Ykseys on yksi

Olet ilmaa, se on kauniisti sanottu. Olet maata, siinä on lupaus kukista. Olet tulta, siinä on lämpöä. Olet vettä, joka sammuttaa janon. 

Olet savua, tukahdutat. Olet autiomaa, rakoilet kuivuutta. Olet rovio, joka tuhoaa. Olet seisovaa vettä, jota ei voi juoda. 

Kaksi tulkintaa, joista toinen on ja toinen luulee olevansa. Itse ja minä, ne eivät sovi yhteen. Toinen on poissa, kun toinen on. Epätodellinen ja todellinen eivät asu saman katon alla - pitkään.

Ilosta kirjoitan, sillä olemisessa se on - ilo. Tässä hetkessä ja sen läsnäolossa, sillä siinä ei ole mitään mikä ei ole todellista.

Maailma

...vesi ja tuli. Neljä elementtiä, viidentenä tämä hetki.

Rakkaudellinen yhteisö - elämä

Yhteisössä on voimaa, samanmieliset kun ovat koossa. Silloin, kun puhalletaan yhteiseen hiileen. Silloin, kun tarkoitus on saada tuli syttymään, kaivoon syvyyttä, ilmaan raikkautta ja maahan kauneuden siemeniä, tarvitaan  yhteisön voimaa. Yksin on ihminen, sanoo Eino Leino. Tarkoittaneeko hän, että ihmisen pitääkin olla yhtä kaiken kanssa?

Elämä, sitä me kaikki edustamme. Sitä edustaa luonto ja avaruus, kaikki on yhtä ja samaa elämää. Elämä on yhteisöllinen, siksi yhteisöön kannattaa ja pitää panostaa. Yhteisön voiman ydin, silloin kun se on tietoinen, on Rakkaus. Sen voima ei perustu omaneduntavoitteluun, vaan yhteiseen hyvään.  Päämäränä Rakkaus ja sen lisääminen on ylin ja ylevin, tie sinne on ihmeitä täynnä.

Tulitikkutehdas

Suomessa on vettä, ilmaa, maata ja puuta. Nyt olisi aika saada puuteollisuuden rattaisiin jälleen rasvaa, sillä Suomesta puuttuu tulitikkutehdas. Jokaisella itseään kunnioittavalla valtiolla on peruselementtirepertuaarissaan myös tuli. Paitsi Suomella!

Sytytin juuri takan, ja köyhänä harmittaa. Tulitikku katkesi ja tuulipukuni housuun tuli reikä. Ei minua oikeasti harmita, ilmainen sponsoripuku on ylläni. Mutta kuitenkin, ei minua harmita vaan minua ihmetyttää ja kummastuttaa. Olen iloinen tuosta tikun katkeamisesta, koska se laittoi minut nyt kirjoittamaan "tikusta asiaa". Nyt kirjoitan asiaa, tikusta nimittäin.

Läheiset ystäväni kävivät viime vuonna Norjassa ja sain lahjaksi norjalaisia tulitikkuja. Tippa tuli silmään, noin kuvainnollisesti, kun tarkastelin näitä norjalaisia tulitikkuja. Norjassa ei välttämättä tarvittaisi lainkaan norjalaista villapaitaa, sillä he pysyvät kyllä lämmössä noilla laadukkailla tikuillaan. Niissä oli vahva runko, kunnon tulipää. Aski ei ollut mitään paperia vaan ihan oikeata pahvia. Suomessakin on ollut joskus yhtä hienoja tikkuja ja tikkuaskeja. Joskus Suomessa arvostettiin tulitikkuja, ja tulitikkuaskin etikettejä. Minullakin on muutama sata kappaletta niitä tallessa, on mainosmateriaalia menneiltä vuosikymmeniltä.

Puuteollisuus on kriisissä. Metsissä makaa haapaa, mikä on ettei kukaan ryhdy toimeen?! Ollaan lamassa, huonossa jamassa. Nyt olisi hyvä hetki kosiskella metsänomistajia ja alkaa tekemään tikusta asiaa. Ja tulitikkuaskin etiketit, mikä loistava media! Tämä on nyt täysin vapaata markkina-aluetta.

Suomalaisten tuulipukuja säästääksemme, perustakaa Suomeen tulitikkutehdas!