Huolehtiminen. Mitä se tuo sinulle mieleen? Entäpä huolenpito? Ne ovat kaksi eri asiaa, mieti aikanyanssia. Huolehtiminen perustuu monesti tulevaan, pelkoon ja uhkakuvaan. Huolenpitoa kuvaa erään ystäväni sanonta, että mossekin kestää kun siitä pitää huolta.
Monet asiat ja tavarat kestävät pienen ikuisuuden, kun pidät niistä rakkaudellista huolta. Huolehtiminen taasen lamauttaa, laittaa ennakoimaan huomisesta. Vakuutusyhtiöt ovat huolehtimiseen erikoistuneita pelonsaarekkeita. Sieltä saa turvaa, kun on valmis maksamaan. ja maksat paljon muutakin kuin rahaa.
Monetko uhat toteutuvat? Harvat, eikös juu. Kaiken tässä maailmassa voi maksaa huolenpidolla, tavalla tai toisella huolehtiminen kostautuu, ellosluu ja kukkuu? Unia ja valveita, niitä on unessa ja hereillä. Unissakävelijöitä, kuka niistä huolta pitää? Vakuutusyhtiöt?
Huolehtiminen on arpapeliä, veikkausta. Huolenpito on toikkausta, silloin kaikki saa hyvää - kultajyvää. Huolehtimisesta saa usein vain harmaita hiuksia ja otsaryppyjä. Niin, parempi on huolehtimisen sijaan pitää huolta, ja todeta sitten kun on toteamisen aika: "mikä on niin on."
Sanotaan, ettei vahinko tule kello kaulassa. Se on totta, vahinko on ettei sitä ymmärretä. Vahingolla, jos sitä siksi kutsutaan on jokin tarkoitus. Laittaa muutosta eteenpäin, tehdä savumerkkejä, joita meidän on tarkoitus lukea ja joiden kautta voi oppia.
Lukeminen kannattaa aina ja oppiminen on elinikäistä. Oppimista ei ole määritelty oppivelvollisuusikään, se on huolenpitoa joka kohdentuu meihin itseemme. Se on siis meidän luontomme, oppia ikä kaikki - oppiiko sitten ikänä kaikkea? Ei. Eikä tarvitsekaan, tarvitsee vain olla se mikä on. Se riittää.
Huolehtiminen ja huolenpito. Sumuista kiikarointia ja tarkkanäköisyyttä, ennakointia mutulla ja taidolla. Yhtä kaikki, vakuutuksiakin tarvitaan - niin kauan kuin "ajattelemattomuus" perustuu kauppalista-ajatteluun.
