Terveyskeskuksen synonyymit

Oirekeskus, tarinakeskus, arvauskeskus... sairaus kuitenkin on se, mitä etsitään. Missä se terveys on, kukaan ei välitä siitä.

Sotkanpesä

Huonekaluissa on tarina, silloin kun ne ovat olleet käytössä. Naarmu siellä, naarmu täällä. Niissä on ajantuoma henki, niiden kauneus on monikerroksellinen. 

Jokin kohta huonekalussa kertoo jostain toistuvasta huonekalun käyttötavasta tai jostain tietystä tapahtumasta tietyssä hetkessä. Vanhanajan huonekalut kestävät kymmeniä vuosia, enemmänkin kun niitä huolletaan ja niitä ajoittain entisöidään. Niissä ei ole lastulevyä, niiden sisus on kovaa puuta. Uusia laadukkaita huonekaluja toki myydään nykyäänkin, mutta ne maksavat paljon. Monesti vanha on kuitenkin aivan yhtä hyvä, parempikin, jos arvostaa huonekalujen henkeä. 

Ikeaan en mene, sillä Askokin sen jo tietää. Tietää, että iskusta voi huonolaatuinen esine rikkoontua. Ja matkan varrella on kolhuja, se on selvä. Silloin on hyvä panostaa laatuun, kun kerätään kotiin elävyyttä ja muistoja - sotkanpesät ovat erikseen.*_*

Luovuus

Luovuutta ei opita, se on nykyisen koululaitoksen ulkopuolella. Luovuus ja sen lähde on sisälläsi, ei sen ulkopuolella. Luovuus ei ole kansien sisäpuolella tai niiden välissä, se on niiden ulkopuolella.

Luova ihminen ei ole "tiimarin asiakas". Luova ihminen ei käy välttämättä teatterissa, taidenäyttelyssä, oopperassa tai katso "salattuja elämiä". Luova ihminen ei ole ihmeellinen, luova ihminen on ihme.

Luovuus kumpuaa todellisesta, syvimmästä itsestäsi. Luovuus löytyy meistä jokaisesta. Luovuuden lähde on kaikille sama. Luovuutta ei voi ostaa, perustavaa maapohjaa ei ole tälle tontille kaupattavana. Jokainen toteuttaa luovuutta aina eri keinoin, tavoin ja "tekniikoin". Luovuus ei toista oppimaansa, se on aina tuoretta, ei pakastettua.

Kevät, kesä, syksy, talvi, kevättalvi, kevätkesä, syyskesä, syystalvi. Luovuusjakso ei tunne aikaa, se tapahtuu 'tässä hetkessä', nyt.

Parasta luovuudessa on sen hyvyys ja ainutkertaisuus, yllätyksellisyys. Jokainen hetki tuo nautinnon, oivalluksen into nostattaa esiin intohimon, ja makean innokkuuden maistaa luomistyöstään jokaisessa sen luomishetkessä. Maut vaihtelevat suolaisesta suloisen kitkerään, suuresta voikin tulla pieni ja pienestä suuri.

Luovuus ei tunne arvostelua, tuomitsemista. Sanoja, numeroita se vierastaa - kuitenkin niilläkin voi leikkiä ja toteuttaa luomistyötä. Silloin kirjain on vain muoto, sana savea ja numeron sisältönä on kaikkeus. Kaiken luovuus pilkkoo, kaiken se järjestää, "tuoreeseen" muotoon.

Kuka on määritellyt, että kaikki soittimet viritetään soitinlajeittain samalle asteikolle? Luovuuden "soundi" on viritetty aina omalle, soittajan sävelasteikolle. Miksi Elviksen kitara 'elää' toisin kuin massan? Miksi soitamme nuoteista, vanhaa tarinaa? Eikö levy ole jo pian puhki?

Luovuutta peliin ja peleihin. Miksi pelata aina samaa, se kyllästyttää ja saa voimaan pahoin. Kaikki pelit kun eivät ole shakkia, aikuisten legolandiaa. Miksi toistaa jo katsottua? "Meidän Paavo on katsonut tuon 'muumi-filmin' ainakin satakertaa." "Meidän Liisa tykkää tehdä aina samaa palapeliä". "Tylsää!" Leluista legot kunniaan...

Lama. Se on hyvä. Se auttaa eteenpäin, kun tulee muuri vastaan. Kun ei löydy vanhoja reseptejä ja lääkkeitä, jotka tehoavat "lamabakteeriin". Kun "virustorjunta-ohjelman" päivitykset ovat vanhoja. Silloin ajatus pysähtyy ja luovuudelle syntyy tilaa. Tietoinen kehitys ja tiedostettu kehitys vievät tilaan, jossa ei ole seiniä eikä kattoa. Tietoisuuden aarreaitta, luovuuden raaka-aine on "ei mitään"-tilassa.