Harrastukset

Sorsat lentävät korkealla, ei niihin osu haulit. Ne ovat vapaita kuin taivaan linnut, vesilinnut uivat joskus järvellä ja joskus sumussa. Yhtä kaikki, sorsastus on alkanut. 

Eilen olisi ollut loistava päivä vihreille lähteä sotaan, tuhansille järville ja lammille. Luotiliivi ja kypärä varustuksenaan, metöinti aseenaan. Sorsat, ne uivat hiljaisuuden meressä. Sorsat, jotka opettavat meille tämänhetkisyyden filosofiaa ovat tänäänkin vainojen kohteena. 

Harrastukset antavat elämään maustetta, onnellisuuden hippuja. Aitoon iloon ei tarvita sorsia, ei golfia, ei lenkkareita, ei mitään. Juuri niin, siihen että koet aitoa iloa ei tarvita mitään. Juurikin, siihen tarvitaan vain "ei mitään" eikä mitään muuta.

Sympaattinen ajattelee, empaattinen on yhtä toisen kanssa

Asenteita on maailma tulvillaan. Ajattelu sulkee "mekanismeja", jotka muutoin tunnistaisit ja aistisit olemisen piiriin kuuluviksi ja arvokkaiksi tuntemuksiksi. Valmius empatiaan löytyy, aktivointi käynnistyy kun asenteet poistuvat. Aukeaa ymmärrystä sellaisesta, mikä on ollut piilossa. Kaikilla on mahdollisuus antaa ja vastaanottaa empatiaa, kun vuorovaikutuksessa on läsnäolon voima. Empatiassa ei ole sääliä, sympatiassa on. Sääli on rakkautta, joka sairastaa ylpeyden tautia. Rakkaudellisin keino huomioida toinen on olla hänen kanssaan yhtä, empatia on tämä liima.

Sympatian ja empatian ero? Asenteiden ja ajattelun kautta tarjoillaan teetä, laihaa sympatiaa. Rakkaus toiseen olevaiseen on uppoutumista itse elämään ja toisessa olevan elämän aistimista samaksi elämäksi, mikä sinussakin on. Sitä ei saavuteta "ajattelen sinua"-asennoitumisella, se saavutetaan kokemalla rajattomuutta, jossa solut ovat samaa sykettä. Ero on samaa luokkaa, kuin onnellisuuden ja ilon. Onnellisuus on ajassa koettavaa iloa, ilo on ajattomuuden olemus.

Mielenkiintoinen artikkeli, joka sivuaa edellä kirjoittamaani:

http://www.tiede.fi/uutiset/3918/ihonvari_ohjaa_empatiaa