Piippumies

Piipusta nousee savu, lämpimät ajatukset nousevat pintaan. Kotona on hyvä olla, tietoisesti lämmittää hyvyyttä ja rakkautta. Punnita maailman menoa, piiputella ja tietoisesti tunnistaa piipunpesän lämpö muotoineen. Tuoksu on huumaava, savu kiemurtaa ylös noutamaan oivalluksia. Maailma on pysähdyksissä tässä hetkessä, pyydystäen tämänhetkisyydestä saalista - olemisen eliksiiriä.

Himalajalla, Bhutanin kuningaskunnassa piippumies harrastaa salapolttoa. Paikassa, jossa tupakan myynnistä tai hallussapidosta ilman tullikuittia voi saada jopa viisi vuotta vankeutta. Kotonaan piippumies saa kuitenkin polttaa piippuaan, mutta poliisille pitää näyttää kuitti pyydettäessä. 

Maailma on hulluutta täynnä, piipumies sallii kaiken 'mikä on'. Hän tietää ajan olevan nyt tämän, piiputtelu maistuu kuitenkin samalle kuin aiemminkin. Se tuo tilaa ja avaruutta ahdistavaan ajatteluun ja sääntöjen kautta rajattuun maailmaan. Meditointia on monenlaista, piippumies tietää tuon. Hän katsoo seinällään olevaa,  Bhutanissa outoa, mutta kotimaassaan suosittua laulajan kuvaa. Piippumies hymyilee kuvalle ja imaisee piippunsa kautta suvaitsevaisuutta tähän maailmaan. 

Maailmankansalaiset ilman rajoja, ykseydessä toisiinsa ja  savu nousee kiemurtaen ylöspäin. Savumerkkejä, sinne ja tänne, sisään ja ulos. Hengityksen alleviivausta, näkyvää muotoa muodottomuuden maailmasta. *_*

Uudenvuodenpuhe

Suvaitsemattomuus oli presidentti Tarja Halosen teemana hänen uudenvuodenpuheessaan, aiheen innoittamana päätin kirjoittaa tuosta pari riviä. 

Niin, ollaan sitten suvaitsevaisia tai suvaitsemattomia on sanat negaatioita täynnä. Kun suvaitaan ollaan ylpistyneitä ja kun ollaan suvaitsemattomia ollaan itsekkäitä. Kumpikaan ei mairittele sanoina, paradoksaalisesti olemalla suvaitsemattomia ollaan kenties jo hieman asiaan perehdytty. Kenties siinä on enemmän hyväksyntää kuin suvaitsevaisuudessa? Hyväksytään ajatus, että ollaan itsekkäitä eikä tekopyhiä. Sanotaan asiat niin kuin ne näyttäytyvät, kenties ollaan lähempänä itsetuntemusta kuin arvataankaan? Suvaitsemisessa saattaa olla pohjalla enemmän välinpitämättömyyttä toista ihmistä kohtaan kuin suvaitsemattomuudessa. Mielenkiintoista pohtia tätä asiaa hieman eri vinkkelistä, kaikki ei välttämättä ole niin kuin äkkiseltään luulisi.

Suvaitsemattomuudessa piilee kuitenkin vaara, jos jostain ei päästä eroon, niin silloin ollaan valmiita käyttämään äärikeinoja. Ihminen etsii ajatustensa kautta vaihtoehtoja, joilla saa asian ratkaistua. Hän muuttaa tilanteen sellaiseksi, että se on tyydyttävämpi häntä itseään ajatellen. Tästä Halonen varmaan halusi meitä varoittaa, empaattisuutta hän peräänkuuluttaa. Demokratiassa on varjopuolensa, suvaitsemattomuus on yksi näitä lieveilmiöitä.

Niin, suvaitsemattomuus johtaa äärikeinoihin. Se on perussuomalainen totuus, totuus jonka muuttamiseen tarvitaan tietoisuutta. Yksi keino on miettiä suvaitsevaisuutta ja suvaitsemattomuutta siitä näkökulmasta, että onko kumpikaan niistä parempi toistaan?

Elämän pitää perustua hyvyyteen, ei kilpailuun ja paremmuuteen. Ihmisen pitäisi kilpailla ainoastaan hyvyydestä, eikä heitellä kivillä niitä jotka ovat heikompia vahvuudessaan tai vahvempia heikkoudessaan. Sillä päästäisiin eroon koko sanaparista suvaitsevaisuus - suvaitsemattomuus. *_*