Wikipedia määrittelee arvostelun seuraavasti:
"Arvostelu tai kritiikki on arviointia, jossa tarkoituksena on arvosteltavan asian arvon tutkiminen, pohtiminen ja määrittely. Kritiikkiä esitetään arvottamalla. Arvottaminen vaatii tavallisesti, että arvostelija tuntee arvioitavan asian tai siihen liittyvän kokonaisuuden perusteellisesti ja pystyy analysoimaan sitä.
Arvostelu yleisessä mielessä on osa filosofiaa. Esimerkiksi Arvostelukyvyn kritiikki on saksalaisen Immanuel Kantin teos, joka luo pohjaa nykyaikaiselle estetiikalle.
Kritiikki on ilmiönä immanentti eli se on läsnä monenlaisissa yhteyksissä. Esimerkiksi rakentamiseen on aina liittynyt paljon kritiikkiä. Jos haluttaisiin välttää rakentamisen kritiikki, pitäisi lopettaa rakentaminen.
Arvostelun vakiintunut ala länsimaissa on kulttuurikritiikki, joka sisältää eri taiteenalojen arvostelun eli se on kirjallisuus-, taide-, musiikki-, elokuva-, teatteri- ja tanssiarvostelua.
Arvostelu- ja kritiikki -sanojen rinnalla käytetään ruotsissa ja saksassa sanoja recension ja Rezension (lat.Recensio = katsastus).
»Kritiikki on oikeastaan waan totuudenkaipuu ihmisellä.»"
(Thiodolf Rein)
Edellä oleva määrittely on professionaalisen arvostelun määrittelyä. Tässä kirjassa haluan laajentaa arvostelun koskemaan yksilön ajattelua. Kaikki arvottavat ja arvostelevat, arvostelun juuret johtavat usein egoistiseen tyytymättömyyteen. Arvostelun pohjalta saattaa löytyä menneisyydestä peräisin olevaa katkeruutta ja kateutta. Puhdas havainto ei ole arvostelua, se on havaitsemista ja sinänsä se ei sisällä mitään negatiivista.
Ego on ottanut arvostelun ja kritiikin käyttöönsä omien moraalisten hyveidensä äänitorveksi, otetaan esimerkiksi tupakointi ja siihen liittyvä arvostelu. Arvostelun avulla luokitellaan dualistisesti; hyvä – paha tai vertailevasti hyvä – parempi - paras. Arvostelu aiheuttaa monesti väärinymmärrystä, koska se on subjektiivista. Kielestä ei välttämättä edes löydy virallisesti hyväksyttyjä vertailevia muotoja. Esimerkiksi suomenkielessä painotetaan, ettei hyvä – hyvempi – hyvin ole taivutettu oikein. Se pitää taivuttaa kieliopillisesti hyvä – parempi – paras. Nämä kaksi taivutusmuotoa tarkoittavat kuitenkin eri asioita; paremmuutta ja hyvyyttä.
Arvostelusta luopuminen on ajattelun siirtämistä puhtaaseen havaitsemisen tilaan. Siinä ei ole mitään negatiivista, se auttaa meitä ymmärtämään asioiden monimuotoisuutta ja kauneutta. Puhdas havainnointi auttaa ymmärtämään, että kaikki ei ole sitä miltä se ensin näyttää. Kaikella on tarkoituksensa, myös ns. pahoiksi tai huonoiksi yleisesti arvotetuissa asioissa. Muutos ja kasvu tarvitsevat maaperäkseen ”huonoa” tai ”pahaa”, korkeasuhdanteen jälkeen tulee aina lama joka muotouttaa asioita uudelleen.
Arvostelusta luopuminen lähtee liikkeelle ”ajattelijan” tarkkailusta. Huomaat kuinka usein arvostelet, ajatukset vain putkahtavat päähäsi. Kiinnittäessäsi huomiosi tähän ajatusmalliin, tuomitsematta ajatuksiasi, alat viemään voimaa egoltasi. Alat tulla tietoiseksi omasta ajattelustasi, johon kuuluu oleellisena osana arvostelu. Muutos on vääjäämätön, kun tietoisuutesi valo on nostanut asian huomiosi keskipisteeksi. Havaitset, että ajattelussasi on usein kohtuutonta ja epäoikeudemukaista arvostelua, se ei ole puhdasta havainnointia.
Puhdasta havainnointia edustaa esimerkiksi se, että havaitessasi vaikkapa rakennuksen rakentamisessa poikkeavuuksia yleiseen teet siitä vain puhtaan havainnon. Tai luonnossa liikkuessasi huomiosi keskittyy puunrungon mutkaan, näet sen kauneuden. Et arvota sitä automaattisesti kelvottomaksi tai rumaksi, näet siinä jotain muuta kuin kritisoitavaa. Mietit kenties sen kasvukautta ja mahdollisia tekijöitä, jotka ovat tuon mutkan aiheuttaneet. Näet ehkä mahdollisuuksia, jotka tekevät tuosta puusta hyvin erityisen. Tai et mieti mitään, tietoisuutesi vain väläyttää sinulle asioita jotka ovat hyvin positiivisia ja myönteisiä, ja ne ovat rakkautta täynnä.
Puhtaan havainnoinnin kautta sinulle aukeaa sisäinen ymmärrys siitä, että kaikki on yhteydessä kaikkeuteen. Ei ole yksin hyvää ja yksin pahaa, on kokonaisuus johon sinäkin osana kuulut. Puhtaan havainnoinnin kautta sanaton kielesi muuttuu, äänenvärissäsi ja ilmeissäsi ei ole arvostelua. Puhtaan havainnoinnin tilassa olet voimakkaasti läsnä tässä hetkessä ja käytät kaikkia aistejasi terävästi. Kriittinen ajattelu tai arvostelu on hyvin pinnallista ja et koskaan pääse sen avulla syvyyteen, joka tuottaa sinulle olemisen iloa. Arvostelusta luopuminen on itse elämää, rakkautta.
