Se on jollain tavoin absurdia. Tutkia sellaista, mikä ei ole vielä tapahtunut ja mitä ei ole ajatuksin muotoutettu. Mikä ei ole vielä tässä ja nyt, ja joka kenties tulee olemaan. Se on jollain tavoin ennustamista, jollain tavoin epävarmaa. Se ei ole faktaa, mutta se voi olla. Siinä on paljon "jossia", jos mietitään sellaista mikä kenties on ja kenties ei ole.
Tulevaisuutta luodaan erilaisten uskomusten ja eri filosofioitten pohjalta, hetkismissä se luodaan tässä hetkessä. Tämän hetken läsnäolon voimakkuus määrittelee tulevaisuutemme laatua, mutta mikä on laadukasta?
Laadukasta on se, että olemme. Emme pelkästään tyytyväisiä, emme pelkästään onnellisia. Emme pelkästään parhaita, vaan että olemme 'minä olen'. Elämme ja olemme 'minä olen elämä'. Tunnemme elävämme olemisen ilon kautta. Se on ainoa asia, millä pitäisi olla merkitystä, se että meillä on olemisen ilo. Muutoin elämämme on pelkkää kuorta, ja tämä voi tapahtua vain tässä hetkessä - nyt.
Tulevaisuutta voi ainoastaan uneksia, monesti unelmat toteutuvat juuri siten kun ne unelmoi. Mutta unelmointi vie meidät pois kaikkein tärkeimmästä, aidosta ikuisesta tästä hetkestä. Mitä enemmän unelmoit, sitä varmemmin nukut. Nukut ohi olemisesta, elämän ytimestä. Unelmoida voit aidosti vain nukkuessasi, sillä se on unennäköä - sieltä avautuu väylä tulevaan. Ensin pitää herätä, ennen kuin voi uneksia.
Enneunet voivat näyttää meille tulevaisuudessa tapahtuvia asioita ja tapahtumia. Niiden tarkkuus voi yllättää, kun ne toimivat tämänhetkisyyden kautta. Ne vahvistavat ilmiötä, joka on tuttu termillä 'déjà vu' - paitsi ettei se ole 'déjà vu'. Se on viesti tietoisuudesta, joka sinä pohjimmiltasi olet. Ja kuka sinä olet? Sinä olet pohjimmiltasi Rakkaus.
