VASTUSTAMINEN
Samalla kun vastustat jotain, et hyväksy tätä hetkeä. Et hyväksy sitä ”mikä on niin on”. Vastustus on tyytymättömyyttä tilanteeseen, ihmiseen tai asioihin ja silloin menetetään tämän hetken puhtaus ja viattomuus. Läsnäoloon pääset kysymällä ”mikä tässä hetkessä oikein on vikana?” Läsnäolon tilan ikuisessa tämänhetkisyydessä ei ole mitään vikaa, kun vastustat olet menneessä ja tulevassa – psykologisessa ajassa. Olet tiedostamaton.
Vastustaessasi jotakin et antaudu sille ”mikä on” ja tämä aiheuttaa sinulle ja ympäristöllesi henkistä tai jopa fyysistä kärsimystä. Väkivallan käyttäminen johtuu tiedostamattomuudesta, jonka juuret ovat vastustamisessa. Toisten ihmisten loukkaaminen, itsekkyys ja sodat saavat alkunsa tiedostamattomuudesta, mitä muuta vastustaminen olisikaan kuin tiedostamattomuutta. Siinä ei ole mitään puolusteltavaa, sillä kun puolustat sellaista kuin tiedostamattomuus olet jo menettänyt läsnäolevan hetken ja tietoisuutesi.
Suvaitsemattomuus on vastustuksessa yleinen muoto, suvaitseminenkin kantaa sisällään vastustuksen siementä. ”Suvaitseminen on rakkautta, joka sairastaa ylpeyden tautia.” (Khalil Gibran). Ylpeys on vastustuksen jalompi muoto, jossa vastustaminen on ylemmyyden kautta saatu näyttämään rakkaudelle jota se ei ole.
Vastustaminen näkyy emootiotasolla erilaisina stressireaktioina; kahvikuppineuroosina, punastumisena ja sen pelkona, sydämentykytyksenä, arvostelun pelkona, esiintymispelkona, paniikkihäiriönä. Vastustaminen ilmenee ihmissuhteiden välttelynä ja vaikuttaa näin elämäntilanteeseesi aiheuttaen kärsimystä. Sinä et kuitenkaan ole elämäntilanteesi, joka on vain mielen aikaansaannosta ja tapahtuu ajassa. Sinä olet ajaton ja elämäsi on nyt.
Vastustamista on ajatustesi ja ajatusrakennelmien, asenteiden vuoksi. Egon kuoleman pelko ruokkii vastustuksen syntymistä. Menneisyyden kokemukset ja tulevaisuuden pelko, olet valmis tekemään mitä tahansa jotta olet. Samalla kuitenkin menetät sen, kuin koira joka tavoittelee häntäänsä. Egon puolustusmekanismit ovat tässä ”taistelussa” oleellisessa tehtävässä, tiedostamattomuus jatkuu.
Vastustamista ilmenee lähes jatkuvasti niin kauan kuin ego on johtajasi. Mieli tuottaa egolle ravintoa, kun joudut arvottamaan itseesi kohdentuvaa arvostelua (negaatioita). Arvostelu voi olla täysin oman mielesi tuottama harha tai todellista, sillä ei ole merkitystä. Egosi tunnistaessa tulleensa vaikkapa syytöksen kohteeksi se alkaa vastustamaan puolustautumalla. Tunnet itsesi petetyksi ja mielesi tekee itseoikeutetun johtopäätöksen, jonka mukaan tunnet vihaa. Aiheutat itsellesi ja muille suurta kärsimystä (ks. egon hengissäsäilyttämistaulukko).
Vastustamisesta, kärsimyksestä on mahdollista vapautua, ensimmäinen askel on havahtuminen ”minä olen”- kokemuksesta.
VASTARINNATTOMUUS
Vastarinnattomuudessa on kyse antautumisesta, et vastusta tätä hetkeä. Hyväksyt sen ”mikä on”. Antautuminen elämälle on tapahtunut, et ole alistunut etkä alistettu, vaan olet täydellisesti hyväksynyt elämäntilanteesi ajassa tapahtuvaksi tapahtumaksi. Tiedät, että voit muuttaa elämätilannettasi jos niin päätät. Täydellinen olemassa olevan hyväksyminen tai päätös muuttaa tilannetta ”tämänhetkisyyden” läsnäolon kautta rakkaudellisin keinoin. Elämäntilanteesi on enää pintaa, elämäsi on todellista.
Vastarinnattomuudessa et kilpistä itseesi sinuun kohdistuvaa arvostelua, vaan ymmärrät sen olevan tiedostamatonta käytöstä. Sinua ei saa mukaan tiedostamattomaan käytökseen ja ajatusrakennelmiin - olet ”näkymättömän panssarin” suojaama. Riidanhaastaminen sinun kanssasi on mahdotonta koska se menee sinun ”läpi” – olethan ”näkymätön” tiedostamattomuudelle. Et reagoi kuten ego reagoisi.
Vuorovaikutuksessa muiden kanssa olet läsnäoleva, kuuntelet toista ihmistä paitsi aistiesi kautta niin myös joka solullasi. Mielen hälinää ei ole, on läsnäolo vastaanottoon. Muutat tiedostamattomuuden läsnäolosi avulla tietoisuudeksi. Ego joko murtuu tai lähtee pois. Läsnäolosi ilmentyy olemisen ilona, se on uteliasta ja huumorintajuista – todellista vastakohdista vapaata rakkautta.
Vastarinnattomuudessa mieli on hiljaa, se ei palvele enää egoa. Ulkoiseen vastarinnattomuuteen pääset ainoastaan sisältäpäin, sisäinen rauha on ensin, sen jälkeen tulee vasta ulkoinen.
Vastarinnattomuudessa ei ole kilpailua paremmuudesta, vaan hyvyydestä. Viestinä on ”ole hyvempi”, ei parempi. Osaat ”lukea” tilanteita, ihmisiä ja asioita tietoisuuden avulla kun sisälläsi on rauha, ymmärrät lukemasi oivalluksen kautta.
Vastarinnattomuus on luonnon ja elämän ehdotonta kunnioittamista. Mielen tiedostamattomuuden ymmärtämistä tietoisuuden puuttumiseksi, jolloin ihmisellä ei ole todellista valinnan vapautta. Vastarinnattomuuden voima on läsnäolon ja rakkauden kautta ohjata ihmistä löytämään se mikä hänellä jo on – elämä.
Vastarinnattomuus ei vastusta edes vastarintaa, vastarinnattomuuden voima muuntaa vastarinnan tyhjäksi rakkauden ja läsnäolon kautta. Vastarinnattomuuden kentässä vastarinta ei voi säilyä – se on ”tuli” joka polttaa muodon tuhkaksi. Vastarinnattomuuden lisääntyessä syntyy jossain vaiheessa uusi maailma.
