Kun oivallat, pimeyteen tulee valo. Oivallus on tietoisuuden sarastus, jonka kautta näköala laajenee. Joskus se vaatii pimeyttä, joka pimeydessään on sokaisevaa. Kun musta on mustaakin mustempaa mitä se on?
Joskus, kun on liian selkeää on vaikea tehdä tarkkoja havaintoja. Ollaan ikäänkuin sokaistuneita, vauhti kasvaa vaikka pitäisi pysähtyä ihailemaan elämän monimuotoisuutta ja rikkautta. Silloin, kun aurinko paistaa pitää pysähtyä katsomaan pintaa syvemmälle. Se kuitenkin tuntuu turhalle ja kaasujalka on raskas. Ei ole syytä himmailla. Ei ole jäätä eikä lunta, turvallisuudentunne on kuitenkin vain tunne. Se ei ole totta, vaan saa ottamaan sellaisia riskejä, että voi tapahtua yhteentörmäyksiä toisten kanssa. Yhteentörmäys kovassa vauhdissa saattaa jättää vakavat jäljet tai pysäyttää lopullisesti - tarkkailulle ei ole enää paikkaa, tässä maailmassa. Niin, olosuhteiden ollessa hyvät pidetään kaikkea itsestäänselvyytenä. Perusharha, joka on vain oman tiedostamattomuuden johdosta viemässä meitä yhä syvemmälle tiedostamattomuuteen.
Kärsimys, kipu. Sitä on paljon liikkeessä. Mistä se tulee ja minne se menee? Mitä sillä on asiaa, kiusaamaanko se on vain tullut? Sille ollaan vihaisia, sitä sätitään ja sille näytetään keskisormea. Sitä ei hyväksytä, se on syrjäytetty. Silti se tulee, yhtä varmaan kuin vuodenajat seuraavat toisiaan. Yhtä varmaan kun lama seuraa korkeaa, ja sadepäivä aurinkoa. Kaikki on luonnon järjestämää, sadetta tarvitaan jotta saadaan vettä - elämän vettä. Sillä ilman kärsimystä, kipua ei ole kasvua. Kaikki kuihtuu pois, kivulla on siis tärkeä tehtävä.
Flunssan mentyä ohi, kotvasen kuluttua ei enää muisteta nuhaa. Hammassäryn tauottua ei hampaalla ole enää tilaa tietoisuudessamme. Sellaiset tuntemukset kuin kipu unohdetaan, vaikka niiden tehtävänä on herättää meidät pakonomaisesta ajattelusta. Kivun kautta ja avulla voi olla paljon uuden haltia, oppia. Tai sitten sen voi siirtää egon ravinnoksi.
Joillakin ihmisillä on valtava kärsimyskeho, jolloin ego kasvaa ja kasvaa. Se vie elämänvoiman, keho riutuu ja ihminen alkaa kuihtumaan. Aivan kuin kukka kuihtuu, kun se ei saa vettä. Keho tarvitsee puhketakseen kukkaan kipua ja kärsimystä...niin kauan, kunnes se lakkaa olemasta - keho tai kärsimys. Ei viestintuojan tarvitse montaa kertaa tuoda samaa viestiä jos viestinvastaanottaja on lukutaitoinen. Vaikka sanotaan, että lukutaito on nykyisin lähes 100 prosenttia, niin tosiasiassa oman kehon lukutaito on kadoksissa.
Tiedän, että tunteet nousevat tätä lukiessa pintaan. Tarkkaile vain lukemaasi, älä tuomitse äläkä arvostele. Jatka lukemista, tärkein sanoma löytyy tauoista ja rivien välistä. Se löytyy sinusta itsestäsi, syvältä.
Ensinnäkään sinä et ole kehosi, kehon pitäisi olla osa syvintä itseäsi. Kehollasi on mahtavat voimavarat uudistua ja voida hyvin, silloin kun se ei ole kärsimyksen pelikenttänä. Silloin, kun yhteytesi sisäiseen kehoon on kunnossa. Solujesi optimaalinen energiataso vaatii harmoniaa, veren- ja lymfakierron tehokkuutta. Verenpaineen säätelyä, verensokeria ja rasvaa. Kolestrolia ja paljon vettä ja suolaa. Ravintoaineet, mitä tarvitset - kehosi tietää sen - ei lääkäri.
Sisäinen keho, tunnet sen päästä varpaisiin kun olet yhteydessä siihen. Energia kehossasi virtaa ja tuntuu rakkaudellisena lämpönä alleviivaten läsnäoloasi tähän hetkeen. Oleminen kehossa heijastuu ympäristöön persoonasi kautta, kommunikoit joka solullasi ympäristön kanssa. Olet yhtä elämän kanssa, elämä ei ole erillinen asia vaan se on kaikessa. 'Minä' olen elämä. Karismaattisuus on läsnäolonvoiman kautta saavutettua yhteyttä rajattomaan elämänvoimaan, siksi kannattaa olla yhteydessä sisäiseen kehoon *_'
Tutustu sisäiseen kehoosi, sillä se on yksi tie ja portti läsnäoloon. Kun pääset kehosi kautta läsnäoloon, "olet jo perillä" olemisen ilossa. Tutustuminen vaatii kärsimyskehon loppumista. Vie siltä voima, kärsimyskeho ei elä tämänhetkisyydessä. Tarkkaile emootioitasi, älä arvostele äläkä tuomitse. Havainnoi kehosi reaktioita, tarkkaile kehoasi. Mitä sisälläsi tapahtuu, kuinka suoli toimii? Miten maha murisee, kuinka hengitys tapahtuu? Älä analysoi, tunne kehosi. Tunne miten ilma kulkee sisääsi, ole retkellä mukana. Kuinka se poistuu? Pallea nousee ja laskee, sillä sen pitää nousta ja laskea. Siksi sinulla on maha...Suhtaudu kipuun kuin ystävään, älä haasta sille riitaa. Lopeta kärsimyskeho, anna kehosi toimia oppaana olemisen iloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti