Missä taivas on?

Kaikki loppuu aikanaan tässä muotojen maailmassa. On kausia, jolloin olet päiväkodissa, jolloin olet koulussa, jolloin olet opiskelemassa, jolloin olet töissä, jolloin olet työtön, jolloin olet sairaana, jolloin olet eläkkeellä. On kausia, jolloin olet energinen, jolloin olet uupunut, jolloin olet tyytyväinen, jolloin olet valmis muutokseen ja jolloin olet muutosta vastaan. Kaiken mitä teet, pitäisi perustua täydelliseen hyväksyntään. "Mikä on niin on" muistuttaa täydellisestä hyväksynnästä.

Eihän kaikkea voi hyväksyä? Jos ei hyväksy, mitä sitten? Katkeruus alkaa nostamaan päätään, tyytymättömyys koputtaa olkapäätä ja nykyhetki onkin menneisyyttä ja tulevaa täynnä. Kohtalo ottaa roolin joka vie kärsimykseen, käsikirjoituksen kirjoitat itse.

"Mikä on niin on" on tässä hetkessä olevan läsnäolon voiman lähtökohta, se on  täysin neutraali toteamus tilanteesta. Jos et voi täydellisesti hyväksyä tilannetta sellaisena kun se on, silloin et hyväksy olemassa olevaa hetkeä. 

Voit nähdä epäkohdat, mutta voit silti hyväksyä tilanteen. Silloin hyväksyntä  antaa sinulle muutosvoiman muuttaa asioita sellaiseen muotoon joka muuntaa tilanteen erilaiseksi. Paradoksina, vaikka näet epäkohtia, täydellisen hyväksynnän kautta voit niihin halutessasi vaikuttaa. Silloin toimit valonkantajana tässä maailmassa, opastastat ilman että tuomitset.  Mitä teet, jos et voi tilannetta muuttaa, kenties voit lähteä tilanteesta pois? Mitä jos sekään ei ole mahdollista? Silloin jää jäljelle vain täydellinen hyväksyntä, "mikä on niin on",  koska ymmärrät oman rajoittuneisuutesi ulkoisen tilanteen ratkaisemiseksi. Täydellinen hyväksyntä tekee maailmasta paikan, jossa kukat ovat niityillä eivätkä kuki levälauttoina Itä-merellä.

Merkitykset muuttuvat sen mukaan mitä teemme täällä muotojen maailmassa. Kun valitsemme jonkun tien, suljemme toisen pois. Kaikella on tarkoitus, ja monesti tie vie meidät juuri siihen paikkaan, joka on meille tarkoitettu. Joillekin tie ei ole suora, joillekin se on monien teiden kautta kulkeva matka. Oleellista kuitenkin  matkallamme on olla tietoinen siitä, että olemme jo perillä. Matka jota kuljemme on psykologisessa ajassa tapahtuvaa liikettä. Olemme liikkeessä, mutta olemme kuitenkin jo perillä ikuisessa tämänhetkisyydessä - nyt.

Täydellinen hyväksyminen antaa tekemiselle nautinnon, joka muuttuu edetessään intohimoksi - olemisen ilon tekemiseksi. Taivas on jo täällä, olet keskellä sitä kun olet tässä ja nyt.

"Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän - jos edes sitäkään", Apulanta.

Soutaen vai kävellen

Kaippa se on niin, että jos johonkin ryhtyy siihen pitää ryhtyä omasta vapaasta tahdostansa eikä painostuksen alla. Siis silloin, jos halutaan saada aikaan jotain laadukasta ja hyvää. Tätä omaa vapaata tahtoa ei kuitenkaan voi aina noudattaa, joskus tulee tilanteita jolloin on pakko noudattaa sovittua linjaa vaikkei se olisi linjassa oman linjan kanssa. Mitä silloin pitää tehdä?

Silloin on kolme vaihtoehtoa, joista jo aiemminkin olen kirjoittanut. Sinä joko hyväksyt tilanteen täysin, aivan ehdoitta. Siinä ei saa olla vastustustusta lainkaan, silloin olet sinut tilanteen kanssa. Toinen vaihtoehto on muuttaa tilannetta, tehdä tilanteen muuttamiseksi suunnitelma ja edetä sen mukaisesti. Tämä luonnollisesti vaatii sitä, että sinulla on muutoksen toteuttamiseen vaadittava asema. Valtaa tehdä muutoksia ja vastuuta kantaa se. Kolmas vaihtoehto on irtautua tilanteesta, lähteä siitä pois. Tässä on vaihtoehtoja kolminkappalein, mitä vaihtoehto sinä käytät riippuu sinästä. Jotain on käytettävä, jotta tekeminen on laadukasta ja ilman lineaarisen aikakäsityksen kautta avautuvaa negatiivista psykologista aikaa. Lineaarinen aikakäsitys voi olla sopusoinnussa hetkismin kanssa, kunhan psykologinen aika on siitä riisuttu pois.

Kävelen kohti joenrantaa, olen rannassa josta näen vastarannalle. Katson vasemmalle, josta näen seuraavaan mutkaan, samoin oikealle, sama näkymä mutkan suhteen. Joki virtaa edessäni oikealta vasemmalle. Rannassa on vene, mutta se ei ole minun. Veneen kunto on huono, se ei pysyisi pinnalla. Mitä minun pitää tehdä, sillä haluaisin käydä vasemmalla ja oikealla? Vastarannan jo näen, se riittää minulle. Heureka, en minä venettä tarvitse. Minähän voin kävellä pitkin joenrantaa, uimataito tai vene ovat tässä tapauksessa vain vaihtoehtoja. Vaihtoehtoina ne eivät ole järkeviä, voin poistaa ne keinovalikoimasta. Lähden kävelemään ensin oikealle, mutkan takana näen soutuveneen ja veneen vieressä omistajan. Hän on lähdössä kokemaan katiskoita suunnasta, josta juuri tulin. Hän pyytää minua mukaansa ja nousen veneeseen, sillä ajatus matkasta takaisinpäin vesiteitse kiehtoo minua. Samalla pääsen vasemmalle, jonne minulla oli tarkoitus alunperinkin mennä. Nyt pääsen sinne samaa reittiä, mutta eri tietä. Ajattelen, että elämässä kaikki järjestyy, kun lähtee täysin hyväksyneenä kohti reittiä jonka on valinnut. Reitti muuttuu, jos on tarkoitettu sen muuttuvan. Seikkailu, kulkeminen alkaa tuntua nautittavalta....ja kun matka jatkuu, se täyttyy intohimolla.