Tuskaton

Tuska ja ilo ovat samassa kuoressa; niiden sekoitus on ihmisen osa.

- Johann Gottfried Seume -


Tuskaton, kun kuori poistetaan. Ihmiseen astuu olemisen ilo.

- Markonki -

Pakonomainen ajattelu ja mielen hiljentäminen

Oletko havainnut, että ajattelet lähes jatkuvasti? Tee testi ja päätä olla ajattelematta juuri nyt. Tarkkaile mieltäsi, tarkkaile kuin olisit saalistava kissa seuraavaa ajatustasi joka putkahtaa esiin. Ole tarkkana, kuinka kauan pystyt olemaan ajattelematta?! Veikkaan, ettet kovinkaan pitkään.

Tämän taidon kuitenkin oppii, onhan se meidän luontainen olemuksemme. Tulee aina pidempiä ja pidempiä ajattelun katkoja. Olet tässä ”mielettömässä” läsnäolon tilassa hyvin valpas ja aistisi terävöityvät. Näet, kuulet, tunnet, haistat paremmin ja olet kehostasi paljon tietoisempi. Sinusta ei siis tule ”kasvia”, päinvastoin! Tunnet eläväsi, nämä ovat pieniä satoreita olemisen ilosta. Ajattelun lopettamisen kautta tulet tietoisemmaksi ja elämääsi astuu äly, joka on mieltäsi paljon mahtavampi. Olet saavuttamassa olemisen ilon, tämänhetkisyyden kautta. Ajattelun pysäyttäminen vie sinut tähän hetkeen, tietoiseen läsnäoloon ja olemisen iloon, elämään ilman kärsimystä.

Aikakäsitys on mielenhälinän moottori

Mielenhälinä on egon luoman psykologisen aikakäsityksen seurausta. Jumala ei luonut kelloa vaan ihminen. Jumala loi syklisyyden, jossa pääosassa on ikuinen tämä hetki. Syklisyyden, jossa hetki on ikuinen nyt. Ei ole muuta todellista aikaa kuin nyt, vuodenajat ja luonnonkierto ovat syklisyyden luonnollisia kehällisiä osia. Samoin luonnon kasvit, eläimet ja ihmiset ovat syklisyydelle lainalaisia.

Kellossa on 24 tunnin syklisyys, mutta siinä tämänhetkisyys on vain tarkistuspiste. Elämme 12 kuukauden syklistä kalenteria, viikkoineen ja viikonpäivineen. Kello ja kalenteri ovat vain välineitä, mutta egolle ne ovat tulleet paljon alkuperäistä ”tarkistupiste” käyttötarkoitustaan tärkeämmäksi. Ne ovat egon hengissä säilymisen perusteita. Ilman psykologista aikakäsitystä, ilman menneisyyttä ja tulevaisuuta ego ei pysy hengissä ja mieli tekee kaikkensa, jotta ajattelu ohjautuu lähes jatkuvasti menneeseen ja tulevaan.

Toiminta ja tekeminen on liitetty ajanseuraamiseen, kellosta näkee vilkaisemalla paljonko on jo kulunut aikaa jonkin työn aloittamisesta ja paljonko on vielä jäljellä. Tämä ajattelumalli ei arvosta läsnäolevaa hetkeä. Laajentaaksemme psykologista aikakäsityksen määrittelyä kellon ja vuosikalenterin seuraamisen ulkopuolelle, jotka sinänsä ovat samaa asiaa, voimme katsoa pakonomaisesti taaksepäin kymmeniä vuosia. Jokin asia tai tapahtuma seuraa meidän mukanamme jatkuvasti. Emme ole antaneet anteeksi menneisyydessä meille tehtyä vääryyttä tai haluaisimme saada takaisin menneisyydessä olleen ”hyvän”. Tulevaisuuden päätavoite voi olla vuosien päässä, esimerkiksi opiskelun valmistumisajankohta. Tavoitteen saavutettua asetetaan heti uusia tavoitteita ja sama tyytymättömyys nykyhetkeen jatkuu.

Ego voi olla katkeroitunut itseensä tai ryhmäänsä kohdistuneesta loukkaavasta käytöksestä tai ”elämänsä pilaamisesta” vanhemmilleen, kenelle tahansa muulle ihmiselle, kollegiaalisen kansallisen identiteetin kautta jopa kansakunnalle (”karjala takaisin!”) tai vertaisryhmänsä historialliselle kärsimykselle (orjuus, naisten kokema alistava käytös miesten puolelta). ”Minua on loukattu, petetty tai kohdeltu muuten epäoikeudenmukaisesti, ja minulla on oikeus ja velvollisuus muistaa tuo tapahtuma!” Luonnollisesti tällainen ajattelumalli ja aikakäsitys ylläpitävät kärsimyksen hengissäsäilymisrakenteita. Katkeruuteen löytyy aina lukemattomasti syitä ja mieli löytää aina uutta kärsimystä, egoa ruokkivaa ravintoa. Katkeruutta voi myös aiheuttaa jokin tapahtuma, esimerkiksi onnettomuuden tai luonnonkatastrofin seuraksesta koettu menetys, sairaus tai vammautuminen.

Tulevaisuutta värittää pelko, huoli ja toivo. Kaiken pelon taustalta löytyy yhteinen nimittäjä, kuolemanpelko. Huoli suuntaa ajatuksen tasolla tulevaisuuteen ja se on negatiivisia tulevaisuusskenaarioita tulvillaan. Aito huolenpito tapahtuu tässä hetkessä, mutta huoli syntyy aina jossain mielikuvituksen syövereissä kohdentuen tulevaan. Toivo liitetään usein nykyhetkeen ja esimerkiksi logoterapiassa, se on yksi kantavia ajatuksia elämänmielekkyyden koossapitävänä elementtinä. Toivo on kuitenkin tulevaisuuteen suunnattu toive paremmasta huomisesta, jolloin kaikki kärsimys on ohi. Kärsimys lakkaa kuitenkin vain tämänhetkisyydellä saavutettavassa läsnäolossa, mielen ollessa työkalun asemassa ja palvellessa tietoisuutta.

Ihminen on menettänyt luontaisen kykynsä elää tässä hetkessä. Ainoa todellinen ”aika” on tämä hetki; menneet ovat menneitä ja niitä ei voi muuttaa, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Tulevaisuutemme laatu määräytyy tämänhetkisen läsnäolomme syvyyden perusteella. Tiedostamattomuus pitää rikastaa tietoisuudeksi, mennyt ja tuleva tämänhetkisyydeksi. On tärkeää kuolla menneelle joka hetki, nämä minikuolemat tuovat meidät elämäntilanteestamme itse elämään. Tulevaisuuteen voi tehdä suunnitelmia, jossakin tietyssä hetkessä, mutta kun suunnitelmat on tehty on velvollisuutemme nauttia joka hetkestä matkan varrella. Maisemat ja matka ovat tärkeitä, ei päämäärä. Suurin osa ihmisistä elävät elämänsä menneisyyden ja tulevaisuuden ajatusmaailmassa, ruokkien egonsa tarpeita katkeruuden, kateuden, vihan, koston, ahneuden ja omahyväisyytensä hedelmillä.

Moottorin sammuttaminen - hiljaisuus

Mieli pitää pysäyttää. Ajatteluprosessin pysäyttäminen on perusta, johon kaikki muut läsnäoloon tähtäävät portit johtavat. Mielen ajatteluprosessin pysäyttäminen ei käy aina nopeasti. Mieli pitää alasajaa, kuten iso tehdaskin. Joskus pysähdys saattaa olla nopea, silloin kärsimys on kasvanut niin suureksi, että egon on pakko kuolla. Se mitä silloin tapahtuu, on huomattava käyttäytymisen muuttuminen ja muutos on kaikkien havaittavissa. Tässä egoistisessa maailmassa suositeltavampaa olisi, jos muutos tapahtuisi alasajon kautta. Toisaalta, ihminen joka kokee valaistumisen, hänelle se ei ole ongelma. Ongelmat kuuluvat egon kärsimykseen, ei minälle.

Mielen palautuessa sen alkuperäiseen tehtävään, minän ja tietoisuuden työkaluksi ihmiseen astuu rauha. Tämä rauhan pohjavire säilyy vaikka ympäristössä tapahtuisi mitä tahansa. Ihmisellä ei ole enää kärsimystä eikä pelkoa, tietoisuus siitä ettei kuolemaa ole on hyvin vapauttavaa. Se mitä tapahtuu muototasolla, on tietenkin selvää. Me vanhenemme, ja jossain vaiheessa syklinen kierto tässä maallisessa olomuodossamme päättyy. Mutta se ei tarkoita sitä, että minä kuolisin. Se tarkoittaa ainoastaan, että maallinen muotoni häviää. Elämässä tuskin voisi olla vapauttavampaa tietoisuutta, kuin se että kuolemaa ei ole.

Mielen lakattua jatkuvan ajatteluprosessinsa arvosteluineen ja luokitteluineen, menneisyyden aaveineen ja tulevaisuuden toiveineen, elämään tulee hiljaisuuden pohjavire. Hiljaisuus, joka on kuin taustalla oleva äärettömyys ja johon voit aina tuudittautua. Olet todella tietoinen ja läsnä, teet päätöksesi ja toimit vailla ajattelun ja tunteiden tuomaa hämmennystä. Hiljaisuus merkitsee rauhantilaa, jossa ulkoinen ei voi horjuttaa sisäistä. Muutos tapahtuu sisällä ja se heijastuu ulkoiseen maailmaamme. Tämä hiljaisuus antaa kaikille ympärilläsi oleville ihmisille läsnäolon ja rauhan signaalin. Olet opasviitta kohti läsnäoloa ja rakkautta.

Tiedostamattomuus ei voi elää kanssasi rintarinnan, koska se on hyvin raskasta tiedostamattomalle. Tietenkin tarkoitan tällä tiedostamattomalla ihmisellä ihmistä, jolla on hyvin vahva ego. Hänen pitää alkaa muuttumaan tai sitten teidän tienne eroavat. Tiedostamattoman ja tietoisen ihmisen ero on kuin veden ja öljyn – tämä yhdistelmä ei toimi.

Moottorin sammuessa elämääsi astuu siis läsnäolo ja hiljaisuuden rauha, mutta alkuvaiheessa on ”jälkikäyntiä”. Ego pyristelee vielä, mutta tarkkailemalla ajatuksiasi, ilman arvostelua ja tuomitsematta ne häviävät aikanaan. Emootioita esiintyy, mutta resepti on aivan sama – tarkkailu ja havainnointi, rakkaudellinen huomionti emootioihisi. Ego menettää voimansa, kunnes se häviää lopullisesti. Tämän jälkeen et enää tunne surua, pelkoa etkä vihaa, etkä näiden tunteiden moninaisia eri muotoja. Elämääsi tulee rakkauden henki, jolla ei ole vastakohtaa ja jossa on jumalallista pyhyyttä. Oleminen on iloa, jota ei voi verrata sellaiseen käsitteeseen kuin onni. Kaikki mitä teet tapahtuu keveästi ja nautit tekemisestä aivan uudella tavalla, työ-sanan voit korvata tekemisen ilolla.

Kyllä

Mitä sitten teetkin, pitää Sinun hyväksyä olemassa oleva hetki täydellisesti. Muutoin aiheutat itsellesi ja muille kärsimystä. 

 

Tämä on kaikille meille ihmisille ohjenuoraksi: 

1) Tilanne pitää HYVÄKSYÄ TÄYDELLISESTI. 

2) Jos tilannetta ei voi hyväksyä, se pitää muuttaa sellaiseksi että sen voi HYVÄKSYÄ TÄYDELLISESTI. 

3) Jos tämäkään ei onnistu, niin pitää lähteä tilanteesta pois, jotta tilanteen voi HYVÄKSYÄ TÄYDELLISESTI.
 

Ilman hyväksyntää olet tilassa jossa et ole. Vain tässä hetkessä elämäsi muuttuu olemiseksi, silloin kun sinussa ei ole vastustusta. Ihmisyyteen liittyy silloin tietoisuuden kautta OLEMINEN ja OLEMISEN ILO. 

Apinoimalla läsnäoloon

Jokainen on varmaan joskus ollut tilanteessa, jossa on matkinut toista tai toinen on matkinut sinua. Matkimalla matkinut, tehnyt saman ilmeen kuin toinenkin, toistanut toisen lauseen, vaihtanut asentonsa samaksi kuin toinenkin, maiskuttanut jos toinen on maiskuttanut jne.. Se on ärsyttänyt ja johtanut siihen, että toinen on kieltänyt matkimisen.

Mitä voisikaan olla tietoinen matkiminen, jossa yhteisestä sopimuksesta määritellään kumpi matkii ensin ja sitten vaihdettaisiin rooleja. Matkimisleikki, kun siitä poistettaisiin sopimuksella kielteisyys, toisi ihmiset toinen toistaan lähemmäksi. Päästäisiin samaan rytmiin, miltä tuo tuntuisi? Sitä voisi kokeilla, sillä silloin kuin matkitaan oma ajattelu saa aivan erilaisen tason. Ajattelet ja teet kuten toinenkin tekee, konkreettiseti samoja asioita. Olet mukana toisen rytmissä, olet sitä kautta mukana toisen elämässä.

Harjoitusta voi helpottaa siten, että seuraavaksi et konkreettisesti matki, vaan annatkin ainoastaan täyden huomiosi toiselle. Huomiot toisen täydellisesti ilman, että lisäät siihen omia ajatuksiasi. Puhdas havainnointi ja mielenkiinto mitä toinen tekee tai sanoo, vuoronvaihto tapahtuu luonnollisesti aktiivista passiiviin vaikkapa keskustelussa. Mukava läsnäololeikki, josta kumpuaa olemisen iloa.

Pääkallon paikka

Monta on golgattaa ollut 'golgatan' jälkeen. Kärsimyksen jälkeen kärsimystä, aina toinen toistaan helpompia - siis silloin, kun kärsimyksen viesti on ymmärretty ja jalostunut. Jokainen golgatta on pääkallon paikka, uuden aloittamisen mahdollisuus. Aina hieman pienempänä, jalostuneempana toivottavasti jalommaksi. Jokainen golgatta tukee toinen toistaan matkalla syvimpään itseemme, pienempään egoon. Ja kärsimystä ei enää ole. On vain olemisen ilo.

Minä itse, lomalla

Terveiset lomamatkalta, en ole pitänytkään lomaa tästä kirjoittamisesta sitten aloituksen. Nyt on ollut aika etsiä ja koota itseään, ja voisin sano, että olen minän lisäksi itse. Siis täydellinen, näiden asioiden suhteen. Minä kun yhdistyy itseen on se ykseys, joka minä olen.

Olemisen iloa teille kaikille, palailen pikapuoliin.

Velvollisuuden tunne

Velvollisuuden tunne syö ilon tekemisestä, tekemisestä tulee työtä ja kärsimystä jolloin lasketaan minuutteja.

Yrittäminen

Yrittämisen syvin olemus on toikkauksessa, joka ei perustu rahaan. Raha on vain väline, paperia joka on hyväksytty kommunikointiin taloudessa. Vähän sama asia kuin kieli, jota nytkin käytämme. Sopimuksia, jotta voidaan kommunikoida toistemme kanssa. Raha ja kieli, niiden käyttö, se riippuu ihmisistä - heidän syvimmistä tarkoitusperistään. Jos halutaan toimia itsekkäästi niin saamme maailman mikä meillä jo on, jos halutaan toimia rakkaudesta saamme uuden maailman  missä antaminen ja vastaanottaminen ovat suhteessa, jossa olemisen ilo elää.

Maalaa maailmasi ilolla

Silmät kuin siveltimet, kaikki aistimet tappisoluja täynnä. Tapiton vene vuotaa, pitää äyskäröidä. 

Näemme värin, mutta näemmekö sen todella? Entäpä sävyt? Mitä on kontrasti ja värikylläisyys? Millainen on värikkään persoonan määritelmä? Kuka on harmaa, kuka musta? Kuka keltainen, kuka punainen?

Mikä on sinun värisi? Mitä väriä tunnustat? Miltä väri kuulostaa, miltä se tuntuu? Loistoa on, läsnäolonvoimassa ja olemisen ilossa. Harmaakin on hopeaa, valkoinen kirkkautta ja musta antaa kontrastin olevaan.

Miten voikaan olla, että itsemme näkee värien varjoja tajuamatta että elää varjoissa? Menneisyyden ja tulevan himmennys ja hämmennys, ajattelun ja ajan värikylläisyyttä, sitä se on. Tämänhetkisyydessä värit elävät, niin kuin minäkin, elämä on väriä täynnä tässä hetkessä.

Maalaa maailma tämänhetkisyyden kautta, siveltimet jo on.

Ilon essiivi

Olemisen ilo, oleminen ilona. Ilona on suomenkielen essiiviimuoto, mutta se on myös keskeinen tunnetila puhuttaessa mistä on kyse olemisessa joka tapahtuu tämänhetkisyyden läsnäolossa. Essiivi on olento, yleinen olotila tai olosija, joka ilmaisee jonakin olemista. 

Mitä se tarkoittaa, että tunnet kaiken ilon kautta? Kärsimyksen loppumista, koska olemisen ilona kaikkialla on rauha.

'Minä olen', olemisen ilona.

Syntymähetki

Syntymä. Läsnäolotar on, kun synnytään. Paikalla, tässä ja nyt - kun synnyt.

"Hyvää syntymäpäivää", eikö enempää? Syntymähän on ajaton, ikuinen. Elämä on. Läsnäolotar synnyttää olemisen iloa, ei määreitä eikä kiloja. *_*

Oleminen ihmisenä

Käsillä, esillä, maailmassa, tietoisuudessa ja maailmassa sekä tietoisuudessa tämänhetkisyyden kautta. Olemisen eri asteita. 

Kouluasteet, joita ei ole kirjattu opetussuunnitelmaan. Asteet, jotka suoritat tai et. Asteet, jotka luet tai jätät lukematta. Kielen tajuaa, kielestä riippumatta. Kieli, joka oli  yksi ja sama kaikilla, ennen Baabelin tornia. Tornin kertomushan on Raamatun selitys ihmisroduista ja ihmiskunnan jakautumisesta eri kansoihin, joilla on omat kielensä.  

Käsillä on kaikenlaista olevaa, esillä on mitä käytellään, maailmassa oleminen perustuu pitkälti maailmankuvaan. Ihmiskuvassa nämä kaikki vaikuttavat, lisäksi siihen tulee ihmisenä olemisen henkinen olevuus ja joillekin myös hengellinen. 

Kaiken ollessa kohdallaan, mikään ei ole enää samaa. Harmaudesta kasvaa värit, hiljaisuudesta kumpuaa sävel, tunnottomuudesta sykkii riemu. Niin, ihmiskuva on tarkkailijan silmissä. Silmissä, jotka sulautuvat ihmisen silmiin ja silmiksi. Silmät, jotka näkevät kauneuden.

Mikä onkaan ehjä ihmiskuva? Kuva, jollaiseksi Jumala meidät loi vai se jollaiseksi itse itsesi loit? Onko niissä eroa? Kysymyksiä, joihin vastaat tai et. Kaikkeen ei tarvitse vastata, kaikkeen on hyvä olla vastaus. Vastaus kumpuaa, jos sitä kolkuttaa. Vastauksen saa, jos siitä ei tee itsetarkoitusta - vastaamisesta. 

Rakkaus. Pohjalla, taustalla ja kaiken yllä. Sulautuneena matkalaiseen, antaen elämän sykkeen kaikelle mitä on. Tunteiden tunteminen, päällimmäisenä aito ilo. Muut vain makujen tunnistamista varten, ei ajatusten ruuaksi. Kaiken päällä risti, leikkaupiste - tämä hetki, josta kumpuaa olemiseen Rakkauden  syvin muoto - Ilo olemisesta, olemisen ilo.

Hereillä

Ollessasi hereillä, tarvitset lepoa. Nukkuessasi tarvitset unta, alkulähdettä.

Läsnäolo tässä hetkessä ei eroa alkulähteestä, olemisen ilosta. Kaikki on yhtä ja samaa, kun olet hereillä.

Kotiinkutsu

Hetkismi tähtää siihen, että egon rakenteet heikkenevät ja siitä lopuksi päästään eroon.  Se on eräänlainen kotiinkutsu, kutsu omaan sisimpään itseesi.

Nykyisin ajattelemme liikaa, etsimme liikaa, haluamme liikaa ja unohdamme olemisen ja sen kautta saavutettavan ilon. Me mietimme ja huolehdimme mitä toiset ajattelevat meistä, ja vertaamme itseämme toisiin. Olemme huolissamme ettemme ole tarpeeksi hyviä, jotain jää aina puuttumaan. Joku on aina parempi, joku on aina fiksumpi. 

Onnellisuuden etsintä ulkoisesta ei tuota kuin hetken tyydytyksen egolle, se vaatii lisää ja enemmän. Ota selvää kuka todella olet ja muuta elämäsi paremmaksi, pysyvästi.

Mistä olen kirjoittanut?

- Mielen tarkkailu objektina (”minä” l. logos tarkkailee itseä), havainnot negatiivisista ajatuksista ilman arvostelua.
- Arvostelusta luopuminen. Kiinnitä huomiota siihen objektina, kun arvostelet itseäsi (mm. automaatio-ajatuksiasi) tai muita ihmisiä / tavaroita / muotoja. Havainnoi ottamatta kantaa / arvostelematta.
- Kielteisyyden asteittainen vähentyminen, onnellisuuden lisääntyminen. Olemisen ilon astuminen elämääsi.
- Kielteisyys ei kestä läsnäolosi voimaa; Tämänhetkisyyttä, ajattelun pysäyttämistä, hiljaisuutta, sisäistä olemista…
-  Mieli elää menneestä ja tulevasta. ”Tämä hetki”, mieli (= itse) ei kestä sitä.
- ”Luokittele, nimeä, ajattele ja arvostele” – paradoksin käyttäminen. Kun annat luvan tietoisesti itsellesi luokitella, nimetä, ajatella ja arvostella, silloin luopuminen mahdollistuu.

-  Mieli on hyvä työkalu, ei sen enempää.
-  Ajatukset vievät yleensä – harhaan – itseen. ”Itseä” ei ole ilman mielen ylivaltaa.
-  Mieletön ei voi olla hullu, jos ei ole mieltä ei ole hulluutta.
-  Ei kärsimystä, ei negatiivisia tunteita.

On vain Rakkaus, jolla ei ole paradoksia – ”olemisen ilo”...

 Johdanto hetkismiin:
http://hetkismi.blogspot.com/2010/03/johdanto-hetkismiin.html

Hetkismi dualistisesti:
http://hetkismi.blogspot.com/2010/03/hetkismi-dualistisesti.html

Kärsimyskeho ja sisäinen keho

Kun oivallat, pimeyteen tulee valo. Oivallus on tietoisuuden sarastus, jonka kautta näköala laajenee. Joskus se vaatii pimeyttä, joka pimeydessään on sokaisevaa. Kun musta on mustaakin mustempaa mitä se on?

Joskus, kun on liian selkeää on vaikea tehdä tarkkoja havaintoja. Ollaan ikäänkuin sokaistuneita, vauhti kasvaa vaikka pitäisi pysähtyä ihailemaan elämän monimuotoisuutta ja rikkautta. Silloin, kun aurinko paistaa pitää pysähtyä katsomaan pintaa syvemmälle. Se kuitenkin tuntuu turhalle ja kaasujalka on raskas. Ei ole syytä himmailla. Ei ole jäätä eikä lunta, turvallisuudentunne on kuitenkin vain tunne. Se ei ole totta, vaan saa ottamaan sellaisia riskejä, että voi tapahtua yhteentörmäyksiä toisten kanssa. Yhteentörmäys kovassa vauhdissa saattaa jättää vakavat jäljet tai pysäyttää lopullisesti - tarkkailulle ei ole enää paikkaa, tässä maailmassa. Niin, olosuhteiden ollessa hyvät pidetään kaikkea itsestäänselvyytenä. Perusharha, joka on vain oman tiedostamattomuuden johdosta viemässä meitä yhä syvemmälle tiedostamattomuuteen.

Kärsimys, kipu. Sitä on paljon liikkeessä. Mistä se tulee ja minne se menee? Mitä sillä on asiaa, kiusaamaanko se on vain tullut? Sille ollaan vihaisia, sitä sätitään ja sille näytetään keskisormea. Sitä ei hyväksytä, se on syrjäytetty. Silti se tulee, yhtä varmaan kuin vuodenajat seuraavat toisiaan. Yhtä varmaan kun lama seuraa korkeaa, ja sadepäivä aurinkoa. Kaikki on luonnon järjestämää, sadetta tarvitaan jotta saadaan vettä - elämän vettä. Sillä ilman kärsimystä, kipua ei ole kasvua. Kaikki kuihtuu pois, kivulla on siis tärkeä tehtävä.

Flunssan mentyä ohi, kotvasen kuluttua ei enää muisteta nuhaa. Hammassäryn tauottua ei hampaalla ole enää tilaa tietoisuudessamme. Sellaiset tuntemukset kuin kipu unohdetaan, vaikka niiden tehtävänä on herättää meidät pakonomaisesta ajattelusta. Kivun kautta ja avulla voi olla paljon uuden haltia, oppia. Tai sitten sen voi siirtää egon ravinnoksi.

Joillakin ihmisillä on valtava kärsimyskeho, jolloin ego kasvaa ja kasvaa. Se vie elämänvoiman, keho riutuu ja ihminen alkaa kuihtumaan. Aivan kuin kukka kuihtuu, kun se ei saa vettä. Keho tarvitsee puhketakseen kukkaan kipua ja kärsimystä...niin kauan, kunnes se lakkaa olemasta - keho tai kärsimys. Ei viestintuojan tarvitse montaa kertaa tuoda samaa viestiä jos viestinvastaanottaja on lukutaitoinen. Vaikka sanotaan, että lukutaito on nykyisin lähes 100 prosenttia, niin tosiasiassa oman kehon lukutaito on kadoksissa.

Tiedän, että tunteet nousevat tätä lukiessa pintaan. Tarkkaile vain lukemaasi, älä tuomitse äläkä arvostele. Jatka lukemista, tärkein sanoma löytyy tauoista ja rivien välistä. Se löytyy sinusta itsestäsi, syvältä.

Ensinnäkään sinä et ole kehosi, kehon pitäisi olla osa syvintä itseäsi. Kehollasi on mahtavat voimavarat uudistua ja voida hyvin, silloin kun se ei ole kärsimyksen pelikenttänä. Silloin, kun yhteytesi sisäiseen kehoon on kunnossa. Solujesi optimaalinen energiataso vaatii harmoniaa, veren- ja lymfakierron tehokkuutta. Verenpaineen säätelyä, verensokeria ja rasvaa. Kolestrolia ja paljon vettä ja suolaa. Ravintoaineet, mitä tarvitset - kehosi tietää sen - ei lääkäri.

Sisäinen keho, tunnet sen päästä varpaisiin kun olet yhteydessä siihen. Energia kehossasi virtaa ja tuntuu rakkaudellisena lämpönä alleviivaten läsnäoloasi tähän hetkeen. Oleminen kehossa heijastuu ympäristöön persoonasi kautta, kommunikoit joka solullasi ympäristön kanssa. Olet yhtä elämän kanssa, elämä ei ole erillinen asia vaan se on kaikessa. 'Minä' olen elämä. Karismaattisuus on läsnäolonvoiman kautta saavutettua yhteyttä rajattomaan elämänvoimaan, siksi kannattaa olla yhteydessä sisäiseen kehoon *_'

Tutustu sisäiseen kehoosi, sillä se on yksi tie ja portti läsnäoloon. Kun pääset kehosi kautta läsnäoloon, "olet jo perillä" olemisen ilossa. Tutustuminen vaatii kärsimyskehon loppumista. Vie siltä voima, kärsimyskeho ei elä tämänhetkisyydessä. Tarkkaile emootioitasi, älä arvostele äläkä tuomitse. Havainnoi kehosi reaktioita, tarkkaile kehoasi. Mitä sisälläsi tapahtuu, kuinka suoli toimii? Miten maha murisee, kuinka hengitys tapahtuu? Älä analysoi, tunne kehosi. Tunne miten ilma kulkee sisääsi, ole retkellä mukana. Kuinka se poistuu? Pallea nousee ja laskee, sillä sen pitää nousta ja laskea. Siksi sinulla on maha...Suhtaudu kipuun kuin ystävään, älä haasta sille riitaa. Lopeta kärsimyskeho, anna kehosi toimia oppaana olemisen iloon.

Flow'n ja psyykkisen entropian ero?

Flow on psykologi Mihály Csíkszentmihályin mukaan tila, jossa ihmisen tietoisuuteen saapuva informaatio on tasapainossa itsen tavoitteiden kanssa. Flow-kokemuksen seurauksena itsen järjestys on aikaisempaa monimuotoisempi (itsen kompleksisuus kasvaa). Flow'ssa psyykkinen energia käytetään ainoastaan tavoitteiden saavuttamiseen. (Csikszentmihalyi 2005, 68-73.) Flow-kokemuksessa ihminen paneutuu koko kapasiteetillaan keskittyneesti tavoitteelliseen toimintaan sulkien kaiken muun tietoisuudestaan. Flow lisää psyyken sisäistä vahvuutta ja kompleksisuutta ihmisen saadessa todellisuuskuvansa järjestykseen ja hallintaan. Optimaalinen flow-kokemus syntyy, kun ihmisen taidot vastaavat käsillä olevaa haastetta ja hän on kiinnostuneesti paneutunut ko. aktiviteettiin. Csikszentmihalyi on tutkimuksissaan todennut ihmisten olevan onnellisimmillaan juuri tällaisina hetkinä elämässään. Flow-tilaan ei pääse nappia painamalla. Esimerkiksi urheilutilanteissa flow-tilan saavutus on haastavaa ja ei onnistu läheskään aina, sillä häiriötekijöitä on paljon.

Csíkszentmihályi kuvaa kahdeksan osatekijää, joita flow-kokemukseen voi liittyä:

1.Tehtävällä on selvät päämäärät. (olemisen ilo, rakkaus)
2.Yksilön keskittyminen on täydellistä. (tämä hetki, nyt)
3.Oman minän arviointi vähenee. (egon kuolema, todellisen minän löytäminen)
4.Ajantaju katoaa. (psykologisen ajan merkityksen oivaltaminen, ikuisen tämänhetkisyyden astuminen persoonaan ja kehoon tietoisuuden kautta - elämän saapuminen)
5.Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta. (tekeminen saa syvemmän merkityksen)
6.Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa, tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea. (ulkoinen todellisuus toimii sisäisen peilikuvana, luovuus astuu esiin)
7.Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta. (kontrolli, mitä se on? Syy miksi tämä voidaan ymmärtää väärin?)
8.Tehtävä on itsessään palkitseva. (elämä on...)

- Edellä kirjoittamani on suoraa lainausta Wikipediasta lukuunottamatta suluissa olevaa omaa kokemustani olemisen ilosta, jos sitä sanallisesti koetetaan kuvantaa. Yllättävää samankaltaisuutta.

Suluissa oleva kuvannukseni on kuitenkin kuin jäävuoren huippu, jos sitäkään. Sanat muodostuvat kirjaimista. Kirjaimet ovat puhuttaessa äänteitä, kurkunpään muotouttamia vokaaleja (a,e,i,o,u...) tai ilmapaineella aikaansaatuja konsonantteja (s,f,g...). Tällaisten perusäänteiden yhdistelmällä pyrimme selittämään asioita, joita ei yksinkertaisesti pysty niillä selittämään. Niillä voidaan korkeintaan antaa suuntaa ja niiden pitää pysäyttää mieli. Siksi esimerkiksi "Jesse" käytti paljon metaforisia puheita., vertauksia. Ajatteleminen ilman tietoisuutta vie harhaan...ja hulluuteen, missä lähes kaikki ihmiset elävät.

"Psyykkinen entropia" on termi, joka kuvaa (egon) tietoisuuden epäjärjestystä. Psyykkinen entropia on tila, jossa tarkkaavaisuuden keräämä informaatio on ristiriidassa itse aikomusten kanssa tai se estää toteuttamasta niitä. Psyykkinen entropia johtaa itsen tarkkaavaisuuden kohditumaan itsen eheyden kannalta epäolennaiseen ja psyykkistä energiaa hukkaavaan toimintaan. Psyykkisen entropian vastakohta on tietoisuuden järjestys eli flow. (Csikszentmihalyi 2005, 64-68.) (Ollaan oivalluksen lähteellä, mutta sama perustavaa laatua oleva vääriymmärrys hohtaa läpi kuin Descartesin "ajattelen siis olen"-väärinkäsityksessä. Tarkoitan siis tietoisuutta, mitä tietoisuus todella merkitsee? Se ei ole egon tietoisuutta...todellinen tietoisuus ei ole koskaan epäjärjestyksessä!) Ihmisen tietoisuudessa epäjärjestys muodostaa jatkuvan uhan, koska minän keinot ymmärtää ja hallita maailmankaikkeutta ovat rajalliset. Universumi on kokemuksellisesti kaoottinen, mielivaltainen, vailla tarkoitusta ja merkitystä aiheuttaen tietoisuudessa muun muassa eksistentiaalista ahdistusta. Tätä tietoisuuden epäjärjestystä ja disorganisaatiota Csíkszentmihályi kutsuu psyykkiseksi entropiaksi."(Wikipedia.)

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Joopa joo. Egon kuolema, kärsimyksen loppuminen, valaistuminen tai vapahdus - riippuen näkökulmasta - oletko "new age"- kannattaja, budhalainen, hindu vai kristitty... Sanat ovat todella harhaanjohtavia, koska kyseessä on sama asia.

Valeitse eli ego

Matkalla itseen

Syntyessämme olemme lähes puhtaita egon rasitteista. Ei mene kuitenkaan kovin kauvaa, kun lapsen vanhempien tai häntä hoitavien henkilöiden kärsimyskehot viestittävät negatiivisia tunteita ja tuntemuksia lapsen herkkyyden siivilän läpi, lapsi oppii ensimmäisen kerran ”lukemaan”. Tämän luetun tiedon kautta hän alkaa muokkaamaan itseään ja toimimaan luetun toimintaohjeen mukaisesti. Lapsi alkaa muodostamaan itseensä tiettyjä egon kehitykseen tarvittavia valmiuksia. Hän tietää miten saa vanhempiensa huomion ja miten tarkoituksenmukainen tunneilmasto syntyy. Hän ei vielä ymmärrä mitä tekee, kaikki tapahtuu enemmänkin vaistonvaraisesti.

Lapsen kehityksestä on paljon kirjallisuutta, kirjallisuudessa on kuvattuna lapsen luontaiseen kehitykseen kuuluvia fyysisiä ja psyykkisiä kehittymisalueita. Tämän lisäksi lapsi imee itseensä egon kehitykseen tarvittavia "sosiaalisia" raaka-aineita; hänelle muodostuu omistamisenhalu, tiettyjä vanhemmiltaan ja ympäristöstä sisäistettyjä moraalisia käyttäyttäytymissääntöjä ja ajattelun aktivoitumista. Lapsen aikakäsitys muuttuu, mitä vanhemmaksi hän kasvaa.

Ego muotoutuu nyky-yhteiskunnassamme takavuosien yhteiskuntaa nopeammin, lapselle kehittyy aikuisen egon rasitteet jo hyvin varhain. Tämä on sääli, sillä lapsuuden-aikainen aikakäsitys ja olemisen ilo muuntuu aikuisten kärsimykseksi. Tiedän jo neljävuotiaita lapsia, jotka ovat olleet huolissaan perheensä taloudesta. Tämä pikkuvanhuus vie lapselta pois kyvyn olla tässä hetkessä.

Lapsista kuitenkin näemme, että he pystyvät olemaan läsnäolontilassa paremmin kuin aikuiset. He keskittyvät leikkeihinsä ja tekemiseen sellaisella intensiteetillä, josta tekemisen nautinto on aistittavissa. Valitettavasti, yhteiskuntamme tuo jatkuvasti muita elementtejä heidän elämäänsä. On televisio, tietokoneet, valmiit aikuisten suunnittelemat pelit ja lelut – omaa luovuutta ei tarvitse käyttää - ja käyttämättömänä sitä ei pian ole lainkaan.

Psykologinen aikakäsitys alkaa sisäistymään yhä nuorempana. Tästä seuraa jo hyvin varhaisessa iässä menneisyyden miettiminen ja tulevaisuuteen pakonomainen kurkoittaminen. Olen tavannut pieniä lapsia, jotka muistelevat menneitä hyviä aikoja! Kaikki vanhemmat ovat varmaan kuulleet seuraavan mantran: "Tylsää! Ei ole mitään tekemistä. Koska ollaan perillä? Koska lähdetään? Koska se ohjelma alkaa? Koska se...?" Elämä on yhtä kärsimystä, kun hyvä hetki on aina joko takana tai edessä. Tämä on sitä, mitä ego haluaa. Kärsimystä. Sitäkö haluat?

Itsenmurha

Egon kuolema vapauttaisi meidät pelosta, mutta mielemme tekee kaikkensa jotta näin ei kävisi. Perustunteista pelko on päällimmäisin, on surua ja vihaa, ja kuitenkin, niitä ei tarvitsisi olla. Pelon alkulähde on kuolema, kuolemanpelko. Egolle tämä tarkoittaa alituista oikeuksiensa ja olemassaolonsa puolustamista. Ego on mielen luomus, jonka uskomme olevan syvin olemuksemme. Sinä et kuitenkaan ole sama kuin egosi.

Ego on samaa pinnallista muotoa, kuin kaikki muoto on, se ei ole aitoa eikä ikuista. Ego on mielen ulkoinen olemus yksilössä, ajatusten ja emootioiden ruokkiessa sitä. Kolmikantainen aikakäsitys taasen sisältää mielen luoman harhan ulkoisesta todellisuudesta. Ego ja psykologinen aika kulkevat käsikädessä, mieli on niiden kasvualustana silloin, kun mieli on ottanut johtajan roolin.

Mielen pitäisi kuitenkin olla vain sinulle työkalu, hyvä renki, joka toteuttaa korkeampaa tietoisuutta. Ego ei voi olla olemassa, jos mieli pysäytetään ja palautetaan se tehtävään joka sille kuuluu. Ego ei myöskään pysy hengissä, jos siltä poistetaan psykologinen aika. Herääminen tähän oivallukseen on hetkismin tarkoitus, ja se on elämän tarkoitus.