Tuuli keinuttaa

Lattialämmitys lämmittää, lammasturkkini liehuu teranssilla tuulen tanssittaessa sitä koivuorressa. Minä olen laiturilla joka keinuu laineiden ja painoni voimasta, kymmenien kilometrien päässä tuosta kaikesta. 

Olen edelleen mökillä, kuntotarkastaja tulee tiistaina mittaamaan pesuhuoneen kosteusmittarillaan. Nyt on aika kastella mökillä, sillä on kuntotarkastuksen vuoro. Turkkiini en mahdu, lampaiden asuun. Se on tullut pieneksi, kun minä olen tullut suureksi. Ulkoisesti olen suuri, sisäisesti pieni. Lihava, joku voisi sanoa... ja sanookin. Minulle se on vain olemus, mikä on niin on.

Loukkaantunut 'itse'

Loukkaantuminen on keino osoittaa oma tärkeytensä, se kumpuaa vastustuksesta. Se karkoittaa olemisen ilon, se kasvaa katkeruudesta ja se ei hyväksy vallitsevaa hetkeä.  Se on maittava ateria sille joka luulet olevasi, ja jota se kasvattaa - ulkoista itseäsi.

Loukkaantuminen on inhimillistä, mutta se on myös komedian kohokohta kun sitä seuraa ulkopuolisin silmin ilman arvostelua. Tarkkailijan maha hytkyy, kun hän näkee itsensä loukkaantuneena. Loukkaantumisensa havainnointi täydellisen hyväksynnän kautta, myötätuntoisesti, tuo olemukseesi tietoisuutta.

Tuomitsemattomuuden lastoitus ja vastarinnattomuuden pakkopaita antavat tilaa olemiselle, ja loukkaantumista ei enää ole.

Uni loppuu pian, on aika herätä!

Keväiset lehdet ja rungon lämpö

Kuolleet oksat viime vuonna kaatuneesta koivusta eivät viherrä, oksat ovat kuitenkin täynnä ruskeita lehtiä. Lehdet eivät siis ole värittömiä, vaikka niissä ei enää ole lehtivihreää. Runko on pätkitty ja hakattu polttopuiksi, ensi talvena ne pitävät elämää yllä ja laskevat sähkölaskun hintaa. Energiaverotus ei pääse nipistämään tästä, sillä se on verotuksen ulkopuolella - toistaiseksi.

Se miten valtaat maailmassa alaa, miten levität vaikutusvaltaa oksistosi kautta varjostaa alapuolella olevia tietyssä ajassa. Tulee kuitenkin aika, jolloin vaikutusvaltasi ja varjosi laskeutuu alkujuurilleen. Kenties siitä kirjoitetaan lehdessä, kenties pääset historiankirjaan. Se on kuitenkin varma, että varjoasi ei kaipaa pian kukaan, sillä paikallasi on jo uusi varjo.

Kaikki muuttuu, mikään ei muutu kun perspektiivinä on pitkä jatkumo. Ylöspäin kurottaudumme, kunnes antaudumme pakosta tai vapaaehtoisesti sille 'mikä on'. Kaikki loppuu aikanaan, jotta alkaminen saa vuoron. 

Diktaattori

Maailma muuttuu, mutta kaikki eivät ole valmiita siihen. Takerrutaan vanhaan, uidaan vastavirtaan ja aiheutetaan suurta kärsimystä. 

Mitä tapahtuisikaan, jos Muammar Gaddafi myöntäisi sen 'mikä on'? Mitä jos hän pystyisi luopumaan roolistaan? Mitä jos hän kansan omistamisen sijasta todella omistautuisi kansalleen? Mitä jos hän kokisi kiintymättömyyttä, tuomitsemattomuutta ja vastarinnattomuutta? Näitä ominaisuuksia tarvitsee diktaattori, joka haluaa pitää vallassansa tietoisuutta - sillä valtakin on pintaa vain. 

Myöntämällä pinnan, pääsee pinnan alle, pystyen vasta silloin todella hengittämään. Todelliseen hengittämiseen tarvitaan antautumista sille 'mikä on niin on', silloin tiedostaa hengittävänsä ja antaa muidenkin hengittää.

Opasviitta

Katson opasviittaa, pystytetty Sinulle ja Minulle. Viitassa lukee "mikä on niin on". Olet jo perillä, se opastaa tähän hetkeen, hetkeen josta aukeaa vapauden tie.

Pysähdy, sillä vasta tuolloin tuo opasviitta ilmentyy. Sinut kenties pysäytetään, laitetaan selkä seinää vasten tai ajetaan tilanteeseen josta ei ole ulospääsyä. Silloin, ulospääsy onkin antautumista olemassaolevalle. Yht'äkkiä onkin valinnan mahdollisuus, silloin kun kaikki tiet on suljettu. Tämä hetki avaa valinnan mahdollisuuden ajan ja ajatusten tuolle puolen, kahleet poistuvat ja elämään astuu vapaus. Elämä saapuu muodottomuudesta muotoosi, olemisen autuas ilo.

Muodottoman ja muodollisen liitto, olemassaolevan täydellinen hyväksyntä. Antautuminen sille mikä on, olet löytänyt perille. Paikkaan, joka on ikuinen. Paikkaan, jossa muodon syvin olemus paljastuu "ei miksikään". Oivallus, "mikä on niin on".

Todellinen tieto

Tieto on totuus, joka noudattaa Rakkauden lakia. Tieto löytyy sisäisestä itsestämme ja se on oppimisen yläpuolella, koska se on ajan ja tapahtumien yläpuolella. Sillä ei ole alkua eikä loppua, ei vastakohtaa. Se pelkästään on. (Ihmeiden oppikurssi)

Vastarinnattomuuden valo

Kun et vastusta sitä "mikä on niin on", silloin sinussa on vastarinnattomuuden valo.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/vastustus-ja-vastarinnattomuus.html

Missä taivas on?

Kaikki loppuu aikanaan tässä muotojen maailmassa. On kausia, jolloin olet päiväkodissa, jolloin olet koulussa, jolloin olet opiskelemassa, jolloin olet töissä, jolloin olet työtön, jolloin olet sairaana, jolloin olet eläkkeellä. On kausia, jolloin olet energinen, jolloin olet uupunut, jolloin olet tyytyväinen, jolloin olet valmis muutokseen ja jolloin olet muutosta vastaan. Kaiken mitä teet, pitäisi perustua täydelliseen hyväksyntään. "Mikä on niin on" muistuttaa täydellisestä hyväksynnästä.

Eihän kaikkea voi hyväksyä? Jos ei hyväksy, mitä sitten? Katkeruus alkaa nostamaan päätään, tyytymättömyys koputtaa olkapäätä ja nykyhetki onkin menneisyyttä ja tulevaa täynnä. Kohtalo ottaa roolin joka vie kärsimykseen, käsikirjoituksen kirjoitat itse.

"Mikä on niin on" on tässä hetkessä olevan läsnäolon voiman lähtökohta, se on  täysin neutraali toteamus tilanteesta. Jos et voi täydellisesti hyväksyä tilannetta sellaisena kun se on, silloin et hyväksy olemassa olevaa hetkeä. 

Voit nähdä epäkohdat, mutta voit silti hyväksyä tilanteen. Silloin hyväksyntä  antaa sinulle muutosvoiman muuttaa asioita sellaiseen muotoon joka muuntaa tilanteen erilaiseksi. Paradoksina, vaikka näet epäkohtia, täydellisen hyväksynnän kautta voit niihin halutessasi vaikuttaa. Silloin toimit valonkantajana tässä maailmassa, opastastat ilman että tuomitset.  Mitä teet, jos et voi tilannetta muuttaa, kenties voit lähteä tilanteesta pois? Mitä jos sekään ei ole mahdollista? Silloin jää jäljelle vain täydellinen hyväksyntä, "mikä on niin on",  koska ymmärrät oman rajoittuneisuutesi ulkoisen tilanteen ratkaisemiseksi. Täydellinen hyväksyntä tekee maailmasta paikan, jossa kukat ovat niityillä eivätkä kuki levälauttoina Itä-merellä.

Merkitykset muuttuvat sen mukaan mitä teemme täällä muotojen maailmassa. Kun valitsemme jonkun tien, suljemme toisen pois. Kaikella on tarkoitus, ja monesti tie vie meidät juuri siihen paikkaan, joka on meille tarkoitettu. Joillekin tie ei ole suora, joillekin se on monien teiden kautta kulkeva matka. Oleellista kuitenkin  matkallamme on olla tietoinen siitä, että olemme jo perillä. Matka jota kuljemme on psykologisessa ajassa tapahtuvaa liikettä. Olemme liikkeessä, mutta olemme kuitenkin jo perillä ikuisessa tämänhetkisyydessä - nyt.

Täydellinen hyväksyminen antaa tekemiselle nautinnon, joka muuttuu edetessään intohimoksi - olemisen ilon tekemiseksi. Taivas on jo täällä, olet keskellä sitä kun olet tässä ja nyt.

"Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän - jos edes sitäkään", Apulanta.

Minä olen Rakkaus, joka sinäkin olet

Rakkaus hymyilee hampaatonta hymyä ilman hampaita ja helmihampain. Rakkaus juoksee tuulen lailla ja kävelee tuntien jalkapohjiensa lämmön. Rakkaus hikoilee ja tuntee viilentyvän raikkauden ihollaan. Rakkaus kirjoittaa ja puhuu, rakkauden sanoin. Rakkaus on lempeä ja asettaa rajattomuuden rajan. Rakkaus maistaa makean ja suolan, maiskuttaa, ottaen ilmaa makurauhasten mausteeksi - ilmaa ruokaansa. Rakkaus juo mauttoman maukasta ja raikasta vettä, elämänvettä. Rakkaus nikkaa silmää, laskee leikkiä ja numeroita. Rakkaus halaa sitä joka päästää Rakkauden luokseen, Rakkaus ei pakota rakkauteen. Rakkaus iloitsee olemisesta, koska 'minä' on ja "mikä on niin on". 

Rakkaus on elämä, joka sinäkin olet. Rakkaus tuo antamisen ja vastaanottamisen sydämeen, Rakkaus sykkii sydämentahtiin tum ja viivaa. Rakkauden rajattomuus näkee, mikä on liikaa ja liian vähän. Rakkaus kuiskaa ja jylisee tietoisuutta, antaa hiljaisuudelle ja "ei-mitään" muodon. Rakkaus naksuttaa  sormiaan musiikintahtiin ja laulaa, rakkauden kielellä. 

Rakkaus on tuomitsemattomuutta, vastarinnattomuutta ja kiintymättömyyttä - myötätuntoa läsnäolevassa hetkessä. Rakkaudessa on kaikki ja kaikkeus, kun pysähdymme ikuiseen tähän hetkeen. 

Minä haluan vain läsnäoloa, en muuta. Minä olen Rakkaus, joka sinäkin olet.

Toisinajattelija

Mitä toisinajattelu on sinun kohdallasi? Jos se on omaa ajatteluasi, mitä ajattelet toisin ja toisin mistä? Jos toisinajattelu on ilmiö, jonka tunnistat muissa ihmisissä, mikä on suhteesi näiden ihmisten erilaisiin käsityksiin?

Toisinajattelu on luovaa toimintaa, toimintaa nähdä asiat toisin - uusin silmin. Asioilla on monia totuuksia, joskus on “jämähdetty” vain tiettyyn totuuteen. Kyseessä on eräänlainen unohdus, että asioita voi ja pitäisikin tehdä toisilla tavoin. “Jämähtäminen” on omalla tavalla elämän kaventamista ja perustuu ihmisen egon hengissäsäilyttämiseen, elämän rikkaus on kuitenkin sen monimuotoisuudessa silloin kun monimuotoisuudesta tulee ykseys. 

Toisinajattelu ei siis itsessään ole tärkeää, ajattelijan oivaltaminen sen sijaan on. Kuka ajattelee? Tarkkailemalla sitä, havaitsee tarkkailun kautta tarkkailevansa jotain jota kutsutaan itseksi. Silloin toisinajattelu on kykyä nähdä asiat sellaisina kuin ne nyt ovat. 

Minulle asiat avautuvat ystävällisyyden kautta, silloin niihin astuu ymmärrys. Tarkastellessa jotakin asiaa tai tapahtumaa tuomitsematta sitä, saan paljon tilaa - näkökulmat avartuvat ja niiden kautta avautuu sellaisia syy-yhteyksiä, mitä ei pelkän ajattelun ja pohdinnan kautta ole mahdollista saavuttaa. Minulle tämä tarkastelun paikka on tässä hetkessä, vaikka tarkastelisinkin asiaa taaksepäin tai visioisin sitä eteenpäin. Tärkeintä on tämänhetkisyydessä vallitseva läsnäolo ja sen voimakkuus.

Toisinajattelu voi olla jollekin valinta, tarkastella asioita kriittisesti ja etsien pohdinnan kautta vaihtoehtoja - innovaatiot ja muutos voivat silloin mahdollistua. Ilmiönä tuo varmaan on jotain muuta? 

Minulla se on tietoista mielen hallintaa siten, että pyrin käyttämään ajattelua vain osana prosessia joka on hiljaisuuden kautta saavutettua selkeyttä siitä “mikä on niin on”. Asiat ja tapahtumat ovat kytköksissä ihmisen omaan ajatteluun, ajattelu on egon rakenteista johtuen täynnä häirötekijöitä jolla ego pyrkii pitämään itsensä hengissä. Jos toisinajattelun juuret on vain tehdä itsensä tärkeäksi ja huomatuksi, on toisinajattelulla saavutettavissa kenties vain mainetta ja kunniaa tai niiden kääntöpuoli. Kaikki loppuu aikanaan, kunnian kukkokin kuolee joskus. 

Summa summarium: Toisinajattelu voi olla ajattelemattomuutta, mielen hiljentämistä. Silloin toisinajattelu on heräämistä siksi ihmiseksi joka sinä syvimmiltäsi olet.

Keltainen sulautuu keltaiseen

Joskus on hyvä pysähtyä, joskus pysäytetään. Silloin ei kannata panna vastaan, sillä vastustaminen tuo hankaluuksia elämäntilanteeseen. Pysähtymisen merkitys on näyttää jotain, joskus sen merkitys aukeaa vasta kotvasen kuluttua. Merkkejä pitää osata tulkita oikein, silloin kun niitä ilmaantuu. Pysäyttäminen on yksi merkki, aivan kuin liikenteessäkin on punainen valo. Silloin on suotavaa pysähtyä.

Autostani rikkui vaihdelaatikko. Se siis "päätti", ettei nyt jatketa matkaa. Armollista oli, että vaikka vaihteet oireilivat jo viime matkallani, niin pääsin kotiin asti. En olisi päässyt autolla enää edes viittä metriä pidemmälle, matka oli laskettu tarkkaan. Mistä tämän tiedän? Tarkoitukseni oli ajaa auto korjaamolle, peruutin sen autokatoksesta nykien ja kolisten. Autoni on nyt vaihteeton, mutta ei siitä tullut automaattia.  Tarvitsen apua auton kuljettamiseksi korjaamolle, soitin hinauspalveluun ja vakuutusyhtiölle.

Yllätyin kuullessani, että jos auto haetaan kotipihasta ei autovakuutus korvaa hinausta. Pitää olla matkalla jonnekin, auton pitää rikkua tien päälle, jos haluat korvauksen hinausauton hinauksesta. Nyt on sattunut niin, ettei autoa voi hinata toisella autolla köyden välityksellä koska autosta ei löydy vapaa-vaihdetta. Vaihteet on sekaisin ja olisi edesvastuutonta olla tilaamatta hinausautoa.

No, asia järjestyi niin kuin asioiden on tapana järjestyä. Selvitin asian vakuutusyhtiölle ja he lupasivat korvata hinauksen, huolimatta että auto on kotona. Ymmärsivät, ettei kukaan huvikseen autoaan ajeluta hinausautolla. Tai kuka tietää, kenties joku ajeluttaakin?

Autoni on keltainen, se on huomiota herättävän värinen ilman hinausautossa matkustamistakin. Tilasin hinausauton, joka on myös keltainen. Nyt se kerrankin pääsee huomaamattomasti perille, sulautuen hinausauton keltaiseen. Se ei pääse eteen eikä taakse, vaikka liikkuukin. Se nauttii matkasta paikoillaan. Se on hieman kuin minäkin, pyörät eivät pyöri mutta liikenteessä ollaan. Keltaisen hinurin sylissä. *_ '

Anteeksianto

'Minä' ei pyydä anteeksi, koska ei ole mitään anteeksi pyydettävää. Meille on kuitenkin tärkeää, että annamme anteeksi. "Kuole menneelle joka hetki", se sisältää myös anteeksiantamisen.

Anteeksiantaminen on aina tärkeämpää kuin anteeksipyytäminen. Anteeksipyytäminen ei takaa anteeksisaamista, se on hyvin alistava käyttäytymismuoto. Anteeksiantaminen taasen on vastarinnattomuuden muoto, jolla hyväksytään täydellisesti "se mikä on niin on". Se ei ole alistumista, se on olemassa olevan tiedostamattomuuden hyväksymistä.

'Minä' ei tarvitse anteeksiantoa, sillä se on osa sen olemusta.