Merihevoset auttavat muistamaan

Hippokampusta (kreik. hippos, hevonen; campos, merieläin) tarvitaan mm. henkilökohtaisesti koettujen tapahtumien ja muistojen tallentamiseen eli episodisessa muistissa. Episodinen muisti on tärkeä osa minuutta, se on henkilökohtaisen ajan muisti, jonka avulla pystymme suhteuttamaan menneitä, nykyisiä ja tulevia tapahtumia sekä ennakoimaan tulevaa. Ilman episodista muistia eläisimme vain nykyhetkessä. (Wikipedia).

Mielenkiintoista, että hippokampus on se aivojen osa jota käytämme itsemme ja minuutemme rakentamisessa aktiivisesti. Episodisen muistin saa omaan "hallintaansa", jos tietoisesti elää tätä hetkeä? Vai onko se mahdollista? Hallinta? Tuskin hippokampusta voi hallita, mutta kenties sen aktiivisuus episodisen muistin suhteen on jossain korrelaatiossa egomme rakenteisiin. Jos tietoisesti poistamme psykologisen ajan merkityksen omasta elämästämme ja annamme ajattelun sijasta hiljaisuudelle tilaa, niin silloinhan episodisen muistin rooli pienenee. Sitä käytetään vain silloin, kun tarvitaan henkilökohtaisen elämänhistorian tietoa, silloin kun halutaan tehdä suunnitelmia eteenpäin.

Hippokampusta tarvitaan myös ympäristön havainnointiin, sen muistamiseen. Hippokampukseen on tallennettu kognitiivinen kartta ympäristöstä, jonka avulla voimme liikkua paikasta toiseen eksymättä. Taksikuskeilla on havaittu hippokampuksen kehittyneen keskimääräistä suuremmaksi, koska he joutuvat työkseen hahmottamaan reittejä ja ympäristöä. Ajat kuitenkin muuttuvat, nyt tekniikka on tullut auttamaan kulkijaa. Mitä siis tapahtuukaan hippokampukselle? Gps.

Upea mieli, aivan uskomaton! Jumalallista "tekniikkaa", merihevoset auttavat muistamaan.

Efferentti ja afferentti

Muistiini palautui hetki, kun olin noin kymmenvuotias. Hetken palautti tuoksu, sitä ei palauttanut muisteleminen. Muistan tarkkaan, mitä tuossa hetkessä 36 vuotta sitten tapahtui. Nenäni toimii vielä. *_*

Sanotaan, että hajuaisti on kaikista aisteistamme paras muistamaan ja palauttamaan muistoja esiin. Mutta entäpä silloin, jos sinulla ei ole hajuaistia? Niitäkin ihmisiä on. Onko silloin jokin muu aisti terävöityneempi kuin keskimäärin? Onko aisteilla vakio maksimiteho? Turhan höpinää, aistien hevosvoimat.

Hajut ja tuoksut voivat viedä mielisairaalaan, näin kävi yhdelle potilaalle toimiessani mielisairaanhoitajana 80-luvun lopulla. Eräällä miehellä oli hajuharha, hänen hajuaistinsa oli äärettömän herkkä. Hänelle siis saattoi tahtomattaan haistatella, sillä hän haistoi omien puheittensa mukaan hyvän ja pahan. Hajujen sävyjä hän ei voinut kuvantaa muuta kuin subjektiivisella tasolla, hän ei voinut "näyttää" muille näitä aistimuksiaan. Kuvailu ja kuvantaminen ovat eri asioita, uskottavuutta ajatellen. Yhtä kaikki, se oli hänelle täyttä totta. 

Tämä subjektiivinen aistikokemus, jota aistiharhaksi kutsuttiin, määritteli paljolti hänen tekemisiään. Oli paikkoja jonne hän ei kertakaikkiaan voinut mennä, pahoja paikkoja. Hajuaisti määritteli hänen reviirinsä, hieman samoin kuin eläimillä. 

Hajuaisti on yhteydessä makuaistiin, sen voi todentaa helposti. Kun sinulla on nuha, et maista ruokien makua niin hyvin. Jos laitat sieraimesi tukkoon pyykkipojalla ja haukkaat ruokaa, voit todentaa tämän asian seuraavalla aterialla. Etusormi ja peukalokin riittävät, jos pyykkipojat ovat töissä tai vapaalla. Mikään ei maistu miltään, maku- ja hajuaistilla on siis yhteys toisiinsa. 

Aistit ovat atrimia, niillä saamme yhteyden ulkoiseen aistiravintoon. Se miten tämän ravinnon pureskelemme vaikuttaa hyvinvointiimme, aistitkin voivat saada ilmavaivoja.

Kaikissa aisteissamme on efferentit ja afferentit hermosyyt, vievät ja tuovat "kaapelit". Ihminen ei tiedä paljoakaan majapaikastaan, omasta kehostaan ja aivoistaan. Ihminen on mielenkiintoinen tarkkailukohde, joka avaa ihmetyksen elämän uskomattomasta monimuotoisuudesta.

Täydellistä "suunnittelua", sitä me olemme.

Muistijuuret

Kuinka pitkälle ihmisen muisti kantaa? Ei kovinkaan pitkälle. Koska se olikaan, kun Jeesus ristiinnaulittiin? Olitko paikalla? Pelattiinko siellä noppaa? Mitä silloin oikein tapahtui?

Muistatko, miten pitkään esi-isäsi eli? Minkä ikäisenä hän kuoli? Mitä hän söi? Mitä hän joi? Millaisia vaivoja hänellä oli? Oliko hänellä steressiä? Oliko hän tyytyväinen elämäänsä? Millainen suhde hänellä oli kanssaihmisiin ja luontoon? Muistatko historiantunnilta?

Historiankirjoitus on lyhyt historianmuoto, eikö? Ei kirjoitettua tietoa ole paljoakaan, sitä on olemattoman vähän. Perinnetietoa siirrettiin itse elämisen kautta, mutta miten on nyt. Nyt kirjoitetaan, kirjoittaminen ei ole itse tekemistä muutoin kuin kirjoittamisen näkökulmasta. Vain tekemisen kautta historiallinen tämän hetken ikuisuus saa jatkumon. Historiaa kirjoitetaan nyt, ei huomenna eikä eilen. Se kirjoitetaan tai paremminkin tehdään, ja tekemisen kautta siirretään ikuiseen tähän hetkeen.

Elintarvikeasiantuntijat. Keitä he ovat? Oppineita, joiden yksi pääaine on kannattavuus. Rahan tuottaminen, eikö se ole outoa? Ei rahaa voi syödä, rahalla ostetaan rahanhankkimiseksi valmistettuja elintarvikkeita. Asiantuntijuus tarkoittaa sitä, että on yhtä kaiken kanssa. Asiantuntija, hänen pitäisi kulkea luonnossa maistelemassa. Hänen pitäisi etsiä, sillä etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. 

Lehmiä, onko niitä enemmän kuin oli vaikkapa 60 vuotta sitten? En tiedä, mutta uskoisin ettei. Voin olla väärässä, mutta se ei kuitenkaan muunna sitä mikä on tämän kirjoituksen punainen lanka. Maidosta karsitaan rasva, samasta rasvasta tehdään jotain. Vettä lisätään, poistetaan laktoosi. Elimistö ei pian enää osaa pilkkoa laktoosia, kun sitä ei tarvitse pilkkoa. Vähemmästä tehdään enemmän, lisäämällä ja poistamalla. Lehmä on upea eläin, se tuottaa kallisarvoista ravintoa meille ihmisille, mutta miksi Arla ja Valio eivät  alleviivaa aitoutta  vaan yliviivaavat sen. Aito maito on jo täydellistä - juurikin, se on jo valmista. Kun koostumusta muutetaan, se ei enää ole laadukasta. Olisiko venäläisillä pieni totuudenjyvä puheissaan?

Muistijuuret ohenevat, kunnes ne katoavat niin ohuiksi karvoiksi ettei niihin enää voi luottaa. Muistijuuret, ne ovat syvällä pimeässä mullassa. Ja on lahonneet juuret, joita ei enää juuriksi tunnisteta lainkaan vaikka ne ovatkin - tietoisuuden vaipassa, joka tuo historian ja tulevan tähän hetkeen. Siellä se on, nyt, tietoisuus.