Lämmöntalteenottolaatikko

Laitoin muutamia vuosia sitten talteen suuren laatikon, jossa oli lämmöntalteenottolaite. Nyt, kun varastoin tavaroitani, laitan kaiken sellaisen syrjään jota en tarvitse- vielä. 

Niin, mitä tuohon suureen laatikkoon pakkaan? Kaikki vanhat vaatteeni, joita en voi nyt käyttää.  En muodin takia, vaan kokoni. Olen kasvanut niistä ulos, mutta kuka sanoo etten kasvaisi niihin takaisin? Miksi veisin ne kirpputorille, miksi laittaisin roskiin? Hyviä vaatteita, vaatteita joissa on lämmöntalteenottokyky.

Muutosvaali?

Vaalit on käyty ja poliittinen ilmapiiri muuttuu kertaheitolla. Muutosta halutaan, mutta mihin suuntaan nyt lähdetään? Kun valitaan tietty tie, toinen tie suljetaan. Kaikella on merkitystä, merkitykset avautuvat ajan saatossa. Kaikki on muutoksen tilassa, huolimatta siitä kuka milloinkin on vallankahvassa kiinni. Kenties maksamme tulevaisuudessa euroilla, kenties markoilla. Kuulumme jatkossakin Eurooppaan, vaikka emme Euroopan Unioniin kuuluisikaan. 

Peruuttamalla ei pääse eteenpäin, sanoi Katainen. Peruuttamallakin voi ajaa eteenpäin, jokainen tietää sen. Peruuttaminen vaatii taitoa, ja on hyvä jos osaa käyttää peilejä avuksi. Toivotaan, että matkamme Suomessa jatkuu tämänhetkisyyttä arvostaen ja emme kurota liiaksi tulevaisuuteen tai menneeseen. Läsnäoloa, sitä tarvitaan hyvemminvointivaltiossa.

Huoletonna

Ihminen kantaa huolta, huolehtii. Ensinnäkin pitää miettiä, voiko asioihin vaikuttaa? Jos et voi vaikuttaa asioihin, niin miksi olisit huolissasi? Mitä sillä voitat, saat osaksesi vain kärsimystä. Entäpä asiat joihin voit vaikuttaa, silloinkaan ei ole mitään syytä olla huolissaan. Silloin vaikutat niihin, ja se siitä.

Kyky sulkea nykyhetkestä pois menneisyys ja tulevaisuus, se on tehokkaan toiminnan edellytys. Mennyttä ja tulevaa voi käsitellä jos ne ovat nykyhetken kannalta tärkeitä asioita, mutta kun käsittely on suoritettu pitää suunnata tämänhetkiseen, läsnäolevaan hetkeen.

Älä siis huolehdi, sillä huoli on surunuoli.

Tulipalot eivät vähentyneet

Huhtikuun alussa tuli voimaan laki, että savukkeisiin Suomessa kääritään itsestäänsammuvat savukepaperit. Muutos ei valitettavasti tuottanut toivottua tulosta. Palokuolemat ovat päinvastoin lisääntyneet, vaikka ennuste oli että ne olisivat vähentyneet kymmennellä suhteessa vuoden takaiseen tilanteeseen.

Tulevaa ei voi tietää, sillä emme ole ennustajia. Päätöstä ei oltu valmisteltu läsnäolon voimalla, sillä tulos on näin huono. Ihmiset ovat juoneet ja tupakoineet entistä varomattomammin, koska nyt on ollut käytössä "turva"-savukkeet. Näin tupakointikin tappaa, sitä ei vain lue tupakka-askin kyljessä...

Luotettavaa tietoa?

NicNac, vassokuu

Otin pienen ruokalevon, se on taivaallista herkkua. En minä nukkunut, lepäsin silmät kiinni. Tunsin kehoni, sisältä päin. Voimaa täynnä, niin kuin aina - sisäinen keho. Aina voimissaan, aina yhtä nuori.

Levolla ollessani suodattui olemiseeni mummi-vainaan seinäkellon ääni, eipä tuo mikään ihme ole kun se on huoneen seinällä. Kellossa on hakkaava rytmi, ilman tanssittajaa. NicNac, NicNac...NicNac, NicNac...

Silmät suljettuina mieleeni aukeaa kuva jaloista, jotka askeltavat. NicVasen, NacOikea, NicVasen, NacOikea...Jalka eteen, taas, taas, taas, taas, taas, taas...Kävelyä kellon tahtiin, sitä on yleensä ihmisen elo. NicNac, NicNac, NicNac...ja jalat askelsivat, ne eivät menneet eteen eivätkä taakse. Aivan kuin maa niiden alla olisi ollut kävelymatto. Ja pelkät jalat, muu oli kadoksissa. Loputonta kävelyä ajan tahtiin, kenties jostakin tuntuu juuri tuolta. Kiirehtiminen ei auta, kun jalkojen alla on kävelymatto joka mukautuu vauhtiisi heti - et pääse siltä pois. Taaksepäinkään et pääse, olet jumissa. Loputonta kävelyä. NicNac, NicNac, NicNac, NicNac...

Tuo tunne on harhaa, ajan harhaa. Kun katsoo silmät suljettuina ylös löytää lopun kehostaan ja yläpuolella avautuu kirkkaus, joka vapauttaa sinut tuosta askelluksesta. Mielikuvassani ylhäältä laskeutuu kellonheiluri, se ottaa askelluksen tehtävän. NicNac, NicNac, NicNac...heiluri heiluu edestakaisin. Ja, olen vapaa. Voin istua, voin hengähtää aivan rauhassa. Minuun astuu rauha, jonka ajattomuus tarjoaa. Voin juosta ja liikkua, käydä menneessä ja kurkistaa tulevaa, heiluri jatkaa kulkuaan.

NicNac-meditointia, suosittelen ajanharhasta eroon haluaville.*_*

Ilta onkin aamu, aamu onkin yö

"Ilta"-lehdet ilmestyvät jo aamulla, lehden nimet juontavat juurensa menneisyydestä. No, kilpailu on kovaa ja siksi pitää kiirehtää asioiden edelle. Siksi aamukin on jo ilta ja "aamu"-lehdet ilmestyvät yöllä, sillä pitää olla askeleen edellä aikaansa. *_*

Tulevaisuuden tutkiminen

Se on jollain tavoin absurdia. Tutkia sellaista, mikä ei ole vielä tapahtunut ja mitä ei ole ajatuksin muotoutettu. Mikä ei ole vielä tässä ja nyt, ja joka kenties tulee olemaan. Se on jollain tavoin ennustamista, jollain tavoin epävarmaa. Se ei ole faktaa, mutta se voi olla. Siinä on paljon "jossia", jos mietitään sellaista mikä kenties on ja kenties ei ole. 

Tulevaisuutta luodaan erilaisten uskomusten ja eri filosofioitten pohjalta, hetkismissä se luodaan tässä hetkessä. Tämän hetken läsnäolon voimakkuus määrittelee tulevaisuutemme laatua, mutta mikä on laadukasta?

Laadukasta on se, että olemme. Emme pelkästään tyytyväisiä, emme pelkästään onnellisia. Emme pelkästään parhaita, vaan että olemme 'minä olen'. Elämme ja olemme 'minä olen elämä'. Tunnemme elävämme olemisen ilon kautta. Se on ainoa asia, millä pitäisi olla merkitystä, se että meillä on olemisen ilo. Muutoin elämämme on pelkkää kuorta, ja tämä voi tapahtua vain tässä hetkessä - nyt.

Tulevaisuutta voi ainoastaan uneksia, monesti unelmat toteutuvat juuri siten kun ne unelmoi. Mutta unelmointi vie meidät pois kaikkein tärkeimmästä, aidosta ikuisesta tästä hetkestä. Mitä enemmän unelmoit, sitä varmemmin nukut. Nukut ohi olemisesta, elämän ytimestä. Unelmoida voit aidosti vain nukkuessasi, sillä se on unennäköä - sieltä avautuu väylä tulevaan. Ensin pitää herätä, ennen kuin voi uneksia. 

Enneunet voivat näyttää meille tulevaisuudessa tapahtuvia asioita ja tapahtumia. Niiden tarkkuus voi yllättää, kun ne toimivat tämänhetkisyyden kautta. Ne vahvistavat ilmiötä, joka on tuttu termillä 'déjà vu' - paitsi ettei se ole 'déjà vu'. Se on viesti tietoisuudesta, joka sinä pohjimmiltasi olet. Ja kuka sinä olet? Sinä olet  pohjimmiltasi Rakkaus.

Anteeksianto 'tässä hetkessä'

Olet varmaan joutunut tilanteeseen, jossa et mielelläsi olisi. Paradoksi on, että juuri mielelläsi siinä olet, mielesi on sama kuin egosi. Egonrakenteiden kautta olet siinä tilanteessa, jossa et haluasi olla. 

Olet kärsimyksesi aiheuttanut omalla toiminnallasi ja valinnoillasi , se että sinua loukataan syyttömästi, siitäkin on turha loukkaantua - onhan itsestään selvää, että loukkaantuminen on turhaa jos et tunnista tehneesi mitään mistä sinua syytetään. Ego ei kuitenkaan siedä, että sen olemassaoloa uhataan. 

Syytökset varjostavat tämänhetkisyyttäsi, olet menneessä ja tekisit toisin jos olisi mahdollista palata menneeseen. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, siksi on aivan turhaa syyttää itseään. Silloin pitää antaa itsellensä anteeksi, anteeksianto on tärkeintä. Antakaa aina anteeksi itsellenne ja teitä loukanneille, sillä silloin mieli ei täyty negatiivisuudesta, sillä jos siellä on katumusta ja vihaa, katkeruutta, surua, pelkoa ja itsesyytöksiä, olet ajan vanki. 

Ajattomuus on tässä hetkessä, se kulkee pystysuoraan - pää pystyyn vain. Anteeksianto on oppimista, ja miten voisi oppia jos et kävisi läpi tiettyjä luokkia? Oivallukseen on aina matkaa, mutta se tapahtuu ainostaan tässä ja nyt. Matkalla on siis paljon annettavaa, nauti sen tarjoamista maisemista. Maisemilla on merkitys, jos merkitykseen kiinnittää huomiota ilman negatiivisuutta. Tulkitse maisemia ilman arovostelua ja tuomitsemista, huomaat miten iloa alkaa virtaamaan elämääsi.

Silloin kun ego ei hallitse mieltäsi, silloin ei ole mitään anteeksiannettavaa. Anteeksianto on itsestään selvyys, sitä ei tarvitse miettiä tai mainita. Tiedät, että menneet ovat menneitä ja tulevaisuus määrittyy tämänhetkisen läsnäolosi voimakkuuden kautta. Oleminen tapahtuu aina todellisuudessa, ei muistijäljissä eikä tulevaisuudessa. Minä olen nyt, muualla ei ole mahdollista olla, kun ajanharhaa ei ole. 

"Minkä taaksensa jättää, sen edestänsä löytää." Näin on ilman anteeksiantoa, se on selvää. Anteeksiannon merkitystä ei voi vähätellä, jos halutaan hyvä elämä. Olemalla tässä ja nyt, löydät olemisen ilon. Negatiivisten ajatusten kautta keräät kärsimystä, joka ei koskaan lopu ja elämäsi tarkoitus jää epäselväksi. Olet kuoleman oma, et voi tehdä valintaa jonka kautta elämääsi astuu rakkautta jolla ei ole vastakohtaa.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/anteeksianto.html

Liputuspäivänä toivo

Puolustusvoimien liputuspäivä. Tulee vielä aika, jolloin puolustusta ei tarvita. Tulee aika, jolloin puolustusvoimat voidaan oikeasti liputtaa pois. Historiasta on opittu, että maassa on aina armeija. Joko oma tai toisen valtakunnan.  Tulee aika, jolloin ihmistä ei enää ole tai on. Kaikki loppuu aikanaan, rajat kaatuvat kun ne kaadetaan.

Olisiko kuitenkin niin, että kun ei ole puolustettavaa niin ei ole tarvetta puolustautua? Olisiko niin, että kun olisi rajattomuus ei olisi rajoja mitä pitäisi puolustaa? Vai onko se utopiaa? Vai valinta, sota tai utopia?

Olen käynyt armeijan, jossa opetetaan tietyllä tapaa olemaan ajattelematta. Se pitää armeijan puolustukseksi sanoa, siellä ollaan oikeilla jäljillä. Ajattelemattomuus ja mielen vapauttaminen egon alaisuudesta 'syvimmän itsen' käyttöön on kuitenkin aivan eri asioita. Tiedostamattomuus ja tiedostaminen, niissä on eroa kuten kuolemassa ja elämässä. Puolustusvoimat perustelee olemassaoloaan aivan kuin egokin puolustaa olemassaoloaan. Kukaan ei saa loukata koskemattomuuttani, minä olen arvokas tai tarvitsen yhä enemmän. Puolustautumista kuoleman keinoin elämän puolesta, ajattelun harhaa - sotaista meininkiä.

Kummasteletko koskaan, miten vahva on tradition voima? Asevelvollisuus on iskostettu meihin  lujasti kiinni. Asevelvollisuus, joka antaa luvan tappaa. Eri aikoina on eri säännöt, ihminen laatii sääntönsä tilanteen mukaan. Egon rakenteet, ne niitä sääntöjä laatii. Ne eivät ole loogisia evätkä oikeudenmukaisia. Yhden kirja mukaan tappaminen on kielletty, toisen kirjan mukaan sallittu. Ei, siinä ei ole järkeä lainkaan. Elämää kunnioitetaan kun on rauha, elämää tuhotaan kun on sota. 

Sota on mielentila, sitä se on eikä mitään muuta. Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa huvikseen, sehän on aivan mielisairasta. Mietitään sitten traumoja, joita henkiinjääneet ja omaisensa menettäneet ovat saaneet. Rakennetaan yhteiskuntaan tukiverkkoja, joilla pelastetaan mitä pelastettavissa on. Pidetään keräyksiä sotaveteraanien ja orpojen hyväksi, annetaan kuntolomia ja mitaleja, leipää ja myötätuntoa. Korostetaan uhrauksen merkityksellisyyttä, uhri on annettu valtiolle joka on virkaatekevänä jumalana. Hyvä, että pidetään huolta. 

Tämänhetkisyyden läsnäolon voima määrittää meidän tulevaisuuttamme, haluammeko sotia? Pitäisi vain käyttää älyä eikä sotia olisi lainkaan. Silloin voisimme liputtaa puolustusvoimille viimeisen kerran. Sotaan tarvitaan mieltä ja tulivoimaa, ei mielettömyyttä. Tämänhetkisyyden oivaltaminen ainoana todellisuutena vie pois tarpeen puolustautua, rajata ja vihata.

Nyt

Nyt on hetki avata väylä, jonne kirjoitan. Asioita, jotka avautuvat minulle tässä hetkessä – nyt. Minä en ole mikään moralisti, en tuomitse enkä arvostele. Minä totean. Kuka tämä kirjoittaja on, sillä ei ole merkitystä. Tarkoitukseni on ainoastaan tuoda esiin 'läsnäolokeskeisen todellisuuskäsityksen' (=hetkismin) perusteita niille ihmisille, jotka haluavat muutosta elämäänsä. Minä totean blogissani asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Totean nyt, että ainoa todellinen hetki on tämänhetkisyydessä – nyt.

Nyt on nyt, se on aina nyt. Aika ei ole sinänsä todellista, vaan se on kelloja ja aikatauluja, toimintakertomuksia ja -suunnitelmia. Ajalla ei ole mitään tekemistä 'itse' elämän kanssa, se on vain keino mitata ja määritellä omaa sumuista matkaa elämäntilanteeseemme. Kellonaika on hämärä muistutus nyt-hetkestä, ja se kuolee saadessaan tarkistuspisteen ominaisuuden. Psykologinen aika on väline ja mielen jatke, ja sen takia ihmiset ovat lähes jatkuvasti erossa tämänhetkisyydestä – ikuisesta tästä hetkestä.

Nyt, on aina nyt. Tämä hetki, kun nyt kirjoitan tätä on tärkeä. Se meni jo, mutta on läsnä ikuisesti. Nyt. Tämä hetki, kun luet tätä – juuri tätä sanaa, on nyt. Nyt on hetki, jota elämme juuri nyt. Jota elimme nyt-hetkessä. Ja jota tulemme elämään nyt-hetkessä. Mutta nyt ei tapahdu enää milloinkaan menneisyydessä, ja kun nyt tapahtuu tulevaisuudessa, se tapahtuu tässä hetkessä - nyt. Tulevasta emme tiedä, sillä emme ole ennustajia. Menneeseen emme voi palata, koska menneet ovat vain muistijälkiä. Mikä on niin on, ja se on nyt.

Ajatukset ovat monesti väärinymmärryksiä, tunteita ja emootioita tulvillaan. Kärsimystä, silloin kun ajatuksesi vievät sinut menneeseen tai tulevaan, ja pitävät sinut poissa tästä hetkestä. Silloin kun ajattelet menneisyyttäsi, havainnoi sitä ilman syyttävää ja arvostelevaa otetta. Muutoin sieltä kumpuaa esiin negaatioita; kaunaa ja katkeruutta tai kenties kaihoisia muistoja, jonne ei ole paluuta. Havainnoi ulkopuolisin silmin. Silloin et ole 'mielesi' vaan 'ulkopuolinen tarkkailija', joka ei menetä läsnäoloaan nykyisyyteen. Tulevaisuutta voit suunnata kohti tiettyä tavoitetta tai päämäärää, mutta tee se harkiten tässä hetkessä – älä elä siinä jatkuvasti! Huolehtiminen ja toiveet repäisevät pois sinut ainoasta todellisesta mitä sinulla on – tästä hetkestä. Tärkeintä on matka, tämä hetki.

Ajattele, jos sinulta poistettaisiin menneisyys ja tulevaisuus. Mitä sinulle jäisi jäljelle? Olisiko sinulla enemmän vai vähemmän? Olisitko tyytyväisempi vai tyytymättömämpi? Elämäntilanteesi menettäisi merkityksensä, mutta mitä tapahtuisi 'itse' elämällesi? Elämäntilanne ei tunne tämänhetkisyyttä, vaan se on riippuvainen menneestä (kuka minä olin?) ja tulevasta (mikä minusta tulee?) – kaikki on mielen luomaa – loppuen lopuksi siis suurta harhaa. Elämä on nyt. Ei 33,333...prosenttisesti, vaan 100 prosenttisesti kun elät nyt!