Muistelo

Maha murisee, ei vihasta vaan Rakkaudesta. "Se on toiminut hyvin", sanoi pappa kun vatsantoimintaansa muisteli. 

"On tullut viivaa, ei katko, vaan ihan oikeaa viivaa" - oli joskus nähnyt vatsantoimintaseurantakaavakkeen. Silloin, kun oli ollut intervallissa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Nyt pappa on kotona, pitää omaa seurantaa vatsansa toiminnasta. Miettii, missähän se sielu asustaa?

Tunnetotuus

Tunteet ovat ilon varjoja, ilossa on Rakkaus. Kun löydät varjon, löydät tunteen ja se on hyvä, sillä silloin tiedät olevasi auringon edessä. Syvin itsesi antaa olemisen ilon, poistaa surun, pelon ja vihan. Tunteet pitää kuitenkin tunnistaa, ystävällisesti kätellä. Hyvästellä viha, suru ja pelko - erota ystävänä - ilman vastarintaa, tuomitsemista ja kiintymistä rakennettuun itseen. Se ei ole päätös, se on luonnollinen herääminen tietoisuuteen. Olet elämä joka olet aina ollut, kun 'minä olen'.

Liputuspäivänä toivo

Puolustusvoimien liputuspäivä. Tulee vielä aika, jolloin puolustusta ei tarvita. Tulee aika, jolloin puolustusvoimat voidaan oikeasti liputtaa pois. Historiasta on opittu, että maassa on aina armeija. Joko oma tai toisen valtakunnan.  Tulee aika, jolloin ihmistä ei enää ole tai on. Kaikki loppuu aikanaan, rajat kaatuvat kun ne kaadetaan.

Olisiko kuitenkin niin, että kun ei ole puolustettavaa niin ei ole tarvetta puolustautua? Olisiko niin, että kun olisi rajattomuus ei olisi rajoja mitä pitäisi puolustaa? Vai onko se utopiaa? Vai valinta, sota tai utopia?

Olen käynyt armeijan, jossa opetetaan tietyllä tapaa olemaan ajattelematta. Se pitää armeijan puolustukseksi sanoa, siellä ollaan oikeilla jäljillä. Ajattelemattomuus ja mielen vapauttaminen egon alaisuudesta 'syvimmän itsen' käyttöön on kuitenkin aivan eri asioita. Tiedostamattomuus ja tiedostaminen, niissä on eroa kuten kuolemassa ja elämässä. Puolustusvoimat perustelee olemassaoloaan aivan kuin egokin puolustaa olemassaoloaan. Kukaan ei saa loukata koskemattomuuttani, minä olen arvokas tai tarvitsen yhä enemmän. Puolustautumista kuoleman keinoin elämän puolesta, ajattelun harhaa - sotaista meininkiä.

Kummasteletko koskaan, miten vahva on tradition voima? Asevelvollisuus on iskostettu meihin  lujasti kiinni. Asevelvollisuus, joka antaa luvan tappaa. Eri aikoina on eri säännöt, ihminen laatii sääntönsä tilanteen mukaan. Egon rakenteet, ne niitä sääntöjä laatii. Ne eivät ole loogisia evätkä oikeudenmukaisia. Yhden kirja mukaan tappaminen on kielletty, toisen kirjan mukaan sallittu. Ei, siinä ei ole järkeä lainkaan. Elämää kunnioitetaan kun on rauha, elämää tuhotaan kun on sota. 

Sota on mielentila, sitä se on eikä mitään muuta. Kenelläkään ei ole oikeutta tappaa huvikseen, sehän on aivan mielisairasta. Mietitään sitten traumoja, joita henkiinjääneet ja omaisensa menettäneet ovat saaneet. Rakennetaan yhteiskuntaan tukiverkkoja, joilla pelastetaan mitä pelastettavissa on. Pidetään keräyksiä sotaveteraanien ja orpojen hyväksi, annetaan kuntolomia ja mitaleja, leipää ja myötätuntoa. Korostetaan uhrauksen merkityksellisyyttä, uhri on annettu valtiolle joka on virkaatekevänä jumalana. Hyvä, että pidetään huolta. 

Tämänhetkisyyden läsnäolon voima määrittää meidän tulevaisuuttamme, haluammeko sotia? Pitäisi vain käyttää älyä eikä sotia olisi lainkaan. Silloin voisimme liputtaa puolustusvoimille viimeisen kerran. Sotaan tarvitaan mieltä ja tulivoimaa, ei mielettömyyttä. Tämänhetkisyyden oivaltaminen ainoana todellisuutena vie pois tarpeen puolustautua, rajata ja vihata.

Perustunteista kolme ei elä ajattomuudessa

Olet varmaan joskus joutunut syyttämisen kohteeksi. Egosi on tuolloin nimennyt tuon arvosteluksikin kutsutun nimikkeen. Olet tuntenut murheellisuutta, jos olet joutunut syytetyksi ilman aihetta. Olet tuntenut syyttestä kärsimystä, joka on herännyt petetyksi tulemisen tunteesta ja sen emootioista. Olet kenties tärissyt ja tuntenut kehossasi erilaisia sävyjä tästä tunnetilasta. Pulssisi on kohonnut, silmissäsi on mustunut tai olet tuntenut itsesi voimattomaksi. Mielesi itseoikeutettu, ajattelun kautta saavutettu johtopäätös on osoittanut sinussa olevan vihan. Viha kasvaa tämän kaavan kautta, se kuuluu egon rakenteita ylläpitävään kalustoon ja tarkoitettu suojelemaan egoa. Viha ei kuitenkaan elä, jos olet läsnä tässä hetkessä. Tässä hetkessä ei ole mitään vikaa tai vihattavaa.

Olet varmaan joskus masentunut ympäristön käytöksen tai olosuhteiden takia. Elämäntilanne on sinut masentanut ja tämä negaatio on latistanut sinua tai laittanut sinut kapinoimaan tämän hetkistä tilannetta vastaan. Et ole hyväksynyt 'mikä on niin on'. Olet tuntenut itsesi hylätyksi ja olet syyttänyt siitä elämää. Kuinka väärässä oletkaan ollut, koska elämässä ei ole mitään vikaa. Ei elämä sinua masentanut ja hylännyt, oman egosi rakenteet ja mielen itseoikeutettu johtopäätös on saanut sinut surun valtaan. Suru ei kuitenkaan elä, jos olet tässä ja nyt. Tässä hetkessä ei ole mitään vikaa eikä siinä ole mitään suremista.

Olet varmaan joskus pelännyt. Pelkoa on siivittänyt kenties ihan oikea, konkreettiselta tuntuva uhkakuva. Tai sitten olet ahdistunut, mutta et edes tiedä mikä on ahdistuksesi ja pelkosi kohde. Ahdistus on herättänyt sinussa epävarmuutta ja olet tuntenut sen kehossasi kenties levottomuutena tai palana kurkussasi. Pelkäät kuollaksesi, pelkäät menneisyyden aaveita ja tulevaisuuden haamuja. Pelkäät satua, jonka itse itsellesi luot. Pelko ei elä, jos olet tässä hetkessä, nyt. Tässä hetkessä ei ole mitään vikaa tai pelättävää. Olemalla läsnäolon kautta yhteydessä omaan sisimpään itseesi otat asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat, ilman pelkoa ja negatiivisia tunteita ja niiden eri muotoja.

Ainoa perustunne, joka elää tämänhetkisyydessä on ilo. Ilo on Rakkautta, jolla ei ole vastakohtaa. Minä olen iloinen kertoessani, että neljästä perustunteesta vain yksi on aito.