Hevosenlänkipeili

Katson kuvaani hevosenlänkipeilistä, en suostu enää vetämään rekeä. En suostu enään tekemään mitään, jota en hyväksy täydellisesti. Olen hevonen, joku voisi sanoa minua ruunaksi. Himoton, mutta elossa.

Yllättävää, kun katson itseäni peilistä. Minua ei määritä kukaan, peilikuvasta näkyy vain varjo. Varjo siitä hevosesta, joka nuorena laukkasi vapaana ja etsi lisää kahleita - kunnes oivalsi olevansa rooliensa vanki. Näennäisesti vapaa, mutta todellisesti todellisuudesta vieraantunut.

Sauna teki hyvää, jokainen hetki puhdistaa. Nyt käännyn pois, kuva jää tai lähtee pois. En katso taakseni.

Näyttelijä estradilla

Mieli luo oletuksia omasta ja toisen identiteetistä. Todellista ihmissuhdetta ei oikeastaan ole, on vain mielikuvien kautta tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Mieli muodostaa oletusidentiteetin sen mukaan, kenen kanssa olet tekemisissä. Jos olet ostoksilla, kassa luo itsestään yhteiskuntaroolin mukaisesti kuvan itsestään kaupan kassana ja sinusta asiakkaana. Sinä taas luot kuvan itsestäsi juurikin asiakkaana, ihmisestä kassakoneen toisella puolella kassana. Todellista vuorovaikutusta ei ole, on neljän mielen luoman identiteetin välinen kanssakäyminen. Todellisesti ette kohtaa lainkaan, olette rolienne vankeja. 

Ihminen, joka on samaistunut rooliinsa ei voi nähdä toista. Hän näkee, mutta ei kuitenkaan näe. Lääkäri näkee potilaan ja sairaskertomuksen, mutta ei ihmistä. Tarkkaillen omia roolejaan eri vuorovaikutustilanteissa oivaltaa sellaista, jota ulkoinen ei sinulle pysty tarjoamaan. Ulkoisen roolituksen nähdäkseen pitää ottaa etäisyyttä siitä itsestäsi joka luulet olevasi, jotta kuva tarkentuu.

Rooleja rapakon takana

"Vaarallinen tehtävä" Tom Cruisen kanssa, Samuli Edelmann on yllätyksiä täynnä. Suomalaiset näyttelijät avaavat tietään yhä suurempiin roolisuorituksiin, Irina Björklund näyttelee George Clooneyn kanssa "The American"-elokuvassa. Peter Franzén näyttelee True Blood -sarjassa ruotsinkielistä viikinkiä.

Niin kai se on, että roolit vaihtuvat kun maailma aukeaa. Se ei kuitenkaan muuta sitä, mikä pohjimmiltasi olet. Olet aina sama, kuori vain muuttuu ja muuntuu.

Sotkussa ja kassalla

Odottaminen on nautinto. Kumpa sen tajuaisi, kun odottamista harjoitellaan. Armeijassa odottaminen on yksi perusasia, jota toiston kautta opetellaan. Jonotusta kannattaa odottaa, omaa vuoroaan jonottaa.

Kuinka harvoin kuuleekaan, että on ilo odottaa? Kuinka harvoin kuulee kassalla asiakkaan kertovan kassalle, että kannatti odottaa. Harvoin. Kuitenkin, jonottamisessa ja vuoron odottamisessa ei ole mitään vikaa. Kaikki aikanaan. Tässä hetkessä ei ole moitteen sijaa, koska mikä on niin on ja jonotus on.

Kassalle palatessa, niin kuin nyt palaan, on kassahenkilö. Tämä kassahenkilö on ihminen kuten sinäkin. Sinulla on ostajan rooli ja hänellä on kassan rooli. Todellisuudessa te ette kohtaa ihmisinä, te kohtaatte rooleissa. Aito vuorovaikutus puuttuu, koska näytelmän henkilöt eivät ole aitoja. Mutta kun sen tiedostaa, on pieni mahdollisuus kurkistaa roolin taakse josta pilkahtaa ihminen. Kummankin silmien takana on koko maailmankaikkeus, sinun ja hänen. Paljonko tämä sitten maksaa? Katseen tai pari, kenties nimen lausumisen tai pienen kohteliaisuuden. Pieni huomio toiselle yli roolien tuo kummallekin hyvää oloa. Sitä ei rahalla saa, raha on vain väline jolla pääset jonottamaan.