Kellopeli

Täällä muotojen maailmassa pelataan kellopeliä. Harvoin kiinnitetään huomiota siihen mikä on tarkka aika juuri nyt, sen sisältö unohdetaan tai sen ydin on kadoksissa. Eletään ajan harhassa, käytetään kellonaikaa vain tarkistuspisteenä vaikkapa jonkin työn aloittamisajankohdan mukaan tai sitä verrataan lopettamisajankohtaan. Tehdään laskutoimitus, paljonko aikaa on kulunut tai paljonko sitä vielä on jäljellä. Eletään kellon kautta egoa ylläpitävää menneisyyttä ja tulevaisuutta, vaikka voitaisiin nauttia joka sekunnista ja niiden sisällä olevasta ikuisesta, läsnäolevasta tästä hetkestä. 

Kellopeli kuitenkin loppuu joskus, koska peleillä ja kaikella täällä maailmassa on tapana joskus loppua. Aloitetaan ja lopetetaan, synnytään ja kuollaan. Tämä hetki lopettaa ajan, se lopettaa kärsimyksen ja kun kuolet jo eläessä niin kuoleman merkityskin muuttuu. Kuolema ennen kuolemaa, elämä itse astuu elämääsi. Voit siis kuolla ja elää tai voit pelata kellopeliä niin kauan kuin aikasi loppuu. Tämä hetki lopetaa ajan. 

Voit pelata tätä peliä myös pasianssina, ja sen olemus aukeaa kenties konkreettisemmin. Tämä on helppo peli, erittäin yksinkertainen. Käytä tavallista 52 kortin pakkaa ja jaa kortit kellotaulun muotoon. Aloita ykkösestä, kellotaulu on meille kaikille hyvin tuttu. Kun pääset kierroksen loppuun jaa vielä keskelle kortti. Tämä keskimmäinen kortti merkkaa numeroa 13 ja tässä pelissä tätä hetkeä. Aloita uusi kierros ja jaa pakka loppuun. Asetelma on valmis kellopeli-pasianssiin, joka aloitetaan keskeltä. Ota keskustasta kortti ja jos se vaikkapa on kakkonen kuuluu se kello kahden kohdalle. Ota kakkostunnin kohdalta alimmainen kortti ja katso minne se vie. Peli jatkuu niin pitkään, kunnes tämä hetki lopettaa ajan - silloin kun neljä kuningasta määrää ajan loppuvaksi.

Meille kaikille on määrätty tässä elämän kellopelissä tietty määrä aikaa, ja vaikka saisit käyttöösi maksimäärän aikaa tulee hetki jolloin tämä hetki lopettaa ajan. Pasianssin voit pelata myös peilikuvana, jolloin kello yksi on  kello 11, kello kaksi onkin kello 10 jne.. Tämä syventää pelin mielenkiintoa, sillä niin kuin sanoin, kyseessä on yksinkertainen peli. Silloin kun totuttua joutuu muuttamaan, ajatteluun tulee katkoja - ja katkot tuovat pelaamiseen läsnäolon voimaa.

Lopeta aika, pelaa kellopeli-pasianssi. Olemisen Iloa Elämääsi! *_*

Kellopelillä voi myös soittaa...

Vanha nainen

Vanha nainen istuu keittiössä, puuhellassa räiskyy puut. Ne ovat kuitenkin viimeisiä puita, voi kun joku tulisi täydentämään puuvarastojani. Vesiämpäritkin ovat pian kaikki tyhjiä, kyllä minä itse hakisin jos polveni olisivat kunnossa.

Poika oli käymässä. Vanha nainen ei halunnut näyttää huonoa kuntoaan, hän ei halua muuttaa pojan luokse. Hän haluaa pärjätä ilman, että poika tajuaa hänen huonoa tilaansa. Pojan kysyessä vesitilanteesta hän ojentaa vain kaksi ämpäriä, jotta antaisi kuvan vain pienestä avuntarpeesta. Puitakin poika toisi, mutta äiti ei myönnä että nekin ovat pian lopussa.

Tytär tulee käymään. Vanha nainen avaa kaapin, jossa on kymmenen tyhjää ämpäriä. Tytär ihmettelee, miksi veli ei ole kantanut vettä. Soittaa veljelleen, veli sanoo täyttäneensä tyhjät ämpärit. Puitakin tytär kantaa, jotta äiti ei palellu kuoliaaksi - onhan luvattu vuosituhannen kylmin talvi. Tytär asuu kerrostalossa, sinne vanha nainen ei joudu lähtemään. Onneksi toinen lapsista asuu kerrostalossa, jotta hän voi pyytää tältä apua. Onneksi hän auttaa, jotta hän pärjäisi talossaan jossa on asunut jo 67 vuotta 87 vuotisesta elämästään. Ilman mitään mukavuuksia, mutta jossa oleminen maistuu olemiselta.

Muistakaa vanhuksianne, sillä siitäkin mitataan teidän hyvyytenne. Ihmisen pitää olla hyvä, se riittää kun tekee parhaansa ollakseen hyvä. Ja antakaa vanhuksille heidän joka päiväinen leipänsä, niin kuin hekin ovat antaneet huolenpitonsa teille teidän ollessanne avuntarpeessa. Yhteiskunnan tehtävä ei ole ottaa meiltä pois mahdollisuutta auttaa vanhuksiamme. Ei ole oikein osoittaa heidän paikkansa olevan vanhainkodissa, se on välinpitämättömyyttä ja egoistista mukavuudenhalua. Antakaa vanhuksenne elää, elää omassa kodissaan  niin pitkään kuin mahdollista. Sillä se on Rakkautta.