Uutuus

Väärinpäin on oikeinpäin, jos niin sovitaan tai sovitetaan. Suuret keksinnöt astuvat maailmaamme, kun rajoja ei ole. Kierre aukeaa toisinpäin, kun se niin valetaan.

Muoto ja sisältö

Sisällön voi aina vaihtaa, egoistinen muotorakenne hyväksyy tämän ja saa siitä ravintoa. Muoto on juurikin se ongelma, joka aiheuttaa ihmiselämässä kärsimystä. 

Ei ole merkitystä mitä sinulla on ja mitä tunnet omistavasi, vaan minkä kautta tämä omistaminen suodattuu.  Tekeekö omistaminen sinusta sen, joka luulet olevasi? Kyllä, niin kauan kuin omistaminen on egoistisen muotorakenteen kautta tapahtuvaa. Muoto on niin kauan, kun sinussa on egoistinen itse. 

Silloin kun sisältö muuttuu ulkoisten mittareiden mukaan vaikkapa henkisiksi arvoiksi - kenties luopuessasi kaikesta materiasta, saattaa henkiset arvot ottaa sisällön joka vahvistaa egosi muotorakennetta. Näin munkista ja nunnastakin voi tulla vahvempia egoja, mitä he olivat ennen luostariin siirtymistä. 

Sisällön vaihtaminen ei siis vie sinua eteenpäin matkalla syvimpään itseesi. Tarkkaile itseäsi, sillä kaikki tietoiset teot joissa "tarkkailija" on mukana helpottavat tietä kohti luopumista egoistisesta itsestäsi. Kyse on siis tiedostamisesta, ulkoisesta tarkkailusta oman itsen suhteen. Tarkkailusta ilman tuomitsemista, arvostelua - täydellisen hyväksynnän tiestä, jonka kautta hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Tämä on tie, joka heikentää muotoa ja joka on ikään kuin sisällön astiana. 

Muodon vastakohta on muodottomuus, rajattomuus. Jos astiassa on rajattomuuden ääret, sisältö pysyy vain sisältönä olematta enempää kuin 'ei mitään'. Ja sehän on paljon, sillä kaikki luovuus ja tuoreus kumpuaa rajattomuuden astiasta, astiasta joka juurikin on 'ei mitään'. Et menetä mitään, vaikka menettäisit kaiken, sillä sinulla on jo kaikki mitä voit saada. Elämäntilanne onkin harha, jolloin Elämä itse astuu estradille valaisten olemuksellaan Rakkauden tien. Tien, joka on Elämäsi tarkoitus.  

Aiemmin blogeissani olen kirjoittanut omistamisesta ja omistautumisesta, niiden erosta. Omistautuminen on rajattomuutta ilman muotoa, astiaa. Omistautuminen itse elämälle vaati tämänhetkisyyttä, jossa läsnäolon voima vaikuttaa. Se ei vaadi astiaa, se vaatii vain läsnäoloa - ei muuta.

Ajan muodot

Joskus on ollut imperfekti ja joskus futuuri, nyt on preesens. Imperfekti, preesens ja futuuri - aikaa kuvataan muodoilla ja nyt, perfektin kautta. Joskus voidaan vielä lisätä +  ja kvam perfektin eteen. Silloin kuvataan monikerroksellisesti mennyttä, oli ollut...kenties joskus "on ollut" muuttuu  "oli olleeksi" ja kaikki vain "on". Uuden ajan satuja, ajattomuudesta. *_ '

Kun muoto otetaan ajasta pois, mitä jää jäljelle? Mitä on kun ei ole imperfektiä, preesenstä eikä futuuria? Oletko lainkaan vai alatko olemaan? 

Ikä, nuori tai vanha. Jotain siltä väliltä. Aamu, päivä ja ilta. Sarastus, kirkkaus ja hämärä. Joskus on ollut ja joskus tulee olemaan, jotain joka on tämä hetki.  Pian, kohta, kotvasen kuluttua. Kekkosesta Koivistoon, Koivistosta Ahtisaareen, Ahtisaaresta Haloseen, Halosesta Futuuriin. Yksi, kaksi, kolme...jokainen vuorollaan, tässä hetkessä vääjäämättä. Tarkkailen, olen läsnä.

Neljä, viisi, kuusi...jokainen numero seuraa toinen toistaan, nyt. Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän...jokainen numero on sopimus. Mitä muuta numerot ovat sisältönsä lisäksi? Kymmenen, 11, 12...sääntöjä ja sopimuksia, jotka ovat lainalaisuuksien alaisia. Mitä muuta ne ovat? Ykkönen on suora, kakkonen on väärä, kolmonen on kiero, nelonen on tuoli väärinpäin...

Mutta mitä numerot ovat, jos niistä ei haeta muita merkityksiä ja merkitystä kuvaavia sanoja? Mitä ne ovat, jos niitä vain katsoo antamatta niille merkitystä? Kun merkitys riisutaan pois, astuu tilalle rajattomuus ja äärettömyys. Ikuinen tämä hetki. Koko skaala umpeutuu, kun merkitykset loppuvat. Tulee tilaa, josta rakentuu tietoisuus josta kaikki on lähtöisin.

Liputuspäivänä toivo

Puolustusvoimien liputuspäivä. Tulee vielä aika, jolloin puolustusta ei tarvita. Tulee aika, jolloin puolustusvoimat voidaan oikeasti liputtaa pois. Historiasta on opittu, että maassa on aina armeija. Joko oma tai toisen valtakunnan.  Tulee aika, jolloin ihmistä ei enää ole tai on. Kaikki loppuu aikanaan, rajat kaatuvat kun ne kaadetaan.

Olisiko kuitenkin niin, että kun ei ole puolustettavaa niin ei ole tarvetta puolustautua? Olisiko niin, että kun olisi rajattomuus ei olisi rajoja mitä pitäisi puolustaa? Vai onko se utopiaa? Vai valinta, sota tai utopia?

Olen käynyt armeijan, jossa opetetaan tietyllä tapaa olemaan ajattelematta. Se pitää armeijan puolustukseksi sanoa, siellä ollaan oikeilla jäljillä. Ajattelemattomuus ja mielen vapauttaminen egon alaisuudesta 'syvimmän itsen' käyttöön on kuitenkin aivan eri asioita. Tiedostamattomuus ja tiedostaminen, niissä on eroa kuten kuolemassa ja elämässä. Puolustusvoimat perustelee olemassaoloaan aivan kuin egokin puolustaa olemassaoloaan. Kukaan ei saa loukata koskemattomuuttani, minä olen arvokas tai tarvitsen yhä enemmän. Puolustautumista kuoleman keinoin elämän puolesta, ajattelun harhaa - sotaista meininkiä.

Kummasteletko koskaan, miten vahva on tradition voima? Asevelvollisuus on iskostettu meihin  lujasti kiinni. Asevelvollisuus, joka antaa luvan tappaa. Eri aikoina on eri säännöt, ihminen laatii sääntönsä tilanteen mukaan. Egon rakenteet, ne niitä sääntöjä laatii. Ne eivät ole loogisia evätkä oikeudenmukaisia. Yhden kirja mukaan tappaminen on kielletty, toisen kirjan mukaan sallittu. Ei, siinä ei ole järkeä lainkaan. Elämää kunnioitetaan kun on rauha, elämää tuhotaan kun on sota. 

Sota on mielentila, sitä se on eikä mitään muuta. Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa huvikseen, sehän on aivan mielisairasta. Mietitään sitten traumoja, joita henkiinjääneet ja omaisensa menettäneet ovat saaneet. Rakennetaan yhteiskuntaan tukiverkkoja, joilla pelastetaan mitä pelastettavissa on. Pidetään keräyksiä sotaveteraanien ja orpojen hyväksi, annetaan kuntolomia ja mitaleja, leipää ja myötätuntoa. Korostetaan uhrauksen merkityksellisyyttä, uhri on annettu valtiolle joka on virkaatekevänä jumalana. Hyvä, että pidetään huolta. 

Tämänhetkisyyden läsnäolon voima määrittää meidän tulevaisuuttamme, haluammeko sotia? Pitäisi vain käyttää älyä eikä sotia olisi lainkaan. Silloin voisimme liputtaa puolustusvoimille viimeisen kerran. Sotaan tarvitaan mieltä ja tulivoimaa, ei mielettömyyttä. Tämänhetkisyyden oivaltaminen ainoana todellisuutena vie pois tarpeen puolustautua, rajata ja vihata.