Läsnäolo on välttämätöntä, jotta voit kokea luonnon kauneuden, ylevyyden ja pyhyyden. Oletko koskaan katsonut taivaan huikeuteen selkeänä yönä, täydellisen hiljaisuuden ja käsittämättömän avaruuden mykistämänä? Oletko kuunnellut, todella kuunnellut puron solinaa metsässä? Tai mustarastaan laulua hiljaisen kesäillan hämärässä? Mielen on oltava hiljaa, jotta voit huomata sellaisia asioita. Sinun täytyy luopua ongelmataakastasi, menneisyydestä ja tulevaisuudesta kuten myös kaikesta tiedostasi. Muuten näet mutta et näe, kuulet mutta et kuule. Täydellinen läsnäolo on välttämätöntä.
Kauneuden ulkonaisten muotojen tuolla puolen on jotain enemmän. On jotakin, jolle ei voi antaa nimeä, jotakin sanoin kuvaamatonta. On jokin syvä, pyhä sisin ydin. Missä ja milloin tahansa näemme kauneutta, siellä tämä sisin ydin säteilee jollain tavoin aineen läpi. Se paljastaa itsensä sinulle vain silloin, kun olet läsnä. Voisivatko tämä nimetön ydin ja sinun läsnä oleva henkesi olla yksi ja sama? Olisiko se olemassa ilman sinun läsnäoloasi? Paneudu siihen perusteellisesti, ota siitä itse selvää. (Eckhart Tolle, Läsnäolon voima, 105.)
