Mikä on niin on

Mikä on niin on
Minä olen, kun Sinä olet

lauantai 28. toukokuuta 2011

Forelli

Tiedän, tämä on jossain kielletty. Teen kuitenkin näin, koska tiedän sen toimivan. Miksi en tekisi niin kuin tiedän parhaaksi, madosta 'se' pitää. 

Sanotaan, että tämä on liian helppoa. Kateelliset voivat sanoa niin, sillä tämä vaatii taitoa. Koukku tarraa helposti koskesta esiin puskevaan kasvillisuuteen ja kiviin, pitää osata uittaa matoa koukussa kosken pintaa. Ei se ole helppoa, se on ihanaa.

Hyttysiä. Hyvä, on forellille ruokaa jos ei saa matoani kiinni.

Hevosenlänkipeili

Katson kuvaani hevosenlänkipeilistä, en suostu enää vetämään rekeä. En suostu enään tekemään mitään, jota en hyväksy täydellisesti. Olen hevonen, joku voisi sanoa minua ruunaksi. Himoton, mutta elossa.

Yllättävää, kun katson itseäni peilistä. Minua ei määritä kukaan, peilikuvasta näkyy vain varjo. Varjo siitä hevosesta, joka nuorena laukkasi vapaana ja etsi lisää kahleita - kunnes oivalsi olevansa rooliensa vanki. Näennäisesti vapaa, mutta todellisesti todellisuudesta vieraantunut.

Sauna teki hyvää, jokainen hetki puhdistaa. Nyt käännyn pois, kuva jää tai lähtee pois. En katso taakseni.

Mökillä

Istun löylyssä, nyt. Nautin lämmöstä, ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Nyt on saunomisen hetki, heitän juuri nyt löylyä. Ihanaa olla juuri nyt, saunassa.

Seinässä on kivinen muistutus orjuudesta, josta olen pääsemässä eroon. Osuuspankin lahjoittama kivinen saunamittari, asuntolainan kuitti. 

Kuitti, joka maksoi päälle 250.000 euroa + korot. Kuitti, joka nostaa lämpöä ja saa orjan kuitiksi. Sitä on olla velallinen, sitä ettei voi olla vapaa.

Mittaamaton

Onko mittaamaton pitkä vai lyhyt, painava vaiko kevyt? Se selviää mittaamalla, jos sen voi mitata. Jos ei ole mitään, se on mittaamatonta. *_*

Olosuhde määrittää

Kuivuudessa löytyvät hyvät lähteet, hädässä hyvät ystävät. Olosuhteella on merkitys, se avaa mahdollisuuksia oivalluksiin. Kaikella on tarkoitus, olosuhteet ovat osana tätä tarkoitusta.

Tuskaton

Tuska ja ilo ovat samassa kuoressa; niiden sekoitus on ihmisen osa.

- Johann Gottfried Seume -


Tuskaton, kun kuori poistetaan. Ihmiseen astuu olemisen ilo.

- Markonki -

Pitäisi

Isi monesti syylistää, vastustaa. Päätteenä konditionaali oikeuttaa kärsimykseen, jos ei ole oikea hetki niin se ei ole. Teen niin kuin teen, siten että siinä on hyväksyntä. En tarvitse isiä, sillä minulla on isä.

Linnut

Kuuntelen lintujen keskustelua. Se on niin myönteistä, siinä on kaunis melodia. Alkukesä on konsertoinnin parasta aikaa, kesälomaa ei pidetä. Jokaisella on hieno puherytmi, vaikka eri lajit käyttävät eri kieltä, ne ymmärtät toinen toistaan. 

Lintujen keskustelussa, linnut katsovat maailmaamme eri tasosta. Ne vaihtavat näkökulmaa nopeasti, katsovat maailmaamme laajasta perspektiivistä. Niille avoin nokka on houkutin, jonne pitää tuoda ravintoa. Niiden maailmassa on kaikki hyvin, nyt ja aina. Ikusesti tyytyväinen on lintujen maailma, siinä ei muistella eikä suunnitella tulevaa. Siinä tehdään, kasvatetaan ja ylläpidetään elämää, ja se on aivan luonnollista. 

Luonto on opiskelua ilman koulutusta, se on koulutusta ilman opiskelua. Lintujen ala-aste on korkeammalla kuin yhdenkään ihmisen.

Sepeli

Maailman haastavin palapeli. *_*

Piippumies

Piipusta nousee savu, lämpimät ajatukset nousevat pintaan. Kotona on hyvä olla, tietoisesti lämmittää hyvyyttä ja rakkautta. Punnita maailman menoa, piiputella ja tietoisesti tunnistaa piipunpesän lämpö muotoineen. Tuoksu on huumaava, savu kiemurtaa ylös noutamaan oivalluksia. Maailma on pysähdyksissä tässä hetkessä, pyydystäen tämänhetkisyydestä saalista - olemisen eliksiiriä.

Himalajalla, Bhutanin kuningaskunnassa piippumies harrastaa salapolttoa. Paikassa, jossa tupakan myynnistä tai hallussapidosta ilman tullikuittia voi saada jopa viisi vuotta vankeutta. Kotonaan piippumies saa kuitenkin polttaa piippuaan, mutta poliisille pitää näyttää kuitti pyydettäessä. 

Maailma on hulluutta täynnä, piipumies sallii kaiken 'mikä on'. Hän tietää ajan olevan nyt tämän, piiputtelu maistuu kuitenkin samalle kuin aiemminkin. Se tuo tilaa ja avaruutta ahdistavaan ajatteluun ja sääntöjen kautta rajattuun maailmaan. Meditointia on monenlaista, piippumies tietää tuon. Hän katsoo seinällään olevaa,  Bhutanissa outoa, mutta kotimaassaan suosittua laulajan kuvaa. Piippumies hymyilee kuvalle ja imaisee piippunsa kautta suvaitsevaisuutta tähän maailmaan. 

Maailmankansalaiset ilman rajoja, ykseydessä toisiinsa ja  savu nousee kiemurtaen ylöspäin. Savumerkkejä, sinne ja tänne, sisään ja ulos. Hengityksen alleviivausta, näkyvää muotoa muodottomuuden maailmasta. *_*

perjantai 27. toukokuuta 2011

Ei myynnissä

Mikään todella suuri ei ole kaupan.

- Alex Munthe -

"Ei mitään" ei ole kaupan.

- Markonki -

Silta

Ihmiset rakentavat liikaa aitoja,
liian vähän siltoja.

- Isaac Newton -

Muodollista

Muotoja kun omistaa, sielulla on rajat.
Muotoseikka, seikka vain. Muoto.

Muodolle voi omistautua, mutta omistamisen harha saa tuntemaan puutetta.
Aina on jotain, jota halutaan.
Uudet hampaat, "ikuinen elämä" - ne kannattaa vakuuttaa.

Omistamisen harha, vapautuminen.
Olet vapaa, voit kaiken omistaa.
Omistautua itse maailmalle, elämälle joka olet.

Lumpeenkukka

Näin lumpeenkukan ihanan,
mut läpi veden kirkkahan.

Näin myöskin syvällä juuret sen
näin pohjan liejun ja hettehen.

Miten rumaa, työtteistä, niljakkaa!
Miten voi se kaunista kasvattaa?

Ah ihminen, elämä, elämä!
Voi pinta loistaa, välkkyä.

Mitä kuitenkin kaiken pohjalla -
siten näkee meidät Jumala.

- Lauri Pohjanpää -

torstai 26. toukokuuta 2011

Kuplan laajennus ja puhkaisu

Elämme kuplassa, miten tuota kuplaa voi laajentaa? Miten sen voi puhkaista? Tietoisella tavalla, hengittämällä tietoisesti. Keskittymällä säännöllisesti hengitykseen, sisään - ja ulos. Näin kupla laajenee, ajattelu pysähtyy ja syntyy tilaa. Tilaa, joka laajenee kunnes sitä ei enää ole. *_*

Avara kohtu

"Sano tai ajattele: "Minä olen" lisäämättä siihen mitään. Tiedosta sanoja tai ajatuksia seuraava tyyneys. Aisti läsnäolosi, alaston, paljastunut oleminen. Sitä ei liikuta nuoruus tai vanhuus, rikkaus tai köyhyys, hyvyys, pahuus tai mikään muukaan ominaisuus. Se on kaikkien muotojen avara kohtu."(Eckhart Tolle, Uusi Maa, s. 201).

tiistai 24. toukokuuta 2011

Ennen kuin...

Ennen kuin toteat tilanteen huonoksi tai hyväksi, mitä ikinä tapahtuukin, mieti että tämäkin loppuu aikanaan. 

Mikä on niin on, hyväksyen sen, sillä maailma kaipaa vain hyväksyntää jotta se kumpuaa sisältäsi. Vastustus vie pois siitä, mikä on 'minälle' luontaista. 

Olla tässä ja nyt, arvostelematta ja tuomitsematta. Kiintymättä ja vastarinnatta sille mikä on, nauttien siitä että on.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Vetoketju hirttää

Pyysin vetoketjua rautakaupassa, minua ymmärrettiin. Pyysin vetoketjua kangaskaupassa, minua ymmärrettiin. Pyysin vetoapua vetoketjulla autoni hajottua, ja sain sitä. Pyysin napitonta vaihtoehtoa vaatehtimossa, sain senkin. Elämä on vetoa täysi, ketjureaktio hyvyyteen.

Myötätuntoiset aarteet löytyvät vetoketjun takaa. Vetoketjulla annetaan vetoapua, avataan ja suljetaan. Kätketään ja paljastetaan jotain, jonka napit tekivät ennen. Maailma muuttuu. Napilla ei kuitenkaan voinut vetää, nupilla kylläkin ja vetoketjulla! 'Minä' käyttää nuppia työkaluna, vetoketjuna siinä on läsnäoleva hetki.

Monimerkityksellisyys sekoittaa ja kun ymmärrys ei riitä, puolustusmekanismit aktivoituvat. Yhtä kaikki, napit ja vetoketjut. Nimettyjä välineitä, ilman taustaa et voi aivan varmasti tietää mistä puhutaan. 

Irrallinen kuva ilman taustaa. Vetoketju ilman kuvaa, mistä voit tietää mitä tai mihin sitä nyt käytetään. Ajatusten sokkeloinen kartta vie monesti harhaan, koska se on ajatuksille ominaista - se on niiden luonto. Vetoketju kun hirttää, niin joskus turvaudutaan nappeihin. Nyt on vetoketjun aika, nuppi vetää ja vie 'kotiin'.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Pakonomainen ajattelu ja mielen hiljentäminen

Oletko havainnut, että ajattelet lähes jatkuvasti? Tee testi ja päätä olla ajattelematta juuri nyt. Tarkkaile mieltäsi, tarkkaile kuin olisit saalistava kissa seuraavaa ajatustasi joka putkahtaa esiin. Ole tarkkana, kuinka kauan pystyt olemaan ajattelematta?! Veikkaan, ettet kovinkaan pitkään.

Tämän taidon kuitenkin oppii, onhan se meidän luontainen olemuksemme. Tulee aina pidempiä ja pidempiä ajattelun katkoja. Olet tässä ”mielettömässä” läsnäolon tilassa hyvin valpas ja aistisi terävöityvät. Näet, kuulet, tunnet, haistat paremmin ja olet kehostasi paljon tietoisempi. Sinusta ei siis tule ”kasvia”, päinvastoin! Tunnet eläväsi, nämä ovat pieniä satoreita olemisen ilosta. Ajattelun lopettamisen kautta tulet tietoisemmaksi ja elämääsi astuu äly, joka on mieltäsi paljon mahtavampi. Olet saavuttamassa olemisen ilon, tämänhetkisyyden kautta. Ajattelun pysäyttäminen vie sinut tähän hetkeen, tietoiseen läsnäoloon ja olemisen iloon, elämään ilman kärsimystä.


Aikakäsitys on mielenhälinän moottori

Mielenhälinä on egon luoman psykologisen aikakäsityksen seurausta. Jumala ei luonut kelloa vaan ihminen. Jumala loi syklisyyden, jossa pääosassa on ikuinen tämä hetki. Syklisyyden, jossa hetki on ikuinen nyt. Ei ole muuta todellista aikaa kuin nyt, vuodenajat ja luonnonkierto ovat syklisyyden luonnollisia kehällisiä osia. Samoin luonnon kasvit, eläimet ja ihmiset ovat syklisyydelle lainalaisia.

Kellossa on 24 tunnin syklisyys, mutta siinä tämänhetkisyys on vain tarkistuspiste. Elämme 12 kuukauden syklistä kalenteria, viikkoineen ja viikonpäivineen. Kello ja kalenteri ovat vain välineitä, mutta egolle ne ovat tulleet paljon alkuperäistä ”tarkistupiste” käyttötarkoitustaan tärkeämmäksi. Ne ovat egon hengissä säilymisen perusteita. Ilman psykologista aikakäsitystä, ilman menneisyyttä ja tulevaisuuta ego ei pysy hengissä ja mieli tekee kaikkensa, jotta ajattelu ohjautuu lähes jatkuvasti menneeseen ja tulevaan.

Toiminta ja tekeminen on liitetty ajanseuraamiseen, kellosta näkee vilkaisemalla paljonko on jo kulunut aikaa jonkin työn aloittamisesta ja paljonko on vielä jäljellä. Tämä ajattelumalli ei arvosta läsnäolevaa hetkeä. Laajentaaksemme psykologista aikakäsityksen määrittelyä kellon ja vuosikalenterin seuraamisen ulkopuolelle, jotka sinänsä ovat samaa asiaa, voimme katsoa pakonomaisesti taaksepäin kymmeniä vuosia. Jokin asia tai tapahtuma seuraa meidän mukanamme jatkuvasti. Emme ole antaneet anteeksi menneisyydessä meille tehtyä vääryyttä tai haluaisimme saada takaisin menneisyydessä olleen ”hyvän”. Tulevaisuuden päätavoite voi olla vuosien päässä, esimerkiksi opiskelun valmistumisajankohta. Tavoitteen saavutettua asetetaan heti uusia tavoitteita ja sama tyytymättömyys nykyhetkeen jatkuu.

Ego voi olla katkeroitunut itseensä tai ryhmäänsä kohdistuneesta loukkaavasta käytöksestä tai ”elämänsä pilaamisesta” vanhemmilleen, kenelle tahansa muulle ihmiselle, kollegiaalisen kansallisen identiteetin kautta jopa kansakunnalle (”karjala takaisin!”) tai vertaisryhmänsä historialliselle kärsimykselle (orjuus, naisten kokema alistava käytös miesten puolelta). ”Minua on loukattu, petetty tai kohdeltu muuten epäoikeudenmukaisesti, ja minulla on oikeus ja velvollisuus muistaa tuo tapahtuma!” Luonnollisesti tällainen ajattelumalli ja aikakäsitys ylläpitävät kärsimyksen hengissäsäilymisrakenteita. Katkeruuteen löytyy aina lukemattomasti syitä ja mieli löytää aina uutta kärsimystä, egoa ruokkivaa ravintoa. Katkeruutta voi myös aiheuttaa jokin tapahtuma, esimerkiksi onnettomuuden tai luonnonkatastrofin seuraksesta koettu menetys, sairaus tai vammautuminen.

Tulevaisuutta värittää pelko, huoli ja toivo. Kaiken pelon taustalta löytyy yhteinen nimittäjä, kuolemanpelko. Huoli suuntaa ajatuksen tasolla tulevaisuuteen ja se on negatiivisia tulevaisuusskenaarioita tulvillaan. Aito huolenpito tapahtuu tässä hetkessä, mutta huoli syntyy aina jossain mielikuvituksen syövereissä kohdentuen tulevaan. Toivo liitetään usein nykyhetkeen ja esimerkiksi logoterapiassa, se on yksi kantavia ajatuksia elämänmielekkyyden koossapitävänä elementtinä. Toivo on kuitenkin tulevaisuuteen suunnattu toive paremmasta huomisesta, jolloin kaikki kärsimys on ohi. Kärsimys lakkaa kuitenkin vain tämänhetkisyydellä saavutettavassa läsnäolossa, mielen ollessa työkalun asemassa ja palvellessa tietoisuutta.

Ihminen on menettänyt luontaisen kykynsä elää tässä hetkessä. Ainoa todellinen ”aika” on tämä hetki; menneet ovat menneitä ja niitä ei voi muuttaa, tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Tulevaisuutemme laatu määräytyy tämänhetkisen läsnäolomme syvyyden perusteella. Tiedostamattomuus pitää rikastaa tietoisuudeksi, mennyt ja tuleva tämänhetkisyydeksi. On tärkeää kuolla menneelle joka hetki, nämä minikuolemat tuovat meidät elämäntilanteestamme itse elämään. Tulevaisuuteen voi tehdä suunnitelmia, jossakin tietyssä hetkessä, mutta kun suunnitelmat on tehty on velvollisuutemme nauttia joka hetkestä matkan varrella. Maisemat ja matka ovat tärkeitä, ei päämäärä. Suurin osa ihmisistä elävät elämänsä menneisyyden ja tulevaisuuden ajatusmaailmassa, ruokkien egonsa tarpeita katkeruuden, kateuden, vihan, koston, ahneuden ja omahyväisyytensä hedelmillä.


Moottorin sammuttaminen - hiljaisuus

Mieli pitää pysäyttää. Ajatteluprosessin pysäyttäminen on perusta, johon kaikki muut läsnäoloon tähtäävät portit johtavat. Mielen ajatteluprosessin pysäyttäminen ei käy aina nopeasti. Mieli pitää alasajaa, kuten iso tehdaskin. Joskus pysähdys saattaa olla nopea, silloin kärsimys on kasvanut niin suureksi, että egon on pakko kuolla. Se mitä silloin tapahtuu, on huomattava käyttäytymisen muuttuminen ja muutos on kaikkien havaittavissa. Tässä egoistisessa maailmassa suositeltavampaa olisi, jos muutos tapahtuisi alasajon kautta. Toisaalta, ihminen joka kokee valaistumisen, hänelle se ei ole ongelma. Ongelmat kuuluvat egon kärsimykseen, ei minälle.

Mielen palautuessa sen alkuperäiseen tehtävään, minän ja tietoisuuden työkaluksi ihmiseen astuu rauha. Tämä rauhan pohjavire säilyy vaikka ympäristössä tapahtuisi mitä tahansa. Ihmisellä ei ole enää kärsimystä eikä pelkoa, tietoisuus siitä ettei kuolemaa ole on hyvin vapauttavaa. Se mitä tapahtuu muototasolla, on tietenkin selvää. Me vanhenemme, ja jossain vaiheessa syklinen kierto tässä maallisessa olomuodossamme päättyy. Mutta se ei tarkoita sitä, että minä kuolisin. Se tarkoittaa ainoastaan, että maallinen muotoni häviää. Elämässä tuskin voisi olla vapauttavampaa tietoisuutta, kuin se että kuolemaa ei ole.

Mielen lakattua jatkuvan ajatteluprosessinsa arvosteluineen ja luokitteluineen, menneisyyden aaveineen ja tulevaisuuden toiveineen, elämään tulee hiljaisuuden pohjavire. Hiljaisuus, joka on kuin taustalla oleva äärettömyys ja johon voit aina tuudittautua. Olet todella tietoinen ja läsnä, teet päätöksesi ja toimit vailla ajattelun ja tunteiden tuomaa hämmennystä. Hiljaisuus merkitsee rauhantilaa, jossa ulkoinen ei voi horjuttaa sisäistä. Muutos tapahtuu sisällä ja se heijastuu ulkoiseen maailmaamme. Tämä hiljaisuus antaa kaikille ympärilläsi oleville ihmisille läsnäolon ja rauhan signaalin. Olet opasviitta kohti läsnäoloa ja rakkautta.

Tiedostamattomuus ei voi elää kanssasi rintarinnan, koska se on hyvin raskasta tiedostamattomalle. Tietenkin tarkoitan tällä tiedostamattomalla ihmisellä ihmistä, jolla on hyvin vahva ego. Hänen pitää alkaa muuttumaan tai sitten teidän tienne eroavat. Tiedostamattoman ja tietoisen ihmisen ero on kuin veden ja öljyn – tämä yhdistelmä ei toimi.

Moottorin sammuessa elämääsi astuu siis läsnäolo ja hiljaisuuden rauha, mutta alkuvaiheessa on ”jälkikäyntiä”. Ego pyristelee vielä, mutta tarkkailemalla ajatuksiasi, ilman arvostelua ja tuomitsematta ne häviävät aikanaan. Emootioita esiintyy, mutta resepti on aivan sama – tarkkailu ja havainnointi, rakkaudellinen huomionti emootioihisi. Ego menettää voimansa, kunnes se häviää lopullisesti. Tämän jälkeen et enää tunne surua, pelkoa etkä vihaa, etkä näiden tunteiden moninaisia eri muotoja. Elämääsi tulee rakkauden henki, jolla ei ole vastakohtaa ja jossa on jumalallista pyhyyttä. Oleminen on iloa, jota ei voi verrata sellaiseen käsitteeseen kuin onni. Kaikki mitä teet tapahtuu keveästi ja nautit tekemisestä aivan uudella tavalla, työ-sanan voit korvata tekemisen ilolla.

Lintuystävä

Lintu laulaa ja visertää, on toukokuu. Linnunpöntöt on asennettuna puihin, puista joissa on ollut lintujen pesät.

Joutsen

Hyvä ystävä, kaunis sisäisesti ja ulkoisesti. Ui elämän virrassa, ei ui vastavirtaan. Tiedostaa virran ihanan viennin ja suvannot, joissa on hyvä nukkua. Kerätä voimia voimakkaan kehonsa lentoon.

Kun aurinko on pilvessä, et kenties ymmärrä että se on. Ei ole pilvistä säätä, kun ymmärrät ettei aurinko häviä minnekään - koskaan. Auringot ovat aina, ne ovat piilossa vain jos et näe sisimpääsi. Sillä sisin on sellainen paikka, jonne ei pääse kurkistamaan. Sinne täytyy astua ilman mitään taka-ajatuksia - ajatuksetonna tyynnin.

On ihana antaa vinkki, antaa hyvyyttä ja esimerkillään kertoa ettei ole mitään muuta tärkeää kuin elämä. Se on joutsenen tarina, herätellä elämää esiin.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Vain itselle vaiko itseltä

"Se kuolee, mitä olemme tehneet vain itsellemme. Mitä olemme tehneet muille ja maailmalle, se pysyy ja on kuolematonta." (Albert Pike).

Leijonan osa, jääkiekon maailmanmestaruus

Suomelta hieno peli! - jääkiekolla on mahtava voima tuoda tunteet esiin. Silloin kun jääkiekkoa pelataan intohimolla, niin läsnäolon voima antaa pelaajille kokemuksen ikuisuuden kautta kumpuavasta tekemisen ilosta. Ja jokainen kansalainen tuntee olevansa osana suurempaa ykseyttä - "me teimme sen" - ja valitettavasti myös, syntyy paremmuuden tuomaa erillisyyttä muista kansoista. 

Suomalainen voitti kansallista itsetuntoa ruotsalaisten kustannuksella. Riemu ja ilo paremmuudesta kestää ajassa pienen tovin, sen vaakakupissa on hävinneen puolen pettymys ja suru.  Nyt ollaan ekoja, mutta kaikki loppuu aikanaan, ja tokakin on hyvä suoritus. Leijona on kuitenkin jokainen, joka lyö kiekon maaliin tässä hetkessä. Sieltä se aukeaa, Mertarannan selostus - "ihanaa leijonat, ihanaa". Onnea myös naapuriin!

Olemisen ilo versoaa ikuisuudesta. Se ei ole kytkeytynyt kansalliseen identiteettiin, sen kärsimykseen ja voittoihin.  Olemisen ilo on aina, nyt. Paras ei ole aina hyvin, mutta hyvin voi olla paras. Ollaan me hyviä, eikös? Mutta onhan muutkin, vai onkos?

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Ajan henki - dokumenttielokuva

"Ajan henki on kotimainen voittoa tavoittelematon dokumenttielokuva, jonka tarkoitus on tuoda esiin yhteiskuntamme ongelmien perimmäiset syyt sekä tarjota vaihtoehto vallitsevalle ajan hengelle. Tämä dokumenttielokuva toteutettiin talkoovoimin "nollabudjetilla" ja tarjotaan ilmaislevityksenä koko kansakunnalle! Elokuvasta julkaistaan ladattava dvd ja hd versio."

Jos olet kiinnostunut tästä elokuvasta, niin klikkaa http://www.ajanhenki.com/

Kuka/mikä on viikatemies?

Viikatemies tarkoittaa 'sadon' korjaajaa sekä sadonkorjaajaa. Tämä sadonkorjaaja on läsnä joka hetkessä, hän tarkkailee satoa joka kypsyy leikkattavaksi. Hänelle on suotu oikeus olla kaikkialla ja hänen tehtäviinsä kuuluu herätellä ihmisiä "unesta". Hän  ravistelee ihmisiä, jotta heidän arvomaailmansa palautuisi alkulähteeseen, ja sen vuoksi, että he löytäisivät ykseyden toisiinsa ja itse Eämään. Tarkoitus on oppia arvostamaan vallitsevaa nykyhetkeä tämänhetkisyyden kautta. Lyhyesti sanottuna pysäyttää, havahduttaa ja puhkaista lopulta egon kupla ihmisessä jotta oleminen saa tilaa.

Viikatemies arvostaa Sinua, syvintä itseäsi. Hän ei kysele ulkoisia saavutuksiasi, selittely on turhaa kun satoa mitataan. Silloin on aika antautua, kun on sadonkorjuun hetki. Puolustelu, arvostelu ja tuomitseminen siitä 'mikä on' saa  viikatteen leikkaamaan tilaa elämälle, antaen uuden mahdollisuuden oivaltaa Elämä joka olet. Todellinen itsesi saa uuden alun, kun annat sille mahdollisuuden astua esiin. Tämä uusi joka sinusta alkaa kumpuamaan kohtaa ensin vastarintaa, sillä ego suojelee itseänsä kuolemalta.  Täydellinen hyväksyntä avaa myötätunnon kautta tietä Rakkauden saapua.

Viikatemies antaa harjan ja kihvelin, jotta Sinulla on työvälineet siivota paikat isännälle, joka on syvin itsesi. Hyvin hoidettu temppeli ulkoistuu myös piha-alueille, tila laajenee ja sisäinen Rakkaus ulkoistuu. Rikkaus joka sinussa on, pääsee kukkaan. Sillä hänelle jolla on, hänelle annetaan. Ja hänellä jolla ei ole, otetaan vähäkin pois.

Viikatemies, herättäjä vailla vertaa

- joutsen -

Loukkaantunut 'itse'

Loukkaantuminen on keino osoittaa oma tärkeytensä, se kumpuaa vastustuksesta. Se karkoittaa olemisen ilon, se kasvaa katkeruudesta ja se ei hyväksy vallitsevaa hetkeä.  Se on maittava ateria sille joka luulet olevasi, ja jota se kasvattaa - ulkoista itseäsi.

Loukkaantuminen on inhimillistä, mutta se on myös komedian kohokohta kun sitä seuraa ulkopuolisin silmin ilman arvostelua. Tarkkailijan maha hytkyy, kun hän näkee itsensä loukkaantuneena. Loukkaantumisensa havainnointi täydellisen hyväksynnän kautta, myötätuntoisesti, tuo olemukseesi tietoisuutta.

Tuomitsemattomuuden lastoitus ja vastarinnattomuuden pakkopaita antavat tilaa olemiselle, ja loukkaantumista ei enää ole.

Uni loppuu pian, on aika herätä!

Ryppysilkki

Selitys silittää ymmärryksen pintaa, oivallus on syvemmällä. Siellä, minne silitys ei yllä. Selittely on silittelyä, puolustautumista arvostelulta ja tuomitsemiselta. Ymmärryksen hakua toisilta, joskus kilpistystä ja joskus taasen vain vastauksen hakua itselle. 

Monesti silitellään aivan turhaan, sillä rosoisuus kuuluu tiettyyn kudokseen jos se on kudoksen luonne. Ryppysilkkiä, sen kauneutta ja luonnetta ei selitä mikään muu kuin ryppyisyys.


Oskar

Esiintymispaikkana kilpailuissa numero yksi ei lopputuloksen kannalta ole kaikkein kiitollisin, toisaalta Suomi oli ykkönen jos unohdetaan lopputulos. Paradise Oskar sai kuitenkin myös palkinnon medialta parhaasta esityksestä, tulihan tuossa voittoja kotiin tuomisena. Itse kappale tulee elämään vielä kauan, se on koskettava ja kaunis laulu.

Mahdoton kysymys

"Rakastatko enemmän äitiä vai isää?"

- joutsen -

lauantai 14. toukokuuta 2011

Viikatemies

Viikatemiehen kanssa olen keskustellut, ja hän miettii josko hän tulisi tähän blogiin osalliseksi. Hän on hetkismiin hullaantunut, koska tämä hetki on tärkein. *_*

Siivojatar opettaa

Pieni tyttö katsoo kokovartalopeiliin ja katsoo kuvaansa sanoen: "Minä olen todella kaunis ja minulla on kauniit silmäripset sekä pitkät jalat. Minusta saattaa tulla missi." 
Tulee hijainen hetki ja hän toteaa; "Yhtä hyvin minusta voi tulla myös siivoja."

Lapsilla on tietoisuutta, jossa on viisaus teatterista ja leikistä jossa elämme.

-joutsen-

Kirje Sinulle

Olet tärkeä, koska Sinä olet kuin minä - pohjimmiltasi. Syvin itsesi on Rakkauden tyyssija, siellä asuu tietoisuuden valo. Siellä on itse Elämä, joka Sinä pohjimmiltasi olet. Anna minäsi astua ja kätellä itseäsi, sillä se on tie vapauteen ja itse Elämään. Sen kautta ja avulla, maailmasi muuttuu ja avautuu tuhannet terälehdet. Terälehdet, jotka leikkaavat pimeyden pois ja ovat kauneutta ja rakkautta tulvillaan.

Miten voit löytää sen mistä kirjoitan? Niin, samoin kuin suunnistat kartan avulla. Voin näyttää vain suuntaa, "paperilla". Miten sen tulkitset, se määrittää löydätkö perille vai et. Mutta yksinkertainen neuvoni on, olet jo perillä. Se on sinussa, Rakkaus joka olet. Se elää sinussa, kun ajattelu loppuu. Ja yht'äkkiä olet kuolematon taas. Ei ole menneisyyttä, joka kahlitsee. Ei ole mitään katkeruutta, ei mitään mitä pitäisi katua. On suunnaton kiitollisuus siitä mitä on. Ei ole tarvetta muuntaa todellisuuttaan päihtymällä, koska Elämä on hyvintä huumetta ikinä. Silloin kun olet, 'minä olen'. Sinun pitää vain kuolla itsellesi, ja se on mahdollista - nyt!

Minä, syvin itsesi Rakastaa kaikkea elollista. Se ei halua omistaa, se omistautuu kaikelle sille mitä on. Se hyväksyy kaiken, jopa sen, että kirjoitan siitä 'se' ja 'siitä'. Minä ei ole muotoseikoista kiinnostunut, ei eletystä elämästä eikä elämättömästä. Minä rakastaa tuomitsematta, arvostelematta, kiintymättä tavaroihin ja ismeihin, minä rakastaa vastarinnattomuutta. Minä haluaa vain läsnäolo, ei muuta. Minä Rakastaa Sinua! Päästä hänet, joka on Sinussa esiin - silloin osut oikeaan ja todelliseen olemiseen. Ihmiseesi liittyy oleminen, ja olemisen Ilo.


Yölintu

torstai 12. toukokuuta 2011

Puhelu

Minä soitin itselleni, olin varattu. Numero on tuttu, mutta kenelle olen varattu? Soitin uudelleen, aina sama juttu. Varattuna, varattuna, varattuna... minä ja itse - koska pääsemme yhteyteen? 

Pitää avata kaksi linjaa, jos haluaa soittaa itselleen. *_*

maanantai 9. toukokuuta 2011

Sokea, joka näki

Teksti osoitteesta: http://www.netikka.net/mpeltonen/rajakokemus.htm

Rajakokemus voi suoda sellaisia uskomattomia elämyksiä, joista ei ole osannut edes haaveilla. Näin kävi sokeana syntyneelle Vicki Noratuk -nimiselle naiselle. Hän kuvailee näkökykyään:
"En ole koskaan nähnyt mitään, en valoa enkä varjoa. Monet kysyvät, näenkö mustaa. Ei, en näe mustaa. En näe yhtään mitään. "
Sitten hän joutui autokolariin, jossa hän menetti tajuntansa. Ollessaan sairaalassa elvytettävänä hän sai rajakokemuksen jonka aikana hän näki ensi kertaa elämässään. Kolarin jälkeisistä tapahtumista hän kertoo:
"Seuraavaksi muistan olleeni Harbour View'n sairaalassa ja katsoneeni alas kaikkea, mitä tapahtui. Se oli pelottavaa, sillä en ole tottunut näkemään .. sitten tunnistin vihkisormukseni ja hiukseni ja ajattelin: 'Onko tuo minun ruumiini ja olenko kuollut?' He hokivat: 'Hän ei tunnu heräävän' ja touhusivat ruumiini ääressä, johon en tuntenut mitenkään kuuluvani. ..Ajattelin, että miksi he ovat niin järkyttyneitä ja sitten, että häivyn, koska he eivät kuule minua. Heti, kun ajattelin niin, lensin katon läpi kuin tyhjää vaan. ..se oli suurenmoista. Kuulin tuulikellojen äänen. Se oli uskomattominta, mitä voi kuvitella. Ääniä oli aivan matalista todella korkeisiin. Lähestyin paikkaa, jossa oli puita ja lintuja ja melkoisesti ihmisiä, mutta he näyttivät muodostuvan valosta. ...Olin aivan liikuttunut, sillä en ollut voinut kuvitella, miltä valo näyttää. ... Sain esittää kysymyksiä ...oli kuin kaikki tieto sijaitsisi siinä paikassa. Sitten minut lähetettiin takaisin ja palasin ruumiiseeni. Se oli tuskallista ja rankkaa."
Tämä tapaus näyttää siis viittaavan siihen, että tajunta toimii silloinkin, kun aivot eivät voi antaa visuaalista tietoa. Ei edes, vaikka vaikka henkilö olisi kyennyt näkemään. Vaikka osa tiedemiehistä kyseenalaistaa sen, että rajakokemus voisi tapahtua aivotoiminnan lakattua, Van Lommenin, Parnian ja Fenwickin tutkimustuloksilla saattaa olla valtava vaikutus neurotieteeseen. Parnia toteaa:
"Jos katsoo taaksepäin, on hämmästyttävää, että se, mitä joukko tiedemiehiä pitää täysin mustavalkoisena - tai siis oikeana - on 50 vuoden kuluttua suurelta osin tai kokonaan muuttunut. Uskon, että tässäkin tapauksessa tulevaisuudessa selviää, että tietoisuus saattaa olla erillinen yksikkö, joka toimii elämän päätyttyä ja aivotoiminnan lakattua. Sillä on epäilemättä suuri merkitys koko ihmiskunnalle. Se mullistaa koko tieteellisen ajattelutavan ja avautuu uusi tieteenala, jota ei ole vielä löydetty."

Välittäjä

Mitä välität ja miten välität? Pitkän uran salaisuus on välittämisessä, jos todella välität siitä mitä teet.

Paradoksi

Kaikki näyttää olevan alisteista ajalle, tulee ryppy tuonne ja ryppy tänne. On aika olla uusi ja vanha. On aika alkaa ja lopettaa. Paradoksina kaikki tapahtuu kuitenkin läsnäolossa, nyt.

Jos luotat ainoastaan välittömään todistusaineistoon, silloin aikaa ei ole. On vain läsnäoloa.

Siivet kantaa

Vapaus johonkin, vapaus jostakin. Kaksi määritelmää, jotka teki tutuksi Isaiah Berlin. Onko meillä todellista valtaa olla vapaita muutoin kuin sisäisesti? Ja mitä vapaus on, kun sinulla on valta vapauteen? Ja onko vapautta todellisuudessa valintaan valita vapaus, jos ei edes tiedä todellisia vaihtoehtoja? 

Jos olet unessa, silloin näet unta. Unessa voi lentää vapaana, mutta todellisuudessa tapahtuva lentäminen on paljon antoisampaa. Vapaudentunne on verrattavissa tunteesen, kun lennät - silloin kun "ei mitään" ympäröi Sinut. Silloin olet se joka todellisuudessa olet, itse Elämä.

Sisäisesti vapaa ihminen ei ole sidottu ulkoisen maailman tapahtumiin, sillä suhtautuminen on maailmaan sallivaa. Sallivuudesta kumpuaa luontaista anteeksiantoa, ymmärrystä ja myötätuntoa maailmaa kohtaan. Maailmaan, joka koostuu ykseyden oivaltamisesta. Vapaana voi kulkea, mutta voiko vapaana olla vangittuna?

Ulkoisesti sinulla voi olla kahleet, mutta sisäisesti Sinua ei voi kukaan kahlita - ainoa este vapautumiselle olet Sinä itse.

Tovi

... on äänestyksen mukaisesti kaikkien vastanneiden mielestä hetki (100%). Muutkin merkitykset saivat kannatusta, ja kaikki vastaukset ovat oikeassa (ote 50%, kotva 50%, tuokio 25%). 

Yhteenveto: Hetkismi on äänestyksen perusteella myös tovismia. *_*

Irtipäästämisen salaisuus

Mikään ei muutu ja kaikki muuttuu. Se mitä on, on. Se mitä olet ollut, on ollut. Olet ollut siinä, ja silloin siitä on jäänyt jälki. Silloin mitään ei voi menettää, kaikki jää. Mikään ei muutu ja kaikki muuttuu, kun päästät menneestä irti. 

Et menetä mitään, kun annat virran virrata, silloin saat. Sinulla on jo kaikki se mikä on todellista ja aitoa. Tämä hetki.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Äidille

Äiti on siltana tänne, turvana täällä ja äidinrakkaus kuvastaa sitä miten Rakkaus pyyteettömänä ja hengellisenä arvona puhtaimmillaan käsitetään. Äidinkieli tuo meille mahdollisuuden kommunikoida toistemme kanssa, tuoda esiin sellaisia mielen tuottamia asioita tietoisuuteemme, joita olisi muutoin mahdotonta ilmaista. Äidillä on yhteys meihin, sillan jälkeen alkaa tie jota kuljemme - äiti on mukana matkallamme, halusimme sitä tai emme. 

Kiitos äidille, joka toit minut tänne. Ilman Sinua ei olisi mahdollista, että olisin saanut astua maailmaan. Minä valitsin Sinut sillakseni, Sinä kuljet aina mukanani.

Onnea kaikille Äideille, koska tänään on Teidän päivänne!

lauantai 7. toukokuuta 2011

Kosmos

On asioita, joita ihmismieli ei voi koskaan ymmärtää. Sana kosmos tarkoittaa järjestystä, maailmankaikkeuden perustana on järjestys. Kaaos on vain näennäinen osa tätä järjestäytynyttä kokonaisuutta, se on  siis järjestyksen kannalta oleellista. 

Jos haluat selvittää miksi jokin tapahtuma tapahtui, sinun pitäisi palata luomisen alkuun. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sillä niin on tarkoitettu ja niin myös tapahtuu. Tapahtumia, joita tapahtuu ei kannata ottaa liian henkilökohtaisesti. Kaikella on tarkoitus - hyvä.


Kirjoitin viime vuoden toukokuussa kiinalaisesta talonpojasta, se on kertomus joka avaa silmät siitä että kaikella on tarkoitus merkityksellisyyden kudoksessa.

Kiinalainen talonpoika

Ongella

Ongenkoho nypähtää, menee uppeluksiin. Onkija torkkuu, nauttii lämmöstä. Ei hänellä ole nälkä, hänellä on hyvä olo - onkijan saaliina on onkijan onni ja yltäkylläisyys. 

Se, miten onkii, on tärkeämpää kuin mitä onkii.

Suunnistaja

Löysin valkovuokon, kauniin...valaistuneen säteen.
Luonnon viestin, kotoisin sieltä missä "ei ole mitään".
Kotoisin syvältä itsestäsi, sieltä missä koti on.

Kevät aloittaa riemuloiston,
se erottuu selvästi kun kontrastina on kuolema.
Viimevuotista heinää, eilistä vihreyttä.

Kevään kontrasti, oivallukseen avuksi.
Tämänhetkisyyden kompassi keväällä,
rastit löytyvät ja olet jo maalissa.

Klops ja anteeksianto

Jos kompuroit pimeässä,
älä syytä pimeyttä
vaan kutsu valo esiin.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Sisäänpäin

Käännä katseesi sisäänpäin, niin löydät
omasta mielestäsi tuhat aluetta, joita kukaan
ei vielä ole löytänyt. Matkaa niiden läpi;
ryhdy oman maailmankaikkeutesi kartoittajaksi.
THOREAU, Elämää metsissä

Julmuri

Ihmisen tiedostamattomuus, se se on.

Egon ansa

Olet ansassa niin kauan kuin jatkat syyttelyä, vastuu omasta sisäisestä tilastasi pitää ottaa nyt. Se on avain lukkoon, jota ei todellisuudessa edes ole. On vain mielikuva oikeutuksesta olla muita parempi ja fiksumpi, ajattelun luoma harha.

Sekä - että

Sen, minkä tekee muille, tekee itselleen.

Kun todella...

etsit minua, löydät minut välittömästi - löydät minut ajan pienimmästäkin majasta. - Kabir-

torstai 5. toukokuuta 2011

Kyllä

Mitä sitten teetkin, pitää Sinun hyväksyä olemassa oleva hetki täydellisesti. Muutoin aiheutat itsellesi ja muille kärsimystä. 
 
Tämä on kaikille meille ihmisille ohjenuoraksi: 
1) Tilanne pitää HYVÄKSYÄ TÄYDELLISESTI. 
2) Jos tilannetta ei voi hyväksyä, se pitää muuttaa sellaiseksi että sen voi HYVÄKSYÄ TÄYDELLISESTI. 
3) Jos tämäkään ei onnistu, niin pitää lähteä tilanteesta pois, jotta tilanteen voi HYVÄKSYÄ TÄYDELLISESTI.
 
Ilman hyväksyntää olet tilassa jossa et ole. Vain tässä hetkessä elämäsi muuttuu olemiseksi, silloin kun sinussa ei ole vastustusta. Ihmisyyteen liittyy silloin tietoisuuden kautta OLEMINEN ja OLEMISEN ILO. 

Sodasta rauhaan

"Rauha valtaa ihmisten sydämet kun he oivaltavat, että ovat yhtä maailmankaikkeuden kanssa." Black Elk

tiistai 3. toukokuuta 2011

Suosikki

Se saapui joskus. Siinä oli idoleita. Suosikki ei enää saavu vaikka se nykyisinkin olisi tilattavissa, tietyssä iässä suosikit vaihtuvat taviksiin. Joskus tulee aika, jolloin suosikki menettää otteensa ja aika ajaa ohi.

Kenen suosikki Sinä olet? Minun *_* ... aina.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Paniikkiluento

Luennoitsija saapuu auditorioon. Yleisöä on paljon, osa kiinnostuneita siitä mitä hän aikoo puhua ja osa hakemassa nautintoa omalle mielipiteellensä. Luennoitsijan sydän hakkaa ja kämmenpohjat hikoavat. Hän tuntee punan nousevan poskillensa, tuntuu kuin henki loppuisi. Jalat tärisevät, onneksi on tuoli mille voi istuutua.

Luennoitsija tuntee olevansa arvostelevien katseiden alla, hän määrittelee itseänsä toisten kautta. Ensimmäinen lause on heikko ääneltään, onneksi on mikrofoni. Yht'äkkiä jotain tapahtuu, luentosalin kuulijat ovat vaihtuneet. Ei, vaan hän...tai tarkkailija. Hän alkaakin tarkkailemaan yleisöä, yleisössä onkin lapsia. Kun oikein tarkentaa, on salissa tyttöjä ja poikia. Hänhän on täällä ainut aikuinen, hänellä on näille lapsille paljon kerrottavaa. Lapset ovat ihmisinä aivan yhtä tärkeitä kuin hänkin, mutta hänellä on näille lapsille paljon opetettavaa.

Luennon aihealue on paniikkihäiriö, sen tunnistaminen ja sen voittaminen.

Rahantekijä

Aina kun teet velkaa, syntyy uutta rahaa. Aina kun saat palkan, saat toisen velkaa. 

Kierretään ympyrää ja helinä soi, ja kun soitto loppuu tyhjiä tuoleja on aina muutama liian vähän. Leikistä poistuneet menettävät luottotietonsa, oikeutensa rahan luomiseen.

Ajan henki on tätä ja pajon muuta. Ajan henki on ajatusten luoma todellisuus, kasvun kääntöpuolella on köyhyys joka pukeutuu muotivaatteisiin ja syö uusimmat lisäaineet. Tarpeiden tarpeettomuus hymyilyttää tarkkailijaa, antaa syyn olemiseen.

'Paras'

Tein elämäni parhaan poronkäristyksen ja sitä se varmaan on, sillä en ole tehnyt sitä aiemmin. Eka kerta on 'paras'.

Ainutlaatuinen

Keväiset lehdet ja rungon lämpö

Kuolleet oksat viime vuonna kaatuneesta koivusta eivät viherrä, oksat ovat kuitenkin täynnä ruskeita lehtiä. Lehdet eivät siis ole värittömiä, vaikka niissä ei enää ole lehtivihreää. Runko on pätkitty ja hakattu polttopuiksi, ensi talvena ne pitävät elämää yllä ja laskevat sähkölaskun hintaa. Energiaverotus ei pääse nipistämään tästä, sillä se on verotuksen ulkopuolella - toistaiseksi.

Se miten valtaat maailmassa alaa, miten levität vaikutusvaltaa oksistosi kautta varjostaa alapuolella olevia tietyssä ajassa. Tulee kuitenkin aika, jolloin vaikutusvaltasi ja varjosi laskeutuu alkujuurilleen. Kenties siitä kirjoitetaan lehdessä, kenties pääset historiankirjaan. Se on kuitenkin varma, että varjoasi ei kaipaa pian kukaan, sillä paikallasi on jo uusi varjo.

Kaikki muuttuu, mikään ei muutu kun perspektiivinä on pitkä jatkumo. Ylöspäin kurottaudumme, kunnes antaudumme pakosta tai vapaaehtoisesti sille 'mikä on'. Kaikki loppuu aikanaan, jotta alkaminen saa vuoron. 

Flirtti

Kaksi mustaa aukkoa hymyilee, toinen aukko laskee verhon eteensä ja poistaa sen jälleen. Kutsu on hyväksytty, paluuta ei ole.

Jokaisen silmien takana on uusi maailma, avaruus. Ykseydessä Sinuun, kun katsot Minuun.

Pidä huolta

Toisten huomioiminen niin työssä kuin vapaa-aikana on tärkeää. Ihmisen pitää pyrkiä hyvyyteen, se on hyvä tavoite. Joskus mietin, että hoitaminen on maailman tärkeintä, koska sen voi laajentaa kaikkeen tekemiseen. Ihmisten hoitamisen käsitteen voi laajentaa koskemaan kaikkea, arkea ja pyhää, asioita ja ihmisiä.

Rakkaus ja sen moninaiset asiat kuten kauneus ja hyvyys lähtee sisimmästä ulkoistuen muotojen maailmassa, jossa olemme. Elämä on, ja Sinä olet - kun olet 'minä olen'.

Kaikki tapahtuu tai tapahtui, aina tässä hetkessä - sen pitäisi olla meille merkkinä siitä että se on ainoa keino löytää Elämän tuntu - Elää Nyt.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Sama hetki

Jokaisella aikavyöhykkeellä on  eri aika, mutta sama ikuinen ja läsnäoleva hetki. *_*

Lääketeollisuuden lonkerot

"Lääketeollisuus on maailman tuottoisinta, eikä se halua ihmisten parantuvan koska siltä katoaisivat markkinat."

Kannattaa katsoa seuraava elokuva, sillä se kyseenalaistaa nykyisen kaltaisen kapea-alaisen syöpähoidon ja käypä-suositusten mielekkyyden. Kun silmät avautuvat, silloin hyväksikäyttö ei ole mahdollista.  Vai onko meillä vaihtoehtoa? Se riippuu Sinusta, ja Minusta.

http://bambuser.com/channel/H2O+Tampere/broadcast/1548437


Lumiukko ja lumiakka

Lumiukko ja lumiakka löysivät luojansa, he olivat samasta lähteestä. Lähteestä, josta pulppusi lumihiutaleita, muodot ja porkkanat. Muuta ei tarvittu, jotta he olivat yhtä. He sulivat pois ja elivät ikuisesti, sillä niin käy kun kesä saapuu. Lumi sulaa vedeksi ja vesi jatkaa kulkuaan, elämä on - aina.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Murhe

Murhe on murha, joka ei ole harkittua vaikka sen perusta onkin ajattelussa. Tuomiona voisi olla tappo, läsnäolevan hetken kuolema. 

Murhe ei koskaan ole tilanteesta johtuvaa, se johtuu ajatuksista. Et ole onneton, koska olet, vaan siksi että sinulla on sellainen olo. Tarkkaile tätä oloa, ilman ajattelua. Ilman tuomitsemista ja arvostelua, mikä tässä tilanteessa on vikana? Onko tässä hetkessä jotain vikaa? Tämä hetki on aina täydellinen.

Näyttelijä estradilla

Mieli luo oletuksia omasta ja toisen identiteetistä. Todellista ihmissuhdetta ei oikeastaan ole, on vain mielikuvien kautta tapahtuvaa vuorovaikutusta.

Mieli muodostaa oletusidentiteetin sen mukaan, kenen kanssa olet tekemisissä. Jos olet ostoksilla, kassa luo itsestään yhteiskuntaroolin mukaisesti kuvan itsestään kaupan kassana ja sinusta asiakkaana. Sinä taas luot kuvan itsestäsi juurikin asiakkaana, ihmisestä kassakoneen toisella puolella kassana. Todellista vuorovaikutusta ei ole, on neljän mielen luoman identiteetin välinen kanssakäyminen. Todellisesti ette kohtaa lainkaan, olette rolienne vankeja. 

Ihminen, joka on samaistunut rooliinsa ei voi nähdä toista. Hän näkee, mutta ei kuitenkaan näe. Lääkäri näkee potilaan ja sairaskertomuksen, mutta ei ihmistä. Tarkkaillen omia roolejaan eri vuorovaikutustilanteissa oivaltaa sellaista, jota ulkoinen ei sinulle pysty tarjoamaan. Ulkoisen roolituksen nähdäkseen pitää ottaa etäisyyttä siitä itsestäsi joka luulet olevasi, jotta kuva tarkentuu.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Omistamisen harha

Kun kaikilla on omat leikkikalut, ei resurssiriitoja esiinny. Kommunismissa leikkikalut ovat yhteisiä, kapitalismissa omia. Kummassakin systeemissä joku jää kuitenkin ilman, kumpikin systeemi ruokkii omalla tapaa haluamisen harhaa. 

Silloin, kun monesta tulee yksi kaikki on sinun ja harhaa ei ole.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Jäävuoren huippu

Kuka olet? Oletko se, joksi itsesi ajattelet. Oletko se, joka luulet olevasi? Oletko olevinasi vai oletko todellisesti?

Ihmiselle tulee kausia, jolloin elämä ei tyydytä. Hän alkaa etsiä vastauksia, kiinnostuu hegellisyydestä ja vaihtoehdoista. Joskus kiinnostuksen herättäjänä on jokin suuri elämänmuutos, joskus pelkkä tyhjyyden tunne. Jotain puuttuu, jotain joka tekee minusta täydemmän.

Pysähtyminen, kellojen ja ajatusten. Silmien avautuminen sille mitä näkee tässä ja nyt, luokittelusta ja kategorioista luopuminen. Arvostelusta ja tuomitsemisesta irtipäästäminen, tekemiseen sulautuminen. Keinoja uuteen tiedostamisen tasoon, tasoon joka ei vaadi mitään vaan hyväksyy sen 'mikä on'.

Itsesi määritteleminen ajatuksin on minuutesi rajoittamista, koska ajatukset ovat vain jäävuoren huippu. *_*

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Egon risti

Myönteinen minäkuva, se on joillakin. Kääntöpuolella on kuitenkin pelko omasta mitättömyydestä. Kielteinen minäkuva, se on joillakin. Kääntöpuolella toive olla muita parempi tai paras. 

Aina kun tunnet itsesi paremmaksi tai huonommaksi kuin joku toinen, kyseessä on egosi joka et pohjimmiltasi ole.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Mielen rakennemuutos

Menneisyydessä ei ole voimaa, jos pääsee mielen egokiinnitteisestä rakenteesta eroon. Mielen rakennemuutos muuttaa sisällön koska sisältöä ei enää ole, siksi rakenteen pitää muuttua. Mikä sitten antaa menneisyydelle voiman syrjäyttää läsnäolevan nykyhetken? Kauna.  Onko se rakennetta vai sisältöä? Sisältöä. Miten päästä käsiksi rakenteeseen? Anteeksiannolla.

Mitä kauna on? Menneisyyden ajatuksia ja tunteita, joista ei haluta päästää irti. Jeesus sanoo; "anna anteeksi vihamiehillesi". Tässä lauseessa on perustavaa laatua olevaa viisautta, se on askellus pois egokiinnitteisestä mielestä kohti tiedostavaa elämää. Kaiken ydin muutokseen on anteeksiannossa. *_*

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Muutosvaali?

Vaalit on käyty ja poliittinen ilmapiiri muuttuu kertaheitolla. Muutosta halutaan, mutta mihin suuntaan nyt lähdetään? Kun valitaan tietty tie, toinen tie suljetaan. Kaikella on merkitystä, merkitykset avautuvat ajan saatossa. Kaikki on muutoksen tilassa, huolimatta siitä kuka milloinkin on vallankahvassa kiinni. Kenties maksamme tulevaisuudessa euroilla, kenties markoilla. Kuulumme jatkossakin Eurooppaan, vaikka emme Euroopan Unioniin kuuluisikaan. 

Peruuttamalla ei pääse eteenpäin, sanoi Katainen. Peruuttamallakin voi ajaa eteenpäin, jokainen tietää sen. Peruuttaminen vaatii taitoa, ja on hyvä jos osaa käyttää peilejä avuksi. Toivotaan, että matkamme Suomessa jatkuu tämänhetkisyyttä arvostaen ja emme kurota liiaksi tulevaisuuteen tai menneeseen. Läsnäoloa, sitä tarvitaan hyvemminvointivaltiossa.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Auttaminen

Seison ystäväni kanssa kallion jyrkänteellä. Ystäväni horjahtaa; otanko hänestä heti kiinni vai autanko vasta myöhemmin? Milloin hän eniten tarvitsee apuani? Ajoituksella on merkitystä, joskus myöhemmin on liian myöhään. Apua pitää antaa silloin, kun on avunannon aika.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Kulkuri

Nyt on kevät. Kesä on tulossa, kulkurikin taasen pärjää. Kesällä ei tarvitse kattoa päänsä päälle, ei seiniä eikä lattiaa. Kattona taivas, seininä luonto ja lattiana äiti maa. Kesä on kuitenkin pohjoisessa lyhyt, tulee syksyn myrskyt ja talven pakkaset. Kulkurin pitää talvisuojaan seisahtaa. 

Minulla on helkama, sen mallimerkintä on "kulkuri". Se on kesäpyörä, kapeat vanteet rengastettuna asfalttikäyttöön. Kulkurilla on miellyttävä ajaa tasaista, mutta soratie on sen koitinkivi. Kulkuri on vanha jo, mutta vanhentunut on moottorikin. Moottori tykkää kun sitä käytetään, ja kumma juttu on, että sen teho kasvaa ja paino tippuu mitä enemmän se kilometrejä ajokaudella puuskuttaa. 

Ihanaa, pian kulkuri pääsee moottoria huoltamaan. Kulkuri rakastaa tätä ohjaamaani komediaa.*_*

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Ateistin taivas

Uskotko jumalattomuuteen? Ateismikin on uskonto, siinä uskotaan että kuoleman jälkeen ei ole elämää. Ateisti uskoo kadotukseen, lopulliseen kadotukseen, ja sen hän uskonsa mukaan osakseen saakin. Ateisti saa siis uskonsa mukaan, uskolla on merkitystä.

Ateismi syntyi valistuksen seurauksesta, ajattelu on sen kantavana voimana. Ateisti on siis valistunut, teisti taasen jopa valaistunut. *_*

Viruspäivitys

Saamme syntymässä maalliselle matkallemme hienon asuinpaikan, kehon. Tietoisuuden kautta se toimii, tietoisuuden kautta se pysyy kunnossa. Tietoisuuden kautta se korjaa itse itseään, hyvänä esimerkkinä kehon sisäinen puolustusjärjestelmä; kuume ja siihen liittyvä valkosolujen määrän lisääntyminen. Vanha kansa sanookin, että mikä ei tapa niin vahvistaa. Näissä sanoissa on suurta viisautta, vuosisatojen mittaan kertynyttä kokemuksellista tietoa. 

Muistan, että minun lapsuudessani ei rokotettu tuhkarokkoa, vihurirokkoa eikä sikotautia vastaan. Silloin, jos jossain perheessä tauti jylläsi sinne mentiin kyläilemään - jotta saataisiin tuo tauti tarttumaan itseen. Tietona oli, että kun tämän välttämättömän taudin sairastaa lapsena se on lievä ja se sairastetaan vain kerran. Aikuisiällä sairastettuna tauti on jo paljon raskaampi, ja seuraukset jälkitauteineen voivat olla vakavia. Mikä ei tapa, se vahvistaa... kaikella on tarkoitus, myös näillä ns. lastentaudeilla. Olisiko näitä "päänahkoja" tarkoitus kerätä, että saa sarjan täyteen ja palkintona pitkän iän? Mille tielle ollaan lähdetty, kun lähes kaikkeen kehitetään rokotteet? Miten se vaikuttaa tuohon kaikkeuden luomaan järjestelmään, jonka kautta ihmisen on tarkoitus vahvistua eikä heiketä?

Fyysisellä kivulla ja kärsimyksellä, joita sairaudet aiheuttavat on myös "herätystehtävä". Sairaus laittaa ihmisen polvilleen, parhaimmillaan se pysäyttää ajattelun. Esittää kysymyksen elämäntarkoituksesta? Miksi minä? Monesti, kun parannutaan sairaudesta ollaan sen jälkeen helpottuneita tervehtymisestä. Mutta miten nopeasti ihminen unohtaakaan sairautensa aiheuttaman kivun ja kärsimyksen, kun hän on jälleen terve. Miten nopeasti hän palaa samalle tielle, missä hän oli ennen sairastumistaan ja matkassa saattaakin olla enemmän katkeruutta kuin ennen sairastumista. Mitään muutosta ei tapahtunutkaan, mutta poikkeuksiakin on. On ihmisiä, joilla on ollut vakava sairaus, ja he ovat parantuneet siitä. Ja jotain on tapahtunut, ei ole enää sitä vahvaa egoa. Sulkeutuneesta on saattanut muotoutua avoin, sydämettömästä sydämellinen, kiittämättömästä kiitollinen, arvostelevasta suvaitsevainen, katkerasta anteeksiantava...

Haluan tällä blogillani avata näkemystä sellaiseen asiaan, mistä harvoin keskustellaan. Mikä onkaan sairauksien kautta avautuvan kärsimyksen ja kivun tarkoitus meidän tietoisuuden tilaamme?  Onko niiden syvempi tarkoitus jäänyt unholaan? Tiedän, että näitä asioita ajatellaan silloin kun itse sairastutaan. Tiedän, että moni uskoo sokeasti lääketieteeseen. Voisimmeko kuitenkin ensisijaisesti uskoa omaan syvimpään itseemme? Sillä siellä on vastaukset kysymyksiin, joita ei ole edes esitetty ja joita ei tarvitse edes esittää. Siellä on vastaukset, joissa elämä on pääosassa. Elämä, joka ei tunne kärsimystä ja joka on ikuinen.  

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Yksin yksinään, ykseydessä kaikkeen

Ihminen on yksinään yksin, vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä. Peilaaminen oman käyttäytymisen suhteen palautuu takaisin lähettäjälleen, mutta miten tuon palautteen näet ja koet kertoo oletko löytänyt todellisen itsesi. Jos tarkkailet omaa itseäsi ulkopuolisin silmin, olet tiedostanut että yksinäisyydessä on ulottuvuus kaikkeuteen. Silloin tunnet muiden ihmisten olemassaolon pyhyyden, ja kaiken pyhyyden mitä maailmamme tarjoaa. Ykseyttä kaikkeen olevaan, et ole yksin.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Varjosilla

Tänään aurinko sulattaa lumipeitettä, niin myös pihamaalla olevasta varaston katosta. Katselen lumoutuneena miten vesipisarat tippuvat  vesikouruun, jokaisella pisaralla on varjo seuranaan. Yksi pisara onkin kaksi, toinen märkä ja toinen ei oikeastaan mitään. Valossa se on mahdollista, olla varjosilla.

Valon osuessa sinuun, pisaraan, sinusta tulee kaksi. Varjo ja sinä, "ei mitään" ja "jotain". Varjosi näkyy vain valossa. Muotosi kuvastuu varjossasi, muotosi jota et voi koskettaa koska se ei ole mitään. Se on mahdollista vain sielun tasolla, kosketus omaan syvimpään itseen. Kenties tämän elokuvan tarkoitus onkin ymmärtää se, ettei voi ymmärtää. Silti tuo varjo kertoo, että olet, jos et olisi, niin ei olisi varjoakaan.

Varjo ilman sinua on utopiaa, utopia ilman muotoa on "ei mitään". Lumi sulaa pisaroina katolta, aurinko ja huhtikuu. Valo herättää, et ole yksin.*_*

Kokemuksia kuolemanrajalta

Kuolemanpelko poistui

Terapeutti Ally Watkins Cornwellista Englannista kärsi komplikaatioista synnyttäessään poikaansa vuonna 1992. Sairaalassa 24-vuotias nainen menetti tajuntansa ja lakkasi hengittämästä.
– Olin kuollut yli kaksi minuuttia. Kesken kaiken heräsin toisenlaisessa tilassa. Olin tietoinen siitä, että sairaalan henkilökunta yritti elvyttää minua. Kuulin ääniä ja paniikin, mutta itse tunsin rauhaa, Watkins kertoo.
– Fyysinen kehoni rajat hämärtyivät ja olin vapaa. Leijuin ruumiin yläpuolella ja minua ympäröi kirkas valo. Tuntui kuin katoaisin ja se oli upeaa. Sitten kuitenkin ymmärsin, että vauvani kuolisi hapenpuutteeseen, ellen alkaisi hengittää.
Watkins kertoo, että pelko lapsen hyvinvoinnista sai hänet palaamaan ruumiiseensa. Hetken päästä hän tuli tajuihinsa ja hänen poikansa syntyi.
– Kerroin kokemuksestani miehelleni, ja hän uskoi minua. Hän kertoo huomanneensa miten kokemus on vaikuttanut elämääni. Se on poistanut pelkoni. En enää käytä aikaani epäilyihin ja huolehtimiseen. Enkä enää mieti mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Nyt tiedän, että pääsemme kuoleman jälkeen upeaan paikkaan. En enää pelkää kuolemaa. 

Älä hukkaa hetkeäkään

40-vuotias kotiäiti Julie Di Mascio kertoo vuoden 1997 kokemuksestaan.
– Sain kuolemanrajakokemuksen, kun entinen kumppanini pahoinpiteli minut henkihieveriin. Hän kuristi minua ja tunsin kuinka erkanin kehostani. Kipu ja pelko lähti minusta. Tunsin olevani irrallaan lattialla makaavasta naisesta. Tunsin tyhjyyttä: minun olisi pitänyt elää yli 27-vuotiaaksi, Di Mascio kertoo.
– Silloin hahmo ilmestyi taakseni. En tiedä kuka hän oli, mutta hän näytti minulle elämäni siihen pisteeseen asti. Muistan ajatelleeni, etten ollut vielä täyttänyt kohtaloani. Sitten heräsin tajuttomuudestani.
Di Mascio sanoo, että kokemuksensa ansiosta hän uskalsi jättää väkivaltaisen kumppaninsa.
– Kuolemanrajakokemus teki minusta ystävällisemmän ja viisaamman. Ymmärrän paremmin tekojeni seuraukset.
Nainen ei yleensä kerro kokemuksestaan ihmisille, sillä pelkää näiden pitävän häntä hulluna.
– En tiedä oliko se mitä näin totta, mutta se sai minut tutkailemaan elämääni. En halua enää hukata sekuntiakaan.

Kokemus muutti täysin

IT-johtaja Russel Wain, 28, joutui moottoripyöräonnettomuuteen vuonna 2002.
– Jouduin teho-osaston hengityslaitteeseen. Vanhempiani pyydettiin varautumaan pahimpaan. Kun minut irrotettiin laitteista, lakkasin hengittämästä ja olin kliinisesti kuollut kaksi minuuttia, Wain kertoo.
– Heräsin pimeässä tunnelissa ja tunsin tuskaa. Edessäni oli kirkas valo, jota kohdin kävelin. Kun valo ympäröi minut, kipu katosi, oloni oli miellyttävä ja tunsin kuuluvani sinne. Sitten miehen ääni sanoi "Ei ole vielä sinun aikasi. Sinun täytyy mennä takaisin". Sen jälkeen olin teho-osastolla ja näin kuinka lääkärit yrittivät pelastaa henkeni. Äitini itki ja isä piteli häntä sylissään. Tunsin leijuvani kattoa kohti ja äkkiä heräsin kehossani.
Ensin Wain ei voinut uskoa kokemaansa, mutta vakuuttui lopulta kuolemanrajakokemuksen olleen todellinen.
– Kun kerroin sairaalanhenkilökunnalle ja vanhemmilleni mitä olin nähnyt, he myönsivät, että juuri niin oli tapahtunut.
Wain kertoo tapahtuneen muuttaneen häntä ihmisenä.
– Minusta on tullut nyt rauhallisempi ja rakastavampi. Suhtautumiseni muihin ihmisiin on muuttunut. Olen nykyään ymmärtäväisempi ja empaattisempi.
Wain pitää kokemustaan lahjana.
– On lohdullista tietää minne pääsee kuollessaan. Olen nähnyt sen ja se on todellista autuutta.

http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/2010/02/1061691


lauantai 2. huhtikuuta 2011

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Huoletonna

Ihminen kantaa huolta, huolehtii. Ensinnäkin pitää miettiä, voiko asioihin vaikuttaa? Jos et voi vaikuttaa asioihin, niin miksi olisit huolissasi? Mitä sillä voitat, saat osaksesi vain kärsimystä. Entäpä asiat joihin voit vaikuttaa, silloinkaan ei ole mitään syytä olla huolissaan. Silloin vaikutat niihin, ja se siitä.

Kyky sulkea nykyhetkestä pois menneisyys ja tulevaisuus, se on tehokkaan toiminnan edellytys. Mennyttä ja tulevaa voi käsitellä jos ne ovat nykyhetken kannalta tärkeitä asioita, mutta kun käsittely on suoritettu pitää suunnata tämänhetkiseen, läsnäolevaan hetkeen.

Älä siis huolehdi, sillä huoli on surunuoli.

Myrskyn silmässä

Myrsky käy ympärilläsi, muutoksia tapahtuu. Jossain on maanjäristys ja sen seurauksesta tsunami. Ydinreaktorit vaurioituvat ja saastuttavat maailmaamme. Ruotsi julistaa sodan ihmisten suojeluun vedoten, Norja ja Tanska ovat jo mukana. Yksityisten ihmisten elämässä myrskyää myös, toiset romahtavat ja toiset katsovat asiaa objektiivisesti todeten: "mikä on niin on".

Myrskyn silmässä ihminen on tyyneydessä, sillä keskuksessa ei tuule. Siellä on rauha, mitä tahansa tapahtuukin. Pitää vain odottaa, että silmään laskeutuu rauha ja lempeys. Kun katseessa on rakkautta, maailman hulluus aukeaa elämäntilanteena, itse elämä opettaa. Rakkauden katse muuttaa maailmaamme, myrskytkin laantuvat kun rakastavia silmiä on riittävästi. Uusi maailma aukeaa.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Sahdinteko-ohje

  • Ensin pitää laittaa tynnyri hyvissä ajoin paisumaan.
  • On hankittava katajan oksia astioiden desinfiointia ja kuurnan petiä varten.
  • Ostetaan säkillinen sahtimaltaita ja ruismaltaita kilo (sekoitetaan keskenään) sekä pari palaa hiivaa.
  • Keitetään muuripadallisessa kiehuvaa vettä katajia noin tunnin ajan, jonka jälkeen vesi ajetaan tynnyriin ja lopulla desinfioidaan kuurna sekä muut astiat.
  • Asetetaan kuurnaan verkko (ns. puukehikolla tuettu hyttysverkko), päälle peti  katajista tai oljista.
  • Täytetään pata lähdevedellä uudelleen ja veden tullessa haaleaksi kastellaan saaviin laitetut maltaat ensimmäisen kerran, koko ajan hyvin sekoittaen jotta kastuvat tasaisesti.
  • Toisella kerralla kastaessa on veden oltava lämmintä, kolmannella kuumaa ja neljännellä kiehuvaa. Kastelu suoritetaan noin tunnin välein, ämpärillinen kerrallaan. Maltaat hautuvat saavissa huovan alla hyvin peitettyinä, joka kastamiskerran jälkeen puolesta tunnista puoleentoista tuntiin.
  • Sitten maltaiden hauduttua kaadetaan mäski pataan jossa sitä keitetään hiljaisella tulella puolisen tuntia; värin tultua sopivaksi ajetaan keitos tasaisesti kuurnaan jossa annetaan olla hetken ennen tapin avaamista. Sitten otetaan liemi astioihin joissa se jäähdytetään käymistä varten sopivaksi.
  • Pataan laitetaan uusi vesi kiehumaan, jolla sitten kuurnassa olevaa mäskiä kastellaan sillä määrällä mitä on tarkoitus vierrettä ottaakin. Yleensä määrä on säkillisestä maltaita 40-55 litraa sahtia, riippuen siitä minkä vahvuista juomaa kulloinkin halutaan.
  • Kun vierre on jäähtynyt sopivaksi niin otetaan alkupäästä pari litraa astiaan johon sekoitetaan hiiva palat ja vatkataan se käymään. Tämä sekoitetaan sitten vierteeseen joka laitetaan saaviin viileään, noin 18 asteen tilaan käymään. Siellä se hyvin peitettynä käy noin puolitoista vuorokautta, kunnes juoma ajetaan tynnyriin. Tynnyri kellariin ja perinnejuoma on parissa viikossa kypsynyt nautittavaksi. Huom! Tynnyrin kaatoaukon kansi ja henkitappi tiivistetään hyvin voilla tai margariinilla, ruisjauhoistakin voi tehdä taikinan.
  • Noin viikon parin tynnyrissä olon jälkeen voidaan sahti ottaa pienempiin astioihin (kanistereihin) jästin jäädessä täten tynnyrin pohjalle.
  • Välineet ja ainekset; kuurna, saavi, pata, mela sekoittamista varten, sahtimallassäkki, kilo ruisjauhoja, hiivaa, intoa, tulossa olevat häät tai syntymäpäivät.
Perinteet ovat tärkeitä, vaalittavia asioita. Itse olen saanut tämän ohjeen isältäni, olen tehnyt tätä perinnejuomaa muutaman kerran. Sahti on hyvää ja ruokaisaa, mutta sen kanssa pitää olla varovainen. Sanotaan, että sahti menee jalkoihin ja että ajatus pysyy terävänä. Voin vakuuttaa, että sahtikin, niin kuin kaikki alkoholi, vie lopulta ajatuksen alapuolelle. Joskus jopa pöydän alle...

Yhtäkaikki, laitoin reseptin kiertoon. Havaitsin, että ohjeita ei paljoakaan internetistä löydy. Nyt on yksi lisää, joten olkaa hyvä!

Nykyhetken eläkeläiset



Luokka täynnä lapsia, opettajatar kaikkien takana. Parasta on laitettu päälle, aamulla on hiukset kammattu ja letitetty. Tänään kun on koulukuvauspäivä.

Veikkaan, ettei tämä porukka ole tänään yhdessä. Veikkaan, että osa on eläkkeellä. Veikkaan, että osa ei eläkettä nosta.*_*

Päivästä tuntiin

Montako päivää olet vanha? Minä täytin tänä vuonna 17.000 päivää, on siinä jo päiviä kerrakseen. Kuitenkin, kaikki on vain yhtä ikuista hetkeä. Tuhansia päiviä ja vain yksi ikuinen hetki.

10-vuotias on nähnyt 3.650 aamua ja iltaa, 20-vuotias 7.300, 40-vuotias 14.600 ja 80-vuotias 29.200. Kokemusta kertyy, kun sekunnit naputtaa. 10-vuotiaalla on tunteja takanaan 87.600, 120-vuotiaalla miljoona tuntia on jo ohitettu. Kulku on vakaata, samassa hetkessä edetään.

Elämää ei voi pakata aikaan, muodon voi. Elämä on ikuinen, muoto on katoavaista.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kirje Egolle

"Rakas Ego, ilmoitan täten että meillä on uusi johtaja. Saat pitää paikkasi, mutta vain äänettömänä osakkaana. Minä (henkinen minäni) aion ottaa oman elämäni ja tämän yrityksen haltuuni. Minulla on universumin paras konsultti, Jumala. Hänen kanssaan neuvottelen elämäni uudelleenrakentamisesta. Sinulla ei ole enää äänivaltaa päätöksissäni. En kanna sinulle kaunaa, mutta ei ole minun eikä yrityksen edun mukaista antaa sinun vaikuttaa päätöksiini." (Shirley Ross Korber).

torstai 24. maaliskuuta 2011

Tarkkailija maailman yllä ja alla

Lähdin yksinäni kohtauspaikalle. Mutta kuka on tuo minä
    pimeässä?
Siirryn pois hänen luotaan, mutta en pääse hänestä.
Hän polkee rehvakkaasti maata, niin että tomu pöllyää;
jokaiseen lausumaani sanaan hän lisää omiaan kovalla
    äänellä.
Hän on minun oma pieni minäni, herrani, eikä osaa hävetä;
mutta minua hävettää tulla sinun ovellesi hänen seurassaan.
(Rabindranath Tagore, 1861-1941)

Istun puutarhatuolissa, lumikinosten välissä. Aurinko paistaa, kylmä puskee selkääni. Aurinko lämmittää kasvojani, kylmä grillaa takapuoltani. Ollaan keväässä, tasassa, josta on yhtä pitkä matka vuoden pimeimpään kuin valoisampaankin kohtaan. Ollaan puolessa välissä, kylmän ja kuuman.

Suljen silmäni, ajatuksetonna aivan. Aurinko värjää luomieni läpi punaista, tunnen tarkkailijan. Tarkkailija tarkkailee tunteideni ja tuntemuksieni kautta minua, minua joka istun hiljaisuudessa. Kevään tasassa, tietäen ihmiskunnan elävän hulluudessa. Hyväksyen kaiken, sillä mitä muutakaan voi kun tartuntapinta maailmantapahtumiin on ulottumattomissa. Hiljaisuus, se on se paikka mistä voin vaikuttaa ja tuoda maailmaani järjestyksen. Tarkkailja näkee punaista, luomieni läpi, auringon paistaessa niin kuin se aina paistaa, kun taivas on sees.

Tarkkailja irrottautuu kehostani ja mielestäni, ulkoisesta. Hän kohoaa ylös ja näkee nyt minut istumassa valkeiden kinosten keskellä. Hän kohoaa yhä ylemmäksi, tarkkailee maisemaa ja minun pienenevää olemustani. Olemusta, jossa on ollut vankina kymmeniä vuosia, olemuksen edes tietämättä hänestä mitään. 

Tarkkailja kohoaa, näkee maiseman laajemmin, näkee ympäröivät tiet, talot, metsät ja minä katoan vähitellen hänen silmistään. En kuitenkaan katoa, tiedän olevani vaikka en enää ole kuvassa.

Tarkkailijana, nousen yhä korkeammalle ja korkeammalle, avaruuteen saakka. Maisemassa sininen pallo, ja pallon pinnalla aika kuljettaa tapahtumasta tapahtumaan. Tarkkaillen yksityisestä yleiseen, yleisestä yksityiseen. Hälytysajoneuvoja joka puolella maailman teitä, valot vilkkuen. Maailma on mielettömyyttä täynnä, tarkkaillen kohti kotia joka on 'ei missään'. Siellä on koti, jossa tarkkailjasta tulee jälleen minä. Minä, joka on Elämä. Minä, joka rakastaa Sinua.

Avaan silmäni ja nousen, pitää mennä lämpimään.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kepakon päässä

Iäkäs mies on pelkkä takkiriepu
kepakon päässä, ellei sielu laula,
käsiään taputtaen, yltyen,
kun kuolevainen verho rei'ittyy.
(William Butler Yeats, 1865-1939)

Nykyisin ei arvosteta vanhuutta, se koetetaan peittää. Kaikkien kohtalo on kuitenkin on loppuen lopuksi "keikkua takkiriepuna kepakon päässä". Kuinka sen teet, kertoo elämästämme täällä.

Muotojen maailmassa, tietoisena ja kiitollisena siitä että elämä on - ikuinen.

Käyttöikä

Ykkösdokumentissa tuli mielenkiintoinen ohjelma nimeltä "Hehkulamppuhuijaus". Jatkuvan kasvun tie on utopiaa, sillä kaikki loppuu aikanaan.

"Nykyään kulutetaan 26 kertaa enemmän kuin Marxin elinaikana. On kuitenkin todistettu, etteivät ihmiset ole 26 kertaa onnellisempia. Onni on aina subjektiivinen kokemus. Talouslaskun vastustajat pelkäävät, että talousjärjestelmä kaatuu ja palaamme takaisin kivikaudelle.

Paluu kestävään yhteiskuntaan jonka ekologinen jalanjälki ei ylitä planeetan kestokykyä, ei tarkoita paluuta kivikaudelle. Ranskan kaltaisessa maassa se tarkoittaisi paluuta 1960-luvulle. Se ei ole kivikausi.

Kasvuton yhteiskunta toteuttaa Gandhin visiota: Maailma on kyllin suuri tyydyttämään kaikkien tarpeet, mutta se ei koskaan riitä tyydyttämään muutamien ahneutta."


http://www.youtube.com/watch?v=9y_YT_DfOkg

Missä olet, mitä teet?

Mitä tapahtuu, kun siirryt joskus tai olet jo siirtynyt katsomoon? Näet elämän eri vinkkelistä, olet siirtynyt akitiivisesta roolista passiiviseen. "Stadionilla" olevat suorittavat erikoisosaamistaan, pyrkimyksenään voitto tai ainakin mahdollisimman hyvä sijoitus. Tietynlainen näkyvyys, tarpeellisuutensa todistus saa mahdollisuuden näyttäytyä. Sinä katsot tätä kaikkea katsomosta, olet etuoikeutettu tai syrjäytetty - kumpaa olet, se riippuu Sinusta.

Aikakäsitys muuttuu. Kun olet työssä, päivä saattaa mennä todella nopeasti. Kun olet vapaa, etuoikeutettu tai jos tunnet että  sinut on syrjäytetty, päivä saattaa olla hyvin pitkä. Miten päiväsi koet, riippuu Sinusta. Ne ovat joko tylsiä tai niistä kaikuu ikuisuuden pohjavire. Töissä ollessasi viikot matelevat, katseesi suuntautuu tavoitteena olevaan vapaaseen tai lomaan. Vapauduttuasi "vahtivuorosta", joko etuoikeutettuna tai syrjäytettynä, viikot kuluvat nopeasti, joko pettymyksen pohjvireessä tai ikuisessa tässä hetkessä. Yhtäkaikki, aikakäsityksemme muuttuu sen mukaan mikä on paikkamme tässä yhteiskunnassa, niin kauan kuin oivallus ulkoisesta pinnasta avautuu. Ulkoista pintaa ei koe osana elämän ykseyttä, jos ei ole kokenut sisäistä itseään, itse elämää - kamara peittää alleen timantit ja jalokivet.

Olet sitten työssä tai et, oleminen on suorassa yhteydessä vastustamisen määrään. Jos hyväksyt olemassa olevan hetken sellaisena kuin se sinulle elämäntilanteen kautta aukeaa, se tuo elämän ilon maailmaasi. Leikkiä on elämämme täällä, leikkiympäristö vain on ajansaatossa erilainen. Kaikki on muutoksen tilassa, muotomaailmassa muodot muuttuvat evoluution lakien kautta. Hyväksyntä tuo leikkiympäristöösi iloa ja naurua, on leikkiympäristösi sitten millainen tahansa. Hyväksynnän ja läsnäolon voiman kautta leikkiisi virtaa Rakkautta, joka heijastuu siihen mitä teet.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Merihevoset auttavat muistamaan

Hippokampusta (kreik. hippos, hevonen; campos, merieläin) tarvitaan mm. henkilökohtaisesti koettujen tapahtumien ja muistojen tallentamiseen eli episodisessa muistissa. Episodinen muisti on tärkeä osa minuutta, se on henkilökohtaisen ajan muisti, jonka avulla pystymme suhteuttamaan menneitä, nykyisiä ja tulevia tapahtumia sekä ennakoimaan tulevaa. Ilman episodista muistia eläisimme vain nykyhetkessä. (Wikipedia).

Mielenkiintoista, että hippokampus on se aivojen osa jota käytämme itsemme ja minuutemme rakentamisessa aktiivisesti. Episodisen muistin saa omaan "hallintaansa", jos tietoisesti elää tätä hetkeä? Vai onko se mahdollista? Hallinta? Tuskin hippokampusta voi hallita, mutta kenties sen aktiivisuus episodisen muistin suhteen on jossain korrelaatiossa egomme rakenteisiin. Jos tietoisesti poistamme psykologisen ajan merkityksen omasta elämästämme ja annamme ajattelun sijasta hiljaisuudelle tilaa, niin silloinhan episodisen muistin rooli pienenee. Sitä käytetään vain silloin, kun tarvitaan henkilökohtaisen elämänhistorian tietoa, silloin kun halutaan tehdä suunnitelmia eteenpäin.

Hippokampusta tarvitaan myös ympäristön havainnointiin, sen muistamiseen. Hippokampukseen on tallennettu kognitiivinen kartta ympäristöstä, jonka avulla voimme liikkua paikasta toiseen eksymättä. Taksikuskeilla on havaittu hippokampuksen kehittyneen keskimääräistä suuremmaksi, koska he joutuvat työkseen hahmottamaan reittejä ja ympäristöä. Ajat kuitenkin muuttuvat, nyt tekniikka on tullut auttamaan kulkijaa. Mitä siis tapahtuukaan hippokampukselle? Gps.

Upea mieli, aivan uskomaton! Jumalallista "tekniikkaa", merihevoset auttavat muistamaan.

Jossain

Jossain päin maailmaa käytetään vettä virtsan ja ulosteiden huuhteluun.
Jossain päin maailmaa juodaan kuralammikoista.
Vesi on tärkeää.
Sinä olet.

torstai 17. maaliskuuta 2011

A ja Ö

Suomen kielestä löytyy hienoja, yllättäviä sattumuksia. Ovatko ne sattumuksia, jos kaikella on tarkoitus? 

Päivä alkaa aamusta, päivä loppuu yöhön. 
Aakkosista "piste iin päälle" 
aikaan ja aikaa ilmaiseviin määreisiin.
Kuorrutusta, tarkkaa matematiikkaa.

Aloitus ja lopetus. 
Aamu alkaa A:lla, yö päättyy Ö:hön. 
Taitavaa.

Jäljet

Seurasin "jumalallisia" jälkiäni, ne olivat kokooni ja askelpituuteeni nähden täysin sopivat. Ne olivat omia jälkiäni, joita olin tehnyt eilen kävellessäni järven lumipeitteisellä jäällä. Kävely on helppoa, kun kulkee omia jälkiään. Kokeilin myös muiden jäljissä kävelyä, ko. jälkien koko oli minulle liian pieni ja askel liian lyhyt. Toinen jalka oli kiertynyt sisäänpäin, toinen myötäili tätä kiertoa. Ne eivät olleet minun jälkiäni, eteneminen ei ollut soljuvaa vaan siinä oli vastusta.

Jäljet pysyvät hetken näkyvissä, hieman siitä riippuen mikä on vuodenaika ja mikä on alusta. Lumeen painautuneet jäljet häviävät melko nopeasti, ja jo muutaman kuukauden kuluttua kuljen näitä jälkiäni veneellä. Kaikki on katoavaista, mutta jokaisessa hetkessä näkyvissämme on jälkiä. Jäljet kuuluvat  tähän hetkeen, ja kun haluat seurata omia jälkiäsi, niin silloin palaat muistoihisi. Aina ei ole konkreettisia jälkiä näkyvissä niin kuin minulla tänään.

Maantiellä kävellessänikin löysin eilisiä jälkiäni. Niitä ei ollut mieltä lähteä seuraamaan, koska tie oli aurattu ja kulkuni ei ollut jäljistäni riippuvaista. Kuitenkin, jäljet opettivat minua, antoivat muutosmahdollisuuden. Kiinnitin huomiota askelpituuteeni, joka oli melko lyhyt. Pidensin jokaista askeltani, eiliset jäljet opettivat minua jalostamaan kävelyyni uutta. Tänään etenin ripeästi, ilman kiirettä. Eilen etenin kiireettä, ilman ripeyttä. Jokaiseen hetkeen on oikea tapa edetä, jokainen jälki on tärkeä. 

Jäljet ovat sitä tärkeämpiä mitä enemmän olet kadoksissa, muistot ja ajattelu ovat myös jälkiä. Havaitsemalla tämän asian, havahduttua siihen tosiasiaan että elää muistoissa ja alituisessa ajattelun maailmassa. Silloin havahtuu, pysähtyy. 

Jäljet ovat oppimista varten, jäljet tekevät meistä tietoisempia siitä keitä me olemme tai luulemme olevamme. Siksi jäljet ovat tärkeitä, jotta löytäisimme perille - tähän hetkeen.

Diktaattori

Maailma muuttuu, mutta kaikki eivät ole valmiita siihen. Takerrutaan vanhaan, uidaan vastavirtaan ja aiheutetaan suurta kärsimystä. 

Mitä tapahtuisikaan, jos Muammar Gaddafi myöntäisi sen 'mikä on'? Mitä jos hän pystyisi luopumaan roolistaan? Mitä jos hän kansan omistamisen sijasta todella omistautuisi kansalleen? Mitä jos hän kokisi kiintymättömyyttä, tuomitsemattomuutta ja vastarinnattomuutta? Näitä ominaisuuksia tarvitsee diktaattori, joka haluaa pitää vallassansa tietoisuutta - sillä valtakin on pintaa vain. 

Myöntämällä pinnan, pääsee pinnan alle, pystyen vasta silloin todella hengittämään. Todelliseen hengittämiseen tarvitaan antautumista sille 'mikä on niin on', silloin tiedostaa hengittävänsä ja antaa muidenkin hengittää.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Maailma kallellaan

Luonnonkatastrofiin ei ole mahdollista varautua riittävästi, Japanissa on käytetty paljon voimavaroja luonnonkatastrofin ennakoimiseen ja tuhojen minimoimiseen. Kuitenkin ihmisen keinot ovat riittämättömiä, on hyväksyttävä riittämättömyys. Jotain varmasti tehdään tulevaisuudessa toisin, energiapolitiikka saattaa mennä uusiksi. Maanjäristysalueiden energiantuotanto ydinvoimalla on asia, jota jatkossa mietitään.

Yksittäisen ihmisen kärsimys tuntuu pienelle, kun ihmisiä kuolee ja monet menettävät kotinsa ja omaisuutensa. Ongelmat, joita täällä kotisuomessa miettii saavat perspektiiviä, se kasvattaa respektiä. Ja kaiken taustalta avautuu tietoisuus siitä, että yksittäisen ihmisen hätä on suuruudeltaan aina vakio. Yksittäisen ihmisen kokema henkilökohtainen draama on oma maailmansa, nyt näitä maailmoja on paljon.

Japani. Nousevan auringon maa, missä ymmärrys ihmisen pienuuteen on tällä hetkellä käsinkosketeltavaa. Maailmassa tapahtuu, maailmamme muuttuu. Jokaisen henkilökohtainen maailma, jokaisen katastrofin seurauksesta. Kun ulkoiset rakenteet murskautuvat, se kenties vie meitä lähemmäksi omaa sisäistä itseämme.  Se riippuu Sinusta, se riippuu suuruudesta myöntää pienuutensa. Kyse on antautumisesta, siitä mikä on niin on. Elämä jatkuu, tässä hetkessä - se on ikuinen.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Uni ja herääminen

Tässä on  Samuel Taylor Coleridgen (1772-1834) hieno runo.

Entä jos nukut?
Ja entä jos nukkuessasi
näet unta?
Ja entä jos,
unessasi,
menet taivaaseen
ja poimit sieltä
oudon,
kauniin kukan?
Ja entä jos,
herättyäsi,
pitelet tuota kukkaa kädessäsi?

Opasviitta

Katson opasviittaa, pystytetty Sinulle ja Minulle. Viitassa lukee "mikä on niin on". Olet jo perillä, se opastaa tähän hetkeen, hetkeen josta aukeaa vapauden tie.

Pysähdy, sillä vasta tuolloin tuo opasviitta ilmentyy. Sinut kenties pysäytetään, laitetaan selkä seinää vasten tai ajetaan tilanteeseen josta ei ole ulospääsyä. Silloin, ulospääsy onkin antautumista olemassaolevalle. Yht'äkkiä onkin valinnan mahdollisuus, silloin kun kaikki tiet on suljettu. Tämä hetki avaa valinnan mahdollisuuden ajan ja ajatusten tuolle puolen, kahleet poistuvat ja elämään astuu vapaus. Elämä saapuu muodottomuudesta muotoosi, olemisen autuas ilo.

Muodottoman ja muodollisen liitto, olemassaolevan täydellinen hyväksyntä. Antautuminen sille mikä on, olet löytänyt perille. Paikkaan, joka on ikuinen. Paikkaan, jossa muodon syvin olemus paljastuu "ei miksikään". Oivallus, "mikä on niin on".

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kellopeli

Täällä muotojen maailmassa pelataan kellopeliä. Harvoin kiinnitetään huomiota siihen mikä on tarkka aika juuri nyt, sen sisältö unohdetaan tai sen ydin on kadoksissa. Eletään ajan harhassa, käytetään kellonaikaa vain tarkistuspisteenä vaikkapa jonkin työn aloittamisajankohdan mukaan tai sitä verrataan lopettamisajankohtaan. Tehdään laskutoimitus, paljonko aikaa on kulunut tai paljonko sitä vielä on jäljellä. Eletään kellon kautta egoa ylläpitävää menneisyyttä ja tulevaisuutta, vaikka voitaisiin nauttia joka sekunnista ja niiden sisällä olevasta ikuisesta, läsnäolevasta tästä hetkestä. 

Kellopeli kuitenkin loppuu joskus, koska peleillä ja kaikella täällä maailmassa on tapana joskus loppua. Aloitetaan ja lopetetaan, synnytään ja kuollaan. Tämä hetki lopettaa ajan, se lopettaa kärsimyksen ja kun kuolet jo eläessä niin kuoleman merkityskin muuttuu. Kuolema ennen kuolemaa, elämä itse astuu elämääsi. Voit siis kuolla ja elää tai voit pelata kellopeliä niin kauan kuin aikasi loppuu. Tämä hetki lopetaa ajan. 

Voit pelata tätä peliä myös pasianssina, ja sen olemus aukeaa kenties konkreettisemmin. Tämä on helppo peli, erittäin yksinkertainen. Käytä tavallista 52 kortin pakkaa ja jaa kortit kellotaulun muotoon. Aloita ykkösestä, kellotaulu on meille kaikille hyvin tuttu. Kun pääset kierroksen loppuun jaa vielä keskelle kortti. Tämä keskimmäinen kortti merkkaa numeroa 13 ja tässä pelissä tätä hetkeä. Aloita uusi kierros ja jaa pakka loppuun. Asetelma on valmis kellopeli-pasianssiin, joka aloitetaan keskeltä. Ota keskustasta kortti ja jos se vaikkapa on kakkonen kuuluu se kello kahden kohdalle. Ota kakkostunnin kohdalta alimmainen kortti ja katso minne se vie. Peli jatkuu niin pitkään, kunnes tämä hetki lopettaa ajan - silloin kun neljä kuningasta määrää ajan loppuvaksi.

Meille kaikille on määrätty tässä elämän kellopelissä tietty määrä aikaa, ja vaikka saisit käyttöösi maksimäärän aikaa tulee hetki jolloin tämä hetki lopettaa ajan. Pasianssin voit pelata myös peilikuvana, jolloin kello yksi on  kello 11, kello kaksi onkin kello 10 jne.. Tämä syventää pelin mielenkiintoa, sillä niin kuin sanoin, kyseessä on yksinkertainen peli. Silloin kun totuttua joutuu muuttamaan, ajatteluun tulee katkoja - ja katkot tuovat pelaamiseen läsnäolon voimaa.

Lopeta aika, pelaa kellopeli-pasianssi. Olemisen Iloa Elämääsi! *_*

Kellopelillä voi myös soittaa...