Tässä on luovuuden lähde

"

    

     

  

                                                                                                                                                                   "

Jumalviisaus

Jumalviisautta on ihminen aina etsinyt, silloin kun etsitään elämän tarkoitusta. Se ei kuitenkaan löydy ulkopuolelta, se löytyy sisältä. Ensin on sisäinen, sitten ulkoinen.

Tarkkailemalla omaa itseäsi arvostelematta ja tuomitsematta, reflektiivisesti havainnoiden, pääset tietoiseksi oman itsesi todellisesta luonteesta. Oivallus illuusion harhasta, jonka olemme luoneet muodostaessamme itsemme joka luulemme olevamme ja joka pinnallisella tasolla olemme niin kauan kun tämän oivallamme. Jumalviisaus aukeaa, kun 'minä olen'. Lähteestä ei voi kantaa vettä, jos etsit lähdettä ulkopuolelta. 

Olet jo perillä, nyt.

Kannan lähteestä vettä

Todellinen syvyys on pinnan ja pohjattomuuden kosketusta läsnäolevassa hetkessä, olemista ja olemattomuutta samassa paketissa. Paketissa nimeltä "minä olen".

Kauneus on rumuuden vastakohta, täällä. Tässä ja nyt ei vastakohtaa ole, on vain kauneus eri muodoissa. Hyvyys on pahuuden vastakohta, täällä. Tässä ja nyt ei vastakohtaa ole, on vain hyvyyttä eri muodoissa. Silloin, kun hyvyyttä ei nimetä, se nimeää itse itsensä nimeämättä kuitenkaan. Sillä hyvyys on nimeämisen yläpuolella, se on kotoisin sieltä missä ei nimetä. Rakkauden alkulähteestä, josta tämäkin vesi on kannettu.

Hän opettaa käyttämättä sanoja; hän työskentelee ponnistamatta; hän valmistaa omistamatta; hän toimii etsimättä toiminnan hedelmiä; hän suorittaa työnsä valmiiksi ottamatta lainaa; ja kun ei hän väitä mitään omakseen, ei voi sanoa hänen milloinkaan menettävän mitään. (Pekka Ervastin käännös vuodelta 1925, Laotsen Tao-Te-King).

Lähde

Epätietoisuus siitä kuka olet on epätietoisuutta siitä kuka haluaisit olla. "Ollako vai eikö olla?"

Voitko tietää, kuka olet, jos et tunne syvintä itseäsi? Silloin kuvitat sellaista, jota sanotaan ihanteeksi. Ihanne on ajatusten kautta muodostettu kuva, joka perustuu olemassa oleviin muotomaailman rajapintoihin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, joka on pinnan alla. 

Lähteestä katsoo kasvosi, jotka vääristyvät tuulen mukaan. Tyynellä, tyynenä voit nähdä silmäsi jotka vievät sinut sinne missä olet aina ollut. Todelliseen lähteeseen, jossa sielu asustaa.

Luovuus

Luovuutta ei opita, se on nykyisen koululaitoksen ulkopuolella. Luovuus ja sen lähde on sisälläsi, ei sen ulkopuolella. Luovuus ei ole kansien sisäpuolella tai niiden välissä, se on niiden ulkopuolella.

Luova ihminen ei ole "tiimarin asiakas". Luova ihminen ei käy välttämättä teatterissa, taidenäyttelyssä, oopperassa tai katso "salattuja elämiä". Luova ihminen ei ole ihmeellinen, luova ihminen on ihme.

Luovuus kumpuaa todellisesta, syvimmästä itsestäsi. Luovuus löytyy meistä jokaisesta. Luovuuden lähde on kaikille sama. Luovuutta ei voi ostaa, perustavaa maapohjaa ei ole tälle tontille kaupattavana. Jokainen toteuttaa luovuutta aina eri keinoin, tavoin ja "tekniikoin". Luovuus ei toista oppimaansa, se on aina tuoretta, ei pakastettua.

Kevät, kesä, syksy, talvi, kevättalvi, kevätkesä, syyskesä, syystalvi. Luovuusjakso ei tunne aikaa, se tapahtuu 'tässä hetkessä', nyt.

Parasta luovuudessa on sen hyvyys ja ainutkertaisuus, yllätyksellisyys. Jokainen hetki tuo nautinnon, oivalluksen into nostattaa esiin intohimon, ja makean innokkuuden maistaa luomistyöstään jokaisessa sen luomishetkessä. Maut vaihtelevat suolaisesta suloisen kitkerään, suuresta voikin tulla pieni ja pienestä suuri.

Luovuus ei tunne arvostelua, tuomitsemista. Sanoja, numeroita se vierastaa - kuitenkin niilläkin voi leikkiä ja toteuttaa luomistyötä. Silloin kirjain on vain muoto, sana savea ja numeron sisältönä on kaikkeus. Kaiken luovuus pilkkoo, kaiken se järjestää, "tuoreeseen" muotoon.

Kuka on määritellyt, että kaikki soittimet viritetään soitinlajeittain samalle asteikolle? Luovuuden "soundi" on viritetty aina omalle, soittajan sävelasteikolle. Miksi Elviksen kitara 'elää' toisin kuin massan? Miksi soitamme nuoteista, vanhaa tarinaa? Eikö levy ole jo pian puhki?

Luovuutta peliin ja peleihin. Miksi pelata aina samaa, se kyllästyttää ja saa voimaan pahoin. Kaikki pelit kun eivät ole shakkia, aikuisten legolandiaa. Miksi toistaa jo katsottua? "Meidän Paavo on katsonut tuon 'muumi-filmin' ainakin satakertaa." "Meidän Liisa tykkää tehdä aina samaa palapeliä". "Tylsää!" Leluista legot kunniaan...

Lama. Se on hyvä. Se auttaa eteenpäin, kun tulee muuri vastaan. Kun ei löydy vanhoja reseptejä ja lääkkeitä, jotka tehoavat "lamabakteeriin". Kun "virustorjunta-ohjelman" päivitykset ovat vanhoja. Silloin ajatus pysähtyy ja luovuudelle syntyy tilaa. Tietoinen kehitys ja tiedostettu kehitys vievät tilaan, jossa ei ole seiniä eikä kattoa. Tietoisuuden aarreaitta, luovuuden raaka-aine on "ei mitään"-tilassa.