Kuka/mikä on viikatemies?

Viikatemies tarkoittaa 'sadon' korjaajaa sekä sadonkorjaajaa. Tämä sadonkorjaaja on läsnä joka hetkessä, hän tarkkailee satoa joka kypsyy leikkattavaksi. Hänelle on suotu oikeus olla kaikkialla ja hänen tehtäviinsä kuuluu herätellä ihmisiä "unesta". Hän  ravistelee ihmisiä, jotta heidän arvomaailmansa palautuisi alkulähteeseen, ja sen vuoksi, että he löytäisivät ykseyden toisiinsa ja itse Eämään. Tarkoitus on oppia arvostamaan vallitsevaa nykyhetkeä tämänhetkisyyden kautta. Lyhyesti sanottuna pysäyttää, havahduttaa ja puhkaista lopulta egon kupla ihmisessä jotta oleminen saa tilaa.

Viikatemies arvostaa Sinua, syvintä itseäsi. Hän ei kysele ulkoisia saavutuksiasi, selittely on turhaa kun satoa mitataan. Silloin on aika antautua, kun on sadonkorjuun hetki. Puolustelu, arvostelu ja tuomitseminen siitä 'mikä on' saa  viikatteen leikkaamaan tilaa elämälle, antaen uuden mahdollisuuden oivaltaa Elämä joka olet. Todellinen itsesi saa uuden alun, kun annat sille mahdollisuuden astua esiin. Tämä uusi joka sinusta alkaa kumpuamaan kohtaa ensin vastarintaa, sillä ego suojelee itseänsä kuolemalta.  Täydellinen hyväksyntä avaa myötätunnon kautta tietä Rakkauden saapua.

Viikatemies antaa harjan ja kihvelin, jotta Sinulla on työvälineet siivota paikat isännälle, joka on syvin itsesi. Hyvin hoidettu temppeli ulkoistuu myös piha-alueille, tila laajenee ja sisäinen Rakkaus ulkoistuu. Rikkaus joka sinussa on, pääsee kukkaan. Sillä hänelle jolla on, hänelle annetaan. Ja hänellä jolla ei ole, otetaan vähäkin pois.

Viikatemies, herättäjä vailla vertaa

- joutsen -

Egon ansa

Olet ansassa niin kauan kuin jatkat syyttelyä, vastuu omasta sisäisestä tilastasi pitää ottaa nyt. Se on avain lukkoon, jota ei todellisuudessa edes ole. On vain mielikuva oikeutuksesta olla muita parempi ja fiksumpi, ajattelun luoma harha.

Egon risti

Myönteinen minäkuva, se on joillakin. Kääntöpuolella on kuitenkin pelko omasta mitättömyydestä. Kielteinen minäkuva, se on joillakin. Kääntöpuolella toive olla muita parempi tai paras. 

Aina kun tunnet itsesi paremmaksi tai huonommaksi kuin joku toinen, kyseessä on egosi joka et pohjimmiltasi ole.

Mielen rakennemuutos

Menneisyydessä ei ole voimaa, jos pääsee mielen egokiinnitteisestä rakenteesta eroon. Mielen rakennemuutos muuttaa sisällön koska sisältöä ei enää ole, siksi rakenteen pitää muuttua. Mikä sitten antaa menneisyydelle voiman syrjäyttää läsnäolevan nykyhetken? Kauna.  Onko se rakennetta vai sisältöä? Sisältöä. Miten päästä käsiksi rakenteeseen? Anteeksiannolla.

Mitä kauna on? Menneisyyden ajatuksia ja tunteita, joista ei haluta päästää irti. Jeesus sanoo; "anna anteeksi vihamiehillesi". Tässä lauseessa on perustavaa laatua olevaa viisautta, se on askellus pois egokiinnitteisestä mielestä kohti tiedostavaa elämää. Kaiken ydin muutokseen on anteeksiannossa. *_*

Kirje Egolle

"Rakas Ego, ilmoitan täten että meillä on uusi johtaja. Saat pitää paikkasi, mutta vain äänettömänä osakkaana. Minä (henkinen minäni) aion ottaa oman elämäni ja tämän yrityksen haltuuni. Minulla on universumin paras konsultti, Jumala. Hänen kanssaan neuvottelen elämäni uudelleenrakentamisesta. Sinulla ei ole enää äänivaltaa päätöksissäni. En kanna sinulle kaunaa, mutta ei ole minun eikä yrityksen edun mukaista antaa sinun vaikuttaa päätöksiini." (Shirley Ross Korber).

Aistihavaintojen maailma

Ajan, muutoksen, alkujen ja loppujen maailma. Se on syntymän ja kuoleman maailma, jossa uskotaan puutteeseen, menetykseen, erillisyyteen ja kuolemaan. Se on toiminnassaan tasapainoton ja tulkinnoissaan epätarkka. (Ihmeiden oppikurssi)

Rakastuminen

Rakastuminen on egon rakkautta, mutta siinäkin on heijastus sisäisestä tietoisuudesta. Heijastus siitä, että rakkauden voima on valtava ja tunne kuolemattomuudesta on käsinkosketeltava. Koko olemuksesi muuttuu, kun rakastut toiseen ihmiseen. Kireäkin ihminen sulaa, kun tapaa toisen johon rakastuu, hymyssä ei ole jännitystä eikä liikkeissä ole jäykkyyttä. Rakastuessa on kuin sulaa voita, sukat pyörii jalassa. 

Rakastuminen menettää voimaansa kuitenkin omistamisen kautta, halutaan omistaa toinen. Halutaan saada toinen osaksi itseä, tilanne on toinen jos olet löytänyt sisäisen itsesi. Haluat omistautua, et omistaa. Silloin kun löydät sisäisen itsesi ja sieltä virtaavan tietoisuuden Rakkaus muuttaa muotoaan. Rakkaudesta tulee kokonaisuus, jolla ei ole vastakohtaa. Rakastat kaikkea, mutta kaikki eivät rakasta sinua. Ihmiselle, jolla on hyvin vahva ego olet myrkkyä josta on päästävä eroon. Ego ei kestä läsnäolon voimaa, sillä silloin egoa ei voi olla.

Tarkkaillen pintaa syvemmälle

Ego tarkkailee itseään ajatusten kautta, mielen toimiessa moottorina. Silloin jokainen uskomus jonka muodostat itsestäsi onkin osa entistäkin vahvempaa egoa. Tunnet tuntevasi itsesi, vaikka se onkin vain ajattelun muotouttama harhakuva ulkoisesta ja muokatusta itsestäsi. Jotain puuttuu.

Itsetuntemusta arvostetaan korkealle tässä maailmassa. Tunnistat omat vahvuutesi ja heikkoutesi, pyrit muuntamaan itseäsi ihanneminän suuntaan. Onko se vapaata olemista, vai onko siinä kahleet? Mielesi on jatkuvassa ylirasitustilassa muokatessaan sinua sellaiseksi kuin sinun pitäisi olla. Kärsimys on jatkuvana seuralaisena, sillä itsetuntemus on vain pinnan tuntemista. Syvyys siitä kuka todella olet jää vastausta vaille.

"Tarkkailija", joka jokaisesta meistä löytyy, ei muodosta uskomuksia eikä ajatuksia. Tarkkailija on ajatuksia vailla ja tarkkailee vain silloin, kun mielesi on hiljaa. Egon kautta tulee kuitenkin pintaan ajatuksia, mutta tarkkailija vain tarkkailee. Mieli on sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, tietoisuuden työkaluna. Mieli tekee havaintoja siitä, kuka et ole. Kyse on ulkopuolisesta tietoisuudesta, siitä kuka todella olet. Tarkkailussa ei ole tuomitsemista, vastarintaa eikä kiintymistä, se on vapaata havainnointia siitä kuka uskot olevasi. Tarkkailussa ei analysoida mennyttä, eikä visioida tulevaa. Tarkkailu tapahtuu tässä ja nyt.

Kun tulet tietoiseksi egostasi, tulet tietoiseksi siitä kuka et ole. Kukaan ei voi kertoa sinulle kuka sinä pohjimmiltasi olet, mutta tarkkailija tuo sinuun "minä olen"-tietoisuuden. Sinussa aukeaa olemisen ydin, joka yhdistää ulkoisen sisäiseen. Itsetuntemus on silloin syvyyttä, johon pintakin kuuluu.

Tekeminen ilman egoa

Jokainen on kokenut hetkiä, jolloin tekeminen on vapaata egosta. Silloin tekemiseen virtaa olemisen iloa, tekemisen riemua. He, jotka ovat erityisen hyviä jossakin mitä tekevät kokevat tekemisestä virtaavan ilon useimmin kuin ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole omaa erityislahjakkuuttaan löytäneet. 

Silloin, kun olet löytänyt erityislahjasi tekemisestä tulee henkinen harjoitus, joskus jotkut ovat onnellisia kun se löytyy leipätyön kautta. Silloin sinua voidaan pitää työnarkomaanina, mutta ei tajuta sitä että olet koukussa juurikin siihen mikä ei ole sinulle vahingollista - päinvastoin. Normaali, yksityinen elämä voi tuntua silloin harmaalta. Läsnäolo ja olemisen ilo eivät seuraa tuolloin töistä kotiin, mutta ihmiset joilla on jo kontakti läsnäoloon ja olemisen iloon työnsä kautta, heillä on jo tietoisuus siitä mitä eläminen oikeasti tarkoittaa. Ollaan askeleen päässä kokonaismuutoksessa, jossa 'minä olen' - ikuisesti. Mitä hienosäätöä vielä tarvitaan?

Sen oivaltaminen, että on tärkeämpää miten tekee kuin se mitä tekee avaa olemisen ilon kaikkeen mitä teet. Kun miten on ensin, olet löytänyt olemisen ilon kaikkeen mitä teet. Mieti siis niitä hetkiä, jolloin nautit tekemisestä. Mitä erityistä sieltä löytyy, sellaista joka saa nautinnon virtaamaan tekemiseen ja olemiseen. Kaava on siirrettävissä kaikkeen mitä teet, kun löydät kaavan miten teet.*_*

Pääkallon paikka

Monta on golgattaa ollut 'golgatan' jälkeen. Kärsimyksen jälkeen kärsimystä, aina toinen toistaan helpompia - siis silloin, kun kärsimyksen viesti on ymmärretty ja jalostunut. Jokainen golgatta on pääkallon paikka, uuden aloittamisen mahdollisuus. Aina hieman pienempänä, jalostuneempana toivottavasti jalommaksi. Jokainen golgatta tukee toinen toistaan matkalla syvimpään itseemme, pienempään egoon. Ja kärsimystä ei enää ole. On vain olemisen ilo.

Kaksi on tietä

Kaksi on tietä tunnistaa toisinajattelu, kaksi on toisinajattelun nyanssia; egon ja sielun tie. Kolme on vaihtoehtoa:

 1) Egon rakenteisiin kohdistuva toisinajattelu riippuen millä
tiellä ollaan, esimerkkinä mainnosten tekeminen ja uusien tarpeiden kasvattaminen tai hetkismi.
2) Henkinen toisinajattelu, esimerkkinä filosofiat ja kaiken yhdistävä hetkismi.
3) Hengellinen toisinajattelu. Elämän tarkoituksen etsintä ja elämän tarkoitus.

Jaloa säteilyä

Rihmastot kiertävät maaperässä, jalous säteilee joskus sammaleen alta. Rakkautta on, sen eri ominaisuuksia. Valoa säteilee ympäristössä vaikka sitä ei tiedosta, sen tuntee kun silmät alkavat näkemään. Silloin 'ympäristössä' muuttuu muotoon 'ympäristöstä', mutta sitä ennen pitää löytää minänsä. Uninen ei näe kuin unikuvia, jotka ovat heijastuksia siitä missä olet ollut ja minne olet matkalla. Hereillä ollaan tässä ja nyt.

Jokaisella on tällä matkallaan mukanaan Rakkaus, jokaisella jokin jalo rakkauden piirre säteilee kun kiinnität jakamattoman  huomion ihmiseen. Mieti ystäviäsi ja läheisiäisi, mitä rakkauden jaloa piirrettä he säteilevät? Mikä pyrkii ulos, mitä ei ego peitä alleen. Säteitä on, säteet kertovat Rakkauden olemassaolosta täällä maailmassa jossa elämme.

Silmillä ei yksin näe, aistit ovat kuitenkin hienoja ominaisuuksia. Aistien monimuotoinen käyttäminen on niiden yhdistämistä toinen toisiinsa, kehon ja mielen yhteistyötä tietoisuuden ohjatessa aistimista. Silloin vasta näet, rikkautta ja kauneutta on - kaikessa ja kaikissa.

Joku on hauska veikko, hän naurattaa. Joku säteilee sileyttä, toinen rosoa. Joku auttavaisuutta, kolmas kaunopuheisuutta. Ymmärtäjä ymmärtää, saa ihmiset avautumaan. Joku kapinoi, vapauden kaipuu heijastuu hänen olemuksestaan. Yksi on tarkkaavaisuus, huomioi pienetkin yksityiskohdat. Neljännessä hehkuu järjestys, viidennen äänenväri saa huokaamaan. Kuudes pitää puhtaudesta, paikat kiiltävät. Seitsemäs osaa ja haluaa tehdä, tekeminen ohjaa oppimista. Kahdeksas näkee syvemmälle, suunnittelee uusia muotoja...

Niin, edellä oleva luettelo jatkuu ja jatkuu. Koskien kaikkia 6,8 miljardia ihmistä jotka ovat täällä nyt, mutta myös niitä jotka ovat täällä käyneet ja tulevat käymään. Sillä kaikki on elämää, joka ei koskaan katoa. Elämä sykkii Rakkaudesta ja Rakkautta läsnäolevassa, ikuisessa nyt hetkessä.

Maailma on paratiisi, vaikka monesti kuulee 'ajattelijan' sanovan maailman olevan paha paikka. Maailma on kuitenkin täydellinen, samaa täydellisyyttä kuin sinäkin olet. Silmiesi takana on maailmankaikkeus, jota kannat mukanasi joko kevyesti ja iloiten tai raskaasti kärsien. Oivaltaessaan mitä kantaa mukanaan, olemukseen astuu elämän tarkoitus - ja se on olla hyvä. *_*

Kuolemanjälkeinen elämä

Kuolema on egolle vakava asia. Kuolemasta keskustelu jää pinnalliseksi, sillä siitä ei monikaan voi keskustella oman henkilökohtaisen kokemuksensa kautta. Voidaan tietenkin puhua surusta, jonka kuolema aiheuttaa. Voidaan puhua biologisesta prosessista, jossa organismi lakkaa toimimasta. Voidaan puhua kuolemasta irrallisena tapahtumana, mutta yhtä kaikki - keskustelu on kuitenkin elämästä keskustelua. 

Oletetaan, että kaksi valaistunutta keskustelevat kuolemasta. Koska heillä on henkilökohtainen kokemus kuolemasta ja he kuitenkin ovat elossa, keskustelu jää hyvin lyhyeksi. Miksi keskustella kuolemasta, jonka jo on kokenut ja sen olemus on valjennut. Se on harha, joka on oivallettu egon kuoleman kautta. Miksi keskustella asiasta, jota ei ole?

Elämä on, ikuista. Syvin itsesi ei kuole koskaan. Elämän astuessa olemukseesi sinulla ei ole peruspelkoa kuolemasta, sillä egoa ei ole. Se, että kuolet menneelle ja tulevalle tuo sinut tähän ikuiseen hetkeen. Läsnäolon voiman kautta olet osana kaikkeutta, josta olet tullut muotojen maailmaan. 

Tämä maailma voi olla helvetti tai paratiisi, voit olla unessa tai hereillä. Unesta pitää kuitenkin herätä, jotta kuolemaa ei ole. Vaikka muoto joskus häviääkin, syvin itsesi on ikuinen. Minä olen.

Logos

Logoterapian mukaan ihmisen on helpompi kuin hän osaisi kuvitellakaan, vihata itseään, armon hän saa unohtaessaan itsensä. Ollaan puolitiessä, sillä unohtaminen kenties helpottaa tulevaisuuden visiointia. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, koska ihminen ei saa unohtaa itseänsä vaan hänen pitää antaa itsellensä anteeksi sekä tutustua itseensä ilman arvostelua ja tuomitsemista. Ihmisen pitää nähdä itsensä sellaisena mikä hän on ja mitä hän edustaa, ennenkuin hän voi luopua itsestään. Unohtaminen ei siis ole ratkaisu.

Ihmisellä on kyky itsen transsendenssiin, kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Se vaatii hiljaisuudelle antautumista, sillä ilman sitä egon puolustusmekanismit lähtevät käyntiin. Ego on kuitenkin ”aseeton”, kun siltä poistetaan aika ja ajattelu.

Omatunto

Moraali on usein tässä maailmassa kaksinaista, toisaalta kielletään ja toisaalta taas sallitaan. Se perustuu pitkälle lakeihin ja käytäntöihin, joiden mukaan on määritelty mikä missäkin tilanteessa on sallittua ja mikä ei. Sääntöjä muutetaan sen mukaan, mikä on silloisenkin ajan tapa. Moraali siis elää omaa elämäänsä sen mukaan, mitä ajatellaan ja mitä halutaan.

Omantunto viestittää ihmiselle sielun kautta kumpuavaa tietoisuutta, joka on moraalin ylittävää arvojen ymmärtämistä. Jokainen ihminen on kohdannut tilanteen, jolloin omatunto kolkuttaa, vaikka ulkoisesti olisitkin noudattanut hyvää tapaa ja moraalia. Jokin kertoo ettei tämä kuitenkaan ole oikein. Sielusta kumpuava eettinen taju kuuluu ihmisen eksistenttiaaliseen perusolemukseen. Se tulee muistuttamaan, että sielu, minä on.

Omatunto on egon nimitys sielun kolkutukselle, ja se on ottanut sen omaan käyttöönsä. Ihminen ajattelee, että hänen pitää olla vahvempi ja parempi ihminen. Viesti kuitenkin on, että pitää olla pienempi ja hyvempi. Silloin kun egoa ei ole, ei ole ”omaa”, on vain tunnon kautta saavutettu tietoisuus oikeasta.

Kotiinkutsu

Hetkismi tähtää siihen, että egon rakenteet heikkenevät ja siitä lopuksi päästään eroon.  Se on eräänlainen kotiinkutsu, kutsu omaan sisimpään itseesi.

Nykyisin ajattelemme liikaa, etsimme liikaa, haluamme liikaa ja unohdamme olemisen ja sen kautta saavutettavan ilon. Me mietimme ja huolehdimme mitä toiset ajattelevat meistä, ja vertaamme itseämme toisiin. Olemme huolissamme ettemme ole tarpeeksi hyviä, jotain jää aina puuttumaan. Joku on aina parempi, joku on aina fiksumpi. 

Onnellisuuden etsintä ulkoisesta ei tuota kuin hetken tyydytyksen egolle, se vaatii lisää ja enemmän. Ota selvää kuka todella olet ja muuta elämäsi paremmaksi, pysyvästi.

Mistä olen kirjoittanut?

- Mielen tarkkailu objektina (”minä” l. logos tarkkailee itseä), havainnot negatiivisista ajatuksista ilman arvostelua.
- Arvostelusta luopuminen. Kiinnitä huomiota siihen objektina, kun arvostelet itseäsi (mm. automaatio-ajatuksiasi) tai muita ihmisiä / tavaroita / muotoja. Havainnoi ottamatta kantaa / arvostelematta.
- Kielteisyyden asteittainen vähentyminen, onnellisuuden lisääntyminen. Olemisen ilon astuminen elämääsi.
- Kielteisyys ei kestä läsnäolosi voimaa; Tämänhetkisyyttä, ajattelun pysäyttämistä, hiljaisuutta, sisäistä olemista…
-  Mieli elää menneestä ja tulevasta. ”Tämä hetki”, mieli (= itse) ei kestä sitä.
- ”Luokittele, nimeä, ajattele ja arvostele” – paradoksin käyttäminen. Kun annat luvan tietoisesti itsellesi luokitella, nimetä, ajatella ja arvostella, silloin luopuminen mahdollistuu.

-  Mieli on hyvä työkalu, ei sen enempää.
-  Ajatukset vievät yleensä – harhaan – itseen. ”Itseä” ei ole ilman mielen ylivaltaa.
-  Mieletön ei voi olla hullu, jos ei ole mieltä ei ole hulluutta.
-  Ei kärsimystä, ei negatiivisia tunteita.

On vain Rakkaus, jolla ei ole paradoksia – ”olemisen ilo”...

 Johdanto hetkismiin:
http://hetkismi.blogspot.com/2010/03/johdanto-hetkismiin.html

Hetkismi dualistisesti:
http://hetkismi.blogspot.com/2010/03/hetkismi-dualistisesti.html

"Uno" on numero yksi

Tietoisella huumorilla on kolme polkua ja yksi tie. Kirjoitan huumorista, joka tuottaa iloa. Iloa, joka kumpuaa syvimmästä itsestäsi.

Huumorin ensimmäinen polku kulkee mielen metsikössä, osoittaen matkan varrelta löytyiviä ilon lähteitä. "Ulkoinen tarkkailija" osoittaa, että mieli on huumoria täynnä. Se on ehtymätön ilon lähde. Itsessään sanat ja niiden monimerkityksellisyys saavat elämään syvyyttä ja iloista röhötystä.

Mietitäänpä vaikka sananpartta: "Niin makaa kuin petaa."

Kohdista huomiosi omaan vuoteeseen ja sen vuodevaatteisiin. Sänky saattaa olla petaamaton. Siinä on edellisen yön jäljet, jotka kertovat tarinoita univaiheen ulkoisesta liikehdinnästä tai ennen sitä tapahtuneesta. Tarina voi kyseenalaistaa makaamisen stereotypian. Olenko minä maannut lainkaan kun olen liikkunut noin paljon? Mieleen saattaa putkahtaa monia asioita, riippuen havainnoistasi. Saattaa olla, että sinulla on univaikeuksia. Johtopäätöksenä tuolloin olisi, sinänsä looginen ja paikkansa pitävä toteamus: "Väkisin makaaminen on rikos."

Johtopäätöksenä voi olla hyvin nukutun yön jälkeen, että jos en nyt petaa lainkaan nukun edellisen yön jäljissä - "niin makaa kuin petaa".

"Petaaminen" on valmistautumista johonkin, tässä tapauksessa makaamiseen. Miten sinä petaat, vai petaatko lainkaan? Kaikki kuitenkin makaa.

Huumorin toinen polku kulkee kehon rytmissä, se soittaa kehoa. Keho soittaa myös soitinta, tanssii, juoksee, hyppii, kompastelee, ontuu, huojuu, kaatuu, nojaa, tapoja on satoja, ilmeitä ja eleitä unohtamatta. "Uunoilu" on kaikille terveellistä, sillä huumori on iloa. Ja kun antaa, niin saa kaksinverroin takaisin.

Huumorin tuottaman ilon sammuttaa alituinen arvostelu ja tuomitseminen, joka kohdistuu itseen ja muihin. "Ulkoinen tarkkailija", oma sisin itsesi ei sitä tee, se havainnoi - tuo ilon esiin.

Huumorin kolmas polku kulkee persoonasi kautta. Persoonallisuus ilman ulkoista, keinotekoista identiteettiä. Ilman egon rakenteita persoona säteilee läsnäoloa tähän hetkeen, olemisen iloa kaikkien vuorovaikutuksessa olevien iloksi. 'Minän' ollessa persoonan/kehon/mielen työkauluina, säteilet olemisen iloa. Eikö ole naurettavaa?

Tiedostavalla huumorilla on yksi tie, ja se muodostuu läsnäolevan tämänhetkisyyden voiman kautta. Se tuo iloa ja Rakkautta tähän maailmaan.

'Minän' täydellisyys

Teon tehdessä pitää teon olla itselle täysin hyväksytty. Pitää hyväksyä se mitä tekee, antautua sille täysin. Silloin ympäristön reaktiolla ei ole merkitystä, sillä ympäristö on 'tiedostamaton'. Tarkoitan tiedostamattomuudella egon rakenteita.

'Minä' ei tee virheitä, sillä 'minä' on täydellinen. Syvin itsesi, kun toimit sen kautta, ei tunne epäonnistumista. Pohjimmiltasi olet täydellinen, kun ego on riisuttu pois. Se, että ulospäin välitön havainto voi näyttää virheelle, on todellisuudessa hyvin tärkeä yksityiskohta kokonaisuudessa, jota täydellisyydeksi kutsumme. Elämä on...täydellinen.

Vastustus ja vastarinnattomuus

VASTUSTAMINEN

Samalla kun vastustat jotain, et hyväksy tätä hetkeä. Et hyväksy sitä ”mikä on niin on”. Vastustus on tyytymättömyyttä tilanteeseen, ihmiseen tai asioihin ja silloin menetetään tämän hetken puhtaus ja viattomuus. Läsnäoloon pääset kysymällä ”mikä tässä hetkessä oikein on vikana?” Läsnäolon tilan ikuisessa tämänhetkisyydessä ei ole mitään vikaa, kun vastustat olet menneessä ja tulevassa – psykologisessa ajassa. Olet tiedostamaton.

Vastustaessasi jotakin et antaudu sille ”mikä on” ja tämä aiheuttaa sinulle ja ympäristöllesi henkistä tai jopa fyysistä kärsimystä. Väkivallan käyttäminen johtuu tiedostamattomuudesta, jonka juuret ovat vastustamisessa. Toisten ihmisten loukkaaminen, itsekkyys ja sodat saavat alkunsa tiedostamattomuudesta, mitä muuta vastustaminen olisikaan kuin tiedostamattomuutta. Siinä ei ole mitään puolusteltavaa, sillä kun puolustat sellaista kuin tiedostamattomuus olet jo menettänyt läsnäolevan hetken ja tietoisuutesi.

Suvaitsemattomuus on vastustuksessa yleinen muoto, suvaitseminenkin kantaa sisällään vastustuksen siementä. ”Suvaitseminen on rakkautta, joka sairastaa ylpeyden tautia.” (Khalil Gibran). Ylpeys on vastustuksen jalompi muoto, jossa vastustaminen on ylemmyyden kautta saatu näyttämään rakkaudelle jota se ei ole.

Vastustaminen näkyy emootiotasolla erilaisina stressireaktioina; kahvikuppineuroosina, punastumisena ja sen pelkona, sydämentykytyksenä, arvostelun pelkona, esiintymispelkona, paniikkihäiriönä. Vastustaminen ilmenee ihmissuhteiden välttelynä ja vaikuttaa näin elämäntilanteeseesi aiheuttaen kärsimystä. Sinä et kuitenkaan ole elämäntilanteesi, joka on vain mielen aikaansaannosta ja tapahtuu ajassa. Sinä olet ajaton ja elämäsi on nyt.

Vastustamista on ajatustesi ja ajatusrakennelmien, asenteiden vuoksi. Egon kuoleman pelko ruokkii vastustuksen syntymistä. Menneisyyden kokemukset ja tulevaisuuden pelko, olet valmis tekemään mitä tahansa jotta olet. Samalla kuitenkin menetät sen, kuin koira joka tavoittelee häntäänsä. Egon puolustusmekanismit ovat tässä ”taistelussa” oleellisessa tehtävässä, tiedostamattomuus jatkuu.

Vastustamista ilmenee lähes jatkuvasti niin kauan kuin ego on johtajasi. Mieli tuottaa egolle ravintoa, kun joudut arvottamaan itseesi kohdentuvaa arvostelua (negaatioita). Arvostelu voi olla täysin oman mielesi tuottama harha tai todellista, sillä ei ole merkitystä. Egosi tunnistaessa tulleensa vaikkapa syytöksen kohteeksi se alkaa vastustamaan puolustautumalla. Tunnet itsesi petetyksi ja mielesi tekee itseoikeutetun johtopäätöksen, jonka mukaan tunnet vihaa. Aiheutat itsellesi ja muille suurta kärsimystä (ks. egon hengissäsäilyttämistaulukko).

Vastustamisesta, kärsimyksestä on mahdollista vapautua, ensimmäinen askel on havahtuminen ”minä olen”- kokemuksesta.

VASTARINNATTOMUUS

Vastarinnattomuudessa on kyse antautumisesta, et vastusta tätä hetkeä. Hyväksyt sen ”mikä on”. Antautuminen elämälle on tapahtunut, et ole alistunut etkä alistettu, vaan olet täydellisesti hyväksynyt elämäntilanteesi ajassa tapahtuvaksi tapahtumaksi. Tiedät, että voit muuttaa elämätilannettasi jos niin päätät. Täydellinen olemassa olevan hyväksyminen tai päätös muuttaa tilannetta ”tämänhetkisyyden” läsnäolon kautta rakkaudellisin keinoin. Elämäntilanteesi on enää pintaa, elämäsi on todellista.

Vastarinnattomuudessa et kilpistä itseesi sinuun kohdistuvaa arvostelua, vaan ymmärrät sen olevan tiedostamatonta käytöstä. Sinua ei saa mukaan tiedostamattomaan käytökseen ja ajatusrakennelmiin - olet ”näkymättömän panssarin” suojaama. Riidanhaastaminen sinun kanssasi on mahdotonta koska se menee sinun ”läpi” – olethan ”näkymätön” tiedostamattomuudelle. Et reagoi kuten ego reagoisi.

Vuorovaikutuksessa muiden kanssa olet läsnäoleva, kuuntelet toista ihmistä paitsi aistiesi kautta niin myös joka solullasi. Mielen hälinää ei ole, on läsnäolo vastaanottoon. Muutat tiedostamattomuuden läsnäolosi avulla tietoisuudeksi. Ego joko murtuu tai lähtee pois. Läsnäolosi ilmentyy olemisen ilona, se on uteliasta ja huumorintajuista – todellista vastakohdista vapaata rakkautta.

Vastarinnattomuudessa mieli on hiljaa, se ei palvele enää egoa. Ulkoiseen vastarinnattomuuteen pääset ainoastaan sisältäpäin, sisäinen rauha on ensin, sen jälkeen tulee vasta ulkoinen.

Vastarinnattomuudessa ei ole kilpailua paremmuudesta, vaan hyvyydestä. Viestinä on ”ole hyvempi”, ei parempi. Osaat ”lukea” tilanteita, ihmisiä ja asioita tietoisuuden avulla kun sisälläsi on rauha, ymmärrät lukemasi oivalluksen kautta.

Vastarinnattomuus on luonnon ja elämän ehdotonta kunnioittamista. Mielen tiedostamattomuuden ymmärtämistä tietoisuuden puuttumiseksi, jolloin ihmisellä ei ole todellista valinnan vapautta. Vastarinnattomuuden voima on läsnäolon ja rakkauden kautta ohjata ihmistä löytämään se mikä hänellä jo on – elämä.

Vastarinnattomuus ei vastusta edes vastarintaa, vastarinnattomuuden voima muuntaa vastarinnan tyhjäksi rakkauden ja läsnäolon kautta. Vastarinnattomuuden kentässä vastarinta ei voi säilyä – se on ”tuli” joka polttaa muodon tuhkaksi. Vastarinnattomuuden lisääntyessä syntyy jossain vaiheessa uusi maailma.

Minä eli sielu

Minällä tarkoitan sielua, egolla ”valeitseä”. Mikä sitten on sielu?

Wikipedian mukaan sielu on:

"Sielu on nimitys, jota käytetään ihmisen ja joskus muunkin (elollisen) olennon väitetystä tajuisesta, henkisten toimintojen ja ilmiöiden ylläpitäjänä toimivasta aineettomasta puolesta, joka usein käsitetään itsenäiseksi olioksi ja jonka monissa uskonnoissa ajatellaan lähtevän ruumiista kuolemassa ja jatkavan olemassaoloaan. Näkemystä, jonka mukaan ulkomaailmaa aistiva aineellinen keho ja ulkomaailmasta tietoinen aineeton tajunta tai sielu ovat kaksi eri asiaa kutsutaan dualismiksi Aiemmin sana sielu oli myös tieteellisessä käytössä (psykologiaa kutsuttiin ”sielutieteeksi”), mutta nykyään sielu on useimmiten yksinomaan uskonnollinen käsite.

Sielu-käsitteellä on tiettyjä yhtäläisyyksiä nykyisen psykologian ja mielenfilosofian mieli-käsitteen kanssa. Varsinkin useat uskonnolliset perinteet kuitenkin katsovat sielun olevan kuolematon ja lisäksi mahdollisesti olleen olemassa ennen sen liittymistä ruumiiseen. Muun muassa materialismi ja yleensä ateismi eivät hyväksy tällaisen sielun olemassaoloa." (www.wikipedia.fi.)

Suora lainaus Eckhart Tollen kirjasta ”Läsnäolon voima”, josta oivallus sielun olemassaolosta tulee hyvin esille:

"Melkein kolmekymmentävuotiaaksi olin lähes jatkuvasti tuskan vallassa. Välillä koin syvän depression kausia itsemurha-ajatuksineen....

Eräänä yönä, vähän sen jälkeen kun olin täyttänyt 29 vuotta, heräsin aikaisin aamulla täydellisen kauhun vallassa. Olen usein ennenkin herännyt sellaiseen tunteeseen, mutta tällä kertaa se oli hurjempi kuin milloinkaan ennen. Yön hiljaisuus, huonekalujen epämääräiset ääriviivat huoneen pimeydessä, ohi menevän junan etäinen ääni – kaikki tuntui niin vieraalta, niin vihamieliseltä, niin täydellisen merkityksettömältä, että se synnytti syvää inhoa maailmaa kohtaan. Kaikkein vastenmielisintä oli kuitenkin oma olemassaolo. Miten ihmeessä jatkaa elämistä tämän kurjuuden tuskan kanssa? Miksi jatkaa elämistä ja tätä ikuista taistelua? Tunsin, miten tuo syvä, tyhjäksi ja olemattomaksi tulemisen halu kasvoi paljon voimakkaammaksi kuin vaistomainen halu elää.

En voi elää itseni kanssa. Tämä ajatus toistui toistumistaan mielessäni. Yhtäkkiä tiedostin, miten kummallinen tuo ajatus oli. Olenko yksi vai kaksi? Ellen voi elää itseni kanssa, täytyy olla kaksi minää: ’minä’ ja ’itse’, jonka kanssa ’minä’ ei voi elää”. Ajattelin: Ehkä vain toinen niistä on todellinen.

Olin niin ymmälläni tästä oudosta oivalluksesta, että mieleni pysähtyi. Olin täysin tietoinen, mutta ajatuksia ei enää ollut. Tuntui kuin olisin joutunut jonkinlaisen energiapyörteen imuun. Ensin liike oli hidasta ja sitten se kiihtyi. Hurja pelko valtasi minut, ja aloin vapista. Kuulin sanat älä vastusta ikään kuin sisältäni. Tunsin joutuneeni imaistuksi tyhjyyteen. Tuntui kuin tyhjyys olisi pikemmin ollut sisälläni kuin ulkopuolellani. Yhtäkkiä pelko oli poissa, ja päästin itseni putoamaan tuohon tyhjyyteen. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä sitten tapahtui.

Heräsin ikkunani takaa kuuluvaan linnun sirkutukseen. Sellaista ääntä en ollut kuullut koskaan aiemmin. Silmäni olivat yhä kiinni ja näin kallisarvoisen timantin kuvan. Niin, jos timantti pystyisi ääntelemään, tällaista se varmaankin olisi. Aukaisin silmäni. Aamunkoiton ensimmäiset valonsäteet siivilöityivät ikkunaverhojen lävitse. Vailla yhtään ajatusta tunsin, että valoa on suunnattoman paljon enemmän kuin tajusinkaan. Tuo verhojen lävitse hohtava pehmeä kirkkaus oli rakkaus itse. Kyyneleet nousivat silmiini. nousin ylös ja kuljeskelin ympäri huonetta. Tunsin huoneen ja kuitenkin tiesin, etten ollut koskaan ennen nähnyt sitä todella. Kaikki oli raikasta ja koskematonta, ikään kuin se olisi vasta saanut alkunsa..."

http://www.eckharttolletv.com/

"Läsnäolon voima"-teoksen lainaus on hyvin kuvannettu valaistumis-kokemus, jonka Eckhart Tolle meille kertoo. Sen perustavaa laatua oleva oivallus on yksinkertainen, niin yksinkertainen että se ihmetyttää. Ego suojelee itseänsä todella voimallisesti, ja oivalluksen syntymiseen tarvitaan usein suurta kärsimystä. Egon pitää romahtaa! Tämä aiheuttaakin kysymyksen, onko ns. sairauksillakin viesti? Onko niiden tarkoitus herättää ihminen 'valeitsen' pauloista? Onko syöpä tai muu vakava fyysinen tai psyykkinen sairastuminen, joka aiheuttaa suurta kärsimystä herättelyä todellisuuteen? Mikä on lääkkeiden osuus? Vievätkö lääkkeet mahdollisuuden heräämiseen? Eckhartin kokemus muutti hänen koko elämänsä, hän ei kokenut enää tuskaa omassa elämässään ja kirjoitti henkisen oppaan ihmisille haluten antaa tienviittoja olemisen ilon löytymiseksi. Minä kirjoitan tätä kirjoitusta samasta syystä, haluan suunnata ihmisiä pois mielen luomasta hirviöstään ja antaa mahdollisuuden löytää syvin omin olemuksensa. Yksinkertaisesti tämä on "itsemurha", egon kuolema, ennen fyysistä kuolemaa. Ja elämä voi saapua.

Miten voit saada sielusi, syvimmän olemuksesi osaksi itseäsi? Kuka minä olen? Minäsi on sielu, jonka on mahdollista tarkkailla mielesi vallannutta ajattelijaa, egoa; sen ajatuksia, tunteita ja emootioita (= mielen keholle lähettämät tunteet). 'Minä olen' on tietoisuus, joka tunnistaessaan itse itsensä vaatii tietoisuutensa takasin mieleltä tullakseen jälleen tietoiseksi itsestään. Minän ottaessa paikkansa elämässäsi, kärsimys lakkaa ja oleminen alkaa. 'Minä' on jumalolemuksesi/sielusi ja synonyymi sanoille Jumala, Budha ja Allah. Nämä nimet on kuitenkin vain sanoja ja ne ovat saaneet niin paljon mielen sävyttämiä merkityksiä, että en niitä jatkossa aio käyttää. 'Minä', se on neutraali ja vähemmän väärinymmärettävissä oleva muoto.