Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä

Ruotsissa siirryttiin oikeanpuoleiseen liikenteeseen vuonna 1967, päivää kutsutaan H-päiväksi. Pitää myöntää, että siinä on ollut riskinsä. Kuvitelkaa, että Suomessa siirryttäisiin vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Sehän olisi pakotusta sellaiseen, joka varmasti lisäisi ensin alkuun onnettomuuksia. 

Suomeen tuodaan Englannista käytettyjä autoja, joissa ohjaamo on oikealla. Ne on alunperin tarkoitettu vasemmanpuoliseen liikenteeseen. Ohitustilanteessa nuo autot saattavat olla vaarallisia Suomessa, kun normaalisti hanttimiehen puolelta määritellään ohittamisajankohtaa. Posti ei ohittele, joten postinjakajilla tuo on turvallista.  Joskus, ainakin maaseudulla tuon huomaa aamulehden kolahtaessa luukkuun vasta puolelta päivin.

En tiedä, kun minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta asiasta. Tämä on arvuuttelua, riskien kartoitusta. Yksinkertaisesti kuitenkin, vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle siirtyminen, ei välttämättä ole ongelmatonta. Politiikassa tätä kutsutaan loikkaamiseksi, sekin tuottaa hämmennystä. Pelisääntöjä pitää olla, kun liikutaan kentällä. Niin politiikassa kuin liikenteessäkin.

Urho Kaleva Kekkonen täyttää tänään 110 vuotta, kummalta puolelta hän ajaa? Vasemmalta vai oikealta?  Onko hänellä kortti voimassa? Onko Kekkosella muuten ajokorttia laisinkaan, kun en muista nähneeni hänen koskaan ajavan autoa. No, eihän sitä kortilla ajeta, taitohan ratkaisee ja vireystila. *_*

Soutaen vai kävellen

Kaippa se on niin, että jos johonkin ryhtyy siihen pitää ryhtyä omasta vapaasta tahdostansa eikä painostuksen alla. Siis silloin, jos halutaan saada aikaan jotain laadukasta ja hyvää. Tätä omaa vapaata tahtoa ei kuitenkaan voi aina noudattaa, joskus tulee tilanteita jolloin on pakko noudattaa sovittua linjaa vaikkei se olisi linjassa oman linjan kanssa. Mitä silloin pitää tehdä?

Silloin on kolme vaihtoehtoa, joista jo aiemminkin olen kirjoittanut. Sinä joko hyväksyt tilanteen täysin, aivan ehdoitta. Siinä ei saa olla vastustustusta lainkaan, silloin olet sinut tilanteen kanssa. Toinen vaihtoehto on muuttaa tilannetta, tehdä tilanteen muuttamiseksi suunnitelma ja edetä sen mukaisesti. Tämä luonnollisesti vaatii sitä, että sinulla on muutoksen toteuttamiseen vaadittava asema. Valtaa tehdä muutoksia ja vastuuta kantaa se. Kolmas vaihtoehto on irtautua tilanteesta, lähteä siitä pois. Tässä on vaihtoehtoja kolminkappalein, mitä vaihtoehto sinä käytät riippuu sinästä. Jotain on käytettävä, jotta tekeminen on laadukasta ja ilman lineaarisen aikakäsityksen kautta avautuvaa negatiivista psykologista aikaa. Lineaarinen aikakäsitys voi olla sopusoinnussa hetkismin kanssa, kunhan psykologinen aika on siitä riisuttu pois.

Kävelen kohti joenrantaa, olen rannassa josta näen vastarannalle. Katson vasemmalle, josta näen seuraavaan mutkaan, samoin oikealle, sama näkymä mutkan suhteen. Joki virtaa edessäni oikealta vasemmalle. Rannassa on vene, mutta se ei ole minun. Veneen kunto on huono, se ei pysyisi pinnalla. Mitä minun pitää tehdä, sillä haluaisin käydä vasemmalla ja oikealla? Vastarannan jo näen, se riittää minulle. Heureka, en minä venettä tarvitse. Minähän voin kävellä pitkin joenrantaa, uimataito tai vene ovat tässä tapauksessa vain vaihtoehtoja. Vaihtoehtoina ne eivät ole järkeviä, voin poistaa ne keinovalikoimasta. Lähden kävelemään ensin oikealle, mutkan takana näen soutuveneen ja veneen vieressä omistajan. Hän on lähdössä kokemaan katiskoita suunnasta, josta juuri tulin. Hän pyytää minua mukaansa ja nousen veneeseen, sillä ajatus matkasta takaisinpäin vesiteitse kiehtoo minua. Samalla pääsen vasemmalle, jonne minulla oli tarkoitus alunperinkin mennä. Nyt pääsen sinne samaa reittiä, mutta eri tietä. Ajattelen, että elämässä kaikki järjestyy, kun lähtee täysin hyväksyneenä kohti reittiä jonka on valinnut. Reitti muuttuu, jos on tarkoitettu sen muuttuvan. Seikkailu, kulkeminen alkaa tuntua nautittavalta....ja kun matka jatkuu, se täyttyy intohimolla.