Mäntyihminen

Kumpa männyn lailla olla voisin, ja miksen?
Yöspäin kasvaisin, juurtuisin maahan syvemmin.
Näen maailman, koko maiseman. Paikallani kuitenkin.

Katson ylöspäin, koska hyvä on olla. Näin.
Tuoksu raikas ja seesteinen, näkee ja tuntee ihmisen.

Lumpeenkukka

Näin lumpeenkukan ihanan,
mut läpi veden kirkkahan.

Näin myöskin syvällä juuret sen
näin pohjan liejun ja hettehen.

Miten rumaa, työtteistä, niljakkaa!
Miten voi se kaunista kasvattaa?

Ah ihminen, elämä, elämä!
Voi pinta loistaa, välkkyä.

Mitä kuitenkin kaiken pohjalla -
siten näkee meidät Jumala.

- Lauri Pohjanpää -