Apinoimalla läsnäoloon

Jokainen on varmaan joskus ollut tilanteessa, jossa on matkinut toista tai toinen on matkinut sinua. Matkimalla matkinut, tehnyt saman ilmeen kuin toinenkin, toistanut toisen lauseen, vaihtanut asentonsa samaksi kuin toinenkin, maiskuttanut jos toinen on maiskuttanut jne.. Se on ärsyttänyt ja johtanut siihen, että toinen on kieltänyt matkimisen.

Mitä voisikaan olla tietoinen matkiminen, jossa yhteisestä sopimuksesta määritellään kumpi matkii ensin ja sitten vaihdettaisiin rooleja. Matkimisleikki, kun siitä poistettaisiin sopimuksella kielteisyys, toisi ihmiset toinen toistaan lähemmäksi. Päästäisiin samaan rytmiin, miltä tuo tuntuisi? Sitä voisi kokeilla, sillä silloin kuin matkitaan oma ajattelu saa aivan erilaisen tason. Ajattelet ja teet kuten toinenkin tekee, konkreettiseti samoja asioita. Olet mukana toisen rytmissä, olet sitä kautta mukana toisen elämässä.

Harjoitusta voi helpottaa siten, että seuraavaksi et konkreettisesti matki, vaan annatkin ainoastaan täyden huomiosi toiselle. Huomiot toisen täydellisesti ilman, että lisäät siihen omia ajatuksiasi. Puhdas havainnointi ja mielenkiinto mitä toinen tekee tai sanoo, vuoronvaihto tapahtuu luonnollisesti aktiivista passiiviin vaikkapa keskustelussa. Mukava läsnäololeikki, josta kumpuaa olemisen iloa.

Tunnistus

Elämän tunnistaminen lähimäisessäsi rakkaudellisesti mahdollistuu, kun vuorovaikutuksessa yksilön erillisyys katoaa ja olemisesta kasvaa ykseyden kukka. Läsnäolon voiman kautta avautuvat kukan terälehdet, joissa itse elämä on. Silloin epäoleellinen paljastuu, epäaito kristalisoituu. Jotta harha voidaan tunnistaa, pitää siirtyä ristin pisteeseen, vaakatason ja pystysuoran risteykseen. Psykologisen ajan ja ikuisen tämänhetkisyyden kohtauspaikkaan, sinne missä läsnäolo ja voima on. Siellä missä on muoto ja muodottomuus, siinä on tunnistuksen paikka. 

Sulautua toisen olemukseen, tuntea ja reagoida samoin. Muodostaa yhteys, kaivaa salaisuudet esiin. Toiveet ja haaveet, menneisyyden aaveet ja katkeruus. Sukkuloida toisessa. Tunnistaa minut, jotta voit olla itsesi kanssa sinut. *_*

Ollaanko tavattu?

Aito vuorovaikutus kahden ihmisen välillä on vaikeaa, koska se on niin helppoa. Unohda itsesi, silloin tiedät mitä tarkoitan. 

Ole kiinnostunut toisesta, mitä sanottavaa hänellä on? Mitä hän viestittää sanojen lisäksi? Nouseeko kulmakarva? Minne katse suuntautuu? Vasemmalle, menneeseen... oikealle tulevaan... hänen silmien takana on sama maailmankaikkeus, mikä on sinunkin silmiesi takana. Olette yhtä ja samaa elämää, sinä ja hän. Katsotte silmiin, olette tässä ja nyt. Kulmakarva laskee ja nousee, silmä sulkeutuu ja aukeaa.

Kuuntele. Tässä hetkessä. Nyt. Joka solulla. Ajattelematta, sillä se on ajattelevaista ja toista kunnioittavaa; Tulkitsematta. Arvostelematta. Tuomitsematta. Tämä ei ole kilpailu, tämä on aitoa vuorovaikutusta.  Hyvyydestä ei kilpailla.

Kuuntele joka solulla, imeydy toiseen. Ole läsnä, olemisessa. Sinä ja hän. Hän ja sinä. Olette yhtä ja samaa elämää. Rytmi tarttuu toiseen, yksinkertaista. Kumpikin osaatte sen, koska se on niin helppoa.

Neula vetää langan reijästään. Sinun vuorosi. Neula vetää langan reijästään. Minun vuoroni. Neula vetää langan reijästään... sama nuotti. Läsnäolon voima neuloo kommunikoinnin "punaisella langalla" olemisen iloa, jossa kumpikin saa kokemuksen ykseydestä. Vuorovaikutus on akti, joka yhdistää vieraan ja tutun.*_*