Loukkaantunut 'itse'

Loukkaantuminen on keino osoittaa oma tärkeytensä, se kumpuaa vastustuksesta. Se karkoittaa olemisen ilon, se kasvaa katkeruudesta ja se ei hyväksy vallitsevaa hetkeä.  Se on maittava ateria sille joka luulet olevasi, ja jota se kasvattaa - ulkoista itseäsi.

Loukkaantuminen on inhimillistä, mutta se on myös komedian kohokohta kun sitä seuraa ulkopuolisin silmin ilman arvostelua. Tarkkailijan maha hytkyy, kun hän näkee itsensä loukkaantuneena. Loukkaantumisensa havainnointi täydellisen hyväksynnän kautta, myötätuntoisesti, tuo olemukseesi tietoisuutta.

Tuomitsemattomuuden lastoitus ja vastarinnattomuuden pakkopaita antavat tilaa olemiselle, ja loukkaantumista ei enää ole.

Uni loppuu pian, on aika herätä!

Kirje Sinulle

Olet tärkeä, koska Sinä olet kuin minä - pohjimmiltasi. Syvin itsesi on Rakkauden tyyssija, siellä asuu tietoisuuden valo. Siellä on itse Elämä, joka Sinä pohjimmiltasi olet. Anna minäsi astua ja kätellä itseäsi, sillä se on tie vapauteen ja itse Elämään. Sen kautta ja avulla, maailmasi muuttuu ja avautuu tuhannet terälehdet. Terälehdet, jotka leikkaavat pimeyden pois ja ovat kauneutta ja rakkautta tulvillaan.

Miten voit löytää sen mistä kirjoitan? Niin, samoin kuin suunnistat kartan avulla. Voin näyttää vain suuntaa, "paperilla". Miten sen tulkitset, se määrittää löydätkö perille vai et. Mutta yksinkertainen neuvoni on, olet jo perillä. Se on sinussa, Rakkaus joka olet. Se elää sinussa, kun ajattelu loppuu. Ja yht'äkkiä olet kuolematon taas. Ei ole menneisyyttä, joka kahlitsee. Ei ole mitään katkeruutta, ei mitään mitä pitäisi katua. On suunnaton kiitollisuus siitä mitä on. Ei ole tarvetta muuntaa todellisuuttaan päihtymällä, koska Elämä on hyvintä huumetta ikinä. Silloin kun olet, 'minä olen'. Sinun pitää vain kuolla itsellesi, ja se on mahdollista - nyt!

Minä, syvin itsesi Rakastaa kaikkea elollista. Se ei halua omistaa, se omistautuu kaikelle sille mitä on. Se hyväksyy kaiken, jopa sen, että kirjoitan siitä 'se' ja 'siitä'. Minä ei ole muotoseikoista kiinnostunut, ei eletystä elämästä eikä elämättömästä. Minä rakastaa tuomitsematta, arvostelematta, kiintymättä tavaroihin ja ismeihin, minä rakastaa vastarinnattomuutta. Minä haluaa vain läsnäolo, ei muuta. Minä Rakastaa Sinua! Päästä hänet, joka on Sinussa esiin - silloin osut oikeaan ja todelliseen olemiseen. Ihmiseesi liittyy oleminen, ja olemisen Ilo.

Vastarinnattomuuden valo

Kun et vastusta sitä "mikä on niin on", silloin sinussa on vastarinnattomuuden valo.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/vastustus-ja-vastarinnattomuus.html

Tyyneys

Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Tyyneysrukous on yleinen nimitys alun perin nimettömälle rukoukselle, joka laitetaan yleensä teologi Reinhold Niebuhrin nimiin.

Asioiden hyväksyminen sellaisina kun ne ovat, "mikä on niin on". Täydellinen vastarinnattomuus pitää olla hyväksynnän pohjalla, muuten päätös on "tahrainen". Tahrat heijastuvat teoissamme, jos tahroja on. Pitää siis joko hyväksyä asiat täydellisesti, tai muuttaa asia sellaiseksi että sen voi hyväksyä "tahrattomana". Kaikkea ei voi muuttaa, jotain voi. Tämän erottaminen onnistuu, kun tyyneys laskeutuu tarkkailijana olemukseesi. Tyynellä voit aistia tulevan myrskyn tai menneet tyrskyt. Tyyneys on ulkoinen muotosi, kun olet läsnäoleva. Sisäinen vastine ulkoiselle tyyneydelle on hiljaisuus, se on tyyneyden lähde.

Korostaminen

Täällä se on! Tässä se on!! Korostaminen alleviivaamalla, huutomerkein, fontein, värein tai yliviivaamalla.  Korostaminen lihavoimalla. Korostaminen suurentamalla tai kursivoimalla. 

Korostaminen on keino tehdä itsensä huomioiduksi, silloin kun se ei ole tietoista ja sen tarkoitus on nostaa itseä ylitse muiden. Korostaminen koskee kaikkea mitä teemme tai jätämme tekemättä. Eri merkein; ilmein ja elein, äänenpainoin ja tekemisiemme kautta "kirjoitamme" korostuksia ympärillemme. Mitä ja miten me korostamme itseämme? Mahtava paikka tarkkailijalle, mahtava paikka muutokselle.

Korostaminen, silloin kun sitä teet, huomioi se. Katsele sitä ulkopuolisin silmin, löydät syyn korostamiseen. Onko sen tarkoitus tuoda itseäsi julki vai asiaa jota haluat esittää. Mikä on asia? Onko asian sisältö itsesi korostamista? Mikä on motiivisi? Onko asia korostuksen arvoinen ja jos on, mitkä ovat ne arvot jotka ovat pohjalla? Asiat saavat eri perspektiivin, reflektiivisyyden kautta. Tarkkailija löytyy, kun vaimennat ajattelun ja olet tässä hetkessä. Tarkkailu ei ole ajattelua, joten kysymyksiä ei tarvitse esittää. Tarkkailu on havainnoimista ja se havahduttaa näkemään korostetusti sen mikä et ole.

Tarkkaile mitä teet ja varsinkin miten teet, älä kritisoi äläkä tuomitse sitä mitä löydät. Tarkkaile vain, mitä korostat ja varsinkin miten korostat.

Tarkkailu on mukavaa. *_ *

Anteeksianto

'Minä' ei pyydä anteeksi, koska ei ole mitään anteeksi pyydettävää. Meille on kuitenkin tärkeää, että annamme anteeksi. "Kuole menneelle joka hetki", se sisältää myös anteeksiantamisen.

Anteeksiantaminen on aina tärkeämpää kuin anteeksipyytäminen. Anteeksipyytäminen ei takaa anteeksisaamista, se on hyvin alistava käyttäytymismuoto. Anteeksiantaminen taasen on vastarinnattomuuden muoto, jolla hyväksytään täydellisesti "se mikä on niin on". Se ei ole alistumista, se on olemassa olevan tiedostamattomuuden hyväksymistä.

'Minä' ei tarvitse anteeksiantoa, sillä se on osa sen olemusta.

Vastustus ja vastarinnattomuus

VASTUSTAMINEN

Samalla kun vastustat jotain, et hyväksy tätä hetkeä. Et hyväksy sitä ”mikä on niin on”. Vastustus on tyytymättömyyttä tilanteeseen, ihmiseen tai asioihin ja silloin menetetään tämän hetken puhtaus ja viattomuus. Läsnäoloon pääset kysymällä ”mikä tässä hetkessä oikein on vikana?” Läsnäolon tilan ikuisessa tämänhetkisyydessä ei ole mitään vikaa, kun vastustat olet menneessä ja tulevassa – psykologisessa ajassa. Olet tiedostamaton.

Vastustaessasi jotakin et antaudu sille ”mikä on” ja tämä aiheuttaa sinulle ja ympäristöllesi henkistä tai jopa fyysistä kärsimystä. Väkivallan käyttäminen johtuu tiedostamattomuudesta, jonka juuret ovat vastustamisessa. Toisten ihmisten loukkaaminen, itsekkyys ja sodat saavat alkunsa tiedostamattomuudesta, mitä muuta vastustaminen olisikaan kuin tiedostamattomuutta. Siinä ei ole mitään puolusteltavaa, sillä kun puolustat sellaista kuin tiedostamattomuus olet jo menettänyt läsnäolevan hetken ja tietoisuutesi.

Suvaitsemattomuus on vastustuksessa yleinen muoto, suvaitseminenkin kantaa sisällään vastustuksen siementä. ”Suvaitseminen on rakkautta, joka sairastaa ylpeyden tautia.” (Khalil Gibran). Ylpeys on vastustuksen jalompi muoto, jossa vastustaminen on ylemmyyden kautta saatu näyttämään rakkaudelle jota se ei ole.

Vastustaminen näkyy emootiotasolla erilaisina stressireaktioina; kahvikuppineuroosina, punastumisena ja sen pelkona, sydämentykytyksenä, arvostelun pelkona, esiintymispelkona, paniikkihäiriönä. Vastustaminen ilmenee ihmissuhteiden välttelynä ja vaikuttaa näin elämäntilanteeseesi aiheuttaen kärsimystä. Sinä et kuitenkaan ole elämäntilanteesi, joka on vain mielen aikaansaannosta ja tapahtuu ajassa. Sinä olet ajaton ja elämäsi on nyt.

Vastustamista on ajatustesi ja ajatusrakennelmien, asenteiden vuoksi. Egon kuoleman pelko ruokkii vastustuksen syntymistä. Menneisyyden kokemukset ja tulevaisuuden pelko, olet valmis tekemään mitä tahansa jotta olet. Samalla kuitenkin menetät sen, kuin koira joka tavoittelee häntäänsä. Egon puolustusmekanismit ovat tässä ”taistelussa” oleellisessa tehtävässä, tiedostamattomuus jatkuu.

Vastustamista ilmenee lähes jatkuvasti niin kauan kuin ego on johtajasi. Mieli tuottaa egolle ravintoa, kun joudut arvottamaan itseesi kohdentuvaa arvostelua (negaatioita). Arvostelu voi olla täysin oman mielesi tuottama harha tai todellista, sillä ei ole merkitystä. Egosi tunnistaessa tulleensa vaikkapa syytöksen kohteeksi se alkaa vastustamaan puolustautumalla. Tunnet itsesi petetyksi ja mielesi tekee itseoikeutetun johtopäätöksen, jonka mukaan tunnet vihaa. Aiheutat itsellesi ja muille suurta kärsimystä (ks. egon hengissäsäilyttämistaulukko).

Vastustamisesta, kärsimyksestä on mahdollista vapautua, ensimmäinen askel on havahtuminen ”minä olen”- kokemuksesta.

VASTARINNATTOMUUS

Vastarinnattomuudessa on kyse antautumisesta, et vastusta tätä hetkeä. Hyväksyt sen ”mikä on”. Antautuminen elämälle on tapahtunut, et ole alistunut etkä alistettu, vaan olet täydellisesti hyväksynyt elämäntilanteesi ajassa tapahtuvaksi tapahtumaksi. Tiedät, että voit muuttaa elämätilannettasi jos niin päätät. Täydellinen olemassa olevan hyväksyminen tai päätös muuttaa tilannetta ”tämänhetkisyyden” läsnäolon kautta rakkaudellisin keinoin. Elämäntilanteesi on enää pintaa, elämäsi on todellista.

Vastarinnattomuudessa et kilpistä itseesi sinuun kohdistuvaa arvostelua, vaan ymmärrät sen olevan tiedostamatonta käytöstä. Sinua ei saa mukaan tiedostamattomaan käytökseen ja ajatusrakennelmiin - olet ”näkymättömän panssarin” suojaama. Riidanhaastaminen sinun kanssasi on mahdotonta koska se menee sinun ”läpi” – olethan ”näkymätön” tiedostamattomuudelle. Et reagoi kuten ego reagoisi.

Vuorovaikutuksessa muiden kanssa olet läsnäoleva, kuuntelet toista ihmistä paitsi aistiesi kautta niin myös joka solullasi. Mielen hälinää ei ole, on läsnäolo vastaanottoon. Muutat tiedostamattomuuden läsnäolosi avulla tietoisuudeksi. Ego joko murtuu tai lähtee pois. Läsnäolosi ilmentyy olemisen ilona, se on uteliasta ja huumorintajuista – todellista vastakohdista vapaata rakkautta.

Vastarinnattomuudessa mieli on hiljaa, se ei palvele enää egoa. Ulkoiseen vastarinnattomuuteen pääset ainoastaan sisältäpäin, sisäinen rauha on ensin, sen jälkeen tulee vasta ulkoinen.

Vastarinnattomuudessa ei ole kilpailua paremmuudesta, vaan hyvyydestä. Viestinä on ”ole hyvempi”, ei parempi. Osaat ”lukea” tilanteita, ihmisiä ja asioita tietoisuuden avulla kun sisälläsi on rauha, ymmärrät lukemasi oivalluksen kautta.

Vastarinnattomuus on luonnon ja elämän ehdotonta kunnioittamista. Mielen tiedostamattomuuden ymmärtämistä tietoisuuden puuttumiseksi, jolloin ihmisellä ei ole todellista valinnan vapautta. Vastarinnattomuuden voima on läsnäolon ja rakkauden kautta ohjata ihmistä löytämään se mikä hänellä jo on – elämä.

Vastarinnattomuus ei vastusta edes vastarintaa, vastarinnattomuuden voima muuntaa vastarinnan tyhjäksi rakkauden ja läsnäolon kautta. Vastarinnattomuuden kentässä vastarinta ei voi säilyä – se on ”tuli” joka polttaa muodon tuhkaksi. Vastarinnattomuuden lisääntyessä syntyy jossain vaiheessa uusi maailma.