Hevosenlänkipeili

Katson kuvaani hevosenlänkipeilistä, en suostu enää vetämään rekeä. En suostu enään tekemään mitään, jota en hyväksy täydellisesti. Olen hevonen, joku voisi sanoa minua ruunaksi. Himoton, mutta elossa.

Yllättävää, kun katson itseäni peilistä. Minua ei määritä kukaan, peilikuvasta näkyy vain varjo. Varjo siitä hevosesta, joka nuorena laukkasi vapaana ja etsi lisää kahleita - kunnes oivalsi olevansa rooliensa vanki. Näennäisesti vapaa, mutta todellisesti todellisuudesta vieraantunut.

Sauna teki hyvää, jokainen hetki puhdistaa. Nyt käännyn pois, kuva jää tai lähtee pois. En katso taakseni.

Keväiset lehdet ja rungon lämpö

Kuolleet oksat viime vuonna kaatuneesta koivusta eivät viherrä, oksat ovat kuitenkin täynnä ruskeita lehtiä. Lehdet eivät siis ole värittömiä, vaikka niissä ei enää ole lehtivihreää. Runko on pätkitty ja hakattu polttopuiksi, ensi talvena ne pitävät elämää yllä ja laskevat sähkölaskun hintaa. Energiaverotus ei pääse nipistämään tästä, sillä se on verotuksen ulkopuolella - toistaiseksi.

Se miten valtaat maailmassa alaa, miten levität vaikutusvaltaa oksistosi kautta varjostaa alapuolella olevia tietyssä ajassa. Tulee kuitenkin aika, jolloin vaikutusvaltasi ja varjosi laskeutuu alkujuurilleen. Kenties siitä kirjoitetaan lehdessä, kenties pääset historiankirjaan. Se on kuitenkin varma, että varjoasi ei kaipaa pian kukaan, sillä paikallasi on jo uusi varjo.

Kaikki muuttuu, mikään ei muutu kun perspektiivinä on pitkä jatkumo. Ylöspäin kurottaudumme, kunnes antaudumme pakosta tai vapaaehtoisesti sille 'mikä on'. Kaikki loppuu aikanaan, jotta alkaminen saa vuoron. 

Varjosilla

Tänään aurinko sulattaa lumipeitettä, niin myös pihamaalla olevasta varaston katosta. Katselen lumoutuneena miten vesipisarat tippuvat  vesikouruun, jokaisella pisaralla on varjo seuranaan. Yksi pisara onkin kaksi, toinen märkä ja toinen ei oikeastaan mitään. Valossa se on mahdollista, olla varjosilla.

Valon osuessa sinuun, pisaraan, sinusta tulee kaksi. Varjo ja sinä, "ei mitään" ja "jotain". Varjosi näkyy vain valossa. Muotosi kuvastuu varjossasi, muotosi jota et voi koskettaa koska se ei ole mitään. Se on mahdollista vain sielun tasolla, kosketus omaan syvimpään itseen. Kenties tämän elokuvan tarkoitus onkin ymmärtää se, ettei voi ymmärtää. Silti tuo varjo kertoo, että olet, jos et olisi, niin ei olisi varjoakaan.

Varjo ilman sinua on utopiaa, utopia ilman muotoa on "ei mitään". Lumi sulaa pisaroina katolta, aurinko ja huhtikuu. Valo herättää, et ole yksin.*_*

Tuomitsemattomuuden valo

Jos antaa väärän ja valheellisen kuvan itsestään tai lähimmäisestään, silloin portti sisäiseen itseen maastoutuu muotojen maailman muotoihin. Silloin tekee elämästään maanpäällisen helvetin, ja läsnäolon voima jää kokemuspiirissämme vaikeasti tavoitettavaksi. Silloin on kytkenyt itsensä joka luulee olevansa varjoihin, koska teot eivät kestä totuuden valoa. 

Valossa olet yhtä sielusi kanssa, kuolemasta et sitä koskaan tule löytämään. Siksi on tärkeää pysyä totuudessa, jotta on mahdollista kätellä oma sisäinen itsensä. Olemisen ilossa on mahtavaa elää verrattuna kadotettuun elämään.*_*   

http://hetkismi.blogspot.com/2010/05/tuomitseminen-ja-tuomitsemattomuus.html