Ryppysilkki

Selitys silittää ymmärryksen pintaa, oivallus on syvemmällä. Siellä, minne silitys ei yllä. Selittely on silittelyä, puolustautumista arvostelulta ja tuomitsemiselta. Ymmärryksen hakua toisilta, joskus kilpistystä ja joskus taasen vain vastauksen hakua itselle. 

Monesti silitellään aivan turhaan, sillä rosoisuus kuuluu tiettyyn kudokseen jos se on kudoksen luonne. Ryppysilkkiä, sen kauneutta ja luonnetta ei selitä mikään muu kuin ryppyisyys.

Pinnallisuus

Kynnet raapivat lakattua pintaa, haalivat lisää ja etsivät elämään tarkoitusta. Raavinta lakkaa ja sitä toistetaan, vaikkei pinnan alle kynsin pysty. Sitä se on, pinnallisuus. Haetaan syvällisyyttä materiasta, mutta siitä on luovuttava - enemmin tai myöhemmin.

On antauduttava ja todettava "mikä on niin on", koska kaikki pinnallinen loppuu aikanaan. Pinnallisuus sulaa ajan reessä yhtä nopeaa, kun jäljet reen kulusta peittyvät uuteen lumeen kunnes sekin sulaa pois.

Aurinko lämmittää lakattua pintaa. Lakattukin alkaa, halkeaa ja murenee. Kaikki lakkaa aikanaan, lakankin pinta aukeaa. Syvyys kolkuttaa kulkijaa, ennemmin tai myöhemmin. Oletko valmis syvyyteen, joka sinä pohjimmiltasi olet?

Lähde

Epätietoisuus siitä kuka olet on epätietoisuutta siitä kuka haluaisit olla. "Ollako vai eikö olla?"

Voitko tietää, kuka olet, jos et tunne syvintä itseäsi? Silloin kuvitat sellaista, jota sanotaan ihanteeksi. Ihanne on ajatusten kautta muodostettu kuva, joka perustuu olemassa oleviin muotomaailman rajapintoihin. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, joka on pinnan alla. 

Lähteestä katsoo kasvosi, jotka vääristyvät tuulen mukaan. Tyynellä, tyynenä voit nähdä silmäsi jotka vievät sinut sinne missä olet aina ollut. Todelliseen lähteeseen, jossa sielu asustaa.