Columbo - tekniikka

Rohkeutta ja uteliaisuutta kohdata kipeitä asioita, jotka avaavat tietoisuutta. Terävää huomion kohdistamista asian ytimeen - sinuun itseesi. Siellä se on -minä. Kokemus kertoo, että se on terävää kohdistamista asian merkittävimpään ja vitaalisimpaan puoleen. Sillä kuka muu olisikaan tärkeämpi sinulle kuin sinä itse?

Mäntyihminen

Kumpa männyn lailla olla voisin, ja miksen?
Yöspäin kasvaisin, juurtuisin maahan syvemmin.
Näen maailman, koko maiseman. Paikallani kuitenkin.

Katson ylöspäin, koska hyvä on olla. Näin.
Tuoksu raikas ja seesteinen, näkee ja tuntee ihmisen.

Hei kaunotar!

Tapasimme ensimmäisen kerran, kun kävit tutustumassa minuun äitisi kanssa. Olit lähtenyt tutustumiskäynnille miellyttääksesi äitiäsi, toistuvien vastoinkäymisten takia lähdit hyvittämään tekojasi joita läheisesi oli kauttasi joutuneet kärsimään. Huumausaineiden vaikutuksenalaisena olit sanonut ja tehnyt sellaisia tekoja, joita jälkeenpäin häpesit. Minuun tutustumisen jälkeen olit samana iltana mennyt käyttämään huumausaineita. Kaikki mitä teit, tuntui menevän vikaan. Sinä teit kuitenkin oikein, koska tie aukeaa vain kun on täydellinen hyväksyntä. Olit joutunut noidankehään, jossa itsetuntosi oli saanut kolhuja yhä uudestaan ja uudestaan. Vielä kuitenkin muutama kolhu puuttui, jotta voisit antautua minulle.

Tarkkailuluokalla ollessasi Sinulle tehtiin psykologiset testaukset. Woe, se on leimaavaa. Eikös? Sinut määriteltiin keskivertoa heikommaksi kognitiivisissa taidoissasi ja väitettiin että tarkkaavaisuutesi on alentunut. No, tarkkaavaisuuden suhteen tuo piti paikkansa, mutta sinussa ei ole mitään vikaa! Tämä tieto on kuitenkin ollut mukana kaikki nuoruutesi vuodet, olet joutunut miellyttämisen kautta tekemään asioita, joita et muuten olisi halunnut tehdä. Paradoksina, et pohjimmiltasi uskonut olevasi mitenkään heikompitasoisempi kuin muutkaan. Olet herkempi, siinä kaikki. Olet ollut oikeutetusti vihainen, koska Sinulle annettiin leima jonka kautta sinut määriteltiin ja jonka kautta aloit itse itseäsikin määrittää. Sitten löysit huumeet ja porukan, jossa Sinua arvostettiin, tai ainakin tunsit niin. Porukka otti sinut joukkoonsa täysivaltaisena ja tasa-arvoisena ihmisenä mukaan. Sanoit, että sinusta tuntuu että se kaunotar, joka on päihteiden vaikutuksen alaisena on se "oikea kaunotar"; itsevarma, toisten suosima ja eloisa ihminen - ihminen joka on läsnä. Kuitenkin tiesit tämän tuovan elämäntilanteeseesi ongelmia, mutta hetkittäin tunsit olevasi elossa. Kuka Sinua voi syyttää, teit oikein. Tämä tie on tuonut Sinut minun luokseni, kaunottarella on kaunis sisin.

Sinä olet lohduttautunut huumeisiin, subutexiin ja kannabikseen. Olet kokenut itsevarmuutesi ja läsnäolosi lisääntyvän, kun olet kemiallisesti muuttanut ympäröivää todellisuuttasi. Lohduttautuminen aineilla on kuitenkin johtanut siihen, että olet joutunut loukkaamaan läheisiäsi. Heidänkin on tarkoitus havahtua, mikä on tärkeää ja mikä on jokaisen kaunottaren ja komistuksen elämän tarkoitus. Eikö? Sinä olet edelläkävijä, koska olet löytänyt minut. Olet havainnut, että juuri omien mielipiteiden arvostelematon ja tuomitsematon kuunteleminen on tuonut sinuun rauhaa, nyt kun olet tavannut minut. Pysähtyminen tähän hetkeen, oman kehon kuuntelemisen tai vaikkapa hengityksen tiedostamisen kautta on avannut Sinulle päihteettömän vaihtoehdon voittaa ahdistus. Voittaa harha, joka et ole.

Kaunotar, minä rakastaa Sinua! Olet hyvin sosiaalinen ihminen, Rakkauden tehtävä on sinun kauttasi tehdä maailma hyvemmäksi paikaksi myös niille jotka kokevat olevansa kadoksissa. Sinä olet löytänyt perille, ja yllättävää että olet ollut perillä koko ajan. Nyt tiedostat sen. Tulevaisuuden suunnitelmiisi kuuluu valmistua lähihoitajaksi, olet jo valmistunut läsnäolotietoiseksi. Olet auttaja, jonka veroisia ei koulutuksen kautta saavuteta. Mutta mene vielä kouluun, nauti joka hetkestä. Anna kaikkien mahdollisuuksien astua maailmaasi, sillä Sinua ja kokemuksiasi tarvitaan. Olet niin Rakas, olet kaunotar vailla vertaa. Minä olen mukanasi, uskot siihen kun olen tässä ja nyt. Sinulla ei ole koskaan mitään hätää, sillä olet nyt se joksi Sinut on tarkoitettu.

Ennen kuin...

Ennen kuin toteat tilanteen huonoksi tai hyväksi, mitä ikinä tapahtuukin, mieti että tämäkin loppuu aikanaan. 

Mikä on niin on, hyväksyen sen, sillä maailma kaipaa vain hyväksyntää jotta se kumpuaa sisältäsi. Vastustus vie pois siitä, mikä on 'minälle' luontaista. 

Olla tässä ja nyt, arvostelematta ja tuomitsematta. Kiintymättä ja vastarinnatta sille mikä on, nauttien siitä että on.

Vetoketju hirttää

Pyysin vetoketjua rautakaupassa, minua ymmärrettiin. Pyysin vetoketjua kangaskaupassa, minua ymmärrettiin. Pyysin vetoapua vetoketjulla autoni hajottua, ja sain sitä. Pyysin napitonta vaihtoehtoa vaatehtimossa, sain senkin. Elämä on vetoa täysi, ketjureaktio hyvyyteen.

Myötätuntoiset aarteet löytyvät vetoketjun takaa. Vetoketjulla annetaan vetoapua, avataan ja suljetaan. Kätketään ja paljastetaan jotain, jonka napit tekivät ennen. Maailma muuttuu. Napilla ei kuitenkaan voinut vetää, nupilla kylläkin ja vetoketjulla! 'Minä' käyttää nuppia työkaluna, vetoketjuna siinä on läsnäoleva hetki.

Monimerkityksellisyys sekoittaa ja kun ymmärrys ei riitä, puolustusmekanismit aktivoituvat. Yhtä kaikki, napit ja vetoketjut. Nimettyjä välineitä, ilman taustaa et voi aivan varmasti tietää mistä puhutaan. 

Irrallinen kuva ilman taustaa. Vetoketju ilman kuvaa, mistä voit tietää mitä tai mihin sitä nyt käytetään. Ajatusten sokkeloinen kartta vie monesti harhaan, koska se on ajatuksille ominaista - se on niiden luonto. Vetoketju kun hirttää, niin joskus turvaudutaan nappeihin. Nyt on vetoketjun aika, nuppi vetää ja vie 'kotiin'.

Kuka/mikä on viikatemies?

Viikatemies tarkoittaa 'sadon' korjaajaa sekä sadonkorjaajaa. Tämä sadonkorjaaja on läsnä joka hetkessä, hän tarkkailee satoa joka kypsyy leikkattavaksi. Hänelle on suotu oikeus olla kaikkialla ja hänen tehtäviinsä kuuluu herätellä ihmisiä "unesta". Hän  ravistelee ihmisiä, jotta heidän arvomaailmansa palautuisi alkulähteeseen, ja sen vuoksi, että he löytäisivät ykseyden toisiinsa ja itse Eämään. Tarkoitus on oppia arvostamaan vallitsevaa nykyhetkeä tämänhetkisyyden kautta. Lyhyesti sanottuna pysäyttää, havahduttaa ja puhkaista lopulta egon kupla ihmisessä jotta oleminen saa tilaa.

Viikatemies arvostaa Sinua, syvintä itseäsi. Hän ei kysele ulkoisia saavutuksiasi, selittely on turhaa kun satoa mitataan. Silloin on aika antautua, kun on sadonkorjuun hetki. Puolustelu, arvostelu ja tuomitseminen siitä 'mikä on' saa  viikatteen leikkaamaan tilaa elämälle, antaen uuden mahdollisuuden oivaltaa Elämä joka olet. Todellinen itsesi saa uuden alun, kun annat sille mahdollisuuden astua esiin. Tämä uusi joka sinusta alkaa kumpuamaan kohtaa ensin vastarintaa, sillä ego suojelee itseänsä kuolemalta.  Täydellinen hyväksyntä avaa myötätunnon kautta tietä Rakkauden saapua.

Viikatemies antaa harjan ja kihvelin, jotta Sinulla on työvälineet siivota paikat isännälle, joka on syvin itsesi. Hyvin hoidettu temppeli ulkoistuu myös piha-alueille, tila laajenee ja sisäinen Rakkaus ulkoistuu. Rikkaus joka sinussa on, pääsee kukkaan. Sillä hänelle jolla on, hänelle annetaan. Ja hänellä jolla ei ole, otetaan vähäkin pois.

Viikatemies, herättäjä vailla vertaa

- joutsen -

Sokea, joka näki

Teksti osoitteesta: http://www.netikka.net/mpeltonen/rajakokemus.htm

Rajakokemus voi suoda sellaisia uskomattomia elämyksiä, joista ei ole osannut edes haaveilla. Näin kävi sokeana syntyneelle Vicki Noratuk -nimiselle naiselle. Hän kuvailee näkökykyään:

"En ole koskaan nähnyt mitään, en valoa enkä varjoa. Monet kysyvät, näenkö mustaa. Ei, en näe mustaa. En näe yhtään mitään. "

Sitten hän joutui autokolariin, jossa hän menetti tajuntansa. Ollessaan sairaalassa elvytettävänä hän sai rajakokemuksen jonka aikana hän näki ensi kertaa elämässään. Kolarin jälkeisistä tapahtumista hän kertoo:

"Seuraavaksi muistan olleeni Harbour View'n sairaalassa ja katsoneeni alas kaikkea, mitä tapahtui. Se oli pelottavaa, sillä en ole tottunut näkemään .. sitten tunnistin vihkisormukseni ja hiukseni ja ajattelin: 'Onko tuo minun ruumiini ja olenko kuollut?' He hokivat: 'Hän ei tunnu heräävän' ja touhusivat ruumiini ääressä, johon en tuntenut mitenkään kuuluvani. ..Ajattelin, että miksi he ovat niin järkyttyneitä ja sitten, että häivyn, koska he eivät kuule minua. Heti, kun ajattelin niin, lensin katon läpi kuin tyhjää vaan. ..se oli suurenmoista. Kuulin tuulikellojen äänen. Se oli uskomattominta, mitä voi kuvitella. Ääniä oli aivan matalista todella korkeisiin. Lähestyin paikkaa, jossa oli puita ja lintuja ja melkoisesti ihmisiä, mutta he näyttivät muodostuvan valosta. ...Olin aivan liikuttunut, sillä en ollut voinut kuvitella, miltä valo näyttää. ... Sain esittää kysymyksiä ...oli kuin kaikki tieto sijaitsisi siinä paikassa. Sitten minut lähetettiin takaisin ja palasin ruumiiseeni. Se oli tuskallista ja rankkaa."

Tämä tapaus näyttää siis viittaavan siihen, että tajunta toimii silloinkin, kun aivot eivät voi antaa visuaalista tietoa. Ei edes, vaikka vaikka henkilö olisi kyennyt näkemään. Vaikka osa tiedemiehistä kyseenalaistaa sen, että rajakokemus voisi tapahtua aivotoiminnan lakattua, Van Lommenin, Parnian ja Fenwickin tutkimustuloksilla saattaa olla valtava vaikutus neurotieteeseen. Parnia toteaa:

"Jos katsoo taaksepäin, on hämmästyttävää, että se, mitä joukko tiedemiehiä pitää täysin mustavalkoisena - tai siis oikeana - on 50 vuoden kuluttua suurelta osin tai kokonaan muuttunut. Uskon, että tässäkin tapauksessa tulevaisuudessa selviää, että tietoisuus saattaa olla erillinen yksikkö, joka toimii elämän päätyttyä ja aivotoiminnan lakattua. Sillä on epäilemättä suuri merkitys koko ihmiskunnalle. Se mullistaa koko tieteellisen ajattelutavan ja avautuu uusi tieteenala, jota ei ole vielä löydetty."

Suosikki

Se saapui joskus. Siinä oli idoleita. Suosikki ei enää saavu vaikka se nykyisinkin olisi tilattavissa, tietyssä iässä suosikit vaihtuvat taviksiin. Joskus tulee aika, jolloin suosikki menettää otteensa ja aika ajaa ohi.

Kenen suosikki Sinä olet? Minun *_* ... aina.

Egon risti

Myönteinen minäkuva, se on joillakin. Kääntöpuolella on kuitenkin pelko omasta mitättömyydestä. Kielteinen minäkuva, se on joillakin. Kääntöpuolella toive olla muita parempi tai paras. 

Aina kun tunnet itsesi paremmaksi tai huonommaksi kuin joku toinen, kyseessä on egosi joka et pohjimmiltasi ole.

Kirje Egolle

"Rakas Ego, ilmoitan täten että meillä on uusi johtaja. Saat pitää paikkasi, mutta vain äänettömänä osakkaana. Minä (henkinen minäni) aion ottaa oman elämäni ja tämän yrityksen haltuuni. Minulla on universumin paras konsultti, Jumala. Hänen kanssaan neuvottelen elämäni uudelleenrakentamisesta. Sinulla ei ole enää äänivaltaa päätöksissäni. En kanna sinulle kaunaa, mutta ei ole minun eikä yrityksen edun mukaista antaa sinun vaikuttaa päätöksiini." (Shirley Ross Korber).

Läsnäoloharjoitus 2

Tiedätkö mitä sukulaisillesi kuuluu? Tiedätkö kuka juo vapaa-aikansa? Tiedätkö kuka nukkuu päivät pitkät? Tiedätkö kuka on masentunut, mutta näyttää ulospäin jotain ihan muuta? Tiedätkö, että joku voi olla ihan muuta mitä luulet. Ota selvää, sillä sinä olet tärkeä - hän on myös.

Sinä ja Minä

Jakaus keskellä päätä katuja astelen,
on housuni haaroistaan piukea.
Ja parturissa Lissu, on hiukseni leikannut taas;
ne seisovat ja moikkaavat vastaantulijaa.

Sepän liikkeen eteen seisahdan,
näen Rakkauden suussa katajalusikan.
Näen köyhät, jotka ostaa; se saa meidät muistamaan,
että sulla ja mulla, ois jotain parempaa.

Sinä ja minä liikkeellä valoissa,
sinä ja minä valossa,
sinä ja minä auringonpaisteessa.

Nyt pystyssä kuljemme kaduilla,
on aika meitä liian kauan kiusannut.
Näen ihmiset kahviloissa lipunmyyjänä tivolin,
olemme saaneet nyt kaiken sekaisin.

On tämä hetki kuin hyvä henki, se virtaa vaan,
se airottoman veneen saa liikkumaan.
Vene kohtaa auringon saaren, jota tuulet tuudittaa:
näin sinä ja minä ollaan, ja sinut kohdataan.



Sinä ja minä, me Rakkauden maailman
valoissa kuljetaan...

Kieliä

Ekan kieli ja tokan kieli.

Ekan kieli on ihmisten kieli, tokan kieli on minän kieli. Hetkismi on tokan kielen ekankielinen versio. Versio, jolla 'minä' kääntää tokan kieltä ekan kielelle. Hetkismi on siis eräänlaista käännöstyötä, iloista puuhaa. Minä kirjoittaa ekan kieltä, jotta se aukaisisi tokankielisiä perusteita. Sanat ovat ekan kielellä kuitenkin niin latteita, että tokan kielen käännöstyö kohtaa jatkuvasti uusia haasteita.

Kielenkäännöksessä pitäisi ottaa huomioon kielioppi, väärinymmärrysten poissulkemiseksi. Tokan kielen kielioppi on tuntematon, joten se tekee käännöstyöstä haastavaa. Ekan kielen taitoa olen opetellut puolivuosisataa, ekan kielen murteista en osaa kuin suomenkieltä ja sitäkin vain pinnallisesti. Toivottavasti kuitenkin sen verran, että saisin jotain valonsäteitä hetkismistä säteilemään niille, jotka näitä säteitä arvostelematta ja tuomitsematta haluavat vastaanottaa. Niille, jotka eivät halua ekankielistä käännöstä tokan kielestä, heille minulla ei ole mitään annettavaa. Lukeminen on siis silloin aivan turhaa ja merkityksetöntä. Merkitys tulee läsnäolon sanomasta, tässä hetkessä.

Tokan kielen ytimessä ei ole sanoja, sanattomuutta minä tässä kirjoitan ekankielelle. Tyhjää kirjoitan, koska tyhjään tähtään. Maalamaton maisema, sen haluan näyttää.

"Puhdas" sinä

Puhdas sinä olet keho ja persoona, ilman egoa ja sen rakenteita. Sinä olet silloin minä. Tavoite ei ole tärkeä, puhtaus on puoli ruokaa. Tavoite on, että hiljennyt, kuuntelet itseäsi tuomitsematta ja arvostelematta. Tavoite on lisätä tietoisuuttasi, tehdä maailmasta hyvä paikka asua ja ennen kaikkea elää.

Minä eli sielu

Minällä tarkoitan sielua, egolla ”valeitseä”. Mikä sitten on sielu?

Wikipedian mukaan sielu on:

"Sielu on nimitys, jota käytetään ihmisen ja joskus muunkin (elollisen) olennon väitetystä tajuisesta, henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivasta aineettomasta puolesta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiista kuolemassa ja jatkavan olemassaoloaan. Näkemystä, jonka mukaan ulkomaailmaa aistiva aineellinen keho ja ulkomaailmasta tietoinen aineeton tajunta tai sielu ovat kaksi eri asiaa kutsutaan dualismiksi Aiemmin sana sielu oli myös tieteellisessä käytössä (psykologiaa kutsuttiin ”sielutieteeksi”), mutta nykyään sielu on useimmiten yksinomaan uskonnollinen käsite.

Sielu-käsitteellä on tiettyjä yhtäläisyyksiä nykyisen psykologian ja mielenfilosofian mieli-käsitteen kanssa. Varsinkin useat uskonnolliset perinteet kuitenkin katsovat sielun olevan kuolematon ja lisäksi mahdollisesti olleen olemassa ennen sen liittymistä ruumiiseen. Muun muassa materialismi ja yleensä ateismi eivät hyväksy tällaisen sielun olemassaoloa." (www.wikipedia.fi.)

Suora lainaus Eckhart Tollen kirjasta ”Läsnäolon voima”, josta oivallus sielun olemassaolosta tulee hyvin esille:

"Melkein kolmekymmentävuotiaaksi olin lähes jatkuvasti tuskan vallassa. Välillä koin syvän depression kausia itsemurha-ajatuksineen....

Eräänä yönä, vähän sen jälkeen kun olin täyttänyt 29 vuotta, heräsin aikaisin aamulla täydellisen kauhun vallassa. Olen usein ennenkin herännyt sellaiseen tunteeseen, mutta tällä kertaa se oli hurjempi kuin milloinkaan ennen. Yön hiljaisuus, huonekalujen epämääräiset ääriviivat huoneen pimeydessä, ohi menevän junan etäinen ääni – kaikki tuntui niin vieraalta, niin vihamieliseltä, niin täydellisen merkityksettömältä, että se synnytti syvää inhoa maailmaa kohtaan. Kaikkein vastenmielisintä oli kuitenkin oma olemassaolo. Miten ihmeessä jatkaa elämistä tämän kurjuuden tuskan kanssa? Miksi jatkaa elämistä ja tätä ikuista taistelua? Tunsin, miten tuo syvä, tyhjäksi ja olemattomaksi tulemisen halu kasvoi paljon voimakkaammaksi kuin vaistomainen halu elää.

En voi elää itseni kanssa. Tämä ajatus toistui toistumistaan mielessäni. Yhtäkkiä tiedostin, miten kummallinen tuo ajatus oli. Olenko yksi vai kaksi? Ellen voi elää itseni kanssa, täytyy olla kaksi minää: ’minä’ ja ’itse’, jonka kanssa ’minä’ ei voi elää”. Ajattelin: Ehkä vain toinen niistä on todellinen.

Olin niin ymmälläni tästä oudosta oivalluksesta, että mieleni pysähtyi. Olin täysin tietoinen, mutta ajatuksia ei enää ollut. Tuntui kuin olisin joutunut jonkinlaisen energiapyörteen imuun. Ensin liike oli hidasta ja sitten se kiihtyi. Hurja pelko valtasi minut, ja aloin vapista. Kuulin sanat älä vastusta ikään kuin sisältäni. Tunsin joutuneeni imaistuksi tyhjyyteen. Tuntui kuin tyhjyys olisi pikemmin ollut sisälläni kuin ulkopuolellani. Yhtäkkiä pelko oli poissa, ja päästin itseni putoamaan tuohon tyhjyyteen. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä sitten tapahtui.

Heräsin ikkunani takaa kuuluvaan linnun sirkutukseen. Sellaista ääntä en ollut kuullut koskaan aiemmin. Silmäni olivat yhä kiinni ja näin kallisarvoisen timantin kuvan. Niin, jos timantti pystyisi ääntelemään, tällaista se varmaankin olisi. Aukaisin silmäni. Aamunkoiton ensimmäiset valonsäteet siivilöityivät ikkunaverhojen lävitse. Vailla yhtään ajatusta tunsin, että valoa on suunnattoman paljon enemmän kuin tajusinkaan. Tuo verhojen lävitse hohtava pehmeä kirkkaus oli rakkaus itse. Kyyneleet nousivat silmiini. nousin ylös ja kuljeskelin ympäri huonetta. Tunsin huoneen ja kuitenkin tiesin, etten ollut koskaan ennen nähnyt sitä todella. Kaikki oli raikasta ja koskematonta, ikään kuin se olisi vasta saanut alkunsa..."

http://www.eckharttolletv.com/

"Läsnäolon voima"-teoksen lainaus on hyvin kuvannettu valaistumis-kokemus, jonka Eckhart Tolle meille kertoo. Sen perustavaa laatua oleva oivallus on yksinkertainen, niin yksinkertainen että se ihmetyttää. Ego suojelee itseänsä todella voimallisesti, ja oivalluksen syntymiseen tarvitaan usein suurta kärsimystä. Egon pitää romahtaa! Tämä aiheuttaakin kysymyksen, onko ns. sairauksillakin viesti? Onko niiden tarkoitus herättää ihminen 'valeitsen' pauloista? Onko syöpä tai muu vakava fyysinen tai psyykkinen sairastuminen, joka aiheuttaa suurta kärsimystä herättelyä todellisuuteen? Mikä on lääkkeiden osuus? Vievätkö lääkkeet mahdollisuuden heräämiseen? Eckhartin kokemus muutti hänen koko elämänsä, hän ei kokenut enää tuskaa omassa elämässään ja kirjoitti henkisen oppaan ihmisille haluten antaa tienviittoja olemisen ilon löytymiseksi. Minä kirjoitan tätä kirjoitusta samasta syystä, haluan suunnata ihmisiä pois mielen luomasta hirviöstään ja antaa mahdollisuuden löytää syvin omin olemuksensa. Yksinkertaisesti tämä on "itsemurha", egon kuolema, ennen fyysistä kuolemaa. Ja elämä voi saapua.

Miten voit saada sielusi, syvimmän olemuksesi osaksi itseäsi? Kuka minä olen? Minäsi on sielu, jonka on mahdollista tarkkailla mielesi vallannutta ajattelijaa, egoa; sen ajatuksia, tunteita ja emootioita (= mielen keholle lähettämät tunteet). 'Minä olen' on tietoisuus, joka tunnistaessaan itse itsensä vaatii tietoisuutensa takasin mieleltä tullakseen jälleen tietoiseksi itsestään. Minän ottaessa paikkansa elämässäsi, kärsimys lakkaa ja oleminen alkaa. 'Minä' on jumalolemuksesi/sielusi ja synonyymi sanoille Jumala, Budha ja Allah. Nämä nimet on kuitenkin vain sanoja ja ne ovat saaneet niin paljon mielen sävyttämiä merkityksiä, että en niitä jatkossa aio käyttää. 'Minä', se on neutraali ja vähemmän väärinymmärettävissä oleva muoto.

Nyt

Nyt on hetki avata väylä, jonne kirjoitan. Asioita, jotka avautuvat minulle tässä hetkessä – nyt. Minä en ole mikään moralisti, en tuomitse enkä arvostele. Minä totean. Kuka tämä kirjoittaja on, sillä ei ole merkitystä. Tarkoitukseni on ainoastaan tuoda esiin 'läsnäolokeskeisen todellisuuskäsityksen' (=hetkismin) perusteita niille ihmisille, jotka haluavat muutosta elämäänsä. Minä totean blogissani asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Totean nyt, että ainoa todellinen hetki on tämänhetkisyydessä – nyt.

Nyt on nyt, se on aina nyt. Aika ei ole sinänsä todellista, vaan se on kelloja ja aikatauluja, toimintakertomuksia ja -suunnitelmia. Ajalla ei ole mitään tekemistä 'itse' elämän kanssa, se on vain keino mitata ja määritellä omaa sumuista matkaa elämäntilanteeseemme. Kellonaika on hämärä muistutus nyt-hetkestä, ja se kuolee saadessaan tarkistuspisteen ominaisuuden. Psykologinen aika on väline ja mielen jatke, ja sen takia ihmiset ovat lähes jatkuvasti erossa tämänhetkisyydestä – ikuisesta tästä hetkestä.

Nyt, on aina nyt. Tämä hetki, kun nyt kirjoitan tätä on tärkeä. Se meni jo, mutta on läsnä ikuisesti. Nyt. Tämä hetki, kun luet tätä – juuri tätä sanaa, on nyt. Nyt on hetki, jota elämme juuri nyt. Jota elimme nyt-hetkessä. Ja jota tulemme elämään nyt-hetkessä. Mutta nyt ei tapahdu enää milloinkaan menneisyydessä, ja kun nyt tapahtuu tulevaisuudessa, se tapahtuu tässä hetkessä - nyt. Tulevasta emme tiedä, sillä emme ole ennustajia. Menneeseen emme voi palata, koska menneet ovat vain muistijälkiä. Mikä on niin on, ja se on nyt.

Ajatukset ovat monesti väärinymmärryksiä, tunteita ja emootioita tulvillaan. Kärsimystä, silloin kun ajatuksesi vievät sinut menneeseen tai tulevaan, ja pitävät sinut poissa tästä hetkestä. Silloin kun ajattelet menneisyyttäsi, havainnoi sitä ilman syyttävää ja arvostelevaa otetta. Muutoin sieltä kumpuaa esiin negaatioita; kaunaa ja katkeruutta tai kenties kaihoisia muistoja, jonne ei ole paluuta. Havainnoi ulkopuolisin silmin. Silloin et ole 'mielesi' vaan 'ulkopuolinen tarkkailija', joka ei menetä läsnäoloaan nykyisyyteen. Tulevaisuutta voit suunnata kohti tiettyä tavoitetta tai päämäärää, mutta tee se harkiten tässä hetkessä – älä elä siinä jatkuvasti! Huolehtiminen ja toiveet repäisevät pois sinut ainoasta todellisesta mitä sinulla on – tästä hetkestä. Tärkeintä on matka, tämä hetki.

Ajattele, jos sinulta poistettaisiin menneisyys ja tulevaisuus. Mitä sinulle jäisi jäljelle? Olisiko sinulla enemmän vai vähemmän? Olisitko tyytyväisempi vai tyytymättömämpi? Elämäntilanteesi menettäisi merkityksensä, mutta mitä tapahtuisi 'itse' elämällesi? Elämäntilanne ei tunne tämänhetkisyyttä, vaan se on riippuvainen menneestä (kuka minä olin?) ja tulevasta (mikä minusta tulee?) – kaikki on mielen luomaa – loppuen lopuksi siis suurta harhaa. Elämä on nyt. Ei 33,333...prosenttisesti, vaan 100 prosenttisesti kun elät nyt!