Syrjällään oikeaan

Lueskelin kirjaa "Mitä voi sanoa? Keskustelukirjeitä kuolemasta". Kirjailijat Hannu Raittila ja Juhani Syrjä käyvät dialogia kuolemasta.

Suora lainaus Juhani Syrjän kirjoituksesta sivulta 46:

Lomalle kronologiasta voi päästä ajattomaksi hetkeksi, sitten viriää harvinaista tapausta juhliva tietoisuus, jonka ansiosta puhtaaseen olemassaoloon vajoamisen voi muistaa. Paratiisi on koko ajan meissä, mutta sinne ei pääse pyrkimällä.
   Yhteyden ajattomuuteen voi saada myös vaaratilanteessa. Katolta luisuminen voi kestää kauan. On aikaa miettiä jarrutustekniikoita ja alastuloa. Hätäytymätön mieli vaeltaa tiedostoissa ja luo parasta mahdollista tekniikkaa. Kliseet ovat tiedon taskuja. Eletyn elämän voi joku todella nähdä kulkevan filminauhana silmiensä edessä. Ihminen on elämänraivonen ja kokemuksesta oppiva eläin kuin susi.

Syrjällään ollaan, kun mietitään asioita eri näkökulmista. Oivalluksia on siellä täällä, syrjällään olo on tärkeää jotta taiteen kautta saadaan esiteltyä asioita joita on muuten vaikeaa pukea sanoiksi.

Hannu Raittila kirjoittaa Syrjälle rohkeaa tekstiä ja toisin päin. Syrjältä voi tippua normaaliuden ulkopuolelle, mutta tietty varovaisuus paistaa kirjoituksista läpi. Ollaan aiheessa, jossa mennään ihmisen käsityskyvyn ulkopuolelle, silloin egolla alkaa olla tuliset paikat. Ymmärtäminen kun vaatii ajasta luopumista, kuolema pitää kutsua kastejuhlaan.

Hannu Raittila kiteyttää keskustelun kuolemasta hienosti yhteen lauseeseen: "Kaikki, mistä voidaan puhua, on elämää." 

Niin, kaikki on elämää...  

Taivaspaikka

Oletko synnitön? Oletko ampunut ohi maalista? Ohi ampuminen on synti, tarkka-ampujan painajainen.

Tähän on olemassa testi. Voidaanko testillä sulkea sinulta taivaspaikka? Missä on taivaspaikka, jos paratiisi löytyy tässä ja nyt?

Taivastestiin: http://cometell.me/taivastesti/?adcode=googlefi&gclid=CIDA4JD42KMCFYQF3godcmcU8A

Kultamitali

Amerikkalaisen Newsweek-lehden mukaan Suomi on maailman paras maa.

Lehti käyttää rankingissaan viittä vertailukohtaa: koulutusta, terveyttä, elämänlaatua, taloudellista dynaamisuutta ja poliittista ympäristöä.

Maailma on kilpailun maailma. Tutkimuksessa on käytetty vertailukohteina viittä laajaa asiakokonaisuutta, joiden perusteella Suomi on voittanut kultaisen mitalin. Pinnallisuutta, sitä paremmuus ilmentää. Voittajan on helppo hymyillä, voittohymyään. 

Suomella ei ole enää parantamista, kansalaisten pitää olla tyytyväisiä. Asumme maailman parhaassa maassa, koska tutkimus osoittaa sen - näiden viiden osa-alueen perusteella. Onko Suomi paratiisi? Onko taivas astunut maanpäälle Suomessa?

Ainoa asia mistä meidän pitäisi kilpailla on hyvyys, ei paremmuus. Onko kaikki hyvin? Vai onko paremmuus kaikkein tärkein asia meille? 

Hyvä - hyvempi - hyvin. Hyvä - parempi - paras. Kaksi eri asiaa, kaksi eri maailmaa. Hyvyydestä kilpailu Rakkauden toimiessa kilpailunjärjestäjänä, silloin kaikki voittavat Elämän.

Matalien lämpötilojen fysiikka

Ilmiöiden ymmärtäminen tarkkailun kautta on tärkeää, löydetään lainalaisuuksia jotka toimivat luonnonlakien alaisuudessa. Mikä on kiehtovaa, nämä tutkittavat kohteet ja niiden kautta saadut vastaukset edistävät tutkimusta eteenpäin, ja samalla ne avaavat polkuja kohti suurempaa tietämystä. Jokainen askel, jonka tutkija ottaa on jo otettu askel, toiselle tutkijalle. Näin päästään nauttimaan ajallisesti hyvin eriaikaan tapahtuvasta tutkimuksesta. Ryhmätyöstä on kuitenkin kyse. Ymmärrystä tärkeämpää on oivallus, että kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä tai epäjärjestyksessä. Kiehtovaa, todella kiehtovaa. Ollaan lähellä oivallusta siitä, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää. Ihmettely on jo aste kohti antautumista, antautumista jota oivallukseksikin kutsutaan.

Mikroskooppi ja kaukoputki ovat hyviä välineitä päästä sisään ja ulos. Tarkastellaan eri ääripäitä, löydetään uusia maailmoja. Nähdään järjestys ja epäjärjestys, niiden seuraukset ja niihin vaikuttamismahdollisuudet. Nähdään, että kaikella on tarkoitus. Matalien lämpötilojen fysiikka on kiehtovaa, koska se kertoo lämpötilan vaikutuksesta molekyylien ja atomien rakenteeseen. Matalissa lämpötiloissa atomit ovat järjestäytyneet säntillisesti, kun lämpötila nousee niin järjestys väljenee kunnes sitä ei enää ole. Tulee epäjärjestyksen vuoro. Mietitään vaikkapa vedenolonmuotoja; jäätä tai höyryä. Jäässä kaikki on järjestyksessä ja kuumassa kaasuuntuneessa tilassa kaikki on epäjärjestyksessä. Kumpaakin tarvitaan. Mistähän johtuu sanonta: "pistetään jäitä hattuun."?

Lumihiutaleen kiderakenne on kaunis, yksilöllinen ja järjestyksessä. Talvella ja kesällä on kannattajansa, onko talvi järjestyksen aikaa ja kesä monimuotoisen epäjärjestyksen aikaa? Oliko Neuvostoliitto järjestyksen mallioppilas ja Venäjä alkoi muotoutumaan epäjärjestyksen kautta? Oliko siellä henkinen jääkausi ja nyt henkinen höyrykausi? Kyllä. Kaikella luonnossa olevalla on vastineensa muotomaailmassa. Tarkkailun kautta saavutetut tulokset voidaan siirtää lähes mihinkä tahansa skeemaan. Samat lait, eri muodot - toimii joskus ja joskus saa vain ihmettemään.

Entropiallakin on fysiikassa tarkoituksensa, sen kautta voidaan löytää jotain jota muuten ei löydettäisi. Epäjärjestys on tärkeää tietyissä prosesseissa ja tiettyjen ilmiöiden osana. Tämä laittaa sanattomaksi, sillä epäjärjestyksellä on tarkoitus järjestyksen osana. Matalien lämpötilojen fysiikassa tämä ymmärretään, miksi tätä ei ymmärretä psyykkisellä puolella?

Uudelleenjärjestyminen vaatii vanhan järjestyksen sekoittamista, se on luonnon laki. Epäjärjestyksestä kasvaa järjestys, jota voidaan sanoa luonnonjärjestykseksi. Egon rakenteet edustavat vanhaa järjestystä, se ei kuitenkaan siedä eikä salli epäjärjestystä, vaan sille annetaan tekohegitystä loppuun asti. Kyse on pohjimmiltaan antautumisesta sille "mikä on niin on".

Luonnossa ja tieteissä on vastauksia asioihin, kunhan tarkkailet niitä ilman tuomitsemista ja arvostelua. Elämä on ihmeitä täynnä. Maailma on paratiisi, jossa on paljon muutakin kuin käärmeitä ja tiedonpuita.

Linkki: http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/flown-ja-psyykkisen-entropian-ero.html

Kiintymättömyys

Ihmiset kiintyvät asioihin, ajatuksiin ja ulkoisiin muotoihin. Ne tekevät ihmisestä sen joka hän on tai kuvittelee olevansa. Kiintyminen on muotoon samaistumista, sillä muoto edustaa egolle todellisuutta jossa elämme. Kiintyminen näkyy ahneutena, itsekkyytenä, tavarapaljoutena, liikalihavuutena, riippuvuuksina ja muina kärsimystä aiheuttavina asioina.

Kiintymättömyys on muodon hyväksymistä sellaisena kun se todellisuudessa on. Muoto häviää ja muotoutuu taas uudelleen. Kaikki tässä maailmassa on väliaikaista, maailmassa jossa ”ruoste raiskaa ja koi syö”. ”Kaikki kuluu mikä vemppaa, ja vemppakin kuluu.” Muotoon kiintyminen ei ole sijoitus, johon voi ikuisesti luottaa. Mikään vakuutusyhtiö ei varmaan antaisi muodolle ikuisuustakuuta, koska sekin on vain muotoa.

Hautajaisissa ihmiset yleensä itkevät ja surevat. Jonkun heille läheisen muotomatka on päässyt päätökseen. Olen kuullut ihmisistä, jotka käyvät jopa ventovieraiden ihmisten hautajaisissa, koska saavat siitä surullensa hyväksytyn foorumin. Suruunkin voi kiintyä, kaikkeen voi. Todellisuudessa hautajaisissa ei itketä vainajan vuoksi, koska pohjimmiltaan tiedämme että vainaja on muodostansa vapaa. Me itkemme itsemme tähden, koska emme ole valmiita irrottautumaan henkilöstä joka teki meistä sen mikä osaltaan olemme. Pohjalla on oman egon, kuoleman pelko. Pelkojen äiti on hautajaisten kunniavieras.

”Kaikki loppuu aikanaan, ihan kaikki.” Elämä on ikuista, koska elämä edustaa kuolemattomuutta. Syvin itsesi, 'minä' olen ikuinen. 'Minä' on yhtä koko maailman kanssa ja 'minä' on kaikissa meissä. Kiintymättömyys muotoon, tavaraan, henkilöön tai vaikkapa henkilökohtaisiin saavutuksiisi tuo elämään olemisen iloa ja ennenkokematonta syvyyttä. Itse oleminen astuu esiin edustaen hiljaisuutta herättäen elämän olemukseesi läsnäolevan hetken kautta. Hiljaisuus on syvyyttä, jossa kaikki on tyyntä ja loputtoman raikasta.

Kiintyminen on pintaa, joka ankkuroi meidät hyvin kapea-alaiseen todellisuuteen. Kuvittele itsesi lastuksi, joka kelluu järven pinnalla. Se kokee tyynet, myskyt, sumut ja usvat, laineet ja tyrskyt, sateet ja paahteet, viiman ja muut säätilan vaihtelut. Sitten kun lastu on vettynyt, se laskeutuu pinnan alle, jossa säätilan muutokset eivät vaikuta. Pinnan alla on rauha, siellä on aivan uusi todellisuus. Eikö olisi avartavaa jos jo pinnalla ollessa tiedostaisimme, ettei pinnan alle joutuminen tarkoita hukkumista. Se tarkoittaa toisen todellisuuden olemassaoloa. Todellisuuden, joka ei ole vain pintaa ja jossa on syvyyttä. Matti ja Teppo laulaa, että ”kaiken takana on nainen”. Olisiko kaiken takana todellakin nainen, jota elämäksi kutsutaan. Elämä on.

Minä rakastan muotoja, ne tekevät tästä maailmasta paratiisin. Rakastan ihmisiä, eri persoonallisuuksia. Kissat saavat minutkin kehräämään, koirat heiluttamaan häntääni. Kiintymättömyys ei ole askeesia, se on muodon syvällistä oivaltamista ja iloa siitä mitä minulla on.