Ruohonleikkuri

Kun ruohonleikkuri myytiin, sain kukkakedon. *_*

Klops ja anteeksianto

Jos kompuroit pimeässä,
älä syytä pimeyttä
vaan kutsu valo esiin.

Varjosilla

Tänään aurinko sulattaa lumipeitettä, niin myös pihamaalla olevasta varaston katosta. Katselen lumoutuneena miten vesipisarat tippuvat  vesikouruun, jokaisella pisaralla on varjo seuranaan. Yksi pisara onkin kaksi, toinen märkä ja toinen ei oikeastaan mitään. Valossa se on mahdollista, olla varjosilla.

Valon osuessa sinuun, pisaraan, sinusta tulee kaksi. Varjo ja sinä, "ei mitään" ja "jotain". Varjosi näkyy vain valossa. Muotosi kuvastuu varjossasi, muotosi jota et voi koskettaa koska se ei ole mitään. Se on mahdollista vain sielun tasolla, kosketus omaan syvimpään itseen. Kenties tämän elokuvan tarkoitus onkin ymmärtää se, ettei voi ymmärtää. Silti tuo varjo kertoo, että olet, jos et olisi, niin ei olisi varjoakaan.

Varjo ilman sinua on utopiaa, utopia ilman muotoa on "ei mitään". Lumi sulaa pisaroina katolta, aurinko ja huhtikuu. Valo herättää, et ole yksin.*_*

Myyntiedustajan taskulamppu

Mies katsoo valokuvaa vaimostaan, se on kulkenut Suomea ristiin ja rastiin jo 30 vuotta. Kuva on ajansaatossa haalistunut, murtunutkin osittain. Se on tutustunut monien hotellien yöpöytiin, sillä siinä on sen paikka jos ikävä yllättää, niin siinä se on. Vieressä, aina. Kuva herättää ikävään virvoitusta ja luo tarkoitusta kiertolaisen elämään. Se on kuin kuun valo, joka lainaa valonsa auringolta jotta yölläkin olisi valoisaa. Siinä on voimaa, jonka kautta jaksaa vielä pari päivää yössä, myyntiedustajan työssä.

Niin. Valokuva kehittää valoa ja valoisia ajatuksia. Se edustaa paljoa edustajalle, jolle se on annettu. Valokuvan takana on tämänhetkisyyden voima, se on vangittuna kuvaan. Kuvan henkilö ei koskaan vanhene, mutta itse kuva ajansaatossa katoaa. Aste asteelta se menettää värinsä, aste asteelta siihen tulee ryppyjä. Kunnes tulee aika, jolloin kuvaa ei enää ole. On vain elämä, joka ei koskaan häviä. On vain ikuisuus ja tämä hetki.

Vastarinnattomuuden valo

Kun et vastusta sitä "mikä on niin on", silloin sinussa on vastarinnattomuuden valo.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/vastustus-ja-vastarinnattomuus.html

Kiintymättömyyden valo

Materiasta, ulkoisesta luopuminen. Kiintymättömyys ulkoiseen ja kiintymättömyys ajatuksiin, tietoon ja psykologiseen aikaan. Kiintymättömyys ajatusrakennelmiin, parisuhteeseen, irtaimistoon ja asuntoon. Kiintymättömyys kärsimykseen, vaatii kiintymisestä luopumista. Kuitenkin voit omistautua kaikelle, kun omistaminen ja haluaminen eivät ole sinussa mukana. Silloin sinulla on kaikki, silti sinulla ei ole mitään ja juurikin sen takia sinulla on kaikki. Koko maailma on sinun, omistatumisen kautta. Siinä on kiintymättömyyden valo.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/05/kiintymattomyys.html 

Tuomitsemattomuuden valo

Jos antaa väärän ja valheellisen kuvan itsestään tai lähimmäisestään, silloin portti sisäiseen itseen maastoutuu muotojen maailman muotoihin. Silloin tekee elämästään maanpäällisen helvetin, ja läsnäolon voima jää kokemuspiirissämme vaikeasti tavoitettavaksi. Silloin on kytkenyt itsensä joka luulee olevansa varjoihin, koska teot eivät kestä totuuden valoa. 

Valossa olet yhtä sielusi kanssa, kuolemasta et sitä koskaan tule löytämään. Siksi on tärkeää pysyä totuudessa, jotta on mahdollista kätellä oma sisäinen itsensä. Olemisen ilossa on mahtavaa elää verrattuna kadotettuun elämään.*_*   

http://hetkismi.blogspot.com/2010/05/tuomitseminen-ja-tuomitsemattomuus.html 

Kohti valoa

Pimeydessä pitää edetä varovasti, edettävä on, koska on hätä. Varovasti, ettei kompastu juurakkoihin, tipu monttuihin tai töppäreisiin. Töpättävä on, kompastuttava on ja tiputtava monttuihin, jotta ymmärtää etsiä valoa. Ja kun valo kajastaa, voi innostua. Edetä vauhdilla kohti valoa, ja jälleen kompastuu. Uskottava on, että kun valon saavuttaa niin näkee eikä koskaan enää kompastu eikä tipu. Kaikki loppuu aikanaan, pimeyskin, jos niin haluaa.

Päivänsäde ja menninkäinen

Aurinko kun päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken,
päivänsäde viimeinen.

Hämärä jo metsään hiipi,
päivänsäde kultasiipi
aikoi juuri lentää eestä sen.
Kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
milloinkaan elää päällä maan.

Katselivat toisiansa,
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: "Poltat silmiäni,
mutt' en ole eläissäni nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa, vaikka loisteesi mut sokeaksi saa
- on pimeässä helppo vaeltaa.
Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien
- ja sinut armaakseni vien."

Säde vastas: "Peikkokulta,
pimeys vie hengen multa
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
jos en kohta valoon lennä,
niin en hetkeäkään elää saa!"
Joo, niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin
kun menninkäinen yksin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valonlapsi on
ja toinen yötä rakastaa.

Jotkut kappaleet ovat kappaleita ylitse muiden, joillekin. Jotkut kappaleet eivät vanhene ja kulu, joillekin. Jotkut, joissa on valoa kohdata pimeys ovat täällä tuodakseen valoa menninkäisille. 

Päivänsäteet valaisevat tietämme ja kaikki on mahdollista. Päivänsäteen ja menninkäisen rakkaus, se vaatii vain valoa.

Waltarin kynästä

Vanhuuden tullessa mieli pakenee linnun tavoin takaisin lapsuuden päiviin. Vanhuuteni päivinä oma lapsuuteni loistaa muistoissani kirkkaana ja valoisana, ikään kuin kaikki olisi silloin ollut paremmin ja kauniinpaa kuin nykymaailman aikaan. (Mika Waltari, Sinuhe Egyptiläinen).

Niin, jospa siivet veisivät vielä hieman kaemmaksi. Hetkeen ennen lapsuuden päiviä, silloin olet perillä. Oikeassa hetkessä.

Fototerapeutti

Minä olen valoterapeutti. Minä annan valohoitoa, vaikka on kesä. Outo tyyppi, se minä olen.

Minä en ole sähkömies, en valaistusliikkeen myyjä saatika led-valoyrittäjä. Ei, en ole edes autokorjaaja.

Minä tiedän meridiaanit ja balanssoinnin, olen ollut tekemisissä bioligh-valon kanssa. Ei, se ei ole ihan luonnonvaloa. Se on kevyt-laser.

En ole laser-ajan soturi, olen sen leikin jo lopettanut. Poikani leikkii nyt sillä ajatuksella, kiitos mielikuvituksen.

Valotyöntekijät, kyllä hekin voivat tehdä pimeitä töitä. Tekevätkin, eivät kaikki, mutta osa. Kuka hämärähommat näkee, kissa varmaan?

Minä olen valotyöntekijä, sillä haluan valoa tähän maailmaan myös kesällä. Joskus pimeällä polulla näkee taskulampulla paremmin polun juurakot kuin keskipäivällä. Joskus kirkkaudessa ei havaitse kirkkautta, valkoisessa valkoista. Oletko huomannut, että juurikin auringon laskun aikaan syttyvät ensimmäiset tähdet?

Pysähdyin. En nähnyt sitä kirkkainta tähteä. Jatkoin matkaani ja siinä se oli askeleen päässä. Se oli ollut puun takana piilossa.

Ajatelkaapa, minä kehoitan ajattelemaan! Askeleen päässä on aina se tähti, joka sinä olet ja joksi sinä olet syntynyt. Aina.

Valotyöntekeminen on jalostuneimmassa muodossaan hiljaisuuden valtameren laineiden liplatusta, ilman työtä. Se on olemista läsnäolevassa hetkessä, valon tekemistä. 

Kiitos että olet, kiitos että olet askeleen päässä siitä että 'minä olen'.

Pimeä huone

Olet ajautunut pimeään huoneeseen. Siellä on hiljaista. Kellon ääntäkään ei kuulu, valoakaan ei näy. On pilkko pimeää, sinulla ei ole tietoa paikasta eikä ajasta. Kierrät huoneen seinät, sentti sentiltä. Hyvin järjestelmällisesti. Et löydä ovea, et ikkunaa. Et mitään, mikä antaisi toivoa päästä pois huoneesta. Olet huoneen vanki. Et tiedä onko päivä tai yö, tai onko niitä edes olemassa.

Kierrät uudelleen huoneen, kuulet vain hengityksesi. Tunnet kuitenkin, ettet ole yksin. Sinua tarkkaillaan, vaikkei sille ole mitään todistetta. Olet varma siitä. Hengität syvään, sisään ja ulos. Hengityksessäsi on joku mukana, missä tuo joku on? Hengität sisään ja ulos, kuuntelet tarkkaavaisesti. Et ole yksin.

Sinulle syttyy toivo, että kenties ulospääsy löytyy. Alat kontata lattiaa, sentti sentiltä. Hyvin järjestelmällisesti. Kätesi haistelevat ilmavirtaa, sitä ei ole. Hengität syvään, et ole yksin. Ilma on kuitenkin raikasta, kuinka se riittää kummallekin?

Tyhjyys. Täällä ei ole mitään ja täällä on kaikki. Miten se on mahdollista? Ajattelet, se tukahduttaa. Pelko astuu esiin. Säpsähdät, alat kuuntelemaan jälleen hiljaisuutta ja hengitystäsi. Sivelet kehoasi, olenko minä olemassa? Hengität, sisään ja ulos. Tunnet palleasi nousevan ja laskevan. Tunnet olevasi, olet varma siitä. Sanot hiljaa, "minä olen".

Asetut makuulle. Antaudut. Hengität syvään, sisään ja ulos. Et ole yksin, hengityksessäsi on joku mukana. Suljet silmäsi, koska et näe mitään. Suljet silmäsi, koska haluat nähdä jotain. Olet rauhallinen, ajattelu ei auta. Ajattelua ei kaipaa, koska se ahdistaa ja lisää kärsimystä. Hengität syvään, sisään ja ulos. Et ole yksin. Tunnet olevasi. Minä olen.

Heräät. Avaat silmäsi. Näet. Huoneen keskellä on kirkas valopatsas. Valo laskeutuu ylhäältä. Katossa on pieni reikä. Sinua pelottaa ja samalla sinulla on hyvä olla. Sinua pelottaa, mutta olet helpottunut. Nyt ei ole pimeää. Lähestyt valopatsasta. Astelet kuitenkin lähemmäksi. Olet jo aivan liki. Hengität syvään, sisään ja ulos. Et ole yksin. On aivan hiljaista, kuulet vain hengityksesi ja kaksi hengittäjää. Olet läsnä, tunnet hetken. 

Aina on oikea hetki olla läsnä ja astua askel kohti valoa. Vapauteen, joka on rajaton. Valita voit, kun heräät ja näet valon. Silloin sinulla on todellinen valinnanvapaus. Silloin kun 'minä olen'.

Musta on ihanaa, kun valoa rakastaa

Musta imee valoa, valkoinen sitä heijastaa. 

Valoa toinen ottaa, toinen antaa. 

Paradoksi toistuu.

Musta saa, valkoinen antaa. 

Musta on ihanaa, kun valoa rakastaa.

Rasismi on mustavalkoista, ajattelun tulosta.

Valkoinen ja musta, värit pianon näppäinten.
Soi sävel mustavalkoinen.