Tarkkailija maailman yllä ja alla

Lähdin yksinäni kohtauspaikalle. Mutta kuka on tuo minä
    pimeässä?
Siirryn pois hänen luotaan, mutta en pääse hänestä.
Hän polkee rehvakkaasti maata, niin että tomu pöllyää;
jokaiseen lausumaani sanaan hän lisää omiaan kovalla
    äänellä.
Hän on minun oma pieni minäni, herrani, eikä osaa hävetä;
mutta minua hävettää tulla sinun ovellesi hänen seurassaan.
(Rabindranath Tagore, 1861-1941)

Istun puutarhatuolissa, lumikinosten välissä. Aurinko paistaa, kylmä puskee selkääni. Aurinko lämmittää kasvojani, kylmä grillaa takapuoltani. Ollaan keväässä, tasassa, josta on yhtä pitkä matka vuoden pimeimpään kuin valoisampaankin kohtaan. Ollaan puolessa välissä, kylmän ja kuuman.

Suljen silmäni, ajatuksetonna aivan. Aurinko värjää luomieni läpi punaista, tunnen tarkkailijan. Tarkkailija tarkkailee tunteideni ja tuntemuksieni kautta minua, minua joka istun hiljaisuudessa. Kevään tasassa, tietäen ihmiskunnan elävän hulluudessa. Hyväksyen kaiken, sillä mitä muutakaan voi kun tartuntapinta maailmantapahtumiin on ulottumattomissa. Hiljaisuus, se on se paikka mistä voin vaikuttaa ja tuoda maailmaani järjestyksen. Tarkkailja näkee punaista, luomieni läpi, auringon paistaessa niin kuin se aina paistaa, kun taivas on sees.

Tarkkailja irrottautuu kehostani ja mielestäni, ulkoisesta. Hän kohoaa ylös ja näkee nyt minut istumassa valkeiden kinosten keskellä. Hän kohoaa yhä ylemmäksi, tarkkailee maisemaa ja minun pienenevää olemustani. Olemusta, jossa on ollut vankina kymmeniä vuosia, olemuksen edes tietämättä hänestä mitään. 

Tarkkailja kohoaa, näkee maiseman laajemmin, näkee ympäröivät tiet, talot, metsät ja minä katoan vähitellen hänen silmistään. En kuitenkaan katoa, tiedän olevani vaikka en enää ole kuvassa.

Tarkkailijana, nousen yhä korkeammalle ja korkeammalle, avaruuteen saakka. Maisemassa sininen pallo, ja pallon pinnalla aika kuljettaa tapahtumasta tapahtumaan. Tarkkaillen yksityisestä yleiseen, yleisestä yksityiseen. Hälytysajoneuvoja joka puolella maailman teitä, valot vilkkuen. Maailma on mielettömyyttä täynnä, tarkkaillen kohti kotia joka on 'ei missään'. Siellä on koti, jossa tarkkailjasta tulee jälleen minä. Minä, joka on Elämä. Minä, joka rakastaa Sinua.

Avaan silmäni ja nousen, pitää mennä lämpimään.

Läsnäolosi hiljaisuudesta nousee kauneus

Läsnäolo on välttämätöntä, jotta voit kokea luonnon kauneuden, ylevyyden ja pyhyyden. Oletko koskaan katsonut taivaan huikeuteen selkeänä yönä, täydellisen hiljaisuuden ja käsittämättömän avaruuden mykistämänä? Oletko kuunnellut, todella kuunnellut puron solinaa metsässä? Tai mustarastaan laulua hiljaisen kesäillan hämärässä? Mielen on oltava hiljaa, jotta voit huomata sellaisia asioita. Sinun täytyy luopua ongelmataakastasi, menneisyydestä ja tulevaisuudesta kuten myös kaikesta tiedostasi. Muuten näet mutta et näe, kuulet mutta et kuule. Täydellinen läsnäolo on välttämätöntä.

Kauneuden ulkonaisten muotojen tuolla puolen on jotain enemmän. On jotakin, jolle ei voi antaa nimeä, jotakin sanoin kuvaamatonta. On jokin syvä, pyhä sisin ydin. Missä ja milloin tahansa näemme kauneutta, siellä tämä sisin ydin säteilee jollain tavoin aineen läpi. Se paljastaa itsensä sinulle vain silloin, kun olet läsnä. Voisivatko tämä nimetön ydin ja sinun läsnä oleva henkesi olla yksi ja sama? Olisiko se olemassa ilman sinun läsnäoloasi? Paneudu siihen perusteellisesti, ota siitä itse selvää. (Eckhart Tolle, Läsnäolon voima, 105.)

Mietiskely

Opi olemaan hiljaa.
Anna mielesi
olla vaiti, vain
kuunnella ja ottaa vastaan.
(Pythagoras, 580-500 ekr.)

Kreikkalainen filosofi ja matemaatikko Pythagoaras oli erityisen kiinnostunut matematiikan tutkimisesta suhteessa painoihin ja mittoihin sekä musiikin teoriaan.

Kaikki ihmisen kärsimykset johtuvat siitä, ettei hän kykene istumaan huoneessa hiljaa yksikseen.
(Blaise Pascal (1623-1662)

Blaise Pascal oli ranskalainen filosofi, tiedemies, matemaatikko ja kirjailija, jonka tutkimukset koskivat hydrauliikkaa ja puhdasta geometriaa.

Miten mielen saa olemaan hiljaa? Käytä paradoksin voimaa, sano itsellesi että mieti! Tai keskity seuraamaan sisään- ja uloshengitystäsi. Olemme aikas "velikultia", kun unohdamme tietoisesti hengittävämme ja vain hengityksen kautta saavutamme elämän jota muotomaailmassa edustamme. Jokainen hengenveto on merkityksellinen, kuinka voimmekaan unohtaa sen? Ota tavaksi pari kertaa päivässä pysähtyä seuraamaan hengitystäsi, sillä se aukaisee tien hiljaisuuteen ja vie sinut rauhaan. Vastaanota tieto, joka poistaa kärsimyksen.*_*

Toisinajattelija

Mitä toisinajattelu on sinun kohdallasi? Jos se on omaa ajatteluasi, mitä ajattelet toisin ja toisin mistä? Jos toisinajattelu on ilmiö, jonka tunnistat muissa ihmisissä, mikä on suhteesi näiden ihmisten erilaisiin käsityksiin?

Toisinajattelu on luovaa toimintaa, toimintaa nähdä asiat toisin - uusin silmin. Asioilla on monia totuuksia, joskus on “jämähdetty” vain tiettyyn totuuteen. Kyseessä on eräänlainen unohdus, että asioita voi ja pitäisikin tehdä toisilla tavoin. “Jämähtäminen” on omalla tavalla elämän kaventamista ja perustuu ihmisen egon hengissäsäilyttämiseen, elämän rikkaus on kuitenkin sen monimuotoisuudessa silloin kun monimuotoisuudesta tulee ykseys. 

Toisinajattelu ei siis itsessään ole tärkeää, ajattelijan oivaltaminen sen sijaan on. Kuka ajattelee? Tarkkailemalla sitä, havaitsee tarkkailun kautta tarkkailevansa jotain jota kutsutaan itseksi. Silloin toisinajattelu on kykyä nähdä asiat sellaisina kuin ne nyt ovat. 

Minulle asiat avautuvat ystävällisyyden kautta, silloin niihin astuu ymmärrys. Tarkastellessa jotakin asiaa tai tapahtumaa tuomitsematta sitä, saan paljon tilaa - näkökulmat avartuvat ja niiden kautta avautuu sellaisia syy-yhteyksiä, mitä ei pelkän ajattelun ja pohdinnan kautta ole mahdollista saavuttaa. Minulle tämä tarkastelun paikka on tässä hetkessä, vaikka tarkastelisinkin asiaa taaksepäin tai visioisin sitä eteenpäin. Tärkeintä on tämänhetkisyydessä vallitseva läsnäolo ja sen voimakkuus.

Toisinajattelu voi olla jollekin valinta, tarkastella asioita kriittisesti ja etsien pohdinnan kautta vaihtoehtoja - innovaatiot ja muutos voivat silloin mahdollistua. Ilmiönä tuo varmaan on jotain muuta? 

Minulla se on tietoista mielen hallintaa siten, että pyrin käyttämään ajattelua vain osana prosessia joka on hiljaisuuden kautta saavutettua selkeyttä siitä “mikä on niin on”. Asiat ja tapahtumat ovat kytköksissä ihmisen omaan ajatteluun, ajattelu on egon rakenteista johtuen täynnä häirötekijöitä jolla ego pyrkii pitämään itsensä hengissä. Jos toisinajattelun juuret on vain tehdä itsensä tärkeäksi ja huomatuksi, on toisinajattelulla saavutettavissa kenties vain mainetta ja kunniaa tai niiden kääntöpuoli. Kaikki loppuu aikanaan, kunnian kukkokin kuolee joskus. 

Summa summarium: Toisinajattelu voi olla ajattelemattomuutta, mielen hiljentämistä. Silloin toisinajattelu on heräämistä siksi ihmiseksi joka sinä syvimmiltäsi olet.

Syksyn Sävel - Juice

Katu täytyy askelista

elämä on kuolemista

pane käsi käteen ollaan hiljaa

pyydä minut aamuteelle

anna vettä kuihtuneelle

nyt on elokuu ja minä olen viljaa

En ilosta itke en surusta itke, jos itken

niin itken muuten vaan

ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon

sua rakastan joskus enemmän

ole mulle vähän aikaa hän

Ota minut sinun uniin

vaikka nousen toisiin juniin

nyt on lokakuu ja minusta näkee sen

Kun tulen kiinni sinuun

jumalatkin uskoo minuun

vaikka itse aina usko en

En ilosta itke en surusta itke, jos itken

niin itken muuten vaan

ja muualla oon, ennen kuin huomaatkaan

Häntä rakastin paljon

sua rakastan ehkä enemmän

ole mulle vähän aikaa hän

"Sulle, mulle ja tolle"- linkkiluettelo

Linkkiluettelosta pääset Eckhart Tollen kirjojen esittelyihin sekä netti-tv-sivulle. Snatam Kaurin tarjoaa hiljaisuutta musiikin välityksellä.

Tyyneys

Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne jotka voin ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Tyyneysrukous on yleinen nimitys alun perin nimettömälle rukoukselle, joka laitetaan yleensä teologi Reinhold Niebuhrin nimiin.

Asioiden hyväksyminen sellaisina kun ne ovat, "mikä on niin on". Täydellinen vastarinnattomuus pitää olla hyväksynnän pohjalla, muuten päätös on "tahrainen". Tahrat heijastuvat teoissamme, jos tahroja on. Pitää siis joko hyväksyä asiat täydellisesti, tai muuttaa asia sellaiseksi että sen voi hyväksyä "tahrattomana". Kaikkea ei voi muuttaa, jotain voi. Tämän erottaminen onnistuu, kun tyyneys laskeutuu tarkkailijana olemukseesi. Tyynellä voit aistia tulevan myrskyn tai menneet tyrskyt. Tyyneys on ulkoinen muotosi, kun olet läsnäoleva. Sisäinen vastine ulkoiselle tyyneydelle on hiljaisuus, se on tyyneyden lähde.

Jumalan hiljaisuus

Hienoja ajatuksia "Ole täysin ja kokonaan vailla itseäsi" blogi-sivustolta.

"-Tiedätkö miksi Jumala on hiljaa? - Koska hän asuu Hiljaisuudessa." 

http://olenmitaolen.blogspot.com/2010/07/jumalan-hiljaisuus.html?spref=bl

Jumalan löytää hiljaisuudesta, ilman ajatuksia. Hiljaisuuden kieli on Jumalan kieli, sitä et voi opiskella. Kieli, joka saapuu kun olet tässä hetkessä.

Rajavartiomies

Hän ei vartioi enää rajalla, hän vartioi yksiössään. Pian 70-vuotta, nyt muistot seuranaan ja tuhkakuppi täynnä sätkien jämiä. Rajavartiomies on rajalla, jossa tarkkaillaan rajattomuuden horisonttia.

"Minä pidän menttaliteetistasi", rajavartiomies sanoo minulle.
"Miksi?", kysyn.

"Siinä on jotain, joka muistuttaa rajan vartioimisen syvimmästä ulottuvuudesta, sen menttaliteetista. Jotain joka on tärkeää, mutta johon ei saa kiinni. Ja kuitenkin, se on riemastuttavaa."

Rajavartiomies ottaa seinältään tuohitorven ja puhaltaa siihen, äänettömästi ilma kulkee torven läpi.

"Aha, minä ymmärrän. Tarkoitat hiljaisuuden merkitystä rajanylityksessä."

Rajavartiomies hymyilee.

Fototerapeutti

Minä olen valoterapeutti. Minä annan valohoitoa, vaikka on kesä. Outo tyyppi, se minä olen.

Minä en ole sähkömies, en valaistusliikkeen myyjä saatika led-valoyrittäjä. Ei, en ole edes autokorjaaja.

Minä tiedän meridiaanit ja balanssoinnin, olen ollut tekemisissä bioligh-valon kanssa. Ei, se ei ole ihan luonnonvaloa. Se on kevyt-laser.

En ole laser-ajan soturi, olen sen leikin jo lopettanut. Poikani leikkii nyt sillä ajatuksella, kiitos mielikuvituksen.

Valotyöntekijät, kyllä hekin voivat tehdä pimeitä töitä. Tekevätkin, eivät kaikki, mutta osa. Kuka hämärähommat näkee, kissa varmaan?

Minä olen valotyöntekijä, sillä haluan valoa tähän maailmaan myös kesällä. Joskus pimeällä polulla näkee taskulampulla paremmin polun juurakot kuin keskipäivällä. Joskus kirkkaudessa ei havaitse kirkkautta, valkoisessa valkoista. Oletko huomannut, että juurikin auringon laskun aikaan syttyvät ensimmäiset tähdet?

Pysähdyin. En nähnyt sitä kirkkainta tähteä. Jatkoin matkaani ja siinä se oli askeleen päässä. Se oli ollut puun takana piilossa.

Ajatelkaapa, minä kehoitan ajattelemaan! Askeleen päässä on aina se tähti, joka sinä olet ja joksi sinä olet syntynyt. Aina.

Valotyöntekeminen on jalostuneimmassa muodossaan hiljaisuuden valtameren laineiden liplatusta, ilman työtä. Se on olemista läsnäolevassa hetkessä, valon tekemistä. 

Kiitos että olet, kiitos että olet askeleen päässä siitä että 'minä olen'.

Maailman parantaminen

Mitä on maailman parantaminen? Onko maailma siis sairas, kun se pitäisi parantaa? Ja mistä tuo sairaus johtuu? Mikä on sen lähde?

Olisiko luovuttaminen askel joka pitäisi ottaa, jotta sairauden alkulähteelle pääsee? 

Maailmassa ilmenevä sairaus on diagnoosiltaan tiedostamattomuus, ja se on egon rakenteista johtuvaa. Hukkuva ei voi pelastaa hukkuvaa, mitä siis tulisi tehdä?

Oireiden hoito (maailman parantaminen) ei siis yksin auta, vaan sairauden syy pitää ensin oivaltaa ja havahtua tähän oivallukseen. Jos maailma on sairas, pitää tehdä maailmassa toimivan toimijan sisätutkimus. Aina ensin tulee sisäinen ja vasta sen jälkeen ulkoinen. Toimija tutkitaan hiljaisuudessa, tarkkaillaan käytöstä ja kohdellaan rakastavasti.

Rakastat lähimmäistäsi kuin itseäsi, se on lyömättömästi sanottu. Jos et rakasta itseäsi, kuinka voit rakastaa maailmaa? Et voi silloin muuttaa maailmaa hyvemmäksi, maailma on henkilökohtainen juttu. Maailma muuttuu, kun löydät rakkautta sisältäsi. Tai Rakkaus löytää sinut, kun löydät 'minut'. 

"Pienet kuolemat" lääkitsevät ja vievät kohti elämän tarkoitusta - 'itse elämää' ja Rakkautta. Minä en aio luovuttaa, sillä Rakkautta tarvitaan:) 

Kuuntele Hiljaa

En tarkoita Hiljaa, vaan sitä toista. Hilja on kaunis naisen nimi, ei Hiljaa kuitenkaan paljoa enää käytetä. Aika on ajanut Hiljan ohi, ehkä Hilja tulee takaisin. Hiljan nimen on kuitenkin saanut lokakuuhun 2009 mennessä 32 096 henkilöä, joista kaksi on miehiä.

Kun lihakset ovat kunnossa, järki ei kuulu. Kun selkä on vetreä, sekään ei pysäytä. "Näin olen aina tehnyt ja näin teen, voimaa on." Keho on kuitenkin sanaton, ei se osaa lopettaa väkivaltaa. Kehoa pitää kuunnella sisäisesti, kuunnella Hiljaa. Hiljaa se neuvoo keinon, joka ei tee väkisin ja keventää isonkin taakan.

Asiat ja tehtävät voi tehdä soljuvasti tai väkisin. Tapoja on monia, myös sellaisia joita ei opeteta. Ratkaisuja löytyy, kun kuuntelet Hiljaa...sanattomuudesta kasvaa oivalluksen viljaa.

Kiintymättömyys

Ihmiset kiintyvät asioihin, ajatuksiin ja ulkoisiin muotoihin. Ne tekevät ihmisestä sen joka hän on tai kuvittelee olevansa. Kiintyminen on muotoon samaistumista, sillä muoto edustaa egolle todellisuutta jossa elämme. Kiintyminen näkyy ahneutena, itsekkyytenä, tavarapaljoutena, liikalihavuutena, riippuvuuksina ja muina kärsimystä aiheuttavina asioina.

Kiintymättömyys on muodon hyväksymistä sellaisena kun se todellisuudessa on. Muoto häviää ja muotoutuu taas uudelleen. Kaikki tässä maailmassa on väliaikaista, maailmassa jossa ”ruoste raiskaa ja koi syö”. ”Kaikki kuluu mikä vemppaa, ja vemppakin kuluu.” Muotoon kiintyminen ei ole sijoitus, johon voi ikuisesti luottaa. Mikään vakuutusyhtiö ei varmaan antaisi muodolle ikuisuustakuuta, koska sekin on vain muotoa.

Hautajaisissa ihmiset yleensä itkevät ja surevat. Jonkun heille läheisen muotomatka on päässyt päätökseen. Olen kuullut ihmisistä, jotka käyvät jopa ventovieraiden ihmisten hautajaisissa, koska saavat siitä surullensa hyväksytyn foorumin. Suruunkin voi kiintyä, kaikkeen voi. Todellisuudessa hautajaisissa ei itketä vainajan vuoksi, koska pohjimmiltaan tiedämme että vainaja on muodostansa vapaa. Me itkemme itsemme tähden, koska emme ole valmiita irrottautumaan henkilöstä joka teki meistä sen mikä osaltaan olemme. Pohjalla on oman egon, kuoleman pelko. Pelkojen äiti on hautajaisten kunniavieras.

”Kaikki loppuu aikanaan, ihan kaikki.” Elämä on ikuista, koska elämä edustaa kuolemattomuutta. Syvin itsesi, 'minä' olen ikuinen. 'Minä' on yhtä koko maailman kanssa ja 'minä' on kaikissa meissä. Kiintymättömyys muotoon, tavaraan, henkilöön tai vaikkapa henkilökohtaisiin saavutuksiisi tuo elämään olemisen iloa ja ennenkokematonta syvyyttä. Itse oleminen astuu esiin edustaen hiljaisuutta herättäen elämän olemukseesi läsnäolevan hetken kautta. Hiljaisuus on syvyyttä, jossa kaikki on tyyntä ja loputtoman raikasta.

Kiintyminen on pintaa, joka ankkuroi meidät hyvin kapea-alaiseen todellisuuteen. Kuvittele itsesi lastuksi, joka kelluu järven pinnalla. Se kokee tyynet, myskyt, sumut ja usvat, laineet ja tyrskyt, sateet ja paahteet, viiman ja muut säätilan vaihtelut. Sitten kun lastu on vettynyt, se laskeutuu pinnan alle, jossa säätilan muutokset eivät vaikuta. Pinnan alla on rauha, siellä on aivan uusi todellisuus. Eikö olisi avartavaa jos jo pinnalla ollessa tiedostaisimme, ettei pinnan alle joutuminen tarkoita hukkumista. Se tarkoittaa toisen todellisuuden olemassaoloa. Todellisuuden, joka ei ole vain pintaa ja jossa on syvyyttä. Matti ja Teppo laulaa, että ”kaiken takana on nainen”. Olisiko kaiken takana todellakin nainen, jota elämäksi kutsutaan. Elämä on.

Minä rakastan muotoja, ne tekevät tästä maailmasta paratiisin. Rakastan ihmisiä, eri persoonallisuuksia. Kissat saavat minutkin kehräämään, koirat heiluttamaan häntääni. Kiintymättömyys ei ole askeesia, se on muodon syvällistä oivaltamista ja iloa siitä mitä minulla on.