Kiitollinen

Olen kiitollinen kaikille lukijoilleni, olette aarteita vailla vertaa. Olette sukeltaneet sinne, missä minä olen. Sillä harva uskaltaa laittaa peliin itsensä nimimerkin kautta. Silloin on jo osaltaan tehnyt sen, mitä pitää tehdä jokaisen ihmisen - joka haluaa Elää.

Mausteverho

Minulla on maustepurkit ikkunaverhoina, on anista ja tilliä. On persilijaa ja tinjamia. Mausteita moneen lähtöön, keittiön ikkunassa on mausteet elämän iloon. Kuitenkin, ne verhoavat maisemaa. Onneksi sen voi rullata ylös, kun haluan maistaa maisemaa. *_*

Synnyttäjälle

Elämää on vaikea ymmärtää, se täytyy oivaltaa. Se räjäyttää, vapauttaa. Antaa tietoisuuden, että 'on'.

Hedelmätarha

Hedelmätarhassa on puut, jotka kaipaavat huomiotasi.
Puut tarkkailevat toimiasi, eivät silmin vaan ytimellään.

Annat niille vettä, kannat niille lantaa.
Huolehdit, että jänis tai myyrä ei niitä tuhoa.
Toivottavasti, sillä se on Sinun puutarhasi.

Et voi odottaa vain satoa, sillä siten hedelmiä on vuosi vuodelta vähemmän.
Hedelmätarhassa pitää olla, jotta puut kantavat satoa.
Oleminen on hedelmällistä, olemisen ydin on Elämä.

Elämä on kuningas

Elämää hallitsee hymyillen - tai ei ollenkaan.

- kiinalainen viisaus -


Elämä hallitsee hymyillen. Elämä on kuningas, kun 'on'.

- Markonki -

Muodollista

Muotoja kun omistaa, sielulla on rajat.
Muotoseikka, seikka vain. Muoto.

Muodolle voi omistautua, mutta omistamisen harha saa tuntemaan puutetta.
Aina on jotain, jota halutaan.
Uudet hampaat, "ikuinen elämä" - ne kannattaa vakuuttaa.

Omistamisen harha, vapautuminen.
Olet vapaa, voit kaiken omistaa.
Omistautua itse maailmalle, elämälle joka olet.

Kirje Sinulle

Olet tärkeä, koska Sinä olet kuin minä - pohjimmiltasi. Syvin itsesi on Rakkauden tyyssija, siellä asuu tietoisuuden valo. Siellä on itse Elämä, joka Sinä pohjimmiltasi olet. Anna minäsi astua ja kätellä itseäsi, sillä se on tie vapauteen ja itse Elämään. Sen kautta ja avulla, maailmasi muuttuu ja avautuu tuhannet terälehdet. Terälehdet, jotka leikkaavat pimeyden pois ja ovat kauneutta ja rakkautta tulvillaan.

Miten voit löytää sen mistä kirjoitan? Niin, samoin kuin suunnistat kartan avulla. Voin näyttää vain suuntaa, "paperilla". Miten sen tulkitset, se määrittää löydätkö perille vai et. Mutta yksinkertainen neuvoni on, olet jo perillä. Se on sinussa, Rakkaus joka olet. Se elää sinussa, kun ajattelu loppuu. Ja yht'äkkiä olet kuolematon taas. Ei ole menneisyyttä, joka kahlitsee. Ei ole mitään katkeruutta, ei mitään mitä pitäisi katua. On suunnaton kiitollisuus siitä mitä on. Ei ole tarvetta muuntaa todellisuuttaan päihtymällä, koska Elämä on hyvintä huumetta ikinä. Silloin kun olet, 'minä olen'. Sinun pitää vain kuolla itsellesi, ja se on mahdollista - nyt!

Minä, syvin itsesi Rakastaa kaikkea elollista. Se ei halua omistaa, se omistautuu kaikelle sille mitä on. Se hyväksyy kaiken, jopa sen, että kirjoitan siitä 'se' ja 'siitä'. Minä ei ole muotoseikoista kiinnostunut, ei eletystä elämästä eikä elämättömästä. Minä rakastaa tuomitsematta, arvostelematta, kiintymättä tavaroihin ja ismeihin, minä rakastaa vastarinnattomuutta. Minä haluaa vain läsnäolo, ei muuta. Minä Rakastaa Sinua! Päästä hänet, joka on Sinussa esiin - silloin osut oikeaan ja todelliseen olemiseen. Ihmiseesi liittyy oleminen, ja olemisen Ilo.

Keväiset lehdet ja rungon lämpö

Kuolleet oksat viime vuonna kaatuneesta koivusta eivät viherrä, oksat ovat kuitenkin täynnä ruskeita lehtiä. Lehdet eivät siis ole värittömiä, vaikka niissä ei enää ole lehtivihreää. Runko on pätkitty ja hakattu polttopuiksi, ensi talvena ne pitävät elämää yllä ja laskevat sähkölaskun hintaa. Energiaverotus ei pääse nipistämään tästä, sillä se on verotuksen ulkopuolella - toistaiseksi.

Se miten valtaat maailmassa alaa, miten levität vaikutusvaltaa oksistosi kautta varjostaa alapuolella olevia tietyssä ajassa. Tulee kuitenkin aika, jolloin vaikutusvaltasi ja varjosi laskeutuu alkujuurilleen. Kenties siitä kirjoitetaan lehdessä, kenties pääset historiankirjaan. Se on kuitenkin varma, että varjoasi ei kaipaa pian kukaan, sillä paikallasi on jo uusi varjo.

Kaikki muuttuu, mikään ei muutu kun perspektiivinä on pitkä jatkumo. Ylöspäin kurottaudumme, kunnes antaudumme pakosta tai vapaaehtoisesti sille 'mikä on'. Kaikki loppuu aikanaan, jotta alkaminen saa vuoron. 

Pidä huolta

Toisten huomioiminen niin työssä kuin vapaa-aikana on tärkeää. Ihmisen pitää pyrkiä hyvyyteen, se on hyvä tavoite. Joskus mietin, että hoitaminen on maailman tärkeintä, koska sen voi laajentaa kaikkeen tekemiseen. Ihmisten hoitamisen käsitteen voi laajentaa koskemaan kaikkea, arkea ja pyhää, asioita ja ihmisiä.

Rakkaus ja sen moninaiset asiat kuten kauneus ja hyvyys lähtee sisimmästä ulkoistuen muotojen maailmassa, jossa olemme. Elämä on, ja Sinä olet - kun olet 'minä olen'.

Kaikki tapahtuu tai tapahtui, aina tässä hetkessä - sen pitäisi olla meille merkkinä siitä että se on ainoa keino löytää Elämän tuntu - Elää Nyt.

Lumiukko ja lumiakka

Lumiukko ja lumiakka löysivät luojansa, he olivat samasta lähteestä. Lähteestä, josta pulppusi lumihiutaleita, muodot ja porkkanat. Muuta ei tarvittu, jotta he olivat yhtä. He sulivat pois ja elivät ikuisesti, sillä niin käy kun kesä saapuu. Lumi sulaa vedeksi ja vesi jatkaa kulkuaan, elämä on - aina.

Viruspäivitys

Saamme syntymässä maalliselle matkallemme hienon asuinpaikan, kehon. Tietoisuuden kautta se toimii, tietoisuuden kautta se pysyy kunnossa. Tietoisuuden kautta se korjaa itse itseään, hyvänä esimerkkinä kehon sisäinen puolustusjärjestelmä; kuume ja siihen liittyvä valkosolujen määrän lisääntyminen. Vanha kansa sanookin, että mikä ei tapa niin vahvistaa. Näissä sanoissa on suurta viisautta, vuosisatojen mittaan kertynyttä kokemuksellista tietoa. 

Muistan, että minun lapsuudessani ei rokotettu tuhkarokkoa, vihurirokkoa eikä sikotautia vastaan. Silloin, jos jossain perheessä tauti jylläsi sinne mentiin kyläilemään - jotta saataisiin tuo tauti tarttumaan itseen. Tietona oli, että kun tämän välttämättömän taudin sairastaa lapsena se on lievä ja se sairastetaan vain kerran. Aikuisiällä sairastettuna tauti on jo paljon raskaampi, ja seuraukset jälkitauteineen voivat olla vakavia. Mikä ei tapa, se vahvistaa... kaikella on tarkoitus, myös näillä ns. lastentaudeilla. Olisiko näitä "päänahkoja" tarkoitus kerätä, että saa sarjan täyteen ja palkintona pitkän iän? Mille tielle ollaan lähdetty, kun lähes kaikkeen kehitetään rokotteet? Miten se vaikuttaa tuohon kaikkeuden luomaan järjestelmään, jonka kautta ihmisen on tarkoitus vahvistua eikä heiketä?

Fyysisellä kivulla ja kärsimyksellä, joita sairaudet aiheuttavat on myös "herätystehtävä". Sairaus laittaa ihmisen polvilleen, parhaimmillaan se pysäyttää ajattelun. Esittää kysymyksen elämäntarkoituksesta? Miksi minä? Monesti, kun parannutaan sairaudesta ollaan sen jälkeen helpottuneita tervehtymisestä. Mutta miten nopeasti ihminen unohtaakaan sairautensa aiheuttaman kivun ja kärsimyksen, kun hän on jälleen terve. Miten nopeasti hän palaa samalle tielle, missä hän oli ennen sairastumistaan ja matkassa saattaakin olla enemmän katkeruutta kuin ennen sairastumista. Mitään muutosta ei tapahtunutkaan, mutta poikkeuksiakin on. On ihmisiä, joilla on ollut vakava sairaus, ja he ovat parantuneet siitä. Ja jotain on tapahtunut, ei ole enää sitä vahvaa egoa. Sulkeutuneesta on saattanut muotoutua avoin, sydämettömästä sydämellinen, kiittämättömästä kiitollinen, arvostelevasta suvaitsevainen, katkerasta anteeksiantava...

Haluan tällä blogillani avata näkemystä sellaiseen asiaan, mistä harvoin keskustellaan. Mikä onkaan sairauksien kautta avautuvan kärsimyksen ja kivun tarkoitus meidän tietoisuuden tilaamme?  Onko niiden syvempi tarkoitus jäänyt unholaan? Tiedän, että näitä asioita ajatellaan silloin kun itse sairastutaan. Tiedän, että moni uskoo sokeasti lääketieteeseen. Voisimmeko kuitenkin ensisijaisesti uskoa omaan syvimpään itseemme? Sillä siellä on vastaukset kysymyksiin, joita ei ole edes esitetty ja joita ei tarvitse edes esittää. Siellä on vastaukset, joissa elämä on pääosassa. Elämä, joka ei tunne kärsimystä ja joka on ikuinen.  

Kokemuksia kuolemanrajalta

Kuolemanpelko poistui

Terapeutti Ally Watkins Cornwellista Englannista kärsi komplikaatioista synnyttäessään poikaansa vuonna 1992. Sairaalassa 24-vuotias nainen menetti tajuntansa ja lakkasi hengittämästä.

– Olin kuollut yli kaksi minuuttia. Kesken kaiken heräsin toisenlaisessa tilassa. Olin tietoinen siitä, että sairaalan henkilökunta yritti elvyttää minua. Kuulin ääniä ja paniikin, mutta itse tunsin rauhaa, Watkins kertoo.

– Fyysinen kehoni rajat hämärtyivät ja olin vapaa. Leijuin ruumiin yläpuolella ja minua ympäröi kirkas valo. Tuntui kuin katoaisin ja se oli upeaa. Sitten kuitenkin ymmärsin, että vauvani kuolisi hapenpuutteeseen, ellen alkaisi hengittää.

Watkins kertoo, että pelko lapsen hyvinvoinnista sai hänet palaamaan ruumiiseensa. Hetken päästä hän tuli tajuihinsa ja hänen poikansa syntyi.

– Kerroin kokemuksestani miehelleni, ja hän uskoi minua. Hän kertoo huomanneensa miten kokemus on vaikuttanut elämääni. Se on poistanut pelkoni. En enää käytä aikaani epäilyihin ja huolehtimiseen. Enkä enää mieti mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Nyt tiedän, että pääsemme kuoleman jälkeen upeaan paikkaan. En enää pelkää kuolemaa. 

Älä hukkaa hetkeäkään

40-vuotias kotiäiti Julie Di Mascio kertoo vuoden 1997 kokemuksestaan.

– Sain kuolemanrajakokemuksen, kun entinen kumppanini pahoinpiteli minut henkihieveriin. Hän kuristi minua ja tunsin kuinka erkanin kehostani. Kipu ja pelko lähti minusta. Tunsin olevani irrallaan lattialla makaavasta naisesta. Tunsin tyhjyyttä: minun olisi pitänyt elää yli 27-vuotiaaksi, Di Mascio kertoo.

– Silloin hahmo ilmestyi taakseni. En tiedä kuka hän oli, mutta hän näytti minulle elämäni siihen pisteeseen asti. Muistan ajatelleeni, etten ollut vielä täyttänyt kohtaloani. Sitten heräsin tajuttomuudestani.

Di Mascio sanoo, että kokemuksensa ansiosta hän uskalsi jättää väkivaltaisen kumppaninsa.

– Kuolemanrajakokemus teki minusta ystävällisemmän ja viisaamman. Ymmärrän paremmin tekojeni seuraukset.

Nainen ei yleensä kerro kokemuksestaan ihmisille, sillä pelkää näiden pitävän häntä hulluna.

– En tiedä oliko se mitä näin totta, mutta se sai minut tutkailemaan elämääni. En halua enää hukata sekuntiakaan.

Kokemus muutti täysin

IT-johtaja Russel Wain, 28, joutui moottoripyöräonnettomuuteen vuonna 2002.

– Jouduin teho-osaston hengityslaitteeseen. Vanhempiani pyydettiin varautumaan pahimpaan. Kun minut irrotettiin laitteista, lakkasin hengittämästä ja olin kliinisesti kuollut kaksi minuuttia, Wain kertoo.

– Heräsin pimeässä tunnelissa ja tunsin tuskaa. Edessäni oli kirkas valo, jota kohdin kävelin. Kun valo ympäröi minut, kipu katosi, oloni oli miellyttävä ja tunsin kuuluvani sinne. Sitten miehen ääni sanoi "Ei ole vielä sinun aikasi. Sinun täytyy mennä takaisin". Sen jälkeen olin teho-osastolla ja näin kuinka lääkärit yrittivät pelastaa henkeni. Äitini itki ja isä piteli häntä sylissään. Tunsin leijuvani kattoa kohti ja äkkiä heräsin kehossani.

Ensin Wain ei voinut uskoa kokemaansa, mutta vakuuttui lopulta kuolemanrajakokemuksen olleen todellinen.

– Kun kerroin sairaalanhenkilökunnalle ja vanhemmilleni mitä olin nähnyt, he myönsivät, että juuri niin oli tapahtunut.

Wain kertoo tapahtuneen muuttaneen häntä ihmisenä.

– Minusta on tullut nyt rauhallisempi ja rakastavampi. Suhtautumiseni muihin ihmisiin on muuttunut. Olen nykyään ymmärtäväisempi ja empaattisempi.

Wain pitää kokemustaan lahjana.

– On lohdullista tietää minne pääsee kuollessaan. Olen nähnyt sen ja se on todellista autuutta.

http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2010/02/1061691

Myrskyn silmässä

Myrsky käy ympärilläsi, muutoksia tapahtuu. Jossain on maanjäristys ja sen seurauksesta tsunami. Ydinreaktorit vaurioituvat ja saastuttavat maailmaamme. Ruotsi julistaa sodan ihmisten suojeluun vedoten, Norja ja Tanska ovat jo mukana. Yksityisten ihmisten elämässä myrskyää myös, toiset romahtavat ja toiset katsovat asiaa objektiivisesti todeten: "mikä on niin on".

Myrskyn silmässä ihminen on tyyneydessä, sillä keskuksessa ei tuule. Siellä on rauha, mitä tahansa tapahtuukin. Pitää vain odottaa, että silmään laskeutuu rauha ja lempeys. Kun katseessa on rakkautta, maailman hulluus aukeaa elämäntilanteena, itse elämä opettaa. Rakkauden katse muuttaa maailmaamme, myrskytkin laantuvat kun rakastavia silmiä on riittävästi. Uusi maailma aukeaa.

Tarkkailija maailman yllä ja alla

Lähdin yksinäni kohtauspaikalle. Mutta kuka on tuo minä
    pimeässä?
Siirryn pois hänen luotaan, mutta en pääse hänestä.
Hän polkee rehvakkaasti maata, niin että tomu pöllyää;
jokaiseen lausumaani sanaan hän lisää omiaan kovalla
    äänellä.
Hän on minun oma pieni minäni, herrani, eikä osaa hävetä;
mutta minua hävettää tulla sinun ovellesi hänen seurassaan.
(Rabindranath Tagore, 1861-1941)

Istun puutarhatuolissa, lumikinosten välissä. Aurinko paistaa, kylmä puskee selkääni. Aurinko lämmittää kasvojani, kylmä grillaa takapuoltani. Ollaan keväässä, tasassa, josta on yhtä pitkä matka vuoden pimeimpään kuin valoisampaankin kohtaan. Ollaan puolessa välissä, kylmän ja kuuman.

Suljen silmäni, ajatuksetonna aivan. Aurinko värjää luomieni läpi punaista, tunnen tarkkailijan. Tarkkailija tarkkailee tunteideni ja tuntemuksieni kautta minua, minua joka istun hiljaisuudessa. Kevään tasassa, tietäen ihmiskunnan elävän hulluudessa. Hyväksyen kaiken, sillä mitä muutakaan voi kun tartuntapinta maailmantapahtumiin on ulottumattomissa. Hiljaisuus, se on se paikka mistä voin vaikuttaa ja tuoda maailmaani järjestyksen. Tarkkailja näkee punaista, luomieni läpi, auringon paistaessa niin kuin se aina paistaa, kun taivas on sees.

Tarkkailja irrottautuu kehostani ja mielestäni, ulkoisesta. Hän kohoaa ylös ja näkee nyt minut istumassa valkeiden kinosten keskellä. Hän kohoaa yhä ylemmäksi, tarkkailee maisemaa ja minun pienenevää olemustani. Olemusta, jossa on ollut vankina kymmeniä vuosia, olemuksen edes tietämättä hänestä mitään. 

Tarkkailja kohoaa, näkee maiseman laajemmin, näkee ympäröivät tiet, talot, metsät ja minä katoan vähitellen hänen silmistään. En kuitenkaan katoa, tiedän olevani vaikka en enää ole kuvassa.

Tarkkailijana, nousen yhä korkeammalle ja korkeammalle, avaruuteen saakka. Maisemassa sininen pallo, ja pallon pinnalla aika kuljettaa tapahtumasta tapahtumaan. Tarkkaillen yksityisestä yleiseen, yleisestä yksityiseen. Hälytysajoneuvoja joka puolella maailman teitä, valot vilkkuen. Maailma on mielettömyyttä täynnä, tarkkaillen kohti kotia joka on 'ei missään'. Siellä on koti, jossa tarkkailjasta tulee jälleen minä. Minä, joka on Elämä. Minä, joka rakastaa Sinua.

Avaan silmäni ja nousen, pitää mennä lämpimään.

Opasviitta

Katson opasviittaa, pystytetty Sinulle ja Minulle. Viitassa lukee "mikä on niin on". Olet jo perillä, se opastaa tähän hetkeen, hetkeen josta aukeaa vapauden tie.

Pysähdy, sillä vasta tuolloin tuo opasviitta ilmentyy. Sinut kenties pysäytetään, laitetaan selkä seinää vasten tai ajetaan tilanteeseen josta ei ole ulospääsyä. Silloin, ulospääsy onkin antautumista olemassaolevalle. Yht'äkkiä onkin valinnan mahdollisuus, silloin kun kaikki tiet on suljettu. Tämä hetki avaa valinnan mahdollisuuden ajan ja ajatusten tuolle puolen, kahleet poistuvat ja elämään astuu vapaus. Elämä saapuu muodottomuudesta muotoosi, olemisen autuas ilo.

Muodottoman ja muodollisen liitto, olemassaolevan täydellinen hyväksyntä. Antautuminen sille mikä on, olet löytänyt perille. Paikkaan, joka on ikuinen. Paikkaan, jossa muodon syvin olemus paljastuu "ei miksikään". Oivallus, "mikä on niin on".

Kellopeli

Täällä muotojen maailmassa pelataan kellopeliä. Harvoin kiinnitetään huomiota siihen mikä on tarkka aika juuri nyt, sen sisältö unohdetaan tai sen ydin on kadoksissa. Eletään ajan harhassa, käytetään kellonaikaa vain tarkistuspisteenä vaikkapa jonkin työn aloittamisajankohdan mukaan tai sitä verrataan lopettamisajankohtaan. Tehdään laskutoimitus, paljonko aikaa on kulunut tai paljonko sitä vielä on jäljellä. Eletään kellon kautta egoa ylläpitävää menneisyyttä ja tulevaisuutta, vaikka voitaisiin nauttia joka sekunnista ja niiden sisällä olevasta ikuisesta, läsnäolevasta tästä hetkestä. 

Kellopeli kuitenkin loppuu joskus, koska peleillä ja kaikella täällä maailmassa on tapana joskus loppua. Aloitetaan ja lopetetaan, synnytään ja kuollaan. Tämä hetki lopettaa ajan, se lopettaa kärsimyksen ja kun kuolet jo eläessä niin kuoleman merkityskin muuttuu. Kuolema ennen kuolemaa, elämä itse astuu elämääsi. Voit siis kuolla ja elää tai voit pelata kellopeliä niin kauan kuin aikasi loppuu. Tämä hetki lopetaa ajan. 

Voit pelata tätä peliä myös pasianssina, ja sen olemus aukeaa kenties konkreettisemmin. Tämä on helppo peli, erittäin yksinkertainen. Käytä tavallista 52 kortin pakkaa ja jaa kortit kellotaulun muotoon. Aloita ykkösestä, kellotaulu on meille kaikille hyvin tuttu. Kun pääset kierroksen loppuun jaa vielä keskelle kortti. Tämä keskimmäinen kortti merkkaa numeroa 13 ja tässä pelissä tätä hetkeä. Aloita uusi kierros ja jaa pakka loppuun. Asetelma on valmis kellopeli-pasianssiin, joka aloitetaan keskeltä. Ota keskustasta kortti ja jos se vaikkapa on kakkonen kuuluu se kello kahden kohdalle. Ota kakkostunnin kohdalta alimmainen kortti ja katso minne se vie. Peli jatkuu niin pitkään, kunnes tämä hetki lopettaa ajan - silloin kun neljä kuningasta määrää ajan loppuvaksi.

Meille kaikille on määrätty tässä elämän kellopelissä tietty määrä aikaa, ja vaikka saisit käyttöösi maksimäärän aikaa tulee hetki jolloin tämä hetki lopettaa ajan. Pasianssin voit pelata myös peilikuvana, jolloin kello yksi on  kello 11, kello kaksi onkin kello 10 jne.. Tämä syventää pelin mielenkiintoa, sillä niin kuin sanoin, kyseessä on yksinkertainen peli. Silloin kun totuttua joutuu muuttamaan, ajatteluun tulee katkoja - ja katkot tuovat pelaamiseen läsnäolon voimaa.

Lopeta aika, pelaa kellopeli-pasianssi. Olemisen Iloa Elämääsi! *_*

Kellopelillä voi myös soittaa...

Apinoimalla läsnäoloon

Jokainen on varmaan joskus ollut tilanteessa, jossa on matkinut toista tai toinen on matkinut sinua. Matkimalla matkinut, tehnyt saman ilmeen kuin toinenkin, toistanut toisen lauseen, vaihtanut asentonsa samaksi kuin toinenkin, maiskuttanut jos toinen on maiskuttanut jne.. Se on ärsyttänyt ja johtanut siihen, että toinen on kieltänyt matkimisen.

Mitä voisikaan olla tietoinen matkiminen, jossa yhteisestä sopimuksesta määritellään kumpi matkii ensin ja sitten vaihdettaisiin rooleja. Matkimisleikki, kun siitä poistettaisiin sopimuksella kielteisyys, toisi ihmiset toinen toistaan lähemmäksi. Päästäisiin samaan rytmiin, miltä tuo tuntuisi? Sitä voisi kokeilla, sillä silloin kuin matkitaan oma ajattelu saa aivan erilaisen tason. Ajattelet ja teet kuten toinenkin tekee, konkreettiseti samoja asioita. Olet mukana toisen rytmissä, olet sitä kautta mukana toisen elämässä.

Harjoitusta voi helpottaa siten, että seuraavaksi et konkreettisesti matki, vaan annatkin ainoastaan täyden huomiosi toiselle. Huomiot toisen täydellisesti ilman, että lisäät siihen omia ajatuksiasi. Puhdas havainnointi ja mielenkiinto mitä toinen tekee tai sanoo, vuoronvaihto tapahtuu luonnollisesti aktiivista passiiviin vaikkapa keskustelussa. Mukava läsnäololeikki, josta kumpuaa olemisen iloa.

Ystävyys

Ystävyydessä luottamus ja hyvyys ovat ne piirteet, jotka piirtyvät ystävyyden kasvoille ja antavat sille olemassaolon ja ilon.

Kun ystävä on aidosti kiinnostunut mitä sinulle kuuluu ja kun hän kertoo sinulle elämästään ja haluaa kuulla sinun elämästäsi, se on rakkautta. Se, että olette tietoisia toisistanne ja siitä, että olette yhtä ja samaa elämää antavat ystävyydelle muodon. Ystävä tietää ystävänsä edustavan pohjimmiltaan samoja asioita kuin sinäkin, hänen sydämensä lyö samaan tahtiin ja hypähtää välilyönnin silloin kun sinunkin sydämesi hypähtää. Teillä on sama tahti, sillä soitatte samaa kappaletta jota elämä ympärillänne tanssii.

Ystävä, kun sen löytää on kultaakin arvokkaampaa. Ystävä, kun sen menettää, olikin kissankultaa vain.

Elämä on ikuinen

Katsoin viikatemiehen kanssa kehystettyä, lasitettua maailmankarttaa. Sormeni oli etelässä taulun vasemmassa alalaidassa, viikatemiehen sormi oli oikealla ylälaidassa. Yht'äkkiä lasiin tuli railo, etelästä pohjoiseen aukesi railo tuo. Minun ja viikatemiehen kosketus sen sai aikaan, maailma jakautui. Toinen puoli oli minun ja toinen viikatemiehen. Ystävyytemme on solmittu lasivalalla, olemme kumpikin omalla tontillamme. Maailmamme on jaettu kahtia, on maailma jossa on kuolema ja maailma jossa kuolemaa ei ole. Kumpikin tiedämme sen. Elämä on ikuinen.

Tunnistus

Elämän tunnistaminen lähimäisessäsi rakkaudellisesti mahdollistuu, kun vuorovaikutuksessa yksilön erillisyys katoaa ja olemisesta kasvaa ykseyden kukka. Läsnäolon voiman kautta avautuvat kukan terälehdet, joissa itse elämä on. Silloin epäoleellinen paljastuu, epäaito kristalisoituu. Jotta harha voidaan tunnistaa, pitää siirtyä ristin pisteeseen, vaakatason ja pystysuoran risteykseen. Psykologisen ajan ja ikuisen tämänhetkisyyden kohtauspaikkaan, sinne missä läsnäolo ja voima on. Siellä missä on muoto ja muodottomuus, siinä on tunnistuksen paikka. 

Sulautua toisen olemukseen, tuntea ja reagoida samoin. Muodostaa yhteys, kaivaa salaisuudet esiin. Toiveet ja haaveet, menneisyyden aaveet ja katkeruus. Sukkuloida toisessa. Tunnistaa minut, jotta voit olla itsesi kanssa sinut. *_*