Muodollista

Muotoja kun omistaa, sielulla on rajat.
Muotoseikka, seikka vain. Muoto.

Muodolle voi omistautua, mutta omistamisen harha saa tuntemaan puutetta.
Aina on jotain, jota halutaan.
Uudet hampaat, "ikuinen elämä" - ne kannattaa vakuuttaa.

Omistamisen harha, vapautuminen.
Olet vapaa, voit kaiken omistaa.
Omistautua itse maailmalle, elämälle joka olet.

Lumiukko ja lumiakka

Lumiukko ja lumiakka löysivät luojansa, he olivat samasta lähteestä. Lähteestä, josta pulppusi lumihiutaleita, muodot ja porkkanat. Muuta ei tarvittu, jotta he olivat yhtä. He sulivat pois ja elivät ikuisesti, sillä niin käy kun kesä saapuu. Lumi sulaa vedeksi ja vesi jatkaa kulkuaan, elämä on - aina.

Opasviitta

Katson opasviittaa, pystytetty Sinulle ja Minulle. Viitassa lukee "mikä on niin on". Olet jo perillä, se opastaa tähän hetkeen, hetkeen josta aukeaa vapauden tie.

Pysähdy, sillä vasta tuolloin tuo opasviitta ilmentyy. Sinut kenties pysäytetään, laitetaan selkä seinää vasten tai ajetaan tilanteeseen josta ei ole ulospääsyä. Silloin, ulospääsy onkin antautumista olemassaolevalle. Yht'äkkiä onkin valinnan mahdollisuus, silloin kun kaikki tiet on suljettu. Tämä hetki avaa valinnan mahdollisuuden ajan ja ajatusten tuolle puolen, kahleet poistuvat ja elämään astuu vapaus. Elämä saapuu muodottomuudesta muotoosi, olemisen autuas ilo.

Muodottoman ja muodollisen liitto, olemassaolevan täydellinen hyväksyntä. Antautuminen sille mikä on, olet löytänyt perille. Paikkaan, joka on ikuinen. Paikkaan, jossa muodon syvin olemus paljastuu "ei miksikään". Oivallus, "mikä on niin on".

Tuomitsemattomuuden valo

Jos antaa väärän ja valheellisen kuvan itsestään tai lähimmäisestään, silloin portti sisäiseen itseen maastoutuu muotojen maailman muotoihin. Silloin tekee elämästään maanpäällisen helvetin, ja läsnäolon voima jää kokemuspiirissämme vaikeasti tavoitettavaksi. Silloin on kytkenyt itsensä joka luulee olevansa varjoihin, koska teot eivät kestä totuuden valoa. 

Valossa olet yhtä sielusi kanssa, kuolemasta et sitä koskaan tule löytämään. Siksi on tärkeää pysyä totuudessa, jotta on mahdollista kätellä oma sisäinen itsensä. Olemisen ilossa on mahtavaa elää verrattuna kadotettuun elämään.*_*   

http://hetkismi.blogspot.com/2010/05/tuomitseminen-ja-tuomitsemattomuus.html 

Tunnistus

Elämän tunnistaminen lähimäisessäsi rakkaudellisesti mahdollistuu, kun vuorovaikutuksessa yksilön erillisyys katoaa ja olemisesta kasvaa ykseyden kukka. Läsnäolon voiman kautta avautuvat kukan terälehdet, joissa itse elämä on. Silloin epäoleellinen paljastuu, epäaito kristalisoituu. Jotta harha voidaan tunnistaa, pitää siirtyä ristin pisteeseen, vaakatason ja pystysuoran risteykseen. Psykologisen ajan ja ikuisen tämänhetkisyyden kohtauspaikkaan, sinne missä läsnäolo ja voima on. Siellä missä on muoto ja muodottomuus, siinä on tunnistuksen paikka. 

Sulautua toisen olemukseen, tuntea ja reagoida samoin. Muodostaa yhteys, kaivaa salaisuudet esiin. Toiveet ja haaveet, menneisyyden aaveet ja katkeruus. Sukkuloida toisessa. Tunnistaa minut, jotta voit olla itsesi kanssa sinut. *_*

Muoto ja sisältö

Sisällön voi aina vaihtaa, egoistinen muotorakenne hyväksyy tämän ja saa siitä ravintoa. Muoto on juurikin se ongelma, joka aiheuttaa ihmiselämässä kärsimystä. 

Ei ole merkitystä mitä sinulla on ja mitä tunnet omistavasi, vaan minkä kautta tämä omistaminen suodattuu.  Tekeekö omistaminen sinusta sen, joka luulet olevasi? Kyllä, niin kauan kuin omistaminen on egoistisen muotorakenteen kautta tapahtuvaa. Muoto on niin kauan, kun sinussa on egoistinen itse. 

Silloin kun sisältö muuttuu ulkoisten mittareiden mukaan vaikkapa henkisiksi arvoiksi - kenties luopuessasi kaikesta materiasta, saattaa henkiset arvot ottaa sisällön joka vahvistaa egosi muotorakennetta. Näin munkista ja nunnastakin voi tulla vahvempia egoja, mitä he olivat ennen luostariin siirtymistä. 

Sisällön vaihtaminen ei siis vie sinua eteenpäin matkalla syvimpään itseesi. Tarkkaile itseäsi, sillä kaikki tietoiset teot joissa "tarkkailija" on mukana helpottavat tietä kohti luopumista egoistisesta itsestäsi. Kyse on siis tiedostamisesta, ulkoisesta tarkkailusta oman itsen suhteen. Tarkkailusta ilman tuomitsemista, arvostelua - täydellisen hyväksynnän tiestä, jonka kautta hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Tämä on tie, joka heikentää muotoa ja joka on ikään kuin sisällön astiana. 

Muodon vastakohta on muodottomuus, rajattomuus. Jos astiassa on rajattomuuden ääret, sisältö pysyy vain sisältönä olematta enempää kuin 'ei mitään'. Ja sehän on paljon, sillä kaikki luovuus ja tuoreus kumpuaa rajattomuuden astiasta, astiasta joka juurikin on 'ei mitään'. Et menetä mitään, vaikka menettäisit kaiken, sillä sinulla on jo kaikki mitä voit saada. Elämäntilanne onkin harha, jolloin Elämä itse astuu estradille valaisten olemuksellaan Rakkauden tien. Tien, joka on Elämäsi tarkoitus.  

Aiemmin blogeissani olen kirjoittanut omistamisesta ja omistautumisesta, niiden erosta. Omistautuminen on rajattomuutta ilman muotoa, astiaa. Omistautuminen itse elämälle vaati tämänhetkisyyttä, jossa läsnäolon voima vaikuttaa. Se ei vaadi astiaa, se vaatii vain läsnäoloa - ei muuta.

Värin lähde

Tarkkaile sisäistä kehoasi, analysoimatta. Väritä, maistele ja anna muoto muodottomuudelle ilman ajatuksen taakkaa. Kylve sateenkaaressa, sillä sateenkaaren alla kaikki on mahdollista. Värien alku on värittömyydessä, sillä ilman sitä ei väriäkään olisi. Jotta voi olla, pitää olla olematta se mikä et ole ja mikä olet.

Lähde

Epätietoisuus siitä kuka olet on epätietoisuutta siitä kuka haluaisit olla. "Ollako vai eikö olla?"

Voitko tietää, kuka olet, jos et tunne syvintä itseäsi? Silloin kuvitat sellaista, jota sanotaan ihanteeksi. Ihanne on ajatusten kautta muodostettu kuva, joka perustuu olemassa oleviin muotomaailman rajapintoihin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, joka on pinnan alla. 

Lähteestä katsoo kasvosi, jotka vääristyvät tuulen mukaan. Tyynellä, tyynenä voit nähdä silmäsi jotka vievät sinut sinne missä olet aina ollut. Todelliseen lähteeseen, jossa sielu asustaa.

Uskon perusteista

Monesti ihminen tarvitsee muotoja, jotta hän uskoo. Siksi on ufot ja enkelit, jotta voisi uskoa johonkin joka sykkii syvällä itsessäsi. Enkelit ja ufot eivät kuitenkaan tarvitse muotoa, ne ovat osa tietoisuutta niille jotka haluavat kuvittaa sellaista jota ei voi todistaa dokumentein. Riittää, että itse uskoo ja saa kokemuksen omasta syvimmästä itsestänsä. Keinoja on monia, joilla omaa syvintä olemusta saadaan esiin. On ihanaa, että maailmassa on monimuotoisuutta, jonka kautta herätellään elämää esiin. 

Enkelit ja ufot ovat muotoja, jotka on muodostettu jotta olisi jotain mihin uskoa. Tietoisuus ei tarvitse enkeleitä ja ufoja, enkelit ja ufot ovat osana tietoisuutta ihmisille jotka haluavat uskoa hyvyyteen ja pelastukseen - elämän tarkoituksesta on pohjimmiltaan kyse. 

Yhtä kaikki, muotoja on monia. Ihminen etsii, jotta voisi uskoa. Minä kuitenkin asuu Rakkaudessa, ja sen väylät ovat moninaiset. Toisten mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, kun tämänhetkisyyden voiman kautta saavutetaan läsnäolon liekki - olemisen ilon roihu. Kaikki on ja kaikella on tarkoitus hyvä ja se on hyvä.

Ajan muodot

Joskus on ollut imperfekti ja joskus futuuri, nyt on preesens. Imperfekti, preesens ja futuuri - aikaa kuvataan muodoilla ja nyt, perfektin kautta. Joskus voidaan vielä lisätä +  ja kvam perfektin eteen. Silloin kuvataan monikerroksellisesti mennyttä, oli ollut...kenties joskus "on ollut" muuttuu  "oli olleeksi" ja kaikki vain "on". Uuden ajan satuja, ajattomuudesta. *_ '

Kun muoto otetaan ajasta pois, mitä jää jäljelle? Mitä on kun ei ole imperfektiä, preesenstä eikä futuuria? Oletko lainkaan vai alatko olemaan? 

Ikä, nuori tai vanha. Jotain siltä väliltä. Aamu, päivä ja ilta. Sarastus, kirkkaus ja hämärä. Joskus on ollut ja joskus tulee olemaan, jotain joka on tämä hetki.  Pian, kohta, kotvasen kuluttua. Kekkosesta Koivistoon, Koivistosta Ahtisaareen, Ahtisaaresta Haloseen, Halosesta Futuuriin. Yksi, kaksi, kolme...jokainen vuorollaan, tässä hetkessä vääjäämättä. Tarkkailen, olen läsnä.

Neljä, viisi, kuusi...jokainen numero seuraa toinen toistaan, nyt. Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän...jokainen numero on sopimus. Mitä muuta numerot ovat sisältönsä lisäksi? Kymmenen, 11, 12...sääntöjä ja sopimuksia, jotka ovat lainalaisuuksien alaisia. Mitä muuta ne ovat? Ykkönen on suora, kakkonen on väärä, kolmonen on kiero, nelonen on tuoli väärinpäin...

Mutta mitä numerot ovat, jos niistä ei haeta muita merkityksiä ja merkitystä kuvaavia sanoja? Mitä ne ovat, jos niitä vain katsoo antamatta niille merkitystä? Kun merkitys riisutaan pois, astuu tilalle rajattomuus ja äärettömyys. Ikuinen tämä hetki. Koko skaala umpeutuu, kun merkitykset loppuvat. Tulee tilaa, josta rakentuu tietoisuus josta kaikki on lähtöisin.

Tasapaino

Onhan se tärkeää, tasapaino. Tasapainossa eri suuntiin muutosta aiheuttavat voimat kumoavat toisensa. "Olla kova ja pehmeä yhtä aikaa, siinä on tavoitetta yhdelle elämälle."(Tommy Tabermann). 

Tasapainossa on viisautta, sitä, ja sen ymmärtämistä tarvitaan niin monessa asiassa. Statiikassa, lämpö-opissa, taloustieteessä, kemiassa, hydrostatiikassa, biologiassa, ja vaikkapa käytännön läheisemmin kirjoitettuna; propellin veistossa tuulimyllyyn, asianmukaisessa puketumisessa kelin mukaan, rullaluistelussa pankin käytävillä,  mitattaessa aineita leivonnassa, autonrenkaiden ilmanpaineissa,  päällä seisomisessa ja jopa istumisessa. Tässä maailmassa tasapainotuksella on kohteita lukemattomasti, dilemma seuraa toinen toistaan. Ajattelun avulla näitä tasapainotuksia sitten ratkaistaan, tasapainokykyä harjoitetaan narulla kävellen ja joskus opitaan, ja joskus säädetään. Pistetään lisäpainoa sinne ja veistetään tuolta pois, mutta olisiko mahdollista ettei aina tarvitse tasapainotella? Tasapaino olisi yhtä luonnollista joka asiassa kuin seisominen, siis hänelle jolla tasapainoaisti toimii.

Tasapainoaisti on tärkeä hereillä ollessamme, ja jos ei sitä olisi, maailmamme olisi "heikunkeikun". Sinänsä arkinen aisti, josta emme usein haloota nosta. Jos se otettaisiin pois, miten vaikeaa meillä olisikaan?  Vai herättäisikö se tasapainoon? Tuskin, sillä lähes jokaisella on kokemusta epätasapainosta. Ei se meitä hereille saa, mutta kenties se havahduttaa.

Veistelin pieneen tuulimyllyyn propellia, siinä tuli julki tuon tasapainon merkitys. Jos haluaa saada propellin pyörimään tuulessa, on materiaa jätettävä juuri sopiva määrä. Muotokin on tärkeää, muotokin vaikuttaa tasapainoon. Muodolla on tarkoitus, asteet pitää olla kulmissa  ja kohdallaan. 

Miten vaikeaa onkaan tasapainottaa arvomaailmaa, miten hienomekaanista puuhaa se onkaan. Oman arvomaailman luomiseen, ylläpitoon ja joskus jopa muokkaukseenkin käytetään päivittäin paljon energiaa, harvoin "mylly" kuitenkaan pyörii kitkatta ja tasapainoisesti. Muodot, myös arvot ovat aineellisia luomuksia. Niillä on vastakappaleensa, ja eri suuntiin vaikuttavat voimat kumoavat toisensa - se on tarkkaa veistotyötä. Taidon uskoo oppivansa, mutta säätöä tarvitaan aina. 

Ihmiset tasapainottelevat aikataulujen suhteen, epäsuhta on enemmän tapa kuin poikkeus. Nuori katselee tulevaa, painopiste on kaukana tasapainosta. Seniori kurkkii menneeseen, mitä enemmän ikää sitä enemmän painoa on menneellä. Tasapainopiste tässä psykologisessa ajassa on tässä hetkessä, silloin elämä pyörii propellin lailla ilman kärsimystä.

Aineeton, sisin. Kaiken ollessa yhtä ja ykseydessä, ulkoisen ja sisimmän - elämä on. Tasapaino menettää merkityksensä, sillä se on. Ja se ettei sitä ole, sekin on.