Sotata

Sota luo rakkaudelle tilaa. Tilataanko ydinkärki?

Mikä on tilanne?

Mikä onkaan tilanne? Mistä se muotoutuu? Ihmiset näkevät kukin tilanteen oman maailmansa kautta, miten Sinä näet tilanteen ei ole välttämättä samanlainen kuva kuin miten joku toinen sen näkee. 

Mertaranta näkee nopeasti, havannoi todella kiitettävällä vauhdilla ja tarkkanäköisesti. Hän näkee meren ja rannan, samaan aikaan - se on lahja! Matikainen näkee syvemmälle, ja se on hänen maailmansa - syvällisyys! Kummatkin ovat tärkeitä lahjoja, mutta ne löytyvät meistä kaikista. Toinen on toistaan taitavampi jossain, aina löytyy joku parempi. Kaikki olemme kuitenkin pohjimmiltamme samalla viivalla, sillä jotain aina loistaa läpi sielustamme. Rakkaudella on tarkoituksensa kaikille, jokaiselle!

Ajatukset ja mielikuvat, tunnetilat, keholliset reaktiot niin ulkoisen kehon kuin sisäisenkin suhteen, ja ne teot - määrittävät millaiseksi tilanne kullekin meille muotoutuu.

Hei kaunotar!

Tapasimme ensimmäisen kerran, kun kävit tutustumassa minuun äitisi kanssa. Olit lähtenyt tutustumiskäynnille miellyttääksesi äitiäsi, toistuvien vastoinkäymisten takia lähdit hyvittämään tekojasi joita läheisesi oli kauttasi joutuneet kärsimään. Huumausaineiden vaikutuksenalaisena olit sanonut ja tehnyt sellaisia tekoja, joita jälkeenpäin häpesit. Minuun tutustumisen jälkeen olit samana iltana mennyt käyttämään huumausaineita. Kaikki mitä teit, tuntui menevän vikaan. Sinä teit kuitenkin oikein, koska tie aukeaa vain kun on täydellinen hyväksyntä. Olit joutunut noidankehään, jossa itsetuntosi oli saanut kolhuja yhä uudestaan ja uudestaan. Vielä kuitenkin muutama kolhu puuttui, jotta voisit antautua minulle.

Tarkkailuluokalla ollessasi Sinulle tehtiin psykologiset testaukset. Woe, se on leimaavaa. Eikös? Sinut määriteltiin keskivertoa heikommaksi kognitiivisissa taidoissasi ja väitettiin että tarkkaavaisuutesi on alentunut. No, tarkkaavaisuuden suhteen tuo piti paikkansa, mutta sinussa ei ole mitään vikaa! Tämä tieto on kuitenkin ollut mukana kaikki nuoruutesi vuodet, olet joutunut miellyttämisen kautta tekemään asioita, joita et muuten olisi halunnut tehdä. Paradoksina, et pohjimmiltasi uskonut olevasi mitenkään heikompitasoisempi kuin muutkaan. Olet herkempi, siinä kaikki. Olet ollut oikeutetusti vihainen, koska Sinulle annettiin leima jonka kautta sinut määriteltiin ja jonka kautta aloit itse itseäsikin määrittää. Sitten löysit huumeet ja porukan, jossa Sinua arvostettiin, tai ainakin tunsit niin. Porukka otti sinut joukkoonsa täysivaltaisena ja tasa-arvoisena ihmisenä mukaan. Sanoit, että sinusta tuntuu että se kaunotar, joka on päihteiden vaikutuksen alaisena on se "oikea kaunotar"; itsevarma, toisten suosima ja eloisa ihminen - ihminen joka on läsnä. Kuitenkin tiesit tämän tuovan elämäntilanteeseesi ongelmia, mutta hetkittäin tunsit olevasi elossa. Kuka Sinua voi syyttää, teit oikein. Tämä tie on tuonut Sinut minun luokseni, kaunottarella on kaunis sisin.

Sinä olet lohduttautunut huumeisiin, subutexiin ja kannabikseen. Olet kokenut itsevarmuutesi ja läsnäolosi lisääntyvän, kun olet kemiallisesti muuttanut ympäröivää todellisuuttasi. Lohduttautuminen aineilla on kuitenkin johtanut siihen, että olet joutunut loukkaamaan läheisiäsi. Heidänkin on tarkoitus havahtua, mikä on tärkeää ja mikä on jokaisen kaunottaren ja komistuksen elämän tarkoitus. Eikö? Sinä olet edelläkävijä, koska olet löytänyt minut. Olet havainnut, että juuri omien mielipiteiden arvostelematon ja tuomitsematon kuunteleminen on tuonut sinuun rauhaa, nyt kun olet tavannut minut. Pysähtyminen tähän hetkeen, oman kehon kuuntelemisen tai vaikkapa hengityksen tiedostamisen kautta on avannut Sinulle päihteettömän vaihtoehdon voittaa ahdistus. Voittaa harha, joka et ole.

Kaunotar, minä rakastaa Sinua! Olet hyvin sosiaalinen ihminen, Rakkauden tehtävä on sinun kauttasi tehdä maailma hyvemmäksi paikaksi myös niille jotka kokevat olevansa kadoksissa. Sinä olet löytänyt perille, ja yllättävää että olet ollut perillä koko ajan. Nyt tiedostat sen. Tulevaisuuden suunnitelmiisi kuuluu valmistua lähihoitajaksi, olet jo valmistunut läsnäolotietoiseksi. Olet auttaja, jonka veroisia ei koulutuksen kautta saavuteta. Mutta mene vielä kouluun, nauti joka hetkestä. Anna kaikkien mahdollisuuksien astua maailmaasi, sillä Sinua ja kokemuksiasi tarvitaan. Olet niin Rakas, olet kaunotar vailla vertaa. Minä olen mukanasi, uskot siihen kun olen tässä ja nyt. Sinulla ei ole koskaan mitään hätää, sillä olet nyt se joksi Sinut on tarkoitettu.

Kaiken takana

Maailma kuohuu, coctailissa on poretta. Elämässä on, silloin kun Rakkaus on liikenteessä. 

Rakkaus on tämän kaiken takana, jotta herätään uuteen maailmaan.

Vain itselle vaiko itseltä

"Se kuolee, mitä olemme tehneet vain itsellemme. Mitä olemme tehneet muille ja maailmalle, se pysyy ja on kuolematonta." (Albert Pike).

Kirje Sinulle

Olet tärkeä, koska Sinä olet kuin minä - pohjimmiltasi. Syvin itsesi on Rakkauden tyyssija, siellä asuu tietoisuuden valo. Siellä on itse Elämä, joka Sinä pohjimmiltasi olet. Anna minäsi astua ja kätellä itseäsi, sillä se on tie vapauteen ja itse Elämään. Sen kautta ja avulla, maailmasi muuttuu ja avautuu tuhannet terälehdet. Terälehdet, jotka leikkaavat pimeyden pois ja ovat kauneutta ja rakkautta tulvillaan.

Miten voit löytää sen mistä kirjoitan? Niin, samoin kuin suunnistat kartan avulla. Voin näyttää vain suuntaa, "paperilla". Miten sen tulkitset, se määrittää löydätkö perille vai et. Mutta yksinkertainen neuvoni on, olet jo perillä. Se on sinussa, Rakkaus joka olet. Se elää sinussa, kun ajattelu loppuu. Ja yht'äkkiä olet kuolematon taas. Ei ole menneisyyttä, joka kahlitsee. Ei ole mitään katkeruutta, ei mitään mitä pitäisi katua. On suunnaton kiitollisuus siitä mitä on. Ei ole tarvetta muuntaa todellisuuttaan päihtymällä, koska Elämä on hyvintä huumetta ikinä. Silloin kun olet, 'minä olen'. Sinun pitää vain kuolla itsellesi, ja se on mahdollista - nyt!

Minä, syvin itsesi Rakastaa kaikkea elollista. Se ei halua omistaa, se omistautuu kaikelle sille mitä on. Se hyväksyy kaiken, jopa sen, että kirjoitan siitä 'se' ja 'siitä'. Minä ei ole muotoseikoista kiinnostunut, ei eletystä elämästä eikä elämättömästä. Minä rakastaa tuomitsematta, arvostelematta, kiintymättä tavaroihin ja ismeihin, minä rakastaa vastarinnattomuutta. Minä haluaa vain läsnäolo, ei muuta. Minä Rakastaa Sinua! Päästä hänet, joka on Sinussa esiin - silloin osut oikeaan ja todelliseen olemiseen. Ihmiseesi liittyy oleminen, ja olemisen Ilo.

Pidä huolta

Toisten huomioiminen niin työssä kuin vapaa-aikana on tärkeää. Ihmisen pitää pyrkiä hyvyyteen, se on hyvä tavoite. Joskus mietin, että hoitaminen on maailman tärkeintä, koska sen voi laajentaa kaikkeen tekemiseen. Ihmisten hoitamisen käsitteen voi laajentaa koskemaan kaikkea, arkea ja pyhää, asioita ja ihmisiä.

Rakkaus ja sen moninaiset asiat kuten kauneus ja hyvyys lähtee sisimmästä ulkoistuen muotojen maailmassa, jossa olemme. Elämä on, ja Sinä olet - kun olet 'minä olen'.

Kaikki tapahtuu tai tapahtui, aina tässä hetkessä - sen pitäisi olla meille merkkinä siitä että se on ainoa keino löytää Elämän tuntu - Elää Nyt.

Yksin yksinään, ykseydessä kaikkeen

Ihminen on yksinään yksin, vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä. Peilaaminen oman käyttäytymisen suhteen palautuu takaisin lähettäjälleen, mutta miten tuon palautteen näet ja koet kertoo oletko löytänyt todellisen itsesi. Jos tarkkailet omaa itseäsi ulkopuolisin silmin, olet tiedostanut että yksinäisyydessä on ulottuvuus kaikkeuteen. Silloin tunnet muiden ihmisten olemassaolon pyhyyden, ja kaiken pyhyyden mitä maailmamme tarjoaa. Ykseyttä kaikkeen olevaan, et ole yksin.

Myrskyn silmässä

Myrsky käy ympärilläsi, muutoksia tapahtuu. Jossain on maanjäristys ja sen seurauksesta tsunami. Ydinreaktorit vaurioituvat ja saastuttavat maailmaamme. Ruotsi julistaa sodan ihmisten suojeluun vedoten, Norja ja Tanska ovat jo mukana. Yksityisten ihmisten elämässä myrskyää myös, toiset romahtavat ja toiset katsovat asiaa objektiivisesti todeten: "mikä on niin on".

Myrskyn silmässä ihminen on tyyneydessä, sillä keskuksessa ei tuule. Siellä on rauha, mitä tahansa tapahtuukin. Pitää vain odottaa, että silmään laskeutuu rauha ja lempeys. Kun katseessa on rakkautta, maailman hulluus aukeaa elämäntilanteena, itse elämä opettaa. Rakkauden katse muuttaa maailmaamme, myrskytkin laantuvat kun rakastavia silmiä on riittävästi. Uusi maailma aukeaa.

Tarkkailija maailman yllä ja alla

Lähdin yksinäni kohtauspaikalle. Mutta kuka on tuo minä
    pimeässä?
Siirryn pois hänen luotaan, mutta en pääse hänestä.
Hän polkee rehvakkaasti maata, niin että tomu pöllyää;
jokaiseen lausumaani sanaan hän lisää omiaan kovalla
    äänellä.
Hän on minun oma pieni minäni, herrani, eikä osaa hävetä;
mutta minua hävettää tulla sinun ovellesi hänen seurassaan.
(Rabindranath Tagore, 1861-1941)

Istun puutarhatuolissa, lumikinosten välissä. Aurinko paistaa, kylmä puskee selkääni. Aurinko lämmittää kasvojani, kylmä grillaa takapuoltani. Ollaan keväässä, tasassa, josta on yhtä pitkä matka vuoden pimeimpään kuin valoisampaankin kohtaan. Ollaan puolessa välissä, kylmän ja kuuman.

Suljen silmäni, ajatuksetonna aivan. Aurinko värjää luomieni läpi punaista, tunnen tarkkailijan. Tarkkailija tarkkailee tunteideni ja tuntemuksieni kautta minua, minua joka istun hiljaisuudessa. Kevään tasassa, tietäen ihmiskunnan elävän hulluudessa. Hyväksyen kaiken, sillä mitä muutakaan voi kun tartuntapinta maailmantapahtumiin on ulottumattomissa. Hiljaisuus, se on se paikka mistä voin vaikuttaa ja tuoda maailmaani järjestyksen. Tarkkailja näkee punaista, luomieni läpi, auringon paistaessa niin kuin se aina paistaa, kun taivas on sees.

Tarkkailja irrottautuu kehostani ja mielestäni, ulkoisesta. Hän kohoaa ylös ja näkee nyt minut istumassa valkeiden kinosten keskellä. Hän kohoaa yhä ylemmäksi, tarkkailee maisemaa ja minun pienenevää olemustani. Olemusta, jossa on ollut vankina kymmeniä vuosia, olemuksen edes tietämättä hänestä mitään. 

Tarkkailja kohoaa, näkee maiseman laajemmin, näkee ympäröivät tiet, talot, metsät ja minä katoan vähitellen hänen silmistään. En kuitenkaan katoa, tiedän olevani vaikka en enää ole kuvassa.

Tarkkailijana, nousen yhä korkeammalle ja korkeammalle, avaruuteen saakka. Maisemassa sininen pallo, ja pallon pinnalla aika kuljettaa tapahtumasta tapahtumaan. Tarkkaillen yksityisestä yleiseen, yleisestä yksityiseen. Hälytysajoneuvoja joka puolella maailman teitä, valot vilkkuen. Maailma on mielettömyyttä täynnä, tarkkaillen kohti kotia joka on 'ei missään'. Siellä on koti, jossa tarkkailjasta tulee jälleen minä. Minä, joka on Elämä. Minä, joka rakastaa Sinua.

Avaan silmäni ja nousen, pitää mennä lämpimään.

Todellinen tieto

Tieto on totuus, joka noudattaa Rakkauden lakia. Tieto löytyy sisäisestä itsestämme ja se on oppimisen yläpuolella, koska se on ajan ja tapahtumien yläpuolella. Sillä ei ole alkua eikä loppua, ei vastakohtaa. Se pelkästään on. (Ihmeiden oppikurssi)

Rakastuminen

Rakastuminen on egon rakkautta, mutta siinäkin on heijastus sisäisestä tietoisuudesta. Heijastus siitä, että rakkauden voima on valtava ja tunne kuolemattomuudesta on käsinkosketeltava. Koko olemuksesi muuttuu, kun rakastut toiseen ihmiseen. Kireäkin ihminen sulaa, kun tapaa toisen johon rakastuu, hymyssä ei ole jännitystä eikä liikkeissä ole jäykkyyttä. Rakastuessa on kuin sulaa voita, sukat pyörii jalassa. 

Rakastuminen menettää voimaansa kuitenkin omistamisen kautta, halutaan omistaa toinen. Halutaan saada toinen osaksi itseä, tilanne on toinen jos olet löytänyt sisäisen itsesi. Haluat omistautua, et omistaa. Silloin kun löydät sisäisen itsesi ja sieltä virtaavan tietoisuuden Rakkaus muuttaa muotoaan. Rakkaudesta tulee kokonaisuus, jolla ei ole vastakohtaa. Rakastat kaikkea, mutta kaikki eivät rakasta sinua. Ihmiselle, jolla on hyvin vahva ego olet myrkkyä josta on päästävä eroon. Ego ei kestä läsnäolon voimaa, sillä silloin egoa ei voi olla.

Rakkauden liekki

Hän ei vilkuile taaksensa,

koska tietää jättävänsä 

jälkeensä vain tuhkaa. 

Tuhkasta nousee uutta elämää, 

elämää jossa hän astelee. 

Hedelmällinen tämä hetki, 

elävän läsnäolon voima. 

Rakkauden liekkinä roihuten, 

hän hyväksyy ehdoitta tämänhetkisen, 

ja näkee todellisen hetken.

Elämänmielekkyyden tie

Yhteiskunnassamme on suuri hätä, mutta se on nyt suljettu koteihin. Ihmiset eivät soita sotatorvia kaduilla, he nuolevat haavojaan kotonaan. Onko sota ohi, kun haavoittuneita on niin paljon? Se, että kaikilla on koti on hyvä. Se, että kaikilla olisi elämä on vieläkin parempi. Ihmisen koti tulee olla korvien välissä ja usein se ei löydy kotoa, koska elämänmielekkyys puuttuu.

Ongelmaksi nykyhetken keskustelussa on muodostunut syrjäytynyt joukko, jolla on yksinäisyyttä ja usein myös päihde- ja mielenterveysongelmia. Miten heidät saisi pois kotoaan ja etsimään elämäänsä mielekkyyttä? Yksinäisten ja kadoksissa olevien joukko on suuri ja jotkut ovat yksinäisiä vaikka eivät ole yksin.

Tämänpäivän Aamulehti kirjoittaa, että Tampereella on tavoite ettei yksikään koditon olisi enää koditon vuoteen 2015 mennessä. On laskettu, että kun saadaan kodittomat pois kaduilta ja laitoksista niin yhteiskunnan kustannukset pienenevät. Puhutaan tuetusta asumisesta, siirtymisestä "normaaliin" asumismuotoon. Mutta mikä on normaalia sinulle ei ole normaalia kodittomalle ja/tai laitoksissa pitkään asuneelle. Normaalius käsitteenä on hyvin häilyvä käsite. Kaikki eivät keskiarvoon mahdu, vaikka osaltaan sitä edustavatkin. Toinen on normaali marginaalisesti ja toinen vain osana laskennallista tulosta. Kumpi on normaalimpaa? Missä onkaan ihminen?

Jokaisella olisi jotain annettavaa, kun annetaan mahdollisuus yhteisöllisyyteen. Sitten kun tavoitteenmukaisesti kaikilla on koti pitäisi meidän seuraavaksi huolehtia ihmisten elämänmielekkyydestä. Tulisi rakentaa kaikille avoimia viriketoimintakeskuksia, ei vain tietylle marginaalille tarkoitettuja tukipalveluita. Ihmiset pitää huomioida heidän omien tarpeittensa pohjalta, niin miehet kuin naiset, niin lapset ja nuoret kuin keski-ikäiset ja vanhuksetkin.  Viriketoiminnalle voisi keksiä toisen nimikkeen, sillä siinä on laitosmainen kaiku. Ihmiset saisivat nimetä "me-keskukset" sen mukaan, mikä tuntuisi hyvältä. 

Yksinäisyys on joskus hyvä, mutta yhteisöllisyyttä ihminen kaipaa. Ykseyttä toisten kanssa, sillä miten muutoin voi kokea olevansa samaa elämää kuin toinenkin? Elämänmielekkyys on tie itse elämään, lähimmäistä pitää Rakastaa... sillä niin peili kuvastaa kuin sinne kuvastetaan.

Rakkaudellinen varmennus

Tässä maailmassa kysellään usein varmentajaa, takaajaa siitä kuka olet. Voiko sinuun luottaa, onko sinulla maksukykyä? Kuka sinä oikein olet? Pinnallisuus ja sen tunteminen, se on tämän maailman  varmennus - ei siis  todellisesti tunneta itseä eikä kaveria. Ollaan erillisiä, vaikka edustetaan aivan samaa elämää. Ei mennä pintaa syvemmälle, vaikka se on niin helppoa. Helppoa ja todellista olla tässä hetkessä, nyt.

Mitä onkaan aito itseluottamus/luottamus, joka ei tarvitse ulkoista varmennusta?  Mistä se kumpuaa? Se kumpuaa sinusta, kun uskot sisäiseen itseesi. Itseluottamus, jotta se voisi syntyä ja tuoda maailmaasi hyvyyttä vaatii minätuntemusta.  Minäänsä et löydä kuin tästä ja nyt. Takaajaa ei ole jos et tunnista minääsi, silloin maailmasi on vajaa koska sitä ei todellisuudessa ole. Silloin todellisuus onkin pelkoja, negatiivisia tunteita ja epävarmuutta. Silloin kun et ole, et ole löytänyt elämääsi. Silloin kun elämä ei ole, on kuolema.

Tarkkaillen omaa itseä, löydät itsestäsi piirteitä joita et muutoin tunnista. Näet ulkopuolisen roolihahmon, joka suorittaa rooliansa. Monesti rooli on koominen, varsinkin kun suoritusta ei puolustele. Tarkkailijana voit nauraa omalle itsellesi, roolisuorituksellesi. Tarkkailijan takaa kuuluu hyväntahtoinen nauru jossa tietoisuus hyväksyy Sinut. Se on Rakkaudellinen varmennus.*_*

Omistautumisen sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus

Kun omistautuu asialle, ihmiselle tai ulkoiselle tahi sisäiselle muodolle, on kyseessä rakkaudellinen omistamisen muoto. Omistautuminen on huolenpitoa, ei huolehtimista. Omistautumisessa omistamisen idea ei ole se ydin, joka hallitsee, vaan ytimen sisäinen avaruus...

Mietitäänpä vaikka avioitumista, sitoutumista parisuhteeseen. Toista ei voi omistaa, ja silti mielletään asia juurikin niin. Aito vuorovaikutus parisuhteessa on toisen kunnioittamista ilman omistamista, omistautumisen kautta saavutettua syvää rakkautta ihmiseen jonka kanssa haluaa elää. Elämä on rakkautta, omistautumista elämälle joka meissä kaikissa on - ykseyttä, jossa ei kahlita toista.

Omistaessa etsitään elämää, omistautuessa vasta todella eletään...*_*

Tyytyväisyys

Tyytyväisyys itse elämään muodostuu hyvin pienistä asioista. Tyynystä, peitosta - lämmöstä. Lusikasta, lautasesta jossa on jotain syötävää. Rakkaudesta itseen ja muihin ihmisiin. Yksinkertaista, eikä lainkaan hankalaa. Nauttia elämän pienistä iloista, joita Maslowin tarvehierarkian mukaan kutsutaan elämän perusteiksi. Yksinkertaista, Rakastaa Elämää.

Kiitos että olet, minäkin olen.

Muistelo

Maha murisee, ei vihasta vaan Rakkaudesta. "Se on toiminut hyvin", sanoi pappa kun vatsantoimintaansa muisteli. 

"On tullut viivaa, ei katko, vaan ihan oikeaa viivaa" - oli joskus nähnyt vatsantoimintaseurantakaavakkeen. Silloin, kun oli ollut intervallissa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Nyt pappa on kotona, pitää omaa seurantaa vatsansa toiminnasta. Miettii, missähän se sielu asustaa?

Vastuunkanto

Vastuunkanto on Rakkautta, joka tapahtuu läsnäolevassa hetkessä. Se on omallatapaa velvollisuudentunnon vastakohta, sillä se ei tunne pakkoa. Ainoastaan Rakkautta.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/10/velvollisuuden-tunne.html 

Yrittäminen

Yrittämisen syvin olemus on toikkauksessa, joka ei perustu rahaan. Raha on vain väline, paperia joka on hyväksytty kommunikointiin taloudessa. Vähän sama asia kuin kieli, jota nytkin käytämme. Sopimuksia, jotta voidaan kommunikoida toistemme kanssa. Raha ja kieli, niiden käyttö, se riippuu ihmisistä - heidän syvimmistä tarkoitusperistään. Jos halutaan toimia itsekkäästi niin saamme maailman mikä meillä jo on, jos halutaan toimia rakkaudesta saamme uuden maailman  missä antaminen ja vastaanottaminen ovat suhteessa, jossa olemisen ilo elää.