Työnohjaaja tarinoi

Työnohjaaja saapuu ryhmätyönohjaukseen, työryhmä on outo ja uusi. Hän tietää, että tilanne on työntekijälle lepohetki, hänet on valittu vahvistamaan yhteishenkeä ja uusien hoitokäytäntöjen luominen pieneen hoitoyksikköön on yksi työnohjauksen päätavoitteista. Hän aloittaa ensimmäisen tapaamisen esittelemällä itsensä ja lyhyesti kertoo työhistoriansa. Hän aloittaa työnohjauksen tarinalla, koska narratiivisuus on hänen vahvaa osaamisaluettaan.

Kiinalainen talonpoika

Kauan sitten Kiinan maaseudulla asui köyhä talonpoika, jolla oli yksi ainokainen poika. Vaimo oli kuollut jo pojan ollessa pieni, nyt pojasta oli kasvanut nuorimies. Heillä ei ollut kuin yksi hevonen, muutama kana ja sika. Maata ei ollut paljoa, sen verran vain, että se juuri ja juuri riitti antamaan elannon.

Kävi niin, että talonpojan ainokainen hevonen karkasi ja hän oli surullinen. He joutuisivat nyt tekemään työt ilman hevosen apua. Talonpoika meni naapuriin, jossa oli tottunut käymään kertomassa kuulumisensa vanhalle viisaalle miehelle.
"Meiltä karkasi ainokainen hevonen, voi tätä kurjuutta. Miten me nyt oikein tästä selvitään?", kertoi talonpoika naapurilleen.
"Paha juttu, hyvä juttu, ken tietää?", sanoi naapuri ja kuunteli tarkkaavaisesti naapurinsa selvitystä lähestyvistä töistä, joissa hevosesta olisi ollut suuri apu.

Aikaa kului tovi jos toinenkin, kunnes talonpoika kuuli poikansa huutavan innoissaan "Isä, tule katsomaan!" Karannut hevonen oli palannut, mutta ei yksin. Se oli saanut matkaseurakseen viisi komeaa villihevosta! Talonpoika oli niin riemuissaan asiasta, että läksi kertomaan ilosanomaa naapuriin. Naapuri tuumasi hetken sanoen, "hyvä juttu, paha juttu, ken tietää?"

Talonpojan poika käytti aikaansa villihevosten kesyttämiseen, kaikki näytti sujuvan niin kuin suunniteltiin. Sitten tuli vuoroon hevosten kengitys, siinä yhteydessä villihevonen potkaisi poikaa polveen niin pahoin, että pojan jalkaan tuli elinikäinen vamma. Talonpoika meni jälleen naapurinsa puheille ja kertoi millainen epäonni heitä nyt oli kohdannut.
"Poikani oli kengittämässä yhtä niistä 'kirotuista' villihevosista, se potkasi pojan jalan rikki. Jalka ei enää koskaan tule kuntoon. Voi, voi kun hevosemme ei olisi tuonut niitä villihevosia mukanaan. Nyt pojan jalka olisi kunnossa, olisimme pärjänneet kuten aiemminkin."
"Paha juttu, hyvä juttu, ken tietää", sanoi naapuri pyöritellen sormellaan leukapartaansa.

Kiinassa syttyi sota, jolloin kaikki talonpojan kylän nuoret miehet kutsuttiin sotaväkeen. Talonpojan poikaa ei kuitenkaan kelpuutettu sinne, jalkapuoli kun oli. Tuli suuri taistelu, jossa kaikki kylän nuoret miehet saivat surmansa. Talonpoika meni naapuriinsa ja kertoi olevansa todella onnellinen, ettei hänen poikansa ollut surmattujen nuorten miesten joukossa.
"Oli se hyvä, että meidän hevonen toi ne villihevoset mukanaan ja se yksi hevonen potkaisi poikani jalkapuoleksi. Muutoin poikani olisi ollut sodassa ja nyt kuollut."
"Hyvä juttu, paha juttu, ken tietää", vastasi naapuri tuttuun tapaansa...

Työnohjaaja lopettaa tarinan piirtäen sormella ilmaan ympyrää, hän on saanut työryhmän luottamuksen puolelleen. Narratiivisuudessa on voimaa, tarinalla. Miten työnohjaus jatkossa menee, ken tietää?