Columbo - tekniikka

Rohkeutta ja uteliaisuutta kohdata kipeitä asioita, jotka avaavat tietoisuutta. Terävää huomion kohdistamista asian ytimeen - sinuun itseesi. Siellä se on -minä. Kokemus kertoo, että se on terävää kohdistamista asian merkittävimpään ja vitaalisimpaan puoleen. Sillä kuka muu olisikaan tärkeämpi sinulle kuin sinä itse?

Tietoisuustaito

Taitoja voi oppia, jos on taipumusta opittavaan asiaan. Tietoisuus ei kuitenkaan ole asia, se on ajattelun ulottumattomissa.

Mitä tietoisuustaidosta virallisesti ajatellaan? Niin, jollain tavoin se pitää muotouttaa sanoiksi. Se on kykyä tunnistaa, ymmärtää ja säädellä omia sisäisiä tapauhtumia kuten ajatuksia, tunteita ja kehon reaktioita ja kehittää parempaan oman toiminnan hallintaan.

Minä sanon, että tietoisuus on ajattelun ulottumattomissa, ja edellä kirjoitettu on sinänsä totta - mutta, siinä ollaan vasta alkutaipaleella. Tietoisuustaito on lahja, joka annetaan jos lahjansaaja on myös sen antaja. Ymmärtämisen jälkeen tulee oivallus, kun ymmärrystä ei enää ole. Hallinta on ihmisen keino tuntea itsensä johtajaksi, tietoisuus herättää itse elämän tässä hetkessä. Sitä ei voi 'hallita'. *_*

Piippumies

Piipusta nousee savu, lämpimät ajatukset nousevat pintaan. Kotona on hyvä olla, tietoisesti lämmittää hyvyyttä ja rakkautta. Punnita maailman menoa, piiputella ja tietoisesti tunnistaa piipunpesän lämpö muotoineen. Tuoksu on huumaava, savu kiemurtaa ylös noutamaan oivalluksia. Maailma on pysähdyksissä tässä hetkessä, pyydystäen tämänhetkisyydestä saalista - olemisen eliksiiriä.

Himalajalla, Bhutanin kuningaskunnassa piippumies harrastaa salapolttoa. Paikassa, jossa tupakan myynnistä tai hallussapidosta ilman tullikuittia voi saada jopa viisi vuotta vankeutta. Kotonaan piippumies saa kuitenkin polttaa piippuaan, mutta poliisille pitää näyttää kuitti pyydettäessä. 

Maailma on hulluutta täynnä, piipumies sallii kaiken 'mikä on'. Hän tietää ajan olevan nyt tämän, piiputtelu maistuu kuitenkin samalle kuin aiemminkin. Se tuo tilaa ja avaruutta ahdistavaan ajatteluun ja sääntöjen kautta rajattuun maailmaan. Meditointia on monenlaista, piippumies tietää tuon. Hän katsoo seinällään olevaa,  Bhutanissa outoa, mutta kotimaassaan suosittua laulajan kuvaa. Piippumies hymyilee kuvalle ja imaisee piippunsa kautta suvaitsevaisuutta tähän maailmaan. 

Maailmankansalaiset ilman rajoja, ykseydessä toisiinsa ja  savu nousee kiemurtaen ylöspäin. Savumerkkejä, sinne ja tänne, sisään ja ulos. Hengityksen alleviivausta, näkyvää muotoa muodottomuuden maailmasta. *_*

Siivojatar opettaa

Pieni tyttö katsoo kokovartalopeiliin ja katsoo kuvaansa sanoen: "Minä olen todella kaunis ja minulla on kauniit silmäripset sekä pitkät jalat. Minusta saattaa tulla missi." 

Tulee hijainen hetki ja hän toteaa; "Yhtä hyvin minusta voi tulla myös siivoja."

Lapsilla on tietoisuutta, jossa on viisaus teatterista ja leikistä jossa elämme.

-joutsen-

Sokea, joka näki

Teksti osoitteesta: http://www.netikka.net/mpeltonen/rajakokemus.htm

Rajakokemus voi suoda sellaisia uskomattomia elämyksiä, joista ei ole osannut edes haaveilla. Näin kävi sokeana syntyneelle Vicki Noratuk -nimiselle naiselle. Hän kuvailee näkökykyään:

"En ole koskaan nähnyt mitään, en valoa enkä varjoa. Monet kysyvät, näenkö mustaa. Ei, en näe mustaa. En näe yhtään mitään. "

Sitten hän joutui autokolariin, jossa hän menetti tajuntansa. Ollessaan sairaalassa elvytettävänä hän sai rajakokemuksen jonka aikana hän näki ensi kertaa elämässään. Kolarin jälkeisistä tapahtumista hän kertoo:

"Seuraavaksi muistan olleeni Harbour View'n sairaalassa ja katsoneeni alas kaikkea, mitä tapahtui. Se oli pelottavaa, sillä en ole tottunut näkemään .. sitten tunnistin vihkisormukseni ja hiukseni ja ajattelin: 'Onko tuo minun ruumiini ja olenko kuollut?' He hokivat: 'Hän ei tunnu heräävän' ja touhusivat ruumiini ääressä, johon en tuntenut mitenkään kuuluvani. ..Ajattelin, että miksi he ovat niin järkyttyneitä ja sitten, että häivyn, koska he eivät kuule minua. Heti, kun ajattelin niin, lensin katon läpi kuin tyhjää vaan. ..se oli suurenmoista. Kuulin tuulikellojen äänen. Se oli uskomattominta, mitä voi kuvitella. Ääniä oli aivan matalista todella korkeisiin. Lähestyin paikkaa, jossa oli puita ja lintuja ja melkoisesti ihmisiä, mutta he näyttivät muodostuvan valosta. ...Olin aivan liikuttunut, sillä en ollut voinut kuvitella, miltä valo näyttää. ... Sain esittää kysymyksiä ...oli kuin kaikki tieto sijaitsisi siinä paikassa. Sitten minut lähetettiin takaisin ja palasin ruumiiseeni. Se oli tuskallista ja rankkaa."

Tämä tapaus näyttää siis viittaavan siihen, että tajunta toimii silloinkin, kun aivot eivät voi antaa visuaalista tietoa. Ei edes, vaikka vaikka henkilö olisi kyennyt näkemään. Vaikka osa tiedemiehistä kyseenalaistaa sen, että rajakokemus voisi tapahtua aivotoiminnan lakattua, Van Lommenin, Parnian ja Fenwickin tutkimustuloksilla saattaa olla valtava vaikutus neurotieteeseen. Parnia toteaa:

"Jos katsoo taaksepäin, on hämmästyttävää, että se, mitä joukko tiedemiehiä pitää täysin mustavalkoisena - tai siis oikeana - on 50 vuoden kuluttua suurelta osin tai kokonaan muuttunut. Uskon, että tässäkin tapauksessa tulevaisuudessa selviää, että tietoisuus saattaa olla erillinen yksikkö, joka toimii elämän päätyttyä ja aivotoiminnan lakattua. Sillä on epäilemättä suuri merkitys koko ihmiskunnalle. Se mullistaa koko tieteellisen ajattelutavan ja avautuu uusi tieteenala, jota ei ole vielä löydetty."

Ajattelu ja tietoisuus

"Ajattelu ja tietoisuus eivät ole yksi ja sama asia. Ajattelu on vain tietoisuuden vähäinen juonne. Ajattelua ei voi olla ilman tietoisuutta, mutta tietoisuus ei tarvitse ajattelua." (Eckhart Tolle, Läsnäolon voima, 36).

Sade

Kun pisara sulautuu mereen, se vaikuttaa mereen reunoja myöden. Vaikutusta tuskin huomaa, mutta jos pisaroita on miljardeja  se ei jää huomaamatta. Vaikutukset näkyvät muotomaailmassa, kun sisäinen hiljaisuus sataa kauttamme tähän maailmaan.

Samaistumis-empatiakyky

"Jokainen lapsi samaistuu leikeissään. Aikuisen tehtävänä on ohjata tuo synnynäinen taito myötäelämiseksi, muutoin maailmasta tulee liian raaka elettäväksi. Jokainen voi palauttaa samaistumis-empatiakykynsä, jonka menetti lapsuutensa jälkeen. Kaikki oliot haluavat olla onnellisia, tämä mahdollistuu empatian ja myötäelämisen tuomassa ymmärryksessä ja rauhassa."

Kyse on läsnäolon voimasta, tämänhetkisyyden tuomasta tietoisuudesta.

http://muutoksenblogi.blogspot.com/2011/01/kriisialueen-empatian-opetus.html

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Paketti ei ollut kaunis, mutta tapa jolla se annettiin oli hyvyyttä täynnä. Paketti, jonka ulkoinen muoto ja paperin valinta ei sopinut lahjapakkaukseen huokui kuitenkin syvää rauhaa. Aivan kuin se olisi sanonut, kun avaat minut saat elämän. Ja niin minä avasin, vuosien epäröinnin jälkeen. Niin oli tarkoitettu. Kaikki sai merkistyksen, kun paketin sisältö avautui silmieni eteen. Sisältö on tärkeintä elämässä, koska vasta silloin näkee kaiken kauneuden ja ymmärtää oivaltavansa elämän tarkoituksen. Elämään astuu Jumalan Rauha.

Maalaa maailmasi ilolla

Silmät kuin siveltimet, kaikki aistimet tappisoluja täynnä. Tapiton vene vuotaa, pitää äyskäröidä. 

Näemme värin, mutta näemmekö sen todella? Entäpä sävyt? Mitä on kontrasti ja värikylläisyys? Millainen on värikkään persoonan määritelmä? Kuka on harmaa, kuka musta? Kuka keltainen, kuka punainen?

Mikä on sinun värisi? Mitä väriä tunnustat? Miltä väri kuulostaa, miltä se tuntuu? Loistoa on, läsnäolonvoimassa ja olemisen ilossa. Harmaakin on hopeaa, valkoinen kirkkautta ja musta antaa kontrastin olevaan.

Miten voikaan olla, että itsemme näkee värien varjoja tajuamatta että elää varjoissa? Menneisyyden ja tulevan himmennys ja hämmennys, ajattelun ja ajan värikylläisyyttä, sitä se on. Tämänhetkisyydessä värit elävät, niin kuin minäkin, elämä on väriä täynnä tässä hetkessä.

Maalaa maailma tämänhetkisyyden kautta, siveltimet jo on.

Satori

Satorissa 'puhdas', vastakohdista vapaa kauneus vie mielen hetkeksi tilaan, jossa ihminen tiedostamattomasti hylkää valikoivan mielensä. Tämä tarkoittaa hetkeä, jolloin et ajattele. Se on hetki, jolloin et arvostele etkä tuomitse, se on puhdas ja ajatuksista vapaa olemisen tila. Mieli on levossa, mutta heti kun alat pilkkomaan tätä kokemustasi ajattelun kautta, se häviää. Se on pilkahdus olemisen ilosta, läsnäolon voiman kautta avautuvasta aarteesta tässä hetkessä. Alkupala, jonka jälkeen tietoisuus aukeaa juuri sen verran, että siemen kylvetään valoon. 

Millainen voi olla satorin hetki? Aistiminen on laukaiseva tekijä sopivassa mielentilassa, kenties jos elämässä on jotain sellaista jota et kykene ratkaisemaan ajattelusi kautta. Auringonlasku tai -nousu voi herättää visuaalisen aistimuksen kautta "tarkkailijan" näyttämään sinulle elämän kauneuden ja sen jumallallisen olemuksen, tietoisuus halaa sinua. Yksinäinen hetki tunturilla tai kuoleman läheisyys vaikkapa onnettomuuden jälkeen. Satori ei katso paikkaa eikä aikaa, ajattomuus ja ajatuksen pysähtyminen ikuisessa tässä hetkessä voi tapahtua aina nyt. Satorissa ikuinen elämä näyttäytyy kauneutena, koska "minä olen".

Elävöittäminen

Jatkan mustavalkoisesta väreihin, animoin.

Vaikka värit näkyvät, tunnetko ne? Vaikka olet kaiken keskipisteessä, perillä jo, ymmärrätkö sen? Näetkö värien sävyt ja vivahteet, luetko niiden sanoman? Nekin ovat kaiken keskipisteessä, perillä jo, niinkuin sinäkin. Minäkin olen ja 'minä on'.

Ajattelet, sinähän olet. Mitä ajatteletkin, sulje silmäsi. Katso ajatustasi suljetuin silmin, vain sinä ja ajatuksesi - ja 'minä' tarkkailen. 

Ajatus, suljetut silmät, tarkkailija ja kasvava uteliaisuus. Ajattelija ajattelee ja tarkkailija tarkkailee, antaa ajatuksellesi värin. Väri on todellinen, ajatus on ajattelijan luoma. Tietoisuus on värejä täynnä. Mitä sinä katsotkin, tappisolut tapittaa.

Elävöittäminen on tässä ja nyt, elämä on. Värit vievät perille, punainen lankakin hyödyntää vain ompelijaa. *_* 

Muistijuuret

Kuinka pitkälle ihmisen muisti kantaa? Ei kovinkaan pitkälle. Koska se olikaan, kun Jeesus ristiinnaulittiin? Olitko paikalla? Pelattiinko siellä noppaa? Mitä silloin oikein tapahtui?

Muistatko, miten pitkään esi-isäsi eli? Minkä ikäisenä hän kuoli? Mitä hän söi? Mitä hän joi? Millaisia vaivoja hänellä oli? Oliko hänellä steressiä? Oliko hän tyytyväinen elämäänsä? Millainen suhde hänellä oli kanssaihmisiin ja luontoon? Muistatko historiantunnilta?

Historiankirjoitus on lyhyt historianmuoto, eikö? Ei kirjoitettua tietoa ole paljoakaan, sitä on olemattoman vähän. Perinnetietoa siirrettiin itse elämisen kautta, mutta miten on nyt. Nyt kirjoitetaan, kirjoittaminen ei ole itse tekemistä muutoin kuin kirjoittamisen näkökulmasta. Vain tekemisen kautta historiallinen tämän hetken ikuisuus saa jatkumon. Historiaa kirjoitetaan nyt, ei huomenna eikä eilen. Se kirjoitetaan tai paremminkin tehdään, ja tekemisen kautta siirretään ikuiseen tähän hetkeen.

Elintarvikeasiantuntijat. Keitä he ovat? Oppineita, joiden yksi pääaine on kannattavuus. Rahan tuottaminen, eikö se ole outoa? Ei rahaa voi syödä, rahalla ostetaan rahanhankkimiseksi valmistettuja elintarvikkeita. Asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että on yhtä kaiken kanssa. Asiantuntija, hänen pitäisi kulkea luonnossa maistelemassa. Hänen pitäisi etsiä, sillä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. 

Lehmiä, onko niitä enemmän kuin oli vaikkapa 60 vuotta sitten? En tiedä, mutta uskoisin ettei. Voin olla väärässä, mutta se ei kuitenkaan muunna sitä mikä on tämän kirjoituksen punainen lanka. Maidosta karsitaan rasva, samasta rasvasta tehdään jotain. Vettä lisätään, poistetaan laktoosi. Elimistö ei pian enää osaa pilkkoa laktoosia, kun sitä ei tarvitse pilkkoa. Vähemmästä tehdään enemmän, lisäämällä ja poistamalla. Lehmä on upea eläin, se tuottaa kallisarvoista ravintoa meille ihmisille, mutta miksi Arla ja Valio eivät  alleviivaa aitoutta  vaan yliviivaavat sen. Aito maito on jo täydellistä - juurikin, se on jo valmista. Kun koostumusta muutetaan, se ei enää ole laadukasta. Olisiko venäläisillä pieni totuudenjyvä puheissaan?

Muistijuuret ohenevat, kunnes ne katoavat niin ohuiksi karvoiksi ettei niihin enää voi luottaa. Muistijuuret, ne ovat syvällä pimeässä mullassa. Ja on lahonneet juuret, joita ei enää juuriksi tunnisteta lainkaan vaikka ne ovatkin - tietoisuuden vaipassa, joka tuo historian ja tulevan tähän hetkeen. Siellä se on, nyt, tietoisuus.

Tikapuut taivaaseen

Pelkäätkö? Pelkäätkö korkeita paikkoja? Mistä pelko tulee? Korkeudesta? Ajatuksista, niistä pelko sikiää.

Harjoittele, saat ajatukset vaimenemaan. Ylös vain, ilman harhaa. Koska itse teet itsellesi pelon olet sen yläpuolella niin halutessasi, peloton ei ole pelle. Peloton on tietoinen, tietoinen pelon alkuperästä. Se ei ole lähtöisin Ankkalinnasta, se on lähtöisin sinusta.

Pelkäät. Ei se mitään, ei ole mitään pelättävää kun katsot ylöspäin ja aistit olemisen. Älä vilkuile alas, sillä menneet on menneitä rappusia. Pelkäätkö laskeutua? Ei se mitään, sinulla on tunto. Jalkapohjasi näkee eikä väritä kauhuskenaarioita. Anna kehosi näyttää mihin se pystyy, huomaat että aistit enemmän.

Sisäinen keho, aisteja lisäävää ja tietoisuutta laajentavaa eliksiiriä. Sitä kannat mukanasi. Repussasi on vaikka mitä, turhaan kannat kaikkea mukana jos et sitä käytä. Sisäistä kehoasi, sillä se on sinulle annettu. Käyttöohjeet on kirjoitettu kirjoittamattomalla kielellä. Kielellä, jonka vain 'minä' ymmärtää.

Kuolemattomuus

Kuolemaa ei ole, kun 'minä olen'.

Energia, jota elämä edustaa ei häviä koskaan. Se on ikuista, se muuttaa vain muotoaan. Ikuista kiertoa, elämä edustaa sitä. Sen oivaltaminen on yksinkertaista, eikö? Me emme ole kehomme ja mielemme, optimaalinen tilanne on se että minä olen kehossa ja minä olen ottanut mielen egon hallinnasta sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli minän työkaluksi. Tämä ei kuitenkaan ole kuolemattomuutta vaan tietoisuutta siitä, että "minä olen elämä". Et voi menettää elämää, koska sinulla ei ole sitä ensinnäkään ollut ennen kuin löydät syvimmän itsesi - 'aidon' minäsi. Silloin tiedät olevasi kuolematon.

Kuolema on egon kertoma tarina, se on minän silmin katsottuna harha. Se on väärinkäsitys, joka johtuu egostasi. Ymmärrät sen kun oivallat ja oivallat sen kun ymmärrät.

Kokemukset ihmisenä olemisesta ovat aitoja silloin, kun tarkkailet omaa kehoasi ja mieltäsi ulkopuolisin silmin. Olemalla tarkkailija, ilman arvostelua ja tuomitsemista. Tämä on tie, joka aukeaa kun heikennät egon rakenteita. Tutustumalla itseesi, tunteisiisi ja emootioihisi. Sinä olet tärkeä. Sinä olet elämä. Sinä olet  "minä olen". 

Kuolemattomuus on kaikille mahdollinen, se on elämän perustotuus. Tämä on tämän blogini tarkoitus, tarjota elämä tämänhetkisyyden, hetksimin kautta. Läsnäolon voiman kautta koet elämän, olemisen ilon. Silloin heräät, muutoin olet aina se mikä ego haluaa sinun olevan. Kuolevainen, jonka elämäntilanne edustaa elämää. Aivan kuten sinäkin edustat sitä mitä et oikeasti ole.

Uutisoinnin rivienvälit

Yövuoroa tehneenä muistan aamutunneilla, miten väsymys sai nauramaan Aamulehden otsikoinnille. Edelleen se on lehtenä hauska, tosin kaikki lehdet ovat. Kun uutisointia katselee "sillä silmällä", niin paraskaan vitsikirja ei vedä ajankohtaisuudelle vertoja.

Olen kuullut joskus, että siat ovat hyvin samankaltaisia kuin me ihmisetkin. Tämä tulee hienosti julki tämänpäiväisestä Aamulehdestä, jossa kerrotaan "Joka toisella tilalla siat purevat toistensa häntiä". Syyksi on kirjoitettu, että sika purkaa stressiä käyttämällä suutaan. Se tarvitsee tongittavaa. Niin on valitettavasti myös ihmisen laita, suuta käytetään kun tarvitaan tongittavaa. Uutisen mukaan Helsingin yliopisto alkaa tutkia nyt "adhd-sikoja".

Uutisen pohjalla on tietenkin vakava ongelma, tuottavuutta pitää parantaa ja sikojenkaan suunvuoroa ei kuunnella. Kaupat ovat tyhjyyttä täynnä, ja tuntuikin, kun elintarvikelakon aikana oli pieniä aukkoja hyllyissä, että kaupoissa oli silloin enemmän kun oli vähemmän. Tyhjää, sitä pitäisi olla enemmän. Tilaa, jotta tietoisuus saisi suunvuoron. Aamulehden tilaamalla sitä voi saada, kun lukee sitä "sillä silmällä".