Nyt on hetki avata väylä, jonne kirjoitan. Asioita, jotka avautuvat minulle tässä hetkessä – nyt. Minä en ole mikään moralisti, en tuomitse enkä arvostele. Minä totean. Kuka tämä kirjoittaja on, sillä ei ole merkitystä. Tarkoitukseni on ainoastaan tuoda esiin 'läsnäolokeskeisen todellisuuskäsityksen' (=hetkismin) perusteita niille ihmisille, jotka haluavat muutosta elämäänsä. Minä totean blogissani asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Totean nyt, että ainoa todellinen hetki on tämänhetkisyydessä – nyt.
Nyt on nyt, se on aina nyt. Aika ei ole sinänsä todellista, vaan se on kelloja ja aikatauluja, toimintakertomuksia ja -suunnitelmia. Ajalla ei ole mitään tekemistä 'itse' elämän kanssa, se on vain keino mitata ja määritellä omaa sumuista matkaa elämäntilanteeseemme. Kellonaika on hämärä muistutus nyt-hetkestä, ja se kuolee saadessaan tarkistuspisteen ominaisuuden. Psykologinen aika on väline ja mielen jatke, ja sen takia ihmiset ovat lähes jatkuvasti erossa tämänhetkisyydestä – ikuisesta tästä hetkestä.
Nyt, on aina nyt. Tämä hetki, kun nyt kirjoitan tätä on tärkeä. Se meni jo, mutta on läsnä ikuisesti. Nyt. Tämä hetki, kun luet tätä – juuri tätä sanaa, on nyt. Nyt on hetki, jota elämme juuri nyt. Jota elimme nyt-hetkessä. Ja jota tulemme elämään nyt-hetkessä. Mutta nyt ei tapahdu enää milloinkaan menneisyydessä, ja kun nyt tapahtuu tulevaisuudessa, se tapahtuu tässä hetkessä - nyt. Tulevasta emme tiedä, sillä emme ole ennustajia. Menneeseen emme voi palata, koska menneet ovat vain muistijälkiä. Mikä on niin on, ja se on nyt.
Ajatukset ovat monesti väärinymmärryksiä, tunteita ja emootioita tulvillaan. Kärsimystä, silloin kun ajatuksesi vievät sinut menneeseen tai tulevaan, ja pitävät sinut poissa tästä hetkestä. Silloin kun ajattelet menneisyyttäsi, havainnoi sitä ilman syyttävää ja arvostelevaa otetta. Muutoin sieltä kumpuaa esiin negaatioita; kaunaa ja katkeruutta tai kenties kaihoisia muistoja, jonne ei ole paluuta. Havainnoi ulkopuolisin silmin. Silloin et ole 'mielesi' vaan 'ulkopuolinen tarkkailija', joka ei menetä läsnäoloaan nykyisyyteen. Tulevaisuutta voit suunnata kohti tiettyä tavoitetta tai päämäärää, mutta tee se harkiten tässä hetkessä – älä elä siinä jatkuvasti! Huolehtiminen ja toiveet repäisevät pois sinut ainoasta todellisesta mitä sinulla on – tästä hetkestä. Tärkeintä on matka, tämä hetki.
Ajattele, jos sinulta poistettaisiin menneisyys ja tulevaisuus. Mitä sinulle jäisi jäljelle? Olisiko sinulla enemmän vai vähemmän? Olisitko tyytyväisempi vai tyytymättömämpi? Elämäntilanteesi menettäisi merkityksensä, mutta mitä tapahtuisi 'itse' elämällesi? Elämäntilanne ei tunne tämänhetkisyyttä, vaan se on riippuvainen menneestä (kuka minä olin?) ja tulevasta (mikä minusta tulee?) – kaikki on mielen luomaa – loppuen lopuksi siis suurta harhaa. Elämä on nyt. Ei 33,333...prosenttisesti, vaan 100 prosenttisesti kun elät nyt!
