Sisällön voi aina vaihtaa, egoistinen muotorakenne hyväksyy tämän ja saa siitä ravintoa. Muoto on juurikin se ongelma, joka aiheuttaa ihmiselämässä kärsimystä.
Ei ole merkitystä mitä sinulla on ja mitä tunnet omistavasi, vaan minkä kautta tämä omistaminen suodattuu. Tekeekö omistaminen sinusta sen, joka luulet olevasi? Kyllä, niin kauan kuin omistaminen on egoistisen muotorakenteen kautta tapahtuvaa. Muoto on niin kauan, kun sinussa on egoistinen itse.
Silloin kun sisältö muuttuu ulkoisten mittareiden mukaan vaikkapa henkisiksi arvoiksi - kenties luopuessasi kaikesta materiasta, saattaa henkiset arvot ottaa sisällön joka vahvistaa egosi muotorakennetta. Näin munkista ja nunnastakin voi tulla vahvempia egoja, mitä he olivat ennen luostariin siirtymistä.
Sisällön vaihtaminen ei siis vie sinua eteenpäin matkalla syvimpään itseesi. Tarkkaile itseäsi, sillä kaikki tietoiset teot joissa "tarkkailija" on mukana helpottavat tietä kohti luopumista egoistisesta itsestäsi. Kyse on siis tiedostamisesta, ulkoisesta tarkkailusta oman itsen suhteen. Tarkkailusta ilman tuomitsemista, arvostelua - täydellisen hyväksynnän tiestä, jonka kautta hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Tämä on tie, joka heikentää muotoa ja joka on ikään kuin sisällön astiana.
Muodon vastakohta on muodottomuus, rajattomuus. Jos astiassa on rajattomuuden ääret, sisältö pysyy vain sisältönä olematta enempää kuin 'ei mitään'. Ja sehän on paljon, sillä kaikki luovuus ja tuoreus kumpuaa rajattomuuden astiasta, astiasta joka juurikin on 'ei mitään'. Et menetä mitään, vaikka menettäisit kaiken, sillä sinulla on jo kaikki mitä voit saada. Elämäntilanne onkin harha, jolloin Elämä itse astuu estradille valaisten olemuksellaan Rakkauden tien. Tien, joka on Elämäsi tarkoitus.
Aiemmin blogeissani olen kirjoittanut omistamisesta ja omistautumisesta, niiden erosta. Omistautuminen on rajattomuutta ilman muotoa, astiaa. Omistautuminen itse elämälle vaati tämänhetkisyyttä, jossa läsnäolon voima vaikuttaa. Se ei vaadi astiaa, se vaatii vain läsnäoloa - ei muuta.
