä ajaneet itsemme hengiltä, mytiäisissä on voimaa.

Kottikärryt ovat täynnä täytemaata, jätän ne kuitenkin odottamaan huomista. Jaloissani on polte, iho on saanut osumia, paljon. Tutkin pohkeitani. Mytiäiset olivat ahkeroineet, vasemmassa pohkeessa on noin 30 puremaa ja oikeassa pohkeessa 106. Silloin oivallan, että tällä erolla on jotain tekemistä säärihermovaurion kanssa.

Nuorena miehenä, ollessani noin 25-vuotias tein nuoruuteni voimissa vatsalihasliikkeitä. Kaverini piti tiukasti kiinni jaloistani, polveni oli lukittuna yhteen. Sadas liike päätti vatsalihastreenin, olin jatkanut vaikka jo ennen sataa oikeassa pohkeessani oli naksahtanut.

Elektroneuromyografiassa kuvannettiin säärihermovaurio, se oli mennyt katki. Jalkateräni ei toiminut, ennuste oli kuitenkin hyvä - nuorena vaurio saattaa parantua. Hitaasti se paranikin, söin B-vitamiineja ja tein sille fysikaalisia hoitoja. Hermo kasvaa hitaasti, pohjelihas surkastui koska hermotus ei pelannut. Lihas tarvitsee impulsseja, muuten se kuihtuu. Vielä 20-vuoden jälkeen se oireili, mutta olin siihen jo sopeutunut. Sopeutumisaika oli tehnyt tehtävänsä ja vaikkei kipuun koskaan totu, sen kanssa oppii elämään. 

Niin, totta se on. Mytiäisten ahkeroinnin jälkeen en ole enää säärihermovaurion oireista kärsinyt, ainoastaan pohjelihakseni on joskus kipeytynyt - sen surkastumista mytiäiset eivät voineet peruuttaa.

Luonto on ihmeellinen, toisilla on antaa jotain mitä emme edes ymmärrä. Vaihtokauppa kannattaa; annoin tipan verta ja sain mytiäisiltä luonnon lääkityksen. Mitähän niillä on, sitä en tiedä. Apua kuitenkin sain, vaikka täytemaata vain hain.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Elektroneuromyografia

Vaunussa

En minä vanha ollut, ihan sama kuitenkin kuin nyt. Ulkoisesti aivan eri, mutta sisäisesti olen aivan sama kuin silloinkin.

On lämmin kesäpäivä. Näkymä on kapea, rako vain. Sideharso peittää, suojaa hyönteisiltä. Kirkas, lämmin aurinko valaisee kattokankaan läpi. 

Kuulen puhetta, ymmärrän vaikken osaa puhua. Äidin ääni, mummun myös. Sitten on kolmas, vanhan naisen ääni. Hahmot näkyvät harson läpi, äiti nostaa harsoa ja jättää sen ylös.

Outo nainen ojentaa käsiään kohti kasvojani, sormet ovat pitkät ja luiset. Sormet väpättävät kuin sudenkorennon siivet, hitaammin kuitenkin.

Itken. "Mitä se itkee?", kuulen naisen sanovan. Nainen on sitkeä, vaihtaa kättään ja sormet viiltävät ilmaa silmien edessä kuin sakset. Liian lähellä silmiäni, luiset sormet ja terävät kynnet. Kynnenaluset ovat likaiset, niissä on kenties multaa. Itkuni voimistuu.

"Tui, tui, tui." Itken jälleen. Kuulen naisen sanovan, etten pidä hänestä. Olisin varmaan pitänyt, kun olisi pitänyt sormensa kurissa.

Isänisänäiti, pitkät luiset sormet ja sormus. Heilutti minulle silloin, kyllä minä sinua ajattelen - vieläkin.

Ristin takana

Kiikaritähtäimessä on risti, ristin takana on liian usein ihminen. Ristin edessä se on aina, ihminen naulittuna ristiin.

Ristin keskustassa on leikkauspiste, pisteen tarkoitus on asettua kohteeseen. Se vaatii vakaata kättä, keskittymistä. Piste on kuin tämä hetki. Jos et fokusoi tarkkaavaisuuttasi pisteeseen, ammut ohi. Ole läsnä. Armollista on kunnioittaa elämää, ei ristiä.

Ristin takana on paljon uskomuksia, ajatuksia ja arvoja. Ristin takana on ihminen, joka puolustaa omaansa. Onko jossain kiikaritähtäimessä puolikuu? Onko jossain leijona ja aurinko? Kristalli? Vai ovatko kaikki kiikaritähtäimet ristittyjä?

Ristiä kannetaan, ristillä rukoillaan, ristillä lasketaan yhteen ja kerrotaan, ristillä merkataan kirkkoja ja hautoja. Jotkut miehet tekevät kusivaloja virtsaten ristiin, keltaiset suihkukaaret leikkaavat ystävyyden merkiksi.

Risti ja nolla, miksei? Päällekkäin siitä tulee kehäristi, melkein kuin nelilehtinen apila. Ristiin rastiin ristin raitilla kuljetaan, etsivä löytää niin sanotaan. Kaikilla on ristinsä.

Ristin merkitys? Kaksi viivaa leikkaa toisensa. Tausta löydetään usein vain toiselta puolelta, vaikka se on edessä ja takana. Ristissä on itsessään kiikari ulos ja sisään. Ulkoisen ja sisäisen risteys, josta kuljetaan läpi. Tarkenna pisteeseen. Piste lopettaa ja aloittaa, risti näyttää tien pisteeseen. 

Fototerapeutti

Minä olen valoterapeutti. Minä annan valohoitoa, vaikka on kesä. Outo tyyppi, se minä olen.

Minä en ole sähkömies, en valaistusliikkeen myyjä saatika led-valoyrittäjä. Ei, en ole edes autokorjaaja.

Minä tiedän meridiaanit ja balanssoinnin, olen ollut tekemisissä bioligh-valon kanssa. Ei, se ei ole ihan luonnonvaloa. Se on kevyt-laser.

En ole laser-ajan soturi, olen sen leikin jo lopettanut. Poikani leikkii nyt sillä ajatuksella, kiitos mielikuvituksen.

Valotyöntekijät, kyllä hekin voivat tehdä pimeitä töitä. Tekevätkin, eivät kaikki, mutta osa. Kuka hämärähommat näkee, kissa varmaan?

Minä olen valotyöntekijä, sillä haluan valoa tähän maailmaan myös kesällä. Joskus pimeällä polulla näkee taskulampulla paremmin polun juurakot kuin keskipäivällä. Joskus kirkkaudessa ei havaitse kirkkautta, valkoisessa valkoista. Oletko huomannut, että juurikin auringon laskun aikaan syttyvät ensimmäiset tähdet?

Pysähdyin. En nähnyt sitä kirkkainta tähteä. Jatkoin matkaani ja siinä se oli askeleen päässä. Se oli ollut puun takana piilossa.

Ajatelkaapa, minä kehoitan ajattelemaan! Askeleen päässä on aina se tähti, joka sinä olet ja joksi sinä olet syntynyt. Aina.

Valotyöntekeminen on jalostuneimmassa muodossaan hiljaisuuden valtameren laineiden liplatusta, ilman työtä. Se on olemista läsnäolevassa hetkessä, valon tekemistä. 

Kiitos että olet, kiitos että olet askeleen päässä siitä että 'minä olen'.

Taikasauva

Papallani oli taikasauva, silloin kun oli aika jolloin "isä teki kaikki puusta". Taikasauvana oli puukko ja taitavat kädet, monesti ihmettelin miten terä ei koskaan livennyt sormeen. 

Minäkin koetin taikasauvaa, se teki monesti haavan.  Papalla se teki kaikkea kivaa, nuolia taikasauvalla tehtyyn pyssyyn ja pajupillejä. Mitä vaan, mitä pappa halusi tai mitä minä halusin.

"Ne ostavat, jotka eivät osaa", sanoi kauppias, mummu. Meidän isä tekee kaiken puusta. *_*

Näätä

Näätää pyydystetään. Näätä liikkuu tavallisesti öisin ja sille viritetään loukkuja sekä heti tappavia rautoja. Päivisin näätä nukkuu, aivan kuin minäkin nukuin tehdessäni yötyötä. Näännyttävää yötyötä, sitä näätäkin tekee. 

Yötöissä minua ei yritetty loukuttaa eikä tappaa raudoilla - paitsi kerran. Silloin, tappavat raudat olivat partakoneen teriä. Sain ne pois työkaverin avustuksella eräältä pakkohoidossa olevalta potilaalta. Hän olisi halunnut ajaa vielä partaa kasvamattoman leukani, mutta ei siinä onnistunut. Syynsä hänellä varmaan oli tekoonsa tai aikomukseensa. Hän oli kuin loukutettu eläin, joka pyristeli vastaan. Hän oli oikeassa, me olimme väärässä. Me olimme oikeassa, hän oli väärässä. Mikä onkaan oikein ja mikä väärin? Kuuntelin sydämeni ääntä ja silloin lopetin työkseni loukuttamisen, kauan sitten. 

Päivisin nukuin loukussani, jotta jaksoin yöllä loukuttaa. Näädät pyörivät pimeydessä, niitä saatiin saaliiksi silloin tällöin. Yötyöntekijä nukkuu päivisin, aivan kuin näätäkin. Näätä saattaa nukkua kallion kolossa ja yötyöntekijä Kalliossa, joskus näätä valitsee onton puun.

Eilen tapasin näädän, vaikka en sitä vielä silloin tiennytkään, lahonneen katajan ytimessä. Siellä se nukkui ikiuntaan, lahonneet kuoret ympärillään.