Heijastava aistiminen

Tarkkaa oivaltamista, aitoa vastaanottamista tässä hetkessä.

Köyhän miehen lakkahilloa

Nykyisin tulee televisiosta paljon ns. ruokaohjelmia. Oletko innostunut niistä? Toinen toistaa upeampia ruoka-annoksia valmistetaan ja niitä sitten arvostellaan. Oletko innostunut kokkaamaan hyvän aterian, joka on saanut hyvän arvostelun? Sinulle voi muodostua selkeä uskomus siitä, että ateria on hyvä. Uskomus on kuitenkin uskomus, se ei ole aitoa tietoa johon voisit uskoa. Usko perustuu tietoon, ehdottomaan tietoon siitä miten asia on. Uskomus on toisen ihmisen vakuutteluun perustuvaa, et voi olla siitä varma ennen kuin olet itse maistanut aterian. Tarvitset kokemusperäisen makuelämyksen, sillä sen kautta uskomus muuttuu tiedoksi.

Ajankohta on väärä, mutta tämä hetki on aina sama. Siksi tarjoilen ruokalistalle hilloreseptin, joka sai minut uskomaan että ilman lakkojakin saa aikaan lakan maun ja rakenteen. Talvi on kääntymässä kevääksi, kevät kesäksi ja ajankohta tämänkin reseptin kokemusperäiseen testaukseen lähestyy. 

Köyhän miehen lakkahillo

1,5 kg porkkanoita

3 litraa punaisia karviaisia

1,5 kg hillosokeria

vettä

Laita ainekset kattilaan ja lisää vesi, keitä noin tunnin ajan. Sekoita joukkoon hillosokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Tölkitä ja laita kylmään. Tee uskomuksesta kokemuksen kautta tietoa, käytä aistiankkureita. Aistit antavat sinulle henkilökohtaisen kokemuksen, uskomus jalostuu tiedoksi. Aidossa tiedossa ei ole epäilystä, tähän perustuu myös lakkahillo ilman lakkoja.

Mieti paljonko ihmisillä on uskomuksia? Kannattaako asioita jotka perustuvat uskomukseen puolustaa? Listaa uskomuksiasi, on paljon reseptejä joita meidän pitäisi kokeilla. *_*

Aistihavaintojen maailma

Ajan, muutoksen, alkujen ja loppujen maailma. Se on syntymän ja kuoleman maailma, jossa uskotaan puutteeseen, menetykseen, erillisyyteen ja kuolemaan. Se on toiminnassaan tasapainoton ja tulkinnoissaan epätarkka. (Ihmeiden oppikurssi)

Efferentti ja afferentti

Muistiini palautui hetki, kun olin noin kymmenvuotias. Hetken palautti tuoksu, sitä ei palauttanut muisteleminen. Muistan tarkkaan, mitä tuossa hetkessä 36 vuotta sitten tapahtui. Nenäni toimii vielä. *_*

Sanotaan, että hajuaisti on kaikista aisteistamme paras muistamaan ja palauttamaan muistoja esiin. Mutta entäpä silloin, jos sinulla ei ole hajuaistia? Niitäkin ihmisiä on. Onko silloin jokin muu aisti terävöityneempi kuin keskimäärin? Onko aisteilla vakio maksimiteho? Turhan höpinää, aistien hevosvoimat.

Hajut ja tuoksut voivat viedä mielisairaalaan, näin kävi yhdelle potilaalle toimiessani mielisairaanhoitajana 80-luvun lopulla. Eräällä miehellä oli hajuharha, hänen hajuaistinsa oli äärettömän herkkä. Hänelle siis saattoi tahtomattaan haistatella, sillä hän haistoi omien puheittensa mukaan hyvän ja pahan. Hajujen sävyjä hän ei voinut kuvantaa muuta kuin subjektiivisella tasolla, hän ei voinut "näyttää" muille näitä aistimuksiaan. Kuvailu ja kuvantaminen ovat eri asioita, uskottavuutta ajatellen. Yhtä kaikki, se oli hänelle täyttä totta. 

Tämä subjektiivinen aistikokemus, jota aistiharhaksi kutsuttiin, määritteli paljolti hänen tekemisiään. Oli paikkoja jonne hän ei kertakaikkiaan voinut mennä, pahoja paikkoja. Hajuaisti määritteli hänen reviirinsä, hieman samoin kuin eläimillä. 

Hajuaisti on yhteydessä makuaistiin, sen voi todentaa helposti. Kun sinulla on nuha, et maista ruokien makua niin hyvin. Jos laitat sieraimesi tukkoon pyykkipojalla ja haukkaat ruokaa, voit todentaa tämän asian seuraavalla aterialla. Etusormi ja peukalokin riittävät, jos pyykkipojat ovat töissä tai vapaalla. Mikään ei maistu miltään, maku- ja hajuaistilla on siis yhteys toisiinsa. 

Aistit ovat atrimia, niillä saamme yhteyden ulkoiseen aistiravintoon. Se miten tämän ravinnon pureskelemme vaikuttaa hyvinvointiimme, aistitkin voivat saada ilmavaivoja.

Kaikissa aisteissamme on efferentit ja afferentit hermosyyt, vievät ja tuovat "kaapelit". Ihminen ei tiedä paljoakaan majapaikastaan, omasta kehostaan ja aivoistaan. Ihminen on mielenkiintoinen tarkkailukohde, joka avaa ihmetyksen elämän uskomattomasta monimuotoisuudesta.

Täydellistä "suunnittelua", sitä me olemme.