Jossain

Jossain päin maailmaa käytetään vettä virtsan ja ulosteiden huuhteluun.
Jossain päin maailmaa juodaan kuralammikoista.
Vesi on tärkeää.
Sinä olet.

A ja Ö

Suomen kielestä löytyy hienoja, yllättäviä sattumuksia. Ovatko ne sattumuksia, jos kaikella on tarkoitus? 

Päivä alkaa aamusta, päivä loppuu yöhön. 

Aakkosista "piste iin päälle" 

aikaan ja aikaa ilmaiseviin määreisiin.

Kuorrutusta, tarkkaa matematiikkaa.

Aloitus ja lopetus. 

Aamu alkaa A:lla, yö päättyy Ö:hön. 

Taitavaa.

Jäljet

Seurasin "jumalallisia" jälkiäni, ne olivat kokooni ja askelpituuteeni nähden täysin sopivat. Ne olivat omia jälkiäni, joita olin tehnyt eilen kävellessäni järven lumipeitteisellä jäällä. Kävely on helppoa, kun kulkee omia jälkiään. Kokeilin myös muiden jäljissä kävelyä, ko. jälkien koko oli minulle liian pieni ja askel liian lyhyt. Toinen jalka oli kiertynyt sisäänpäin, toinen myötäili tätä kiertoa. Ne eivät olleet minun jälkiäni, eteneminen ei ollut soljuvaa vaan siinä oli vastusta.

Jäljet pysyvät hetken näkyvissä, hieman siitä riippuen mikä on vuodenaika ja mikä on alusta. Lumeen painautuneet jäljet häviävät melko nopeasti, ja jo muutaman kuukauden kuluttua kuljen näitä jälkiäni veneellä. Kaikki on katoavaista, mutta jokaisessa hetkessä näkyvissämme on jälkiä. Jäljet kuuluvat  tähän hetkeen, ja kun haluat seurata omia jälkiäsi, niin silloin palaat muistoihisi. Aina ei ole konkreettisia jälkiä näkyvissä niin kuin minulla tänään.

Maantiellä kävellessänikin löysin eilisiä jälkiäni. Niitä ei ollut mieltä lähteä seuraamaan, koska tie oli aurattu ja kulkuni ei ollut jäljistäni riippuvaista. Kuitenkin, jäljet opettivat minua, antoivat muutosmahdollisuuden. Kiinnitin huomiota askelpituuteeni, joka oli melko lyhyt. Pidensin jokaista askeltani, eiliset jäljet opettivat minua jalostamaan kävelyyni uutta. Tänään etenin ripeästi, ilman kiirettä. Eilen etenin kiireettä, ilman ripeyttä. Jokaiseen hetkeen on oikea tapa edetä, jokainen jälki on tärkeä. 

Jäljet ovat sitä tärkeämpiä mitä enemmän olet kadoksissa, muistot ja ajattelu ovat myös jälkiä. Havaitsemalla tämän asian, havahduttua siihen tosiasiaan että elää muistoissa ja alituisessa ajattelun maailmassa. Silloin havahtuu, pysähtyy. 

Jäljet ovat oppimista varten, jäljet tekevät meistä tietoisempia siitä keitä me olemme tai luulemme olevamme. Siksi jäljet ovat tärkeitä, jotta löytäisimme perille - tähän hetkeen.

Diktaattori

Maailma muuttuu, mutta kaikki eivät ole valmiita siihen. Takerrutaan vanhaan, uidaan vastavirtaan ja aiheutetaan suurta kärsimystä. 

Mitä tapahtuisikaan, jos Muammar Gaddafi myöntäisi sen 'mikä on'? Mitä jos hän pystyisi luopumaan roolistaan? Mitä jos hän kansan omistamisen sijasta todella omistautuisi kansalleen? Mitä jos hän kokisi kiintymättömyyttä, tuomitsemattomuutta ja vastarinnattomuutta? Näitä ominaisuuksia tarvitsee diktaattori, joka haluaa pitää vallassansa tietoisuutta - sillä valtakin on pintaa vain. 

Myöntämällä pinnan, pääsee pinnan alle, pystyen vasta silloin todella hengittämään. Todelliseen hengittämiseen tarvitaan antautumista sille 'mikä on niin on', silloin tiedostaa hengittävänsä ja antaa muidenkin hengittää.

Maailma kallellaan

Luonnonkatastrofiin ei ole mahdollista varautua riittävästi, Japanissa on käytetty paljon voimavaroja luonnonkatastrofin ennakoimiseen ja tuhojen minimoimiseen. Kuitenkin ihmisen keinot ovat riittämättömiä, on hyväksyttävä riittämättömyys. Jotain varmasti tehdään tulevaisuudessa toisin, energiapolitiikka saattaa mennä uusiksi. Maanjäristysalueiden energiantuotanto ydinvoimalla on asia, jota jatkossa mietitään.

Yksittäisen ihmisen kärsimys tuntuu pienelle, kun ihmisiä kuolee ja monet menettävät kotinsa ja omaisuutensa. Ongelmat, joita täällä kotisuomessa miettii saavat perspektiiviä, se kasvattaa respektiä. Ja kaiken taustalta avautuu tietoisuus siitä, että yksittäisen ihmisen hätä on suuruudeltaan aina vakio. Yksittäisen ihmisen kokema henkilökohtainen draama on oma maailmansa, nyt näitä maailmoja on paljon.

Japani. Nousevan auringon maa, missä ymmärrys ihmisen pienuuteen on tällä hetkellä käsinkosketeltavaa. Maailmassa tapahtuu, maailmamme muuttuu. Jokaisen henkilökohtainen maailma, jokaisen katastrofin seurauksesta. Kun ulkoiset rakenteet murskautuvat, se kenties vie meitä lähemmäksi omaa sisäistä itseämme.  Se riippuu Sinusta, se riippuu suuruudesta myöntää pienuutensa. Kyse on antautumisesta, siitä mikä on niin on. Elämä jatkuu, tässä hetkessä - se on ikuinen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiina-ilmi%C3%B6_%28elokuva%29 

Uni ja herääminen

Tässä on  Samuel Taylor Coleridgen (1772-1834) hieno runo.

Entä jos nukut?
Ja entä jos nukkuessasi
näet unta?
Ja entä jos,
unessasi,
menet taivaaseen
ja poimit sieltä
oudon,
kauniin kukan?
Ja entä jos,
herättyäsi,
pitelet tuota kukkaa kädessäsi?

Opasviitta

Katson opasviittaa, pystytetty Sinulle ja Minulle. Viitassa lukee "mikä on niin on". Olet jo perillä, se opastaa tähän hetkeen, hetkeen josta aukeaa vapauden tie.

Pysähdy, sillä vasta tuolloin tuo opasviitta ilmentyy. Sinut kenties pysäytetään, laitetaan selkä seinää vasten tai ajetaan tilanteeseen josta ei ole ulospääsyä. Silloin, ulospääsy onkin antautumista olemassaolevalle. Yht'äkkiä onkin valinnan mahdollisuus, silloin kun kaikki tiet on suljettu. Tämä hetki avaa valinnan mahdollisuuden ajan ja ajatusten tuolle puolen, kahleet poistuvat ja elämään astuu vapaus. Elämä saapuu muodottomuudesta muotoosi, olemisen autuas ilo.

Muodottoman ja muodollisen liitto, olemassaolevan täydellinen hyväksyntä. Antautuminen sille mikä on, olet löytänyt perille. Paikkaan, joka on ikuinen. Paikkaan, jossa muodon syvin olemus paljastuu "ei miksikään". Oivallus, "mikä on niin on".

Kellopeli

Täällä muotojen maailmassa pelataan kellopeliä. Harvoin kiinnitetään huomiota siihen mikä on tarkka aika juuri nyt, sen sisältö unohdetaan tai sen ydin on kadoksissa. Eletään ajan harhassa, käytetään kellonaikaa vain tarkistuspisteenä vaikkapa jonkin työn aloittamisajankohdan mukaan tai sitä verrataan lopettamisajankohtaan. Tehdään laskutoimitus, paljonko aikaa on kulunut tai paljonko sitä vielä on jäljellä. Eletään kellon kautta egoa ylläpitävää menneisyyttä ja tulevaisuutta, vaikka voitaisiin nauttia joka sekunnista ja niiden sisällä olevasta ikuisesta, läsnäolevasta tästä hetkestä. 

Kellopeli kuitenkin loppuu joskus, koska peleillä ja kaikella täällä maailmassa on tapana joskus loppua. Aloitetaan ja lopetetaan, synnytään ja kuollaan. Tämä hetki lopettaa ajan, se lopettaa kärsimyksen ja kun kuolet jo eläessä niin kuoleman merkityskin muuttuu. Kuolema ennen kuolemaa, elämä itse astuu elämääsi. Voit siis kuolla ja elää tai voit pelata kellopeliä niin kauan kuin aikasi loppuu. Tämä hetki lopetaa ajan. 

Voit pelata tätä peliä myös pasianssina, ja sen olemus aukeaa kenties konkreettisemmin. Tämä on helppo peli, erittäin yksinkertainen. Käytä tavallista 52 kortin pakkaa ja jaa kortit kellotaulun muotoon. Aloita ykkösestä, kellotaulu on meille kaikille hyvin tuttu. Kun pääset kierroksen loppuun jaa vielä keskelle kortti. Tämä keskimmäinen kortti merkkaa numeroa 13 ja tässä pelissä tätä hetkeä. Aloita uusi kierros ja jaa pakka loppuun. Asetelma on valmis kellopeli-pasianssiin, joka aloitetaan keskeltä. Ota keskustasta kortti ja jos se vaikkapa on kakkonen kuuluu se kello kahden kohdalle. Ota kakkostunnin kohdalta alimmainen kortti ja katso minne se vie. Peli jatkuu niin pitkään, kunnes tämä hetki lopettaa ajan - silloin kun neljä kuningasta määrää ajan loppuvaksi.

Meille kaikille on määrätty tässä elämän kellopelissä tietty määrä aikaa, ja vaikka saisit käyttöösi maksimäärän aikaa tulee hetki jolloin tämä hetki lopettaa ajan. Pasianssin voit pelata myös peilikuvana, jolloin kello yksi on  kello 11, kello kaksi onkin kello 10 jne.. Tämä syventää pelin mielenkiintoa, sillä niin kuin sanoin, kyseessä on yksinkertainen peli. Silloin kun totuttua joutuu muuttamaan, ajatteluun tulee katkoja - ja katkot tuovat pelaamiseen läsnäolon voimaa.

Lopeta aika, pelaa kellopeli-pasianssi. Olemisen Iloa Elämääsi! *_*

Kellopelillä voi myös soittaa...

Franciscuksen rukous

Herra, tee minusta rauhasi välikappale, 

niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkautta,

missä loukkauksia, toisin anteeksiantamusta,

missä epäilyksiä, toisin uskoa, 

missä epätoivoa, toisin toivoa, 

missä pimeyttä, toisin valoa,

missä surua, toisin iloa.

Oi Herra, suo että en niinkään etsisi

lohdutusta kuin saada itse lohduttaa,

ymmärtämystä kuin saada itse ymmärtää,

rakkautta kuin saada itse rakastaa.

Sillä se joka antaa, sille annetaan,

joka armahtaa, se armahdetaan, 

ja joka kuolee, syntyy iankaikkiseen elämään.

           FRANCISCUS ASSISILAINEN (1182-1226)

Ninnannunna

Munamies, pieni muna ja suuri sielu. Riku Niemisen seuraava vuosi menee tämän tittelin haltijana, Suomen virallinen sketsihahmo. Aku Hirviniemen suoritus oli myös loistava, mutta pienuus voitti tällä kertaa.

Munamiehen roolissa tekee itsensä pieneksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, se saattaa käydä jalkojen päälle ja harvalla olisi roolisuorituksen vetämiseen tarvittavasti "munaa". Harva pystyisi vetämään tuon roolin jo pelkästään sen fyysisen rasittavuuden takia, egolle tuo on myös kova paikka. 

Toivottavasti keikoilla Rikulle ei tule vatsaoireita, sillä munamiehen rooliasento on haasteellinen. Yhtä kaikki, hahmo on loistava. Siinä ei arvostella ja tuomita muita, Riku on laittanut itsensä peliin, kuoren alla on tietoisuutta. Onnea! *_*

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/televisio.shtml/1255357/riku-nieminen-nain-syntyi-putouksen-supersuositt 

The weak can never forgive. Forgiveness is the attribute of the strong.
- Mahatma Gandhi

Maisema takapihalle

Alkaa lauhtumaan, lunta leijailee tuonne ikkunasta avautuvaan takapihan metsämaisemaan. Lumi on puhdasta ja valkoista, vailla mitään saastetomua. Maaseudun etu, puhdas ja koskematon lumi. Se on aivan kuin sielunmaisema, jos sielulle voisi maiseman värittää. Se olisi kenties juurikin; valkoinen, puhdas ja koskematon. Kaiken peittävä vaippa, jonka sisin on kosmoksessa.

Läsnäolosi hiljaisuudesta nousee kauneus

Läsnäolo on välttämätöntä, jotta voit kokea luonnon kauneuden, ylevyyden ja pyhyyden. Oletko koskaan katsonut taivaan huikeuteen selkeänä yönä, täydellisen hiljaisuuden ja käsittämättömän avaruuden mykistämänä? Oletko kuunnellut, todella kuunnellut puron solinaa metsässä? Tai mustarastaan laulua hiljaisen kesäillan hämärässä? Mielen on oltava hiljaa, jotta voit huomata sellaisia asioita. Sinun täytyy luopua ongelmataakastasi, menneisyydestä ja tulevaisuudesta kuten myös kaikesta tiedostasi. Muuten näet mutta et näe, kuulet mutta et kuule. Täydellinen läsnäolo on välttämätöntä.

Kauneuden ulkonaisten muotojen tuolla puolen on jotain enemmän. On jotakin, jolle ei voi antaa nimeä, jotakin sanoin kuvaamatonta. On jokin syvä, pyhä sisin ydin. Missä ja milloin tahansa näemme kauneutta, siellä tämä sisin ydin säteilee jollain tavoin aineen läpi. Se paljastaa itsensä sinulle vain silloin, kun olet läsnä. Voisivatko tämä nimetön ydin ja sinun läsnä oleva henkesi olla yksi ja sama? Olisiko se olemassa ilman sinun läsnäoloasi? Paneudu siihen perusteellisesti, ota siitä itse selvää. (Eckhart Tolle, Läsnäolon voima, 105.)

Ajattelu ja tietoisuus

"Ajattelu ja tietoisuus eivät ole yksi ja sama asia. Ajattelu on vain tietoisuuden vähäinen juonne. Ajattelua ei voi olla ilman tietoisuutta, mutta tietoisuus ei tarvitse ajattelua." (Eckhart Tolle, Läsnäolon voima, 36).

Tolle Facebookissa

http://www.facebook.com/home.php#!/profile.php?id=100002026968052

Läsnäoleva ystävä

Läsnäoleva ystävänpäivä muuntuu ystävänhetkeksi, kun se tulee sisältäsi ja ykseys tiedostetaan.
Ystävänhetki on ikuinen, se on aina tässä ja nyt.

Kaiken

Kaiken haluan itselleni antaa. Kaiken haluan Sinulle antaa. Kaiken ja paljon enemmän. Kaiken, kaikkeuden tähden. Minä haluan vain läsnäoloa, en muuta. Siinä on kaikki.

Köyhän miehen lakkahilloa

Nykyisin tulee televisiosta paljon ns. ruokaohjelmia. Oletko innostunut niistä? Toinen toistaa upeampia ruoka-annoksia valmistetaan ja niitä sitten arvostellaan. Oletko innostunut kokkaamaan hyvän aterian, joka on saanut hyvän arvostelun? Sinulle voi muodostua selkeä uskomus siitä, että ateria on hyvä. Uskomus on kuitenkin uskomus, se ei ole aitoa tietoa johon voisit uskoa. Usko perustuu tietoon, ehdottomaan tietoon siitä miten asia on. Uskomus on toisen ihmisen vakuutteluun perustuvaa, et voi olla siitä varma ennen kuin olet itse maistanut aterian. Tarvitset kokemusperäisen makuelämyksen, sillä sen kautta uskomus muuttuu tiedoksi.

Ajankohta on väärä, mutta tämä hetki on aina sama. Siksi tarjoilen ruokalistalle hilloreseptin, joka sai minut uskomaan että ilman lakkojakin saa aikaan lakan maun ja rakenteen. Talvi on kääntymässä kevääksi, kevät kesäksi ja ajankohta tämänkin reseptin kokemusperäiseen testaukseen lähestyy. 

Köyhän miehen lakkahillo

1,5 kg porkkanoita

3 litraa punaisia karviaisia

1,5 kg hillosokeria

vettä

Laita ainekset kattilaan ja lisää vesi, keitä noin tunnin ajan. Sekoita joukkoon hillosokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Tölkitä ja laita kylmään. Tee uskomuksesta kokemuksen kautta tietoa, käytä aistiankkureita. Aistit antavat sinulle henkilökohtaisen kokemuksen, uskomus jalostuu tiedoksi. Aidossa tiedossa ei ole epäilystä, tähän perustuu myös lakkahillo ilman lakkoja.

Mieti paljonko ihmisillä on uskomuksia? Kannattaako asioita jotka perustuvat uskomukseen puolustaa? Listaa uskomuksiasi, on paljon reseptejä joita meidän pitäisi kokeilla. *_*

Mietiskely

Opi olemaan hiljaa.
Anna mielesi
olla vaiti, vain
kuunnella ja ottaa vastaan.
(Pythagoras, 580-500 ekr.)

Kreikkalainen filosofi ja matemaatikko Pythagoaras oli erityisen kiinnostunut matematiikan tutkimisesta suhteessa painoihin ja mittoihin sekä musiikin teoriaan.

Kaikki ihmisen kärsimykset johtuvat siitä, ettei hän kykene istumaan huoneessa hiljaa yksikseen.
(Blaise Pascal (1623-1662)

Blaise Pascal oli ranskalainen filosofi, tiedemies, matemaatikko ja kirjailija, jonka tutkimukset koskivat hydrauliikkaa ja puhdasta geometriaa.

Miten mielen saa olemaan hiljaa? Käytä paradoksin voimaa, sano itsellesi että mieti! Tai keskity seuraamaan sisään- ja uloshengitystäsi. Olemme aikas "velikultia", kun unohdamme tietoisesti hengittävämme ja vain hengityksen kautta saavutamme elämän jota muotomaailmassa edustamme. Jokainen hengenveto on merkityksellinen, kuinka voimmekaan unohtaa sen? Ota tavaksi pari kertaa päivässä pysähtyä seuraamaan hengitystäsi, sillä se aukaisee tien hiljaisuuteen ja vie sinut rauhaan. Vastaanota tieto, joka poistaa kärsimyksen.*_*

Ihmeiden oppikurssista

Ihmeiden oppikurssi on mielen muutoksen kurssi. Kurssin mukaan mieli on meidän todellisuuteen, äärettömään henkeen liittyvä ominaisuus. Uskoessaan olevansa erillinen ihminen luulee omaavansa erillisen mielen, johon hän on koonnut kokemastaan uskomuksia ja luuloja. Ne muodostavat kurssin mukaan yksilön ajattelumallin eli egon. Ajattelumallin muodostamat uskomukset tulisi oikaista ja tehdä tekemättömäksi. Kurssin mukaan oikaisu tapahtuu ihmisen kokemien ihmeiden tuloksena ja tekemättömäksi tekeminen anteeksiannon kautta. Prosessin tuloksena ihmisen oma ajattelumalli eli ego vähenee häviten lopuksi kokonaan. Tällöin ihminen kokee ykseyttä kaiken kanssa eli palaa ykseyteen, alkulähteeseensä, "kotiin". Hän ymmärtää ja kokee olevansa ääretön henki, joka käyttää itsensä ilmentämiseen kehoa, mutta ei ole erillinen keho. (http://www.kolumbus.fi/lea.tikkala/IOK.htm).

http://www.kolumbus.fi/lea.tikkala/IOK.htm

Intiaanipäällikkö puhuu

Vuonna 1855 valkoinen mies ilmoitti kirjeessään haluavansa ostaa itselleen intiaanien sukupolvien ajan asuttaman maan. Duwamish-heimon päällikkö vastasi Suurelle Valkoiselle Päällikölle. Puheesta pieni katkelma:

"Tämän me tiedämme. Maa ei kuulu ihmiselle, vaan ihminen maalle.
Tämän me tiedämme. Kaikki luontokappaleet ovat yhtä kuin veri, joka liittää suvun yhteen.
Kaikki luodut ovat yhtä.

Mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan pojille.
Ei ihminen kutonut elämän kudosta, hän on vain sen säie.
Mitä hän kudokselle tekee, sen hän tekee itselleen.

Erään asian me tiedämme.
Meidän Jumalamme on sama Jumala.
Tämä maa on hänelle kallis.
Valkoinenkaan mies ei voi välttää yhteistä kohtaloamme."

Hienoja sanoja Intiaanipäälliköltä,  Teksasin valtionarkiston pölyisistä mapeista, kopioituna 80-luvun äidinkielen kirjan sivuilta.

Aistihavaintojen maailma

Ajan, muutoksen, alkujen ja loppujen maailma. Se on syntymän ja kuoleman maailma, jossa uskotaan puutteeseen, menetykseen, erillisyyteen ja kuolemaan. Se on toiminnassaan tasapainoton ja tulkinnoissaan epätarkka. (Ihmeiden oppikurssi)

Todellinen tieto

Tieto on totuus, joka noudattaa Rakkauden lakia. Tieto löytyy sisäisestä itsestämme ja se on oppimisen yläpuolella, koska se on ajan ja tapahtumien yläpuolella. Sillä ei ole alkua eikä loppua, ei vastakohtaa. Se pelkästään on. (Ihmeiden oppikurssi)

Kirjailijan kynästä

"Tunnen välisti olevani hiukan enemmän kuin ihminen - ja sehän, ihminen, meidän täytyisi voittaa itsessämme: hänen vakavuutensa, heikkoutensa! Tai tunnen olevani vähemmän kuin ihminen: ajatuksetonta, mutta elävää luontoa." (Joel Lehtonen,  27.1.1881 - 20.11.1934).

Anorektikko

Keski-ikäinen anoretikko-nainen, painoi tavatessamme 37 kg. Paino alkoi tippua, kun suhde miesystävään kariutui. Vuonna 1989 hän teki päätöksen ettei enää halunnut elää. Hänet löydettiin kylpyammeesta, ranteet olivat auki - ranskalainen itsemurha. Muistan hänen sanoneen: "Niin kauan kun on rahaa on rakkautta, mutta kun rahat loppuvat lentää rakkaus ikkunasta ulos." Voi kuinka olisinkaan halunnut häntä auttaa, tässä hetkessä, silloin minulla ei ollut antaa kuin teetä ja sympatiaa sekä hieman maitoa.

Tutustuin tuohon naiseen hänen ollessaan avo-osastohoidossa, olin nuori mielisairaanhoitaja. Muistan miten nainen suuttui, kun yövuorossa aamuyöllä keitin hänelle maitoa ja lisäsin voinapin tuohon keitokseen. Jälkeenpäin olen tästä noloissani, miten aliarvioinkaan häntä. Aivan kuin se olisi ollut rasvanpuute, joka oli perimmäisin syy hänen laihuuteensa. Perimmäinen syy oli peilikuva, joka jostain kumman syystä ei vastannut kuvaa siitä naisesta joka hän hänen omissa silmissään oli. Hän tunnisti henkilön, joka hän ei halunnut olla. Hänellä oli käytössään peilitalon silmät, kumpa olisin pystynyt antamaan hänelle tuolloin uuden näkökulman omaan itseen. Itsensä tarkkailu on joskus pettävää, varsinkin jos ulkoinen on tärkeämpää kuin sisäinen.

Apinoimalla läsnäoloon

Jokainen on varmaan joskus ollut tilanteessa, jossa on matkinut toista tai toinen on matkinut sinua. Matkimalla matkinut, tehnyt saman ilmeen kuin toinenkin, toistanut toisen lauseen, vaihtanut asentonsa samaksi kuin toinenkin, maiskuttanut jos toinen on maiskuttanut jne.. Se on ärsyttänyt ja johtanut siihen, että toinen on kieltänyt matkimisen.

Mitä voisikaan olla tietoinen matkiminen, jossa yhteisestä sopimuksesta määritellään kumpi matkii ensin ja sitten vaihdettaisiin rooleja. Matkimisleikki, kun siitä poistettaisiin sopimuksella kielteisyys, toisi ihmiset toinen toistaan lähemmäksi. Päästäisiin samaan rytmiin, miltä tuo tuntuisi? Sitä voisi kokeilla, sillä silloin kuin matkitaan oma ajattelu saa aivan erilaisen tason. Ajattelet ja teet kuten toinenkin tekee, konkreettiseti samoja asioita. Olet mukana toisen rytmissä, olet sitä kautta mukana toisen elämässä.

Harjoitusta voi helpottaa siten, että seuraavaksi et konkreettisesti matki, vaan annatkin ainoastaan täyden huomiosi toiselle. Huomiot toisen täydellisesti ilman, että lisäät siihen omia ajatuksiasi. Puhdas havainnointi ja mielenkiinto mitä toinen tekee tai sanoo, vuoronvaihto tapahtuu luonnollisesti aktiivista passiiviin vaikkapa keskustelussa. Mukava läsnäololeikki, josta kumpuaa olemisen iloa.

Hyperbola

Tämänpäivän Helsingin Sanomissa on kirjoitus monikielisyyden eduista. Siinä on mielenkiintoinen väite siitä, että monikielinen dementoituu neljä vuotta myöhemmin kuin yksikielinen! 

Mihinkähän tukimukseen tuo tieto perustuu, kun en oikein ymmärrä miten tuon väitteen voisi todistaa oikeaksi. Niin, tietenkin jos elät ensin elämäsi yksikielisenä ja sitten kaksikielisenä... silloin se voisi olla mahdollista. 

Suomessa ei ole pelkoa aikaisesta dementoitumisesta, sillä peruskolutukseen kuuluu  suomen lisäksi ainakin toistaiseksi ruotsi ja kolmantena kielenä englanti. Alumiiniastiatkin ovat melko harvinaisia, ainoa miinus on tupakoinnin väheneminen. Tupakointi kuulemma ehkäisee dementiaa, näin muistan jostain joskus lukeneeni. Mitenkähän tämän väitteen voisi sitten todistaa oikeaksi? Niin, tietenkin jos elät ensin.... *_*

Rakastuminen

Rakastuminen on egon rakkautta, mutta siinäkin on heijastus sisäisestä tietoisuudesta. Heijastus siitä, että rakkauden voima on valtava ja tunne kuolemattomuudesta on käsinkosketeltava. Koko olemuksesi muuttuu, kun rakastut toiseen ihmiseen. Kireäkin ihminen sulaa, kun tapaa toisen johon rakastuu, hymyssä ei ole jännitystä eikä liikkeissä ole jäykkyyttä. Rakastuessa on kuin sulaa voita, sukat pyörii jalassa. 

Rakastuminen menettää voimaansa kuitenkin omistamisen kautta, halutaan omistaa toinen. Halutaan saada toinen osaksi itseä, tilanne on toinen jos olet löytänyt sisäisen itsesi. Haluat omistautua, et omistaa. Silloin kun löydät sisäisen itsesi ja sieltä virtaavan tietoisuuden Rakkaus muuttaa muotoaan. Rakkaudesta tulee kokonaisuus, jolla ei ole vastakohtaa. Rakastat kaikkea, mutta kaikki eivät rakasta sinua. Ihmiselle, jolla on hyvin vahva ego olet myrkkyä josta on päästävä eroon. Ego ei kestä läsnäolon voimaa, sillä silloin egoa ei voi olla.

Maharishi Mahesh Yogi

Maharishi puhuu samoista asioista kuin hetkismissäkin puhutaan, tosin hän kutsui sitä transsendenttiseksi meditaatioksi.  

Kuka hän oli?

"Maharishi Mahesh Yogi (12. tammikuuta 1918 Intia – 5. helmikuuta 2008 Vlodrop, Alankomaat) oli intialainen ajattelija, joka kehitti transsendenttisen meditaation tekniikan. Hän on julkaissut aiheesta lukuisia kirjoja, ja hänen oppinsa tulivat maailmanlaajuisesti suosituiksi." (Wikipedia).

Ylen uutisointia Maharishin kuolemasta:

http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/2008/02/meditaatioguru_maharishi_mahes_yogi_on_kuollut_278381.html

TM- tekniikka

"Transsendenttisen Meditaation tekniikka antaa mielesi asettua sisäänpäin ja saat kokemuksen ajatusten alkulähteestä, tietoisuuden hiljaisimmasta ja rauhallisimmasta tasosta, joka on sisin Itsesi."

http://meditaatio.org/ 

Sade

Kun pisara sulautuu mereen, se vaikuttaa mereen reunoja myöden. Vaikutusta tuskin huomaa, mutta jos pisaroita on miljardeja  se ei jää huomaamatta. Vaikutukset näkyvät muotomaailmassa, kun sisäinen hiljaisuus sataa kauttamme tähän maailmaan.

Tarkkaillen pintaa syvemmälle

Ego tarkkailee itseään ajatusten kautta, mielen toimiessa moottorina. Silloin jokainen uskomus jonka muodostat itsestäsi onkin osa entistäkin vahvempaa egoa. Tunnet tuntevasi itsesi, vaikka se onkin vain ajattelun muotouttama harhakuva ulkoisesta ja muokatusta itsestäsi. Jotain puuttuu.

Itsetuntemusta arvostetaan korkealle tässä maailmassa. Tunnistat omat vahvuutesi ja heikkoutesi, pyrit muuntamaan itseäsi ihanneminän suuntaan. Onko se vapaata olemista, vai onko siinä kahleet? Mielesi on jatkuvassa ylirasitustilassa muokatessaan sinua sellaiseksi kuin sinun pitäisi olla. Kärsimys on jatkuvana seuralaisena, sillä itsetuntemus on vain pinnan tuntemista. Syvyys siitä kuka todella olet jää vastausta vaille.

"Tarkkailija", joka jokaisesta meistä löytyy, ei muodosta uskomuksia eikä ajatuksia. Tarkkailija on ajatuksia vailla ja tarkkailee vain silloin, kun mielesi on hiljaa. Egon kautta tulee kuitenkin pintaan ajatuksia, mutta tarkkailija vain tarkkailee. Mieli on sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, tietoisuuden työkaluna. Mieli tekee havaintoja siitä, kuka et ole. Kyse on ulkopuolisesta tietoisuudesta, siitä kuka todella olet. Tarkkailussa ei ole tuomitsemista, vastarintaa eikä kiintymistä, se on vapaata havainnointia siitä kuka uskot olevasi. Tarkkailussa ei analysoida mennyttä, eikä visioida tulevaa. Tarkkailu tapahtuu tässä ja nyt.

Kun tulet tietoiseksi egostasi, tulet tietoiseksi siitä kuka et ole. Kukaan ei voi kertoa sinulle kuka sinä pohjimmiltasi olet, mutta tarkkailija tuo sinuun "minä olen"-tietoisuuden. Sinussa aukeaa olemisen ydin, joka yhdistää ulkoisen sisäiseen. Itsetuntemus on silloin syvyyttä, johon pintakin kuuluu.

Rakkauden liekki

Hän ei vilkuile taaksensa,

koska tietää jättävänsä 

jälkeensä vain tuhkaa. 

Tuhkasta nousee uutta elämää, 

elämää jossa hän astelee. 

Hedelmällinen tämä hetki, 

elävän läsnäolon voima. 

Rakkauden liekkinä roihuten, 

hän hyväksyy ehdoitta tämänhetkisen, 

ja näkee todellisen hetken.

Myyntiedustajan taskulamppu

Mies katsoo valokuvaa vaimostaan, se on kulkenut Suomea ristiin ja rastiin jo 30 vuotta. Kuva on ajansaatossa haalistunut, murtunutkin osittain. Se on tutustunut monien hotellien yöpöytiin, sillä siinä on sen paikka jos ikävä yllättää, niin siinä se on. Vieressä, aina. Kuva herättää ikävään virvoitusta ja luo tarkoitusta kiertolaisen elämään. Se on kuin kuun valo, joka lainaa valonsa auringolta jotta yölläkin olisi valoisaa. Siinä on voimaa, jonka kautta jaksaa vielä pari päivää yössä, myyntiedustajan työssä.

Niin. Valokuva kehittää valoa ja valoisia ajatuksia. Se edustaa paljoa edustajalle, jolle se on annettu. Valokuvan takana on tämänhetkisyyden voima, se on vangittuna kuvaan. Kuvan henkilö ei koskaan vanhene, mutta itse kuva ajansaatossa katoaa. Aste asteelta se menettää värinsä, aste asteelta siihen tulee ryppyjä. Kunnes tulee aika, jolloin kuvaa ei enää ole. On vain elämä, joka ei koskaan häviä. On vain ikuisuus ja tämä hetki.

Ystävyys

Ystävyydessä luottamus ja hyvyys ovat ne piirteet, jotka piirtyvät ystävyyden kasvoille ja antavat sille olemassaolon ja ilon.

Kun ystävä on aidosti kiinnostunut mitä sinulle kuuluu ja kun hän kertoo sinulle elämästään ja haluaa kuulla sinun elämästäsi, se on rakkautta. Se, että olette tietoisia toisistanne ja siitä, että olette yhtä ja samaa elämää antavat ystävyydelle muodon. Ystävä tietää ystävänsä edustavan pohjimmiltaan samoja asioita kuin sinäkin, hänen sydämensä lyö samaan tahtiin ja hypähtää välilyönnin silloin kun sinunkin sydämesi hypähtää. Teillä on sama tahti, sillä soitatte samaa kappaletta jota elämä ympärillänne tanssii.

Ystävä, kun sen löytää on kultaakin arvokkaampaa. Ystävä, kun sen menettää, olikin kissankultaa vain.

Raapustamisen lyhyt historia

Ensin piirrettiin hiekkaan, sitten raapustettiin luolan seiniin. Linnulta tippui sulka, ja siitä keksittiin kynä. Kirjoituskone... Nyt tietokone. Seuraavaksi varmaan yleistyy puhekynä, oiva idea vaikkapa Nokian puhelimeen...

Tärkeintä on kuitenkin, mitä suoltaa itsestään ulos. Välineellistynyt maailma, se ei kuitenkaan muuta sitä joka olet. Syvintä itseäsi ei kukaan välineistä, sillä se on jo täydellinen.

Samaistumis-empatiakyky

"Jokainen lapsi samaistuu leikeissään. Aikuisen tehtävänä on ohjata tuo synnynäinen taito myötäelämiseksi, muutoin maailmasta tulee liian raaka elettäväksi. Jokainen voi palauttaa samaistumis-empatiakykynsä, jonka menetti lapsuutensa jälkeen. Kaikki oliot haluavat olla onnellisia, tämä mahdollistuu empatian ja myötäelämisen tuomassa ymmärryksessä ja rauhassa."

Kyse on läsnäolon voimasta, tämänhetkisyyden tuomasta tietoisuudesta.

http://muutoksenblogi.blogspot.com/2011/01/kriisialueen-empatian-opetus.html

Sisäinen vapaus

Vankiloita on monenlaisia. Yksi tämänpäivän vankila on lääketieteen luoma diagnoosijärjestelmä, jonka mukaisesti ihmistä aletaan luokitella tai hän itse luokittelee itsensä diagnoosinsa kautta. Ego saa ravintoa, kun egoon liitetään jotain "arvokasta", joka saa minun olemaan jotain erityistä. 

Kuvitellaan vaikkapa Einoa, joka saa diagnoosin vaikkapa korkeasta verenpaineesta. Kun Eino esitteli ennen itsensä Einoksi, nyt hän esittelee itsensä Einoksi jolla on korkea verenpaine. Vankiloita on siis paljon sellaisia jotka itse itsellemme luomme. Yksi on tuo diagnoosivankila. Näitä asioita kannattaa joskus jokaisen miettiä, olemmeko todella vapaita vai elämmekö omassa vankilassamme vai vankilassa jonka yhteiskunta on henkilökohtaisesti meille varannut? Olemmeko vankeja vai tiedostammeko vapautemme?

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki, kirjoitti Hellaakoski aikoinaan.

Sopeutuminen

Ihminen edustaa sopeutumisen huippua. Luen kirjaa, joka kertoo poliittisen vangin tarinaa toisen maailmansodan aikana. Ulkoinen vapaus voidaan sinulta riistää, mutta sisäistä vapautta ei koskaan. Sinä olet niin vapaa kuin sielusi on, kun se on. Helpottaa paljon, kun vapautesi on sinun henkilökohtaista omaisuutta. Silloin sopeutuminen on merkkejä siitä, miten elät kulloisessakin elämäntilanteessa - ei muuta.

"Mies sijoitetaan vankikoppiin, yksinäiseen koppiin, suljetaan sinne ehkä koko jäljellä olevan elämän ajaksi. Mitä hän ensimmäiseksi tekee? Alkaa sopeutua."(s.30).

Poliittisen vangin päiväkirja

Korkein oikeus tuomitsi kesällä 1941 luutnatti Arvo Turtiaisen kolmeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen - hän kieltäytyi osallistumasta Neuvostoliittoa vastaan käytävään sotaan. Ihminen 503/42 on vangin päiväkirja, salaa kirjoitettu. (Kirjan takakannesta lainattu teksti).

Elämä on ikuinen

Katsoin viikatemiehen kanssa kehystettyä, lasitettua maailmankarttaa. Sormeni oli etelässä taulun vasemmassa alalaidassa, viikatemiehen sormi oli oikealla ylälaidassa. Yht'äkkiä lasiin tuli railo, etelästä pohjoiseen aukesi railo tuo. Minun ja viikatemiehen kosketus sen sai aikaan, maailma jakautui. Toinen puoli oli minun ja toinen viikatemiehen. Ystävyytemme on solmittu lasivalalla, olemme kumpikin omalla tontillamme. Maailmamme on jaettu kahtia, on maailma jossa on kuolema ja maailma jossa kuolemaa ei ole. Kumpikin tiedämme sen. Elämä on ikuinen.

Proverbs chapter 17/1

"Better a dry crust with peace and quiet than a house full of feasting with strife."

"Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita."

Lamppu päällä

Relatiivisesti ajatellen aurinko nousee aamulla ja laskee illalla, tämä on totuus johon olemme tottuneet ja joka on meidän havaintomaailmamme sisällä. Absoluuttisesti tämä on vale, sillä jos olisit avaruudessa ja tarkastelisit tätä ilmiötä se olisi aivan toisenlainen. Aurinko ei silloin nouse eikä laske, se paistaa yhtäjaksoisesti. Aurinko paistaa hetkismissäkin, aina.

Nytnytnyt

Kaikki tapahtuu nyt. Kaikki mitä on tapahtunut ja tulee tapahtumaan tapahtuu nyt. Kaikki tapahtuu psykologisen ajan ulkopuolella, nyt. Nykyhetkessä on kiinnikkeet menneeseen ja tulevaan, tässä hetkessä on ikuisuus...*_*

Viestit kehollesi

Jokainen negatiivinen emootio, jota et kohtaa kasvotusten jättää jälkeensä tuskaa ja kärsimystä. Emootio, kehollesi mielesi lähettämä tunne pitää kohdata ilman arvostelua ja tuomitsemista. Sellaisena kuin se on. Silloin kärsimys alkaa vähenemään, kunnes sitä ei enää ole. Emootioita on aina vähemmän ja vähemmän, ole tietoinen mitä kehossasi tapahtuu. Silloin olet. Silloin minä on.

Tekeminen ilman egoa

Jokainen on kokenut hetkiä, jolloin tekeminen on vapaata egosta. Silloin tekemiseen virtaa olemisen iloa, tekemisen riemua. He, jotka ovat erityisen hyviä jossakin mitä tekevät kokevat tekemisestä virtaavan ilon useimmin kuin ne, jotka eivät syystä tai toisesta ole omaa erityislahjakkuuttaan löytäneet. 

Silloin, kun olet löytänyt erityislahjasi tekemisestä tulee henkinen harjoitus, joskus jotkut ovat onnellisia kun se löytyy leipätyön kautta. Silloin sinua voidaan pitää työnarkomaanina, mutta ei tajuta sitä että olet koukussa juurikin siihen mikä ei ole sinulle vahingollista - päinvastoin. Normaali, yksityinen elämä voi tuntua silloin harmaalta. Läsnäolo ja olemisen ilo eivät seuraa tuolloin töistä kotiin, mutta ihmiset joilla on jo kontakti läsnäoloon ja olemisen iloon työnsä kautta, heillä on jo tietoisuus siitä mitä eläminen oikeasti tarkoittaa. Ollaan askeleen päässä kokonaismuutoksessa, jossa 'minä olen' - ikuisesti. Mitä hienosäätöä vielä tarvitaan?

Sen oivaltaminen, että on tärkeämpää miten tekee kuin se mitä tekee avaa olemisen ilon kaikkeen mitä teet. Kun miten on ensin, olet löytänyt olemisen ilon kaikkeen mitä teet. Mieti siis niitä hetkiä, jolloin nautit tekemisestä. Mitä erityistä sieltä löytyy, sellaista joka saa nautinnon virtaamaan tekemiseen ja olemiseen. Kaava on siirrettävissä kaikkeen mitä teet, kun löydät kaavan miten teet.*_*

Sotkanpesä

Huonekaluissa on tarina, silloin kun ne ovat olleet käytössä. Naarmu siellä, naarmu täällä. Niissä on ajantuoma henki, niiden kauneus on monikerroksellinen. 

Jokin kohta huonekalussa kertoo jostain toistuvasta huonekalun käyttötavasta tai jostain tietystä tapahtumasta tietyssä hetkessä. Vanhanajan huonekalut kestävät kymmeniä vuosia, enemmänkin kun niitä huolletaan ja niitä ajoittain entisöidään. Niissä ei ole lastulevyä, niiden sisus on kovaa puuta. Uusia laadukkaita huonekaluja toki myydään nykyäänkin, mutta ne maksavat paljon. Monesti vanha on kuitenkin aivan yhtä hyvä, parempikin, jos arvostaa huonekalujen henkeä. 

Ikeaan en mene, sillä Askokin sen jo tietää. Tietää, että iskusta voi huonolaatuinen esine rikkoontua. Ja matkan varrella on kolhuja, se on selvä. Silloin on hyvä panostaa laatuun, kun kerätään kotiin elävyyttä ja muistoja - sotkanpesät ovat erikseen.*_*

Elämänmielekkyyden tie

Yhteiskunnassamme on suuri hätä, mutta se on nyt suljettu koteihin. Ihmiset eivät soita sotatorvia kaduilla, he nuolevat haavojaan kotonaan. Onko sota ohi, kun haavoittuneita on niin paljon? Se, että kaikilla on koti on hyvä. Se, että kaikilla olisi elämä on vieläkin parempi. Ihmisen koti tulee olla korvien välissä ja usein se ei löydy kotoa, koska elämänmielekkyys puuttuu.

Ongelmaksi nykyhetken keskustelussa on muodostunut syrjäytynyt joukko, jolla on yksinäisyyttä ja usein myös päihde- ja mielenterveysongelmia. Miten heidät saisi pois kotoaan ja etsimään elämäänsä mielekkyyttä? Yksinäisten ja kadoksissa olevien joukko on suuri ja jotkut ovat yksinäisiä vaikka eivät ole yksin.

Tämänpäivän Aamulehti kirjoittaa, että Tampereella on tavoite ettei yksikään koditon olisi enää koditon vuoteen 2015 mennessä. On laskettu, että kun saadaan kodittomat pois kaduilta ja laitoksista niin yhteiskunnan kustannukset pienenevät. Puhutaan tuetusta asumisesta, siirtymisestä "normaaliin" asumismuotoon. Mutta mikä on normaalia sinulle ei ole normaalia kodittomalle ja/tai laitoksissa pitkään asuneelle. Normaalius käsitteenä on hyvin häilyvä käsite. Kaikki eivät keskiarvoon mahdu, vaikka osaltaan sitä edustavatkin. Toinen on normaali marginaalisesti ja toinen vain osana laskennallista tulosta. Kumpi on normaalimpaa? Missä onkaan ihminen?

Jokaisella olisi jotain annettavaa, kun annetaan mahdollisuus yhteisöllisyyteen. Sitten kun tavoitteenmukaisesti kaikilla on koti pitäisi meidän seuraavaksi huolehtia ihmisten elämänmielekkyydestä. Tulisi rakentaa kaikille avoimia viriketoimintakeskuksia, ei vain tietylle marginaalille tarkoitettuja tukipalveluita. Ihmiset pitää huomioida heidän omien tarpeittensa pohjalta, niin miehet kuin naiset, niin lapset ja nuoret kuin keski-ikäiset ja vanhuksetkin.  Viriketoiminnalle voisi keksiä toisen nimikkeen, sillä siinä on laitosmainen kaiku. Ihmiset saisivat nimetä "me-keskukset" sen mukaan, mikä tuntuisi hyvältä. 

Yksinäisyys on joskus hyvä, mutta yhteisöllisyyttä ihminen kaipaa. Ykseyttä toisten kanssa, sillä miten muutoin voi kokea olevansa samaa elämää kuin toinenkin? Elämänmielekkyys on tie itse elämään, lähimmäistä pitää Rakastaa... sillä niin peili kuvastaa kuin sinne kuvastetaan.

Impressio, auringonnousu

1872, Claude Monet

Ja hieman erilainen versio kirpputorilta...

Valaistunut Elämä

Se mahdollistuu vastarinnattomuuden, tuomitsemattomuuden ja kiintymättömyyden kolmiyhteyden kautta. Se on todellista vapautta. *_*

Vastarinnattomuuden valo

Kun et vastusta sitä "mikä on niin on", silloin sinussa on vastarinnattomuuden valo.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/vastustus-ja-vastarinnattomuus.html

Kiintymättömyyden valo

Materiasta, ulkoisesta luopuminen. Kiintymättömyys ulkoiseen ja kiintymättömyys ajatuksiin, tietoon ja psykologiseen aikaan. Kiintymättömyys ajatusrakennelmiin, parisuhteeseen, irtaimistoon ja asuntoon. Kiintymättömyys kärsimykseen, vaatii kiintymisestä luopumista. Kuitenkin voit omistautua kaikelle, kun omistaminen ja haluaminen eivät ole sinussa mukana. Silloin sinulla on kaikki, silti sinulla ei ole mitään ja juurikin sen takia sinulla on kaikki. Koko maailma on sinun, omistatumisen kautta. Siinä on kiintymättömyyden valo.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/05/kiintymattomyys.html 

Tuomitsemattomuuden valo

Jos antaa väärän ja valheellisen kuvan itsestään tai lähimmäisestään, silloin portti sisäiseen itseen maastoutuu muotojen maailman muotoihin. Silloin tekee elämästään maanpäällisen helvetin, ja läsnäolon voima jää kokemuspiirissämme vaikeasti tavoitettavaksi. Silloin on kytkenyt itsensä joka luulee olevansa varjoihin, koska teot eivät kestä totuuden valoa. 

Valossa olet yhtä sielusi kanssa, kuolemasta et sitä koskaan tule löytämään. Siksi on tärkeää pysyä totuudessa, jotta on mahdollista kätellä oma sisäinen itsensä. Olemisen ilossa on mahtavaa elää verrattuna kadotettuun elämään.*_*   

http://hetkismi.blogspot.com/2010/05/tuomitseminen-ja-tuomitsemattomuus.html 

Pääkallon paikka

Monta on golgattaa ollut 'golgatan' jälkeen. Kärsimyksen jälkeen kärsimystä, aina toinen toistaan helpompia - siis silloin, kun kärsimyksen viesti on ymmärretty ja jalostunut. Jokainen golgatta on pääkallon paikka, uuden aloittamisen mahdollisuus. Aina hieman pienempänä, jalostuneempana toivottavasti jalommaksi. Jokainen golgatta tukee toinen toistaan matkalla syvimpään itseemme, pienempään egoon. Ja kärsimystä ei enää ole. On vain olemisen ilo.

Se on aina

Elämäntilanne ja vuoden vaihtuminen, niissä on yhtäläisyyttä. Elämätilanteet vaihtuvat, vuodenajat ja vuodet vaihtuvat. Elämme jatkuvassa muutoksessa, koska muutos on elämän kannalta välttämätöntä. Jotain pitää loppua, että uusi voi alkaa. Emme voi jäädä menneeseen, toisaalta emme voi hypätä minkään ylikään. Ja kaikki tapahtuu tässä hetkessä, nyt. Mennyt on joskus tapahtunut tämänhetkisyydessä, tuleva tulee tapahtumaan tämänhetkisyydessä. Ikuinen tämä hetki, se ei muutu. Se on aina.

Uudenvuodenpuhe

Suvaitsemattomuus oli presidentti Tarja Halosen teemana hänen uudenvuodenpuheessaan, aiheen innoittamana päätin kirjoittaa tuosta pari riviä. 

Niin, ollaan sitten suvaitsevaisia tai suvaitsemattomia on sanat negaatioita täynnä. Kun suvaitaan ollaan ylpistyneitä ja kun ollaan suvaitsemattomia ollaan itsekkäitä. Kumpikaan ei mairittele sanoina, paradoksaalisesti olemalla suvaitsemattomia ollaan kenties jo hieman asiaan perehdytty. Kenties siinä on enemmän hyväksyntää kuin suvaitsevaisuudessa? Hyväksytään ajatus, että ollaan itsekkäitä eikä tekopyhiä. Sanotaan asiat niin kuin ne näyttäytyvät, kenties ollaan lähempänä itsetuntemusta kuin arvataankaan? Suvaitsemisessa saattaa olla pohjalla enemmän välinpitämättömyyttä toista ihmistä kohtaan kuin suvaitsemattomuudessa. Mielenkiintoista pohtia tätä asiaa hieman eri vinkkelistä, kaikki ei välttämättä ole niin kuin äkkiseltään luulisi.

Suvaitsemattomuudessa piilee kuitenkin vaara, jos jostain ei päästä eroon, niin silloin ollaan valmiita käyttämään äärikeinoja. Ihminen etsii ajatustensa kautta vaihtoehtoja, joilla saa asian ratkaistua. Hän muuttaa tilanteen sellaiseksi, että se on tyydyttävämpi häntä itseään ajatellen. Tästä Halonen varmaan halusi meitä varoittaa, empaattisuutta hän peräänkuuluttaa. Demokratiassa on varjopuolensa, suvaitsemattomuus on yksi näitä lieveilmiöitä.

Niin, suvaitsemattomuus johtaa äärikeinoihin. Se on perussuomalainen totuus, totuus jonka muuttamiseen tarvitaan tietoisuutta. Yksi keino on miettiä suvaitsevaisuutta ja suvaitsemattomuutta siitä näkökulmasta, että onko kumpikaan niistä parempi toistaan?

Elämän pitää perustua hyvyyteen, ei kilpailuun ja paremmuuteen. Ihmisen pitäisi kilpailla ainoastaan hyvyydestä, eikä heitellä kivillä niitä jotka ovat heikompia vahvuudessaan tai vahvempia heikkoudessaan. Sillä päästäisiin eroon koko sanaparista suvaitsevaisuus - suvaitsemattomuus. *_*

Turvallisuudentunteen lähteellä pelko

Turvallisuuden juuret, missä ne kasvavat?

Millaisessa maaperässä juuret ovat?
Pinnalla vai syvällä?
Mullassa vai hiekassa?
Kosteassa vai kuivassa?

Kumpi tuo turvaa sinulle?

Puukollinen vai puukoton?
Lukollinen vai lukoton?
Pelokas vai peloton?
Suljettu vai avoin?
Vahvuus vai heikkous?
Raja vai rajattomuus?
Ymmärrys vai oivallus?

Tunnistus

Elämän tunnistaminen lähimäisessäsi rakkaudellisesti mahdollistuu, kun vuorovaikutuksessa yksilön erillisyys katoaa ja olemisesta kasvaa ykseyden kukka. Läsnäolon voiman kautta avautuvat kukan terälehdet, joissa itse elämä on. Silloin epäoleellinen paljastuu, epäaito kristalisoituu. Jotta harha voidaan tunnistaa, pitää siirtyä ristin pisteeseen, vaakatason ja pystysuoran risteykseen. Psykologisen ajan ja ikuisen tämänhetkisyyden kohtauspaikkaan, sinne missä läsnäolo ja voima on. Siellä missä on muoto ja muodottomuus, siinä on tunnistuksen paikka. 

Sulautua toisen olemukseen, tuntea ja reagoida samoin. Muodostaa yhteys, kaivaa salaisuudet esiin. Toiveet ja haaveet, menneisyyden aaveet ja katkeruus. Sukkuloida toisessa. Tunnistaa minut, jotta voit olla itsesi kanssa sinut. *_*

Rakkaudellinen varmennus

Tässä maailmassa kysellään usein varmentajaa, takaajaa siitä kuka olet. Voiko sinuun luottaa, onko sinulla maksukykyä? Kuka sinä oikein olet? Pinnallisuus ja sen tunteminen, se on tämän maailman  varmennus - ei siis  todellisesti tunneta itseä eikä kaveria. Ollaan erillisiä, vaikka edustetaan aivan samaa elämää. Ei mennä pintaa syvemmälle, vaikka se on niin helppoa. Helppoa ja todellista olla tässä hetkessä, nyt.

Mitä onkaan aito itseluottamus/luottamus, joka ei tarvitse ulkoista varmennusta?  Mistä se kumpuaa? Se kumpuaa sinusta, kun uskot sisäiseen itseesi. Itseluottamus, jotta se voisi syntyä ja tuoda maailmaasi hyvyyttä vaatii minätuntemusta.  Minäänsä et löydä kuin tästä ja nyt. Takaajaa ei ole jos et tunnista minääsi, silloin maailmasi on vajaa koska sitä ei todellisuudessa ole. Silloin todellisuus onkin pelkoja, negatiivisia tunteita ja epävarmuutta. Silloin kun et ole, et ole löytänyt elämääsi. Silloin kun elämä ei ole, on kuolema.

Tarkkaillen omaa itseä, löydät itsestäsi piirteitä joita et muutoin tunnista. Näet ulkopuolisen roolihahmon, joka suorittaa rooliansa. Monesti rooli on koominen, varsinkin kun suoritusta ei puolustele. Tarkkailijana voit nauraa omalle itsellesi, roolisuorituksellesi. Tarkkailijan takaa kuuluu hyväntahtoinen nauru jossa tietoisuus hyväksyy Sinut. Se on Rakkaudellinen varmennus.*_*

Television hinta

Televisio on ykkösaktiviteetteja maailmassa, vaikka se onkin ykköspassiviteetteja. Sanotaan, että siinä mieli lepää. Olisikin niin, mutta tosiasiassa sinun mielesi toimii toisten ajatusrakennelmien toistajana. Mainonta poraa reikiä mieleesi, ruokkii nälkäistä egoa. Aina uutta haluamista, aina uusia tarpeita. 

Kuvitelkaa, että amerikkalainen 60-vuotias henkilö on katsellut televisiota keskimäärin 15-vuotta eliniästään. Tilanne on samantapainen monessa muussakin maassa. Miten aikansa käyttää, se riippuu meistä. Katsomalla salattuja elämiä vai elämällä todella?

Tribaalinen paradoksi

Minulla on monta kotia. Tunnen olevani kotonani siellä ja täällä, vieraissa ja tutuissa. Tribaalinen paradoksi on, kun on kotona koko ajan. Olen kuin etana, jolla on koti mukanaan.

Herääminen

Mitä on herääminen minä-tietoisuuteen? Herääminen on tietoisuuden muutos, jossa ajattelu ja tietoisuus eroavat toisistaan. Mieli irtautuu egosta, jolloin se saa alkuperäisen roolinsa toimia tietoisuuden työkaluna. Loistava työkalu, hyvä renki mutta huono isäntä. *_*

Einstein sanoi: "Haluan tietää Jumalan mielen. Loput ovat yksityiskohtia." Niin, mikä onkaan Jumalan mieli? Tietoisuus. Mitä tarkoittaa tietää Jumalan mieli? Olla hereillä. Mitä ovat yksityiskohdat? Sinun ulkoinen tarkoitus ja se mitä tahansa tapahtuu ulkoisesti - ne ovat vain yksityiskohtia. (Echart Tolle, A New Earth, s.261)  

Muoto ja sisältö

Sisällön voi aina vaihtaa, egoistinen muotorakenne hyväksyy tämän ja saa siitä ravintoa. Muoto on juurikin se ongelma, joka aiheuttaa ihmiselämässä kärsimystä. 

Ei ole merkitystä mitä sinulla on ja mitä tunnet omistavasi, vaan minkä kautta tämä omistaminen suodattuu.  Tekeekö omistaminen sinusta sen, joka luulet olevasi? Kyllä, niin kauan kuin omistaminen on egoistisen muotorakenteen kautta tapahtuvaa. Muoto on niin kauan, kun sinussa on egoistinen itse. 

Silloin kun sisältö muuttuu ulkoisten mittareiden mukaan vaikkapa henkisiksi arvoiksi - kenties luopuessasi kaikesta materiasta, saattaa henkiset arvot ottaa sisällön joka vahvistaa egosi muotorakennetta. Näin munkista ja nunnastakin voi tulla vahvempia egoja, mitä he olivat ennen luostariin siirtymistä. 

Sisällön vaihtaminen ei siis vie sinua eteenpäin matkalla syvimpään itseesi. Tarkkaile itseäsi, sillä kaikki tietoiset teot joissa "tarkkailija" on mukana helpottavat tietä kohti luopumista egoistisesta itsestäsi. Kyse on siis tiedostamisesta, ulkoisesta tarkkailusta oman itsen suhteen. Tarkkailusta ilman tuomitsemista, arvostelua - täydellisen hyväksynnän tiestä, jonka kautta hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet. Tämä on tie, joka heikentää muotoa ja joka on ikään kuin sisällön astiana. 

Muodon vastakohta on muodottomuus, rajattomuus. Jos astiassa on rajattomuuden ääret, sisältö pysyy vain sisältönä olematta enempää kuin 'ei mitään'. Ja sehän on paljon, sillä kaikki luovuus ja tuoreus kumpuaa rajattomuuden astiasta, astiasta joka juurikin on 'ei mitään'. Et menetä mitään, vaikka menettäisit kaiken, sillä sinulla on jo kaikki mitä voit saada. Elämäntilanne onkin harha, jolloin Elämä itse astuu estradille valaisten olemuksellaan Rakkauden tien. Tien, joka on Elämäsi tarkoitus.  

Aiemmin blogeissani olen kirjoittanut omistamisesta ja omistautumisesta, niiden erosta. Omistautuminen on rajattomuutta ilman muotoa, astiaa. Omistautuminen itse elämälle vaati tämänhetkisyyttä, jossa läsnäolon voima vaikuttaa. Se ei vaadi astiaa, se vaatii vain läsnäoloa - ei muuta.

A New Earth ja Uusi Maa

http://en.wikipedia.org/wiki/A_New_Earth

http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-uusimaa.html

Sinfonia

Elämän rytmi hakkaa taustalla, rytmikkäästi saaden jalkani rummuttamaan. Elämä, sen rytmisyys. Se esiintyy kaikkialla, kaikessa ja kaiken taustalla. Tosin, nyt soi radio ja on luontaista nauttia musiikista jalan liittyessä orkesteriin.

Taustalla, sinussa ja minussa. Elämä soittaa elämän perusrytmiä, sydän lyö rumpuaan ja hengitys huokaa. Hengityksen kautta ilmaistaan syvää jumalallista todistusta täällä olostamme. Hengityksessä on kaksi, silloin kun se on tietoista, sinä ja sielusi. Ja sitä ohjaa tietoisuus, tietoisuuden älykäs "systeemi". Äly ohjaa kehomme toimintoja, jotka ovat niin monimuotoisia ja monimutkaisia ettei niitä voi eikä tarvitse ymmärtää ajattelun kautta. Mielen ollessa hiljaa saattaa olla mahdollista ymmärtää oivalluksen kautta, että niitä ei tarvitsekaan ymmärtää. Tärkeintä on olla, silloin olet kun 'minä on'.

Olemme ihmeitä, joita varten on annettu maailma jossa elämme. Olemme täällä toteuttamassa sitä tehtäväämme joka aukeaa kun tunnistat syvimmän itsesi. Olemme täällä Rakkauden tähden, sillä sinäkin olet tähti. Tähti, jonka tarkoitus on luoda valoa ympärilleen. Aurinko, joka säteilee päivin, tähti joka tuikkii öisin. Olet osa tätä kokonaisuutta, sillä niin tärkeä olet. Olet itse elämä, ihmettä täynnä. Rytmiä alusta loppuun, jolloin kaikki jälleen alkaa. Maailmankaikkeuden musiikki jatkaa soitantaansa, aina ja ikuisesti - tässä hetkessä.

Syntymäpäiväsankari

Syntymäpäivänään syntymäpäiväsankari istuu isänsä oikealla puolella, katselee ja tarkkailee maailman menoa. Mitä onkaan muuttunut siitä ajankohdasta, jolloin tähti syttyi taivaalle ja kapinallinen aloitti matkansa. Laittoi pyhätön kaupustelijat ja rahanvaihtajat järjestykseen, käveli vetten päällä ja antoi sokeille heidän näkönsä takaisin. Laittoi mykät puhumaan ja kuurot kuulemaan, viikunapuun kuivumaan juuriansa myöden ja kaiken lopuksi heräsi kuolleista kolmantena päivänä. Ja sitten tämä kapinnallinen on luvannut tehdä comebackin, onko hän jo matkalla vai vasta tekemässä matkasuunnitelmaa?

 

Hyvää Joulua kaikille!

Haalenneet värit

Katselin valokuva-albumeita 70-luvulta. Värivalokuvat olivat haalenneet, mustavalkoiset kuvat kestävät ajanrattaassa paljon paremmin. Toisaalta tuo haaleminen kirkastaa ajan luonnetta, menneet ovat menneitä.
Ulkoinen, valokuvakin joutuu sen todentamaan omalla haalistumisellaan. Eilinen on haaleaa, aina verrattuna tähän ikuiseen hetkeen. Muistikuvat, valokuvat, kuvat yleensäkkin ovat kuvia vaan.

Muistatko uutisen?

Aamulehti uutisoi 6.3.2002 seuraavan uutisen:

"Kaksoisveljekset kuolivat samana päivänä eri liikenneturmissa Pattijoella ja Raahessa tiistaina. Turmat sattuivat muutaman tunnin välein.

Veljekset olivat turmien sattuessa liikkeellä polkupyörällä ja molemmat jäivät rekan töytäisemäksi. Turmapaikat sijaitsevat noin kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Veljekset olivat syntyneet vuonna 1931. Toinen asui Pattijoella ja toinen Raahessa."

Outoja yhteensattumia, tästä uutisesta poliisi kommentoi sen olleen onneton sattuma. Onnellisiakin sattumia tapahtuu, niitä vain ei yleisesti uutisoida.

Pohdintaa:

Pitäisi olla ihan uusi uutisfoorumi, joka tiedottaisi vain hyviä uutisia ja onnellisia sattumia. Minä ainakin lukisin mielelläni sellaista lehteä, katsoisin sellaista tv-kanavaa ja kuuntelisin sellaista radioasemaa. Nykyisellään radio voittaa television, ja niin kuin Juicekin aikoinaan laulaa: "Ilomantsi, voittaa television, Ilomantsi se paratiisi on."

Aivot ja hermot

Aivot ovat ajatuksen väline ja henkisten kykyjen tyyssija; ne ovat epäilemättä tärkein ja jaloin, mutta toisaalta myös arin elin ruumiissamme...

Ne kiihotukset, joilla aivot johtavat ruumiin toimintaa, kulkevat aivoista hermoja myöten. Nämä ovat valkeita säikeitä, jotka lähtevät keskushermostosta ja haarautuvat kaikkialle ruumiiseen. Kaksi vahvaa hermosäettä kulkee aivoista silmiin, kaksi korviin ja nenään...

Muuan aivojen ja selkärangan pääaineksista on lesitiini, omituinen, kemialliselta kookomukseltaan varsin monimutkainen aine, jonka muodostavat pääasiassa glygofosfaatit. Näitä glygofosfaatteja on jo pienissä, vain mikroskoopilla nähtävissä sukupuolisoluissa. Niitä on myös kananmunassa sekä kaikissa ihmisruumiin jaloimmissa elimissä, etupäässä aivoissa. Nämä juuri tekevät ihmisen siksi, mitä hän on, - luomakunnan kruunuksi. (Rovasti Heumannin lääkeopus, 8. suomalainen painos vuodelta 1929).

Niin, ennen lääketiedekin oli erilaista. Rovasti mietti asioita paljon syvemmältä, ihmisyyttä arvostaen ja mielenkiinnolla koskien hoidettavaa kohdetta - ihmistä.

http://www.valioravinto.fi/Tuote.aspx?id=119

Muista myös munat.  '_*

Arkipäivän hirmuvaltaa Ranskassa

Kuvaus Ranskan Suuren vallankumouksen johtajan, Maximilien François Marie Isidore de Robespierren, teloituksesta:

"Minua hämmästytti se, että aina kun pää putosi koriin, kansa ei huutanut muuta kuin 'hinnankorotukset alas'. Se johtui väestön kärsimästä puutteesta sovellettaessa tiukasti lakia, joka määräsi tietyn hinnan kaikille tavaroille ja jonka aikaansaamisesta syytettiin Robespierreä (6.5.1758-28.7.1794)."(Lainaus silminnäkijä Arhibald Hamilton Rowan kuvaillessa Robespierren kohtaloa).

Nykyisin teloitukset suorittaa media, mikään ei ole muuttunut. Mitä siis onkaan muuttunut? Miten ihminen on kehittynyt näiden kahdensadan vuoden aikana? Onko sivistyneempää teloittaa siten, että jää henkiin?

Joukkopsykoosit

"Niin käy etenkin, jos aika sattuu olemaan uskonnollisen tahi poliittisen kiihotuksen kyllästämä. Kuta alhaisemmalla sisistystasolla joukko on, sitä alttiimpi se on suggestiolle. Kuuluessaan joukkoon ihminen kadottaa yksilöllisen näkemyksensä ja arvostelukykynsä. Näin saattaa myös oikeudenmukainen ja siveellinen luonne joukkosuggestionin sokaisemana joutua mitä raaimpiin rikoksiin osalliseksi."(Kotilieden Lääkärikirja, 5. painos, 1937,Werner Söderström osakeyhtiö). 

Kuvaus nykyhetkestä?

Mieto, aromaattinen

"Mieto piparminttu-aromi tekee NIVEA-hammastahnan virkistäväksi. Sen vaikutus on pysyvä, koska sen hienon hienot osaset puhdistavat hampaat kaikista ruuantähteistä. NIVEA-hammastahna elvyttää ja vahvistaa ikeniä. Terveet, loistavan valkoiset hampaat saa käyttämällä hampaitten hoitoon säännöllisesti NIVEA-hammastahnaa, jolla on seuraavat edut; tehokas, poistaa hammaskiven, vahvistaa ikeniä, on hienon hieno, mieto ja aromaattinen." (Suomen Kuvalehti, pääsiäisenä 1942, hammastahnamainos).

Nivea hammasrasva olisi nykyisinkin varmaan ystävällisempi hampaille ja niiden kiilteelle kuin nykyiset hankausaineet. Mistähän tuota hammasrasvaa nykyään saisi? Kävisikö Erioil? ' _*

Woe Parkano

Muistan, kun 80-luvulla olin Parkanon kaduilla perjantai-iltana. Siellä oli elämää, nyt siellä hiippailee kuolema. Nuoria oli tuolloin isoja laumoja pääkadun molemmin puolin, ravintoloita toimi äkkiseltään laskien ainakin viisi. Nyt tätä ravintolakulttuurin virkaa hoitaa yksi tarjoilija ja yksi ravintola. Ravintolassa ei ole tarvetta kysyä papereita keneltäkään, sillä nuorinkin oli lähellä viittäkymppiä.

Woe! Onko todella niin, että nuoret ovat vain tietokoneella niin kuin minäkin nyt. Suomi on menossa ja mennyt todella metsään (vaikka metsätkin on vain mielikuvia monelle), olut tuoppi maksaa 4,80€! Eihän kukaan nuori pysty enään edes juomaan tuolla hinnalla, ja vanhukset hävetkää! - te istutte ja juotte tuohon hintaan, kun voisitte näyttää esimerkkiä jollain toisella tavoin jälkipolville.

Tilanne on aivan sama muissakin pikku-kaupungeissa, kiitos aikakautemme. Ulkoinen todellisuus on vaihdettu kotona olemiseen, koska mitä ulkopuolella oleva maailma enää tarjoaa nuorillemme. Kännisiä 70-vuotiaita, on maailman kirjat sekaisin...

Diagnoosi tarkentuu

Dr. Fingerpori

Suomi myynnissä

Veneen kokka kohti punaista saarimökkiä, jonka omistaa venäläinen pariskunta. Saimaalla, Suomen suurimmalla järvellä on paljon ulkomaalaisomistuksia. Sen tietää Andreas ja Tatjana, naapuristakin kuuluu venäjän kieltä. Hienoa sotaa, ilman aseita...tai ei ihan ilman, rahalla saa. Suomi on myynnissä, tiesittekö jo sen? Pian ei tarvita enää rajoja, sillä rajatonta on Suomen myyntipolitiikka. Suomalaiset ovat valmiita myymään itsenäisyytensä, vai ovatko? Kuka meidän asioita oikein päättää? Oletko se sinä, vai onko se joku muu? Kenties Putin?

Tulipalot eivät vähentyneet

Huhtikuun alussa tuli voimaan laki, että savukkeisiin Suomessa kääritään itsestäänsammuvat savukepaperit. Muutos ei valitettavasti tuottanut toivottua tulosta. Palokuolemat ovat päinvastoin lisääntyneet, vaikka ennuste oli että ne olisivat vähentyneet kymmennellä suhteessa vuoden takaiseen tilanteeseen.

Tulevaa ei voi tietää, sillä emme ole ennustajia. Päätöstä ei oltu valmisteltu läsnäolon voimalla, sillä tulos on näin huono. Ihmiset ovat juoneet ja tupakoineet entistä varomattomammin, koska nyt on ollut käytössä "turva"-savukkeet. Näin tupakointikin tappaa, sitä ei vain lue tupakka-askin kyljessä...

Luotettavaa tietoa?

Muista aina liikenteessä

Nainen herää painajaiseen, jossa hän näkee suuren auton valot. Hänen autoaan kohti on luisumassa rekka, onneksi hän herää ennen yhteentörmäystä. Rattiin ei saa nukahtaa!

Vanha nainen

Vanha nainen istuu keittiössä, puuhellassa räiskyy puut. Ne ovat kuitenkin viimeisiä puita, voi kun joku tulisi täydentämään puuvarastojani. Vesiämpäritkin ovat pian kaikki tyhjiä, kyllä minä itse hakisin jos polveni olisivat kunnossa.

Poika oli käymässä. Vanha nainen ei halunnut näyttää huonoa kuntoaan, hän ei halua muuttaa pojan luokse. Hän haluaa pärjätä ilman, että poika tajuaa hänen huonoa tilaansa. Pojan kysyessä vesitilanteesta hän ojentaa vain kaksi ämpäriä, jotta antaisi kuvan vain pienestä avuntarpeesta. Puitakin poika toisi, mutta äiti ei myönnä että nekin ovat pian lopussa.

Tytär tulee käymään. Vanha nainen avaa kaapin, jossa on kymmenen tyhjää ämpäriä. Tytär ihmettelee, miksi veli ei ole kantanut vettä. Soittaa veljelleen, veli sanoo täyttäneensä tyhjät ämpärit. Puitakin tytär kantaa, jotta äiti ei palellu kuoliaaksi - onhan luvattu vuosituhannen kylmin talvi. Tytär asuu kerrostalossa, sinne vanha nainen ei joudu lähtemään. Onneksi toinen lapsista asuu kerrostalossa, jotta hän voi pyytää tältä apua. Onneksi hän auttaa, jotta hän pärjäisi talossaan jossa on asunut jo 67 vuotta 87 vuotisesta elämästään. Ilman mitään mukavuuksia, mutta jossa oleminen maistuu olemiselta.

Muistakaa vanhuksianne, sillä siitäkin mitataan teidän hyvyytenne. Ihmisen pitää olla hyvä, se riittää kun tekee parhaansa ollakseen hyvä. Ja antakaa vanhuksille heidän joka päiväinen leipänsä, niin kuin hekin ovat antaneet huolenpitonsa teille teidän ollessanne avuntarpeessa. Yhteiskunnan tehtävä ei ole ottaa meiltä pois mahdollisuutta auttaa vanhuksiamme. Ei ole oikein osoittaa heidän paikkansa olevan vanhainkodissa, se on välinpitämättömyyttä ja egoistista mukavuudenhalua. Antakaa vanhuksenne elää, elää omassa kodissaan  niin pitkään kuin mahdollista. Sillä se on Rakkautta.

Woe woe

Kuuntelin automatkalla Juice Leskisen kokoilmalevyn, siinä on kyllä mies joka osasi sanoittaa. Upeita kappaleita; Marilyn, Syksyn Sävel, Ilomantsi, Jyrki Boy, Kaksoiselämää ja näin Joulun alla tuo Sika.

Juice on pilvenreunalla ja katsoo huvittuneena omaisiaan, jotka tappelevat Teosto-maksuista. He eivät tajua, että he nukkuvat sikeää unta - mutta Juice elää.

Halpahallin Joulu

Halpahallin edusta on autoja täynnä, hallissa on hallin täydeltä ajatuksissaan kulkevia ihmisiä. Ostoskärryt ahdetaan täyteen suklaakonvehteja, sukkia, leluja, piparkakkumuotteja, tonttulakkeja ja kaikkea muuta "joulua". Ulkoinen joulu on ennen sisäistä Joulua, ja asian pitäisi olla aivan toisin päin.

Joulun sanomaan kuulu toki muutakin kuin paimenet, jotka toivat lahjoja. Se ei ole Joulun tärkein sanoma, tärkein sanoma on Rakkauden syntymä. Rakkaus, joka vapahtaa meidät kaikesta turhasta ja kaikesta kärsimyksestä. 

Vielä on aikaa ennen Joulua, seisahtua hetkeksi meditoimaan aitoa Joulua. *_*

Tehtävääsi kutsu

Tullakko vaiko ei? Kas, siinäpä kysymys. Tullakko siksi miksi sinut on tarkoitettu, vai ollakko sitä mitä kuvittelet olevasi? Se ei ole olemista lainkaan, se on nukkumista. Silloin on aivan sama, vaikka nukkuisit ihan oikeasti omassa sängyssäsi läpi koko elämäsi. Eroa ei juurikaan ole, jos mietitään aitoa olemista. 

Tiedostaessa oman valheellisen itsensä tarkkailun kautta, avautuu maisema siitä kuka todella olet. Näet visiosi siitä miksi olet täällä, mikä on maallisen taivalluksesi syvin olemus ja tarkoitus. Silloin pitää olla silmät auki, pitää nähdä eikä kulkea laput silmillä - kuten suurin osa ihmisistä tekee.

Tiedostaessasi "kuka olet" tiedostat asioita, joiden mukaan sinun tulee toimia. Kenties sinussa on sisällä taiteilija, joka odottaa vain esiintymiskutsua? Kenties olet taitava liikemies/-nainen, mutta et ole sitä koskaan edes harkinnut. Kenties olet taitava leipuri, et vain ole koskaan rohjennut leipoa. Niin, mitä todella olemme ja mitä meidän on tarkoitettu matkallamme tekevän saattaa jäädä toteutumatta. Silloin matka on ollut turha, silloin täällä olo on ollut unta vain.

Maailman vanhin ihminen

Lueskelin "vanhaa" ennätysten kirjaa vuodelta 2002. Maailman todistetusti vanhin ihminen on sen mukaan ranskalainen Jeanne Louise Calment. Hän oli kuollessaan 122 vuoden ja 164 päivän ikäinen. Hän oli syntynyt 21.2.1875 ja kuoli 4.8.1997. Se, että ihminen saavuttaa 113 vuoden iän on jo todella harvinaista. Ja se, että ihminen saavuttaa 115 vuoden iän on jo pieni ihme, sillä sen todennäköisyys on yhden suhde 2,1 miljardiin. Oletko sinä yksi heistä?

Kaksi satavuotiasta

Oli kaksi satavuotiasta, iältään. Toinen haukotteli, toinen kiikutteli keinutuolissaan. Toisella silmä samea, toisella kirkkautta katseessaan. Toinen oli nukkunut elämässään keskimäärin 12 tuntia joka yö, toinen vain kuusi. Toinen oli siis nukkunut elämästään 50 vuotta, toinen 25 vuotta. Kuusi tuntia nukkunut oli ollut siis hereillä 25 vuotta enemmän kuin ikätoverinsa. Pistää ajattelemaan sitä, miten aikansa käyttää...

Proverbs 3/13-14

"Blessed is the man who finds wisdom, the man who gains understanding, for she is more profitable than silver and yields better returns than gold."

"Onnellinen se joka on löytänyt viisauden, se, joka on tavoittanut tiedon, sillä parempi on viisaus kuin hopea, tuottoisampi on tieto kuin kulta."

Kyllä, jaa, ei vai poissa?

Maailmassa on paljon asioita, jotka ovat hyvin ja jotka pitää säilyttää. Lainsäädäntöä pitää säätää, sillä maallinen oikeus on kaukana oikeudesta. Miten ja millä tavoin mielestäsi asioihin voi rakentavasti vaikuttaa? Olen itse sitä mieltä, että muutos lähtee liikkeelle meistä ihmisistä. Silloin, kun sielumme on mukana siinä mitä teemme. Silloin kun ajattelua ei ohjaa omaneduntavoittelu ja omien intressien itsekäs sekä häikäilemätön toiminta.

Politiikka on kenttä, jossa vaikutetaan yhteiskunnassamme vallitseviin lakeihin. Yksi ystäväni heitti mukavan ajatuksen siitä, että ne ihmiset jotka valitsevat edustajan eduskuntaan ovat hänen työnantajiaan. Silloin heiltä pitäisi kysyä mitä päätetään yksittäisen edustajan suulla. Interaktiivisuus, työnantajilta tiedustelu heidän mielipiteestään oli ystäväni ponitti tässä asiassa. Siis, valitsijoilta pitäisi kysyä mitä mieltä minä olen koska edustan teitä! 'Kyllä' vai 'ei', 'jaa', vai kenties 'poissa'.

Kirjoittaja aloittaa, tekijä muotouttaa

Ensin kirjoitetaan, sitten tehdään. Teot seuraavat vakaumustani, joka minulla on. Vakaumukseni on Hetkismi, jonka kautta tietoisuutta on mahdollista levittää keskuuteemme. Haluatko Sinä olla mukana tässä, missä minä jo olen? 

Yhteiskunta vaatii muutosta, se on välttämätöntä. Kasvun aika on ohi, nyt on ulkoisen vakauttamisen aika. Minä olen muutoksessa mukana, ja kun sinäkin olet on siinä voimaa. Sinä olet tärkeä, ihminen on.

Minulle on sanottu, että taloa ei voi pitää jos kirjoittaa vain blogeja. Se on totta, mutta minä teen paljon muutakin kuin kirjoitan. Tämähän on kevyt harrastus, mielekäs sellainen. Elämän tarkoituksesta kirjoittaminen on mielekästä puuhastelua, puuhastelusta kasvaa puutarha jossa rikkaruoholla ei ole sijaa.

Parturin dilemma

Leikkaisitko punaiset hiukset, joissa on voima? Vai silittäisitkö niitä, ihailisit niiden kauneutta?

Siemen ja juuri

Kunniaa ei pidä ottaa, jos ei ole ensin löytänyt sen juuria. Kunnian juuret kasvavat pienuudessa, vain pienuudesta löytyy kunnian siemen. Siemenestä juurikin kasvaa kaikki suuri.

Yhteys

Yksinäinen on kadoksissa toisesta, joka sinä pohjimmiltasi olet. Ja kun olet ja näet itsesi toisen silmin, on yhteys korkeimpaan avoin - aina. Reflektiivisyyden voima johdattaa näköalapaikalle, jossa maisemana on koti josta olet lähtöisin.

Ilman toista ei ole toista

Jos Sinulle annettaisiin kaksi vaihtoehtoa; toinen musta ja toinen valkoinen, kumman Sinä valitsisit? Olisitko valmis luopumaan toisesta? Jos luovut mustasta, voiko valkoista olla? Jos ei ole tyhjyyttä, voiko täyteyttä olla?

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Paketti ei ollut kaunis, mutta tapa jolla se annettiin oli hyvyyttä täynnä. Paketti, jonka ulkoinen muoto ja paperin valinta ei sopinut lahjapakkaukseen huokui kuitenkin syvää rauhaa. Aivan kuin se olisi sanonut, kun avaat minut saat elämän. Ja niin minä avasin, vuosien epäröinnin jälkeen. Niin oli tarkoitettu. Kaikki sai merkistyksen, kun paketin sisältö avautui silmieni eteen. Sisältö on tärkeintä elämässä, koska vasta silloin näkee kaiken kauneuden ja ymmärtää oivaltavansa elämän tarkoituksen. Elämään astuu Jumalan Rauha.

Metsäläisen saarnakirja

Hauskasti kirjoitettu kirja metsästä, kaikille jotka haluavat kasvattaa tietoisuuttaan omasta ympäristöstään. ISBN 9789525652680

Ollakko vai ei?

"Ollakko vai eikö olla?" Tuttu sanonta. Moniko tuota todella miettii? Moniko tuohon on todella saanut vastauksen? Moniko on aivan vakuuttunut siitä, että mitä on oleminen. Minä olen pyrkinyt näyttämään tietä olemiseen, sillä niin moni on olematta ja vain olevinaan. Teeskentelystä totuuteen, aitoon olemiseen. Hetkismin kautta aukeaa maailma, joka on silloin kun sinä olet.

Rokotukset

Ihminen on rakennettu siten, että suurempi äly ohjaa meidän kehomme toimintoja. Kehomme on kosmos, jossa tapahtuu jatkuvasti ihmeitä. Rokotukset estävät vahvistumista, jonka tarkoituksena on pitkä ja hyvä elämä. Elämässä on paljon ihmeellisiä asioita, joita ei ole tarkoitettu ihmisen sekoitettaviksi. Sillä me elämme täällä siksi, että elämällämme on tarkoitus hyvä...

Läsnäoloharjoitus 3

Niin. Tiedätkö mitä sinulle kuuluu?

Läsnäoloharjoitus 2

Tiedätkö mitä sukulaisillesi kuuluu? Tiedätkö kuka juo vapaa-aikansa? Tiedätkö kuka nukkuu päivät pitkät? Tiedätkö kuka on masentunut, mutta näyttää ulospäin jotain ihan muuta? Tiedätkö, että joku voi olla ihan muuta mitä luulet. Ota selvää, sillä sinä olet tärkeä - hän on myös.

Tunnetko ympäristösi?

Tunnetko ympäristösi todella? Kun muutat vaikkapa kerrostaloon, onko sinulla tieto naapureittesi nimistä? Mitä he tekevät työkseen? Mikä on heidän elämäntilanteensa? Onko paljon yksineläjiä? Kuka on naimisissa ja kuka on eronnut? Minkä väriset hiukset on "Mäkikoskelon" Saaralla? Minkä ikäinen hän on? Mitä hän on tehnyt työkseen tai onko hän ensinnäkään työssä? Onko "Ylisalon" Olavilla auto ja minkä värinen se on? Onko "Mäkilällä" murheita? Missä on "Keskisen" ikkunat ja onko hänellä parveke? Onko "Madetoja" sukua Leeville? Missä on "Korkiakosken" kotitila ja onko se hänellä vielä? Ja onko "Lähteenmäellä" omaa lähdettä? 

Tunne naapurisi, se on ensimmäinen tämänhetkisyysharjoitus jonka voit tehdä. Menneessä eläminen ei tuo tätä päivää elävästi esiin, tulevaisuuden päämäärät ja tavoitteet voivat olla pelottavia. Siksi kannattaakin nauttia tästä hetkestä nykyhetken sijaan, sillä nykyhetki on laimea sekoitus todellisuudesta jossa elämme.

Uskotko?

Uskotko, että kaikella on tarkoitus? Vai epäiletkö itseäsi, annatko itsellesi luvan uskoa? Usko on tärkeää, jotta asioita voi tapahtua tietoisuuden virrassa. Virrassa ei olla, jos ei uskota. Oleminen juurikin on tärkeää. Uskotko?

Omistautumisen sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus

Kun omistautuu asialle, ihmiselle tai ulkoiselle tahi sisäiselle muodolle, on kyseessä rakkaudellinen omistamisen muoto. Omistautuminen on huolenpitoa, ei huolehtimista. Omistautumisessa omistamisen idea ei ole se ydin, joka hallitsee, vaan ytimen sisäinen avaruus...

Mietitäänpä vaikka avioitumista, sitoutumista parisuhteeseen. Toista ei voi omistaa, ja silti mielletään asia juurikin niin. Aito vuorovaikutus parisuhteessa on toisen kunnioittamista ilman omistamista, omistautumisen kautta saavutettua syvää rakkautta ihmiseen jonka kanssa haluaa elää. Elämä on rakkautta, omistautumista elämälle joka meissä kaikissa on - ykseyttä, jossa ei kahlita toista.

Omistaessa etsitään elämää, omistautuessa vasta todella eletään...*_*

Tyytyväisyys

Tyytyväisyys itse elämään muodostuu hyvin pienistä asioista. Tyynystä, peitosta - lämmöstä. Lusikasta, lautasesta jossa on jotain syötävää. Rakkaudesta itseen ja muihin ihmisiin. Yksinkertaista, eikä lainkaan hankalaa. Nauttia elämän pienistä iloista, joita Maslowin tarvehierarkian mukaan kutsutaan elämän perusteiksi. Yksinkertaista, Rakastaa Elämää.

Kiitos että olet, minäkin olen.

Minä itse, lomalla

Terveiset lomamatkalta, en ole pitänytkään lomaa tästä kirjoittamisesta sitten aloituksen. Nyt on ollut aika etsiä ja koota itseään, ja voisin sano, että olen minän lisäksi itse. Siis täydellinen, näiden asioiden suhteen. Minä kun yhdistyy itseen on se ykseys, joka minä olen.

Olemisen iloa teille kaikille, palailen pikapuoliin.