Onhan se tärkeää, tasapaino. Tasapainossa eri suuntiin muutosta aiheuttavat voimat kumoavat toisensa. "Olla kova ja pehmeä yhtä aikaa, siinä on tavoitetta yhdelle elämälle."(Tommy Tabermann).
Tasapainossa on viisautta, sitä, ja sen ymmärtämistä tarvitaan niin monessa asiassa. Statiikassa, lämpö-opissa, taloustieteessä, kemiassa, hydrostatiikassa, biologiassa, ja vaikkapa käytännön läheisemmin kirjoitettuna; propellin veistossa tuulimyllyyn, asianmukaisessa puketumisessa kelin mukaan, rullaluistelussa pankin käytävillä, mitattaessa aineita leivonnassa, autonrenkaiden ilmanpaineissa, päällä seisomisessa ja jopa istumisessa. Tässä maailmassa tasapainotuksella on kohteita lukemattomasti, dilemma seuraa toinen toistaan. Ajattelun avulla näitä tasapainotuksia sitten ratkaistaan, tasapainokykyä harjoitetaan narulla kävellen ja joskus opitaan, ja joskus säädetään. Pistetään lisäpainoa sinne ja veistetään tuolta pois, mutta olisiko mahdollista ettei aina tarvitse tasapainotella? Tasapaino olisi yhtä luonnollista joka asiassa kuin seisominen, siis hänelle jolla tasapainoaisti toimii.
Tasapainoaisti on tärkeä hereillä ollessamme, ja jos ei sitä olisi, maailmamme olisi "heikunkeikun". Sinänsä arkinen aisti, josta emme usein haloota nosta. Jos se otettaisiin pois, miten vaikeaa meillä olisikaan? Vai herättäisikö se tasapainoon? Tuskin, sillä lähes jokaisella on kokemusta epätasapainosta. Ei se meitä hereille saa, mutta kenties se havahduttaa.
Veistelin pieneen tuulimyllyyn propellia, siinä tuli julki tuon tasapainon merkitys. Jos haluaa saada propellin pyörimään tuulessa, on materiaa jätettävä juuri sopiva määrä. Muotokin on tärkeää, muotokin vaikuttaa tasapainoon. Muodolla on tarkoitus, asteet pitää olla kulmissa ja kohdallaan.
Miten vaikeaa onkaan tasapainottaa arvomaailmaa, miten hienomekaanista puuhaa se onkaan. Oman arvomaailman luomiseen, ylläpitoon ja joskus jopa muokkaukseenkin käytetään päivittäin paljon energiaa, harvoin "mylly" kuitenkaan pyörii kitkatta ja tasapainoisesti. Muodot, myös arvot ovat aineellisia luomuksia. Niillä on vastakappaleensa, ja eri suuntiin vaikuttavat voimat kumoavat toisensa - se on tarkkaa veistotyötä. Taidon uskoo oppivansa, mutta säätöä tarvitaan aina.
Ihmiset tasapainottelevat aikataulujen suhteen, epäsuhta on enemmän tapa kuin poikkeus. Nuori katselee tulevaa, painopiste on kaukana tasapainosta. Seniori kurkkii menneeseen, mitä enemmän ikää sitä enemmän painoa on menneellä. Tasapainopiste tässä psykologisessa ajassa on tässä hetkessä, silloin elämä pyörii propellin lailla ilman kärsimystä.
Aineeton, sisin. Kaiken ollessa yhtä ja ykseydessä, ulkoisen ja sisimmän - elämä on. Tasapaino menettää merkityksensä, sillä se on. Ja se ettei sitä ole, sekin on.
