Jep

Jep. Siellä nainen piilottaa suklaapatukan lääkekaappiin. Dietillä. Jep. Siellä mies huitaisee toista kasvoihin. Jep. Siellä poika tekee pahojaan, päästää kaverinsa polkupyörän takarenkaasta ilmat pois ja taivuttaa pumpun akselin väärän. Jep. Siellä äiti itkee, kun lapsi valvoo. Jep. Siellä mies murehtii, kun sain lopputilin - miettii synkeitä. Jep. Kauppias kauppaa käytettyä tavaraa uutena, uuden hinnalla. Jep. Nainen miettii miten saisi nöryytettyä miestään. Jep. Mies soittaa tyttöystävälleen, tunti olisi aikaa ennen kuin pitää olla kotona päivällisellä. Jep. Mies autopurkaamolla nostaa varaosan kärryihin - kuititon hinta ja kassa taskussa. Jep. Vahus on vihainen, elämä on ehtoossa. Jep. Kateellinen katsoo toisen omaa, haluaisi sen itselleen. Jep. Työkaveri moittii johtajalle toista, ylentää itsensä. Jep. Uneton kääntää kylkeään, ei uskalla nukkua jos ei enää herää.

Jep. Jep. Sinua tarkkaillaan. Syvin itsesi ei sinua tuomitse. Et sinä ole tietoinen itsestäsi, vaikka olisit käynyt itsetuntemuskurssin ja istunut psykoterapiassa. Mutta se, että tutustut itseesi, tuomitsematta ja arvostelematta itseäsi. Havainnoiden kuka olet, vie lähemmäksi sitä mikä et ole.

Mieletön

Huomista aiemmin ei ole ollut, eikä tule olemaan mitään uutta. On vain tämänhetkisyys. Se on silloin, kun se on ollut ja kun sitä voisi eniten odottaa. Huomista ja eilistä. Huomisen kautta menneeseen, onko se mahdollista? Miksei? Sillä kaikki mahdollistuu, jos tähtäin on kalibroitu tähän hetkeen. 

Hullua, ei vaan mieletöntä. Muuten se ei onnistu, pitää olla mieletön. Hullut ajattelevat liikaa,  tekevät salaliittoteorioita. Elävät katkeruudesta, syyllisyydestä ja mieli käy ylikierroksilla. Stressaavaa, niin tuttua kiireiselle ihmiselle. Ajattelun kautta syntyy kärsimystä, mielettömällä ajattelua ei ole. Mieletöntä on olla tuomitsematta, kiintymättä ja vastarinnatta, sillä mielettömyys sisältää kaikki nämä elementit. Se ei ole vaarallista, se on elämää kunnioittavaa.

Mieletön sanana on ymmärretty väärin, se johtuu ajattelusta. Mieletön ei ajattele, hän käyttää mieltään muuhun kuin ajatteluun. Miten mielettömyyttä sitten voisi kuvata ajattelulla? Ajattelun kautta mielettömäksi nimeäminen on hulluutta, mielettömyys ei ole ajattelemattomuutta. 

Mieletöntä ajattelua. Onko sitä? On. Se on sitä, että mieli on syvimmän itsesi käytössä - työkaluna. Se ei ole egon leikkikenttä joka pelaa menneisyydellä ja tulevaisuudella tunteiden varjoleikkiä,  se ei ole hengissäsäilyttämistila - egon teho-osasto. 

Mielettömän mieli ei tee ajattelemattomuuksia, vaan Rakkauden töitä tietoisuuden ohjauksessa.

Hereillä

Ollessasi hereillä, tarvitset lepoa. Nukkuessasi tarvitset unta, alkulähdettä.

Läsnäolo tässä hetkessä ei eroa alkulähteestä, olemisen ilosta. Kaikki on yhtä ja samaa, kun olet hereillä.

Kuolemanjälkeinen elämä

Kuolema on egolle vakava asia. Kuolemasta keskustelu jää pinnalliseksi, sillä siitä ei monikaan voi keskustella oman henkilökohtaisen kokemuksensa kautta. Voidaan tietenkin puhua surusta, jonka kuolema aiheuttaa. Voidaan puhua biologisesta prosessista, jossa organismi lakkaa toimimasta. Voidaan puhua kuolemasta irrallisena tapahtumana, mutta yhtä kaikki - keskustelu on kuitenkin elämästä keskustelua. 

Oletetaan, että kaksi valaistunutta keskustelevat kuolemasta. Koska heillä on henkilökohtainen kokemus kuolemasta ja he kuitenkin ovat elossa, keskustelu jää hyvin lyhyeksi. Miksi keskustella kuolemasta, jonka jo on kokenut ja sen olemus on valjennut. Se on harha, joka on oivallettu egon kuoleman kautta. Miksi keskustella asiasta, jota ei ole?

Elämä on, ikuista. Syvin itsesi ei kuole koskaan. Elämän astuessa olemukseesi sinulla ei ole peruspelkoa kuolemasta, sillä egoa ei ole. Se, että kuolet menneelle ja tulevalle tuo sinut tähän ikuiseen hetkeen. Läsnäolon voiman kautta olet osana kaikkeutta, josta olet tullut muotojen maailmaan. 

Tämä maailma voi olla helvetti tai paratiisi, voit olla unessa tai hereillä. Unesta pitää kuitenkin herätä, jotta kuolemaa ei ole. Vaikka muoto joskus häviääkin, syvin itsesi on ikuinen. Minä olen.

Kilpi

Suojautuminen. Kilpistäminen. Syytöksiin vastaaminen.

Rekisiterinumerostaan kilven kantaja tunnetaan, ajotavastaan. Kilpi on suojautumisen ammattilainen, ei ota vastaan kritiikkiä. Etsii kolmatta tekijää, kun kaksi kilpeen kohdistettua nuolta on löydetty. 

Miten voisi rokottaa itsensä kilpiä vastaan? Otetaan pientä tukea vastaan, sovitaan isoista kaupoista kun uhka on jo tiedossa. Lääkelaitos ja lääkefirmat, pelaavat peliä. Kilpi suojaa, markkinoi ja puolustaa. 

Tarkkailija tarkkailee, hulluutta on maailma täynnä.

Waltarin kynästä

Vanhuuden tullessa mieli pakenee linnun tavoin takaisin lapsuuden päiviin. Vanhuuteni päivinä oma lapsuuteni loistaa muistoissani kirkkaana ja valoisana, ikään kuin kaikki olisi silloin ollut paremmin ja kauniinpaa kuin nykymaailman aikaan. (Mika Waltari, Sinuhe Egyptiläinen).

Niin, jospa siivet veisivät vielä hieman kaemmaksi. Hetkeen ennen lapsuuden päiviä, silloin olet perillä. Oikeassa hetkessä.

Yhdistäjä

Mikä yhdistää eri uskontoja? Niiden ydin, se on sama. Miksi voi ydintä kutsua? Hetkismi.

http://hetkismi.blogspot.com/p/hetkismin-dualistisesti.html

Luterilainen vai islam laina?

Lainoja on. Maksuaikaa on. Korkoa on, paljon. 

Olen joskus miettinyt, että Islamin mukainen koronkiskonnan kieltäminen esim. asuntojen rahoituksessa on reilumpaa kuin kristityillä. Asuminen Suomen leveysvyöhykkeellä vaatii kattoa pään päälle, joten se on "hyvä" rahastuskeino.

Islamin mukaan Jumala on sallinut kaupan ja kieltänyt koronkiskonnan. Olisi tuo kova isku pankeille, jos raha ei voisi tuottaa rahaa.

Islamin sääntö on, että raha ei voi tuottaa rahaa, kun taas rahalla voi työn kautta ansaita lisää rahaa; mutta se voi yhtä hyvin vähetä eli tuottaa tappiota. Se, joka on valmis hyväksymään mahdollisen tappion, on oikeutettu ottamaan vastaan myös mahdollisen voiton.

Islamissa on vain yhdenlaista lainaa, se on "Hyvyyslaina", joka annetaan ehdoitta ja odottamatta mitään vastapalvelusta. Se ei tarkoita, että "molemminpuolinen laina", jolloin ihmiset lainaavat toinen toisilleen, olisi kielletty, kunhan kukaan ei käytä toista hyväkseen, mitään korkoa ei peritä ja toimitaan oikeudenmukaisesti. 

Korolla vai ilman korkoa? Rikastua vai tukea? Aikas jännä ero on eri uskontojen vaikutuksessa pankkien  ja ihmisten elämäntilanteeseen? Yhteiskunta on hyvin erilainen, riippuen mihin uskotaan ja mitä sallitaan.

Kumpi on parempi? Kumpi on hyvempi? Korolla vai ilman? Muotimaailmassakin keskustellaan samasta asiasta, miksei siis myös taloudessa? *_ '

Tapio Rautavaara - Kulkurin iltatähti

Ei kotini ovi ees narahtanut, poika kun maailmalle lähti.
Synkkänä poikaa se tuijotti vain, yksi vain kirkasti taivallustain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

Ei taattoni neuvoja tarjonnutkaan, poika kun maailmalle lähti.
Moitetta matkaani neuvoksi sain, yksi ei moittinut ymmärsi vain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

Ei äitini evästä antanut, ei, poika kun maailmalle lähti.
Kieltävän katseen vain evääksi sain, yksi ei kieltänyt, armahti vain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

Ei tyttöni huiviaan heiluttanut, poika kun maailmalle lähti.
Syytökset sydämen muistoksi sain, yksi ei soimannut, syyttänyt lain:
Kulkurin iltatähti, kulkurin iltatähti.

http://www.youtube.com/watch?v=QV8OH6z3eXQ

1078

Vammalassa vuonna 1971 koulutieni alkoi ja sain kirjastokortin. Kortin numero on 1078, se on ensimmäinen kirjastokorttini. Pahvia, vaaleansininen ja muovikuorinen. Sen takapuolelle merkittiin palautuspäivä, palautukseni ovat jo myöhässä jos ja kun jotain lainasin. Pitääkin soittaa ja kysyä, onko minulla sinne jotain palautettavaa.

Muisti palauttaa, mutta kun en muista. Dementia armahtaa, niin sanotaan. Mutta onko tämä dementiaa, jos ei muista tarkkaa päivää milloin piti palauttaa?

Kerron lainojeni tilanteen, soiton jälkeen. Tänään on koulut ja koulukirjasto kiinni, maanantaina tarkistan lainojeni saldon.

Koulu on, kirjasto on lainaamo ja lainat on palautettu. Lainaan silti idean.

Lainaamon ideaa voisi laajentaa, on varmaan laajennettukin. Lainaamo on hyvä, silloin kun pitäisi lainata jotain. Kaiken ei tarvitse olla omaa, sillä oma on itsekästä. Oma antaa väärän kuvan, väärän identiteetin siitä kuka sinä todellisuudessa olet. Et ole se, joka omistaa. Olet se, jonka kaikki on.

Uskon perusteista

Monesti ihminen tarvitsee muotoja, jotta hän uskoo. Siksi on ufot ja enkelit, jotta voisi uskoa johonkin joka sykkii syvällä itsessäsi. Enkelit ja ufot eivät kuitenkaan tarvitse muotoa, ne ovat osa tietoisuutta niille jotka haluavat kuvittaa sellaista jota ei voi todistaa dokumentein. Riittää, että itse uskoo ja saa kokemuksen omasta syvimmästä itsestänsä. Keinoja on monia, joilla omaa syvintä olemusta saadaan esiin. On ihanaa, että maailmassa on monimuotoisuutta, jonka kautta herätellään elämää esiin. 

Enkelit ja ufot ovat muotoja, jotka on muodostettu jotta olisi jotain mihin uskoa. Tietoisuus ei tarvitse enkeleitä ja ufoja, enkelit ja ufot ovat osana tietoisuutta ihmisille jotka haluavat uskoa hyvyyteen ja pelastukseen - elämän tarkoituksesta on pohjimmiltaan kyse. 

Yhtä kaikki, muotoja on monia. Ihminen etsii, jotta voisi uskoa. Minä kuitenkin asuu Rakkaudessa, ja sen väylät ovat moninaiset. Toisten mielipiteillä ei ole mitään merkitystä, kun tämänhetkisyyden voiman kautta saavutetaan läsnäolon liekki - olemisen ilon roihu. Kaikki on ja kaikella on tarkoitus hyvä ja se on hyvä.

Tikapuut taivaaseen

Pelkäätkö? Pelkäätkö korkeita paikkoja? Mistä pelko tulee? Korkeudesta? Ajatuksista, niistä pelko sikiää.

Harjoittele, saat ajatukset vaimenemaan. Ylös vain, ilman harhaa. Koska itse teet itsellesi pelon olet sen yläpuolella niin halutessasi, peloton ei ole pelle. Peloton on tietoinen, tietoinen pelon alkuperästä. Se ei ole lähtöisin Ankkalinnasta, se on lähtöisin sinusta.

Pelkäät. Ei se mitään, ei ole mitään pelättävää kun katsot ylöspäin ja aistit olemisen. Älä vilkuile alas, sillä menneet on menneitä rappusia. Pelkäätkö laskeutua? Ei se mitään, sinulla on tunto. Jalkapohjasi näkee eikä väritä kauhuskenaarioita. Anna kehosi näyttää mihin se pystyy, huomaat että aistit enemmän.

Sisäinen keho, aisteja lisäävää ja tietoisuutta laajentavaa eliksiiriä. Sitä kannat mukanasi. Repussasi on vaikka mitä, turhaan kannat kaikkea mukana jos et sitä käytä. Sisäistä kehoasi, sillä se on sinulle annettu. Käyttöohjeet on kirjoitettu kirjoittamattomalla kielellä. Kielellä, jonka vain 'minä' ymmärtää.

Harrastukset

Sorsat lentävät korkealla, ei niihin osu haulit. Ne ovat vapaita kuin taivaan linnut, vesilinnut uivat joskus järvellä ja joskus sumussa. Yhtä kaikki, sorsastus on alkanut. 

Eilen olisi ollut loistava päivä vihreille lähteä sotaan, tuhansille järville ja lammille. Luotiliivi ja kypärä varustuksenaan, metöinti aseenaan. Sorsat, ne uivat hiljaisuuden meressä. Sorsat, jotka opettavat meille tämänhetkisyyden filosofiaa ovat tänäänkin vainojen kohteena. 

Harrastukset antavat elämään maustetta, onnellisuuden hippuja. Aitoon iloon ei tarvita sorsia, ei golfia, ei lenkkareita, ei mitään. Juuri niin, siihen että koet aitoa iloa ei tarvita mitään. Juurikin, siihen tarvitaan vain "ei mitään" eikä mitään muuta.

Timanttikaivoksella

Timantteja on paljon, myös Suomessa. Kärsimys hioo timantit ja ne alkavat loistamaan, ne tarvitsee ensin vain tunnistaa. Sinun pitää tunnistaa minut, silloin löydät syvimmän itsesi.

Timantin loisteessa on ihana säteillä, siksi Marylinkin piti timanteista. *_ '

Jeesus

Jeesus oli henkilö. Kristus on läsnäolo. Jeesus oli henkilö, jonka 'minä' kulkee tämänhetkisyydessä ikuisesti. Jeesus Kristus, läsnäolon voiman kantaja ja esinäytös tähän hetkeen.

Joillakin sanoilla on painolastia, Jeesus kantaa sanana todella painavaa lastia. Sieltä kumpuaa meihin iskostuneita mielikuvia jumalallisesta miehestä, joka on Jumalan poika. Kristus, se onkin sitten jo hieman monimerkityksellisempi sana. Vapahtaja, ristin kuoleman kokenut, ylösnoussut, syntien anteeksiantaja yms. assosiaatioita nousee tuosta sanasta pintaan.

Jeesuksesta kuiskaillaan, kun kaikki on hyvin. Silloin kun hätä on suuri, häneen turvaudutaan. Moni on löytänyt hänet, Jeesuksen. Teitä on monia, olemisen iloon ja läsnäoloon. Kristus on kuitenkin se 'tila', mistä minä puhun. Kristus on läsnäolo. 

Tulevaisuuden tutkiminen

Se on jollain tavoin absurdia. Tutkia sellaista, mikä ei ole vielä tapahtunut ja mitä ei ole ajatuksin muotoutettu. Mikä ei ole vielä tässä ja nyt, ja joka kenties tulee olemaan. Se on jollain tavoin ennustamista, jollain tavoin epävarmaa. Se ei ole faktaa, mutta se voi olla. Siinä on paljon "jossia", jos mietitään sellaista mikä kenties on ja kenties ei ole. 

Tulevaisuutta luodaan erilaisten uskomusten ja eri filosofioitten pohjalta, hetkismissä se luodaan tässä hetkessä. Tämän hetken läsnäolon voimakkuus määrittelee tulevaisuutemme laatua, mutta mikä on laadukasta?

Laadukasta on se, että olemme. Emme pelkästään tyytyväisiä, emme pelkästään onnellisia. Emme pelkästään parhaita, vaan että olemme 'minä olen'. Elämme ja olemme 'minä olen elämä'. Tunnemme elävämme olemisen ilon kautta. Se on ainoa asia, millä pitäisi olla merkitystä, se että meillä on olemisen ilo. Muutoin elämämme on pelkkää kuorta, ja tämä voi tapahtua vain tässä hetkessä - nyt.

Tulevaisuutta voi ainoastaan uneksia, monesti unelmat toteutuvat juuri siten kun ne unelmoi. Mutta unelmointi vie meidät pois kaikkein tärkeimmästä, aidosta ikuisesta tästä hetkestä. Mitä enemmän unelmoit, sitä varmemmin nukut. Nukut ohi olemisesta, elämän ytimestä. Unelmoida voit aidosti vain nukkuessasi, sillä se on unennäköä - sieltä avautuu väylä tulevaan. Ensin pitää herätä, ennen kuin voi uneksia. 

Enneunet voivat näyttää meille tulevaisuudessa tapahtuvia asioita ja tapahtumia. Niiden tarkkuus voi yllättää, kun ne toimivat tämänhetkisyyden kautta. Ne vahvistavat ilmiötä, joka on tuttu termillä 'déjà vu' - paitsi ettei se ole 'déjà vu'. Se on viesti tietoisuudesta, joka sinä pohjimmiltasi olet. Ja kuka sinä olet? Sinä olet  pohjimmiltasi Rakkaus.

Keltainen sulautuu keltaiseen

Joskus on hyvä pysähtyä, joskus pysäytetään. Silloin ei kannata panna vastaan, sillä vastustaminen tuo hankaluuksia elämäntilanteeseen. Pysähtymisen merkitys on näyttää jotain, joskus sen merkitys aukeaa vasta kotvasen kuluttua. Merkkejä pitää osata tulkita oikein, silloin kun niitä ilmaantuu. Pysäyttäminen on yksi merkki, aivan kuin liikenteessäkin on punainen valo. Silloin on suotavaa pysähtyä.

Autostani rikkui vaihdelaatikko. Se siis "päätti", ettei nyt jatketa matkaa. Armollista oli, että vaikka vaihteet oireilivat jo viime matkallani, niin pääsin kotiin asti. En olisi päässyt autolla enää edes viittä metriä pidemmälle, matka oli laskettu tarkkaan. Mistä tämän tiedän? Tarkoitukseni oli ajaa auto korjaamolle, peruutin sen autokatoksesta nykien ja kolisten. Autoni on nyt vaihteeton, mutta ei siitä tullut automaattia.  Tarvitsen apua auton kuljettamiseksi korjaamolle, soitin hinauspalveluun ja vakuutusyhtiölle.

Yllätyin kuullessani, että jos auto haetaan kotipihasta ei autovakuutus korvaa hinausta. Pitää olla matkalla jonnekin, auton pitää rikkua tien päälle, jos haluat korvauksen hinausauton hinauksesta. Nyt on sattunut niin, ettei autoa voi hinata toisella autolla köyden välityksellä koska autosta ei löydy vapaa-vaihdetta. Vaihteet on sekaisin ja olisi edesvastuutonta olla tilaamatta hinausautoa.

No, asia järjestyi niin kuin asioiden on tapana järjestyä. Selvitin asian vakuutusyhtiölle ja he lupasivat korvata hinauksen, huolimatta että auto on kotona. Ymmärsivät, ettei kukaan huvikseen autoaan ajeluta hinausautolla. Tai kuka tietää, kenties joku ajeluttaakin?

Autoni on keltainen, se on huomiota herättävän värinen ilman hinausautossa matkustamistakin. Tilasin hinausauton, joka on myös keltainen. Nyt se kerrankin pääsee huomaamattomasti perille, sulautuen hinausauton keltaiseen. Se ei pääse eteen eikä taakse, vaikka liikkuukin. Se nauttii matkasta paikoillaan. Se on hieman kuin minäkin, pyörät eivät pyöri mutta liikenteessä ollaan. Keltaisen hinurin sylissä. *_ '

Kultamitali

Amerikkalaisen Newsweek-lehden mukaan Suomi on maailman paras maa.

Lehti käyttää rankingissaan viittä vertailukohtaa: koulutusta, terveyttä, elämänlaatua, taloudellista dynaamisuutta ja poliittista ympäristöä.

Maailma on kilpailun maailma. Tutkimuksessa on käytetty vertailukohteina viittä laajaa asiakokonaisuutta, joiden perusteella Suomi on voittanut kultaisen mitalin. Pinnallisuutta, sitä paremmuus ilmentää. Voittajan on helppo hymyillä, voittohymyään. 

Suomella ei ole enää parantamista, kansalaisten pitää olla tyytyväisiä. Asumme maailman parhaassa maassa, koska tutkimus osoittaa sen - näiden viiden osa-alueen perusteella. Onko Suomi paratiisi? Onko taivas astunut maanpäälle Suomessa?

Ainoa asia mistä meidän pitäisi kilpailla on hyvyys, ei paremmuus. Onko kaikki hyvin? Vai onko paremmuus kaikkein tärkein asia meille? 

Hyvä - hyvempi - hyvin. Hyvä - parempi - paras. Kaksi eri asiaa, kaksi eri maailmaa. Hyvyydestä kilpailu Rakkauden toimiessa kilpailunjärjestäjänä, silloin kaikki voittavat Elämän.

Kaikella on tarkoitus

Maailmassa ei ole mitään turhaa, ei mitään millä ei olisi tarkoitusta. Kaikella, kaikella on tarkoitus - hyvä. 

Rikkaruoholla, viljalla, kukalla, kivellä; kaikella on tarkoitus hyvä. Jopa tapahtumilla mitä tapahtuu, mitä onnettomuudeksi kutsutaan. Katasrofiksi tituleerataan. Kärsimykseksi. Kaikella, kaikella on tarkoitus hyvä.

Se että on sotia ei tarkoita sitä, ettei niiden tarkoitus ole hyvä. Se että ihmisiä kuolee sodissa, se ei ole Jumalan valinta. Sodan tarkoitus on hyvä, herättää ihminen oivaltamaan ettei sotia tarvita. Sodat syntyvät ihmisten ajatuksista, sota on mielentila. Se on mielisairautta, josta pääsee eroon. Herääminen, se on tarkoitus hyvä.

Se että viikatemies saapuu kerran, ei tarkoita etteikö sen tarkoitus olisi hyvä. Se että viikatemies kaataa viljaa ei tarkoita sitä, että olisimme ilman ruokaa. Se tarkoittaa sitä, että emme olisi ilman ravintoa. Se tarkoittaa sitä, että nälkämme loppuu, kun ymmärrämme oman kuolemattomuutemme. 

Viikatemiehen tarkoitus on jatkaa elämää, vikatoida että voi kylvää. Ei hän hävitä, sillä pian ei olisi vikatoitavaa. Hän ei ole kuoleman lähettiläs, hän on soihdunkantaja ja elämään herättäjä. Viikatemiehen tarkoitus on hyvä, vastauksen antaa siemen ja jyvä. *_*

Jumalan hiljaisuus

Hienoja ajatuksia "Ole täysin ja kokonaan vailla itseäsi" blogi-sivustolta.

"-Tiedätkö miksi Jumala on hiljaa? - Koska hän asuu Hiljaisuudessa." 

http://olenmitaolen.blogspot.com/2010/07/jumalan-hiljaisuus.html?spref=bl

Jumalan löytää hiljaisuudesta, ilman ajatuksia. Hiljaisuuden kieli on Jumalan kieli, sitä et voi opiskella. Kieli, joka saapuu kun olet tässä hetkessä.

Aulius olla Aulis

Vuonna 56 eaa. Filippos oli ehdolla Egypin Kleopatra VII:n sulhaseksi, mutta Rooman Syyrian maaherra Aulius Gabinius esti tämän ja antoi luultavasti teloittaa Filippoksen. Maaherra ei ollut kovinkaan aulis liitolle, joten hän ei tässä suhteessa ollut nimensä mukainen.

Aulis Gerlander toimi loton virallisena valvoja 1990-2005, hän ei kovin auliisti jakanut voittopalloja ainakaan minun lähipiiriini. Joillekin kyllä, joten eiköhän hän parhaansa yrittänyt. Hänelle kun sattui joskus kompastelua tuossa virallisen valvojan tehtävässä, luetteli numeron, jota ei kone kuitenkaan ollut arponut. Taisi sittenkin Gerlanderilla olla mielessään aulius jakaa auliisti numeroille, joita veikkaus ei hyväksynyt. Yritystä auliuteen siis löytyi, kuten nimi velvoittaakin. Sukunimi Gerlander taasen taitaa takoittaa ruotsiksi maan antajaa? Nyt Gerlander mainostaa rekrytointipalvelun radiomainoksessa, antaa töitä niitä haluaville. Paljon tarkkoja osumia, paljon töitä. Silloin voit mennä pankkiin nostamaan lainaa ja ostaa maan ihan itse. Rekrytointipalvelusta löytyy muuten auliksenkin  versio osoitteesta www.aulis.fi.

Kaikkien meidän pitäisi olla auliimpia, mielestäni aulis ihminen on kaunis. Aulius on kaikille hyväksi, kun auliutta ei hyväksikäytetä. Auliudestakin voi silloin kasvaa suvaitsemattomuutta, jota Syyrian maaherra Gabinius edustaa. Aulis ihminen viettää nimipäivää 16. elokuuta, Aulis ilman ässää 16. joulukuuta. Aulius ei käytä kalenteria, vaan on aina aulis. *_*

Lapseton sinkku

Kiintymättömyys, tuomitsemattomuus ja vastarinnattomuus sille "mikä on niin on". Silloin et ole yksin, vaan olet yhtä kaiken kanssa. 

Jokainen on pohjimmiltaan lapseton sinkku, sillä edelliseen kirjoitukseeni viitaten, merkityksiä ja mahdollisuuksiakaan et voi omistaa. Ne vain ovat elämän rikkauksia, jotka tapahtuvat.  Miten niihin suhtaudut, onko tapahtuva kärsimystä vai olemista, se riippuu sinusta?

Koska on oikea hetki tehdä valinta omistamisen suhteen? Jos et valitse nyt, niin valitsetko koskaan? Valinnanvapautta ei ole, ennen kuin valitset ulkoisen ja sisäisen välillä. Ensin on sisäinen, sitten ulkoinen. Mistään ei tarvitse luopua, kun valitsee valinnanvapauden.

Minä haluaa vain läsnäoloa, ei muuta.
Ei mahdollisuuksia eikä mahdottomuuksia, ei merkityksiä eikä merkityksettömyyksiä.
Ei mitään, vain aitoa läsnäoloa.

Kumppanit ja lapset

Mahdollisuuksien kautta merkitykset syntyvät. Läsnäolo tässä hetkessä näyttää sinulle sopivimman mahdollisuuden, tai voisi sanoa "kumppanin", sillä mahdollisuuksia maailmassa on aina monia. Merkitykset, joita mahdollisuudet synnyttävät ovat hyvin erilaisia. Valinta avaa tien, sulkee toisen.  Kuuntele sydäntäsi, mikä on sinulle sopivin "kumppani"?

Valinnalla on elämäntilanteeseen siis suuri merkitys. Se voi pitää paikallaan tai viedä aivan uusiin maisemiin. Elämäntilanteeseen vaikuttavia mahdollisuuksia on lukemattomia, merkitykset ovat mahdollisuuksien lapsia.

Lapset ovat elämäntilannetta muuttavia, jokainen "lapsellinen" on tuon kokenut. Lapsi muuntuu ja jalostuu ajan saatossa luojansa ohjauksen mukaiseksi, lapsesta voi tulla rakas tai ilkikurinen. Millainen vanhempi sinä olet tai tulet olemaan, se riippuu sinusta. Arvostatko vai arvosteletko, kannustatko vai tuomitsetko? Annatko tilaa vai  estätkö itsenäistymisen? 

Mahdollisuuksilla ja merkityksillä maailmamme täyttyy ja elämä jatkuu.  Läsnäolon laadukkuus tässä hetkessä määrittää tulevaisuutemme elämäntilannetta, lapset edustavat jatkuvuutta. Millaisen maailman haluat?

Rajavartiomies

Hän ei vartioi enää rajalla, hän vartioi yksiössään. Pian 70-vuotta, nyt muistot seuranaan ja tuhkakuppi täynnä sätkien jämiä. Rajavartiomies on rajalla, jossa tarkkaillaan rajattomuuden horisonttia.

"Minä pidän menttaliteetistasi", rajavartiomies sanoo minulle.
"Miksi?", kysyn.

"Siinä on jotain, joka muistuttaa rajan vartioimisen syvimmästä ulottuvuudesta, sen menttaliteetista. Jotain joka on tärkeää, mutta johon ei saa kiinni. Ja kuitenkin, se on riemastuttavaa."

Rajavartiomies ottaa seinältään tuohitorven ja puhaltaa siihen, äänettömästi ilma kulkee torven läpi.

"Aha, minä ymmärrän. Tarkoitat hiljaisuuden merkitystä rajanylityksessä."

Rajavartiomies hymyilee.

Kuolematon

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/c/cc/Immortal_game_animation.gif

Linkistä pääset seuraamaan shakkipeliä, joka tunnetaan nimellä kuolematon. Animaation esittämänä Adolf Anderssenin ja Lionel Kieseritzkyn 21. kesäkuuta 1851 pelaama, niin sanottu kuolematon peli on eräs kaikkien aikojen kuuluisimmista shakkipeleistä.

Todellisuudet ajassa, 15 vuotta sitten

Elämme ajassa
kaksitoistapäisessä.

On menneisyys,
tämä hetki
ja
tuleva.

On matka tänne
ja
täältä pois.

On todellisuus neljäs.



Ikuinen tämänhetkisyys läsnäolevassa hetkessä, se oli vielä tuolloin kadoksissa. Kadoksissa, vaikkei se ollut ensinnäkään hukassa. Etsin, vaikka ei ollut mitään etsimistä. *_*

Laituri

Laituri on paalutettu, myrskyt eivät sitä vie. Laiturissa on vahvat köydet ja tukevat paalut joihin se on sidottu kiinni. Laituri on se paikka, jossa voi olla järvellä ilman venettä. Laiturit somistavat mökkirantoja, laituri on se satama johon veneetönkin pääsee. Sille pääsee jalan tai pyörillä, ja sen erityispiirteenä on maan ja veden yhteys. 

Laituri on myös vastaanottamista ja antamista varten, oli se sitten maan päällä tai ei. Laiturilta haetaan ja laiturille tuodaan, laituri on omalla tapaa synapsi joka ohjaa liikennettä. Laiturikin kuvaa elämää täällä. Yhteys todellisuudesta tästä todellisuuteen toiseen, pinnallisen ja upottavan rajapinta.

Laiturilla on mukava pestä mattoja ja siltä on hauska pulahtaa uimaan. Laiturilta on kiva heitellä virveliä, vaikka ei saisikaan saalista. Laituri on paikka, joka on ihmiselle tärkeä. Laiturilla veneetkin käyvät, noutamassa matkustajia katsomaan maisemaa ulapalta. Ulapalta kaikki näyttää erilaiselta, näkökulma vaihtuu.

Laituri syöttää pallon, sinun pitää potkaista se maaliin. Sitä se laituri varmaan tahtoo...

Ensin ja sitten

Ennätykset paukkuvat, tuuletetaan.
Viestituuli kuljettaa, sillä on asiaa.

Jotkut kestävät tuulen, jotkut katkeavat.
Onko sisus tiivis vaiko laho?
Kenties ontto?

Mikä on, niin on.
Kaikki loppuu aikanaan, 
tuulikin tyyntyy.

Ensin tulee tuuli,
sitten ukkonen.
Ensin tukka hulmuaa,
sitten kähertää. *_*

Ollaanko tavattu?

Aito vuorovaikutus kahden ihmisen välillä on vaikeaa, koska se on niin helppoa. Unohda itsesi, silloin tiedät mitä tarkoitan. 

Ole kiinnostunut toisesta, mitä sanottavaa hänellä on? Mitä hän viestittää sanojen lisäksi? Nouseeko kulmakarva? Minne katse suuntautuu? Vasemmalle, menneeseen... oikealle tulevaan... hänen silmien takana on sama maailmankaikkeus, mikä on sinunkin silmiesi takana. Olette yhtä ja samaa elämää, sinä ja hän. Katsotte silmiin, olette tässä ja nyt. Kulmakarva laskee ja nousee, silmä sulkeutuu ja aukeaa.

Kuuntele. Tässä hetkessä. Nyt. Joka solulla. Ajattelematta, sillä se on ajattelevaista ja toista kunnioittavaa; Tulkitsematta. Arvostelematta. Tuomitsematta. Tämä ei ole kilpailu, tämä on aitoa vuorovaikutusta.  Hyvyydestä ei kilpailla.

Kuuntele joka solulla, imeydy toiseen. Ole läsnä, olemisessa. Sinä ja hän. Hän ja sinä. Olette yhtä ja samaa elämää. Rytmi tarttuu toiseen, yksinkertaista. Kumpikin osaatte sen, koska se on niin helppoa.

Neula vetää langan reijästään. Sinun vuorosi. Neula vetää langan reijästään. Minun vuoroni. Neula vetää langan reijästään... sama nuotti. Läsnäolon voima neuloo kommunikoinnin "punaisella langalla" olemisen iloa, jossa kumpikin saa kokemuksen ykseydestä. Vuorovaikutus on akti, joka yhdistää vieraan ja tutun.*_*

Kuka kukin on?

Kukin on mukavaa muistaa rakastaan, mutta kuka kukin on? Oletko narsissi, valkovuokko, tulppaani vaiko joku muu? 

Jokainen kukka, jokainen ihminen on kaunis. Jokaisella on annettavanaan erilaista kauneutta, jokaisen on tarkoitus puhjeta kukkaan. Kuka kukin on?

Mytiäiset

Tiedätkö mitä tarkoitan mytiäisillä? Ne ovat niitä pieniä mustia hyönteisiä, jotka purevat ja jättävät jälkeensä kokoonsa verrattuna moninkertaisen jäljen. Jälki kutiaa, punoittaa ja saa mytiäisen tuntumaan viholliselta. Onko tämä alkukesän ilmestys ystävä vai vihollinen? Vai onko se osa samaa elämää kuin mekin? Rakasta vihollistasi kuin itseäsi ja tapa se?! - näin usein toimitaan.

On alkukesä. Kosteus nousee lämpiävän maan uumenista. Minulla on lapio ja kottikärryt. Lapioin täytemaata kärryihin illansuussa, metsän laidalla. Shortsit jalassa, onhan kesä alkanut. Musta pilvi nousee maasta, pienistä mytiäisistä muodostunut pataljoona aistii minut.

Mytiäiset parveilevat ja iskevät pohkeisiini. Jatkan lapioimista, olen puolustuskyvytön. 

Muistan 80-luvulla, kun lehmät pakenivat valtaisaa mytiäisparvea Kauvatsalla. Muistot heräsivät eloon.  Olimme tuolloin ajamassa kuplavolkkarilla Vähtärin tanssipaikalle, ajoimme suoraan tuollaiseen mytiäispilveen. Hetkessä tuulilasi oli täynnä mytiäisraatoja, musta ja punainen sekoittuivat ikkunapaljettiin. Tuulilasinpyyhkimet levittivät tasaisen musta-punaisen verhon lasiin, tietä ei enää näkynyt. Oli pakko pysähtyä puhdistamaan lasi, se ei onnistunut pyyhkijöiltä. Mytiäiset olivat saaneet voiton, saivat meidät keskeyttämään matkamme.

Samana kesänä, kenties samaan aikaan. Kenties sama mytiäisparvi suuntaa pellolle. Lehmät juoksevat pakoon, kunnes toimittajat tulevat ottamaan valokuvia kuolleista lehmistä. Lehmät olivat juosseet itsensä kuoliaiksi, ne eivät olleet keskeyttäneet matkantekoa niin kuin me. Mekin olisimme pysähtymättä ajaneet itsemme hengiltä, mytiäisissä on voimaa.

Kottikärryt ovat täynnä täytemaata, jätän ne kuitenkin odottamaan huomista. Jaloissani on polte, iho on saanut osumia, paljon. Tutkin pohkeitani. Mytiäiset olivat ahkeroineet, vasemmassa pohkeessa on noin 30 puremaa ja oikeassa pohkeessa 106. Silloin oivallan, että tällä erolla on jotain tekemistä säärihermovaurion kanssa.

Nuorena miehenä, ollessani noin 25-vuotias tein nuoruuteni voimissa vatsalihasliikkeitä. Kaverini piti tiukasti kiinni jaloistani, polveni oli lukittuna yhteen. Sadas liike päätti vatsalihastreenin, olin jatkanut vaikka jo ennen sataa oikeassa pohkeessani oli naksahtanut.

Elektroneuromyografiassa kuvannettiin säärihermovaurio, se oli mennyt katki. Jalkateräni ei toiminut, ennuste oli kuitenkin hyvä - nuorena vaurio saattaa parantua. Hitaasti se paranikin, söin B-vitamiineja ja tein sille fysikaalisia hoitoja. Hermo kasvaa hitaasti, pohjelihas surkastui koska hermotus ei pelannut. Lihas tarvitsee impulsseja, muuten se kuihtuu. Vielä 20-vuoden jälkeen se oireili, mutta olin siihen jo sopeutunut. Sopeutumisaika oli tehnyt tehtävänsä ja vaikkei kipuun koskaan totu, sen kanssa oppii elämään. 

Niin, totta se on. Mytiäisten ahkeroinnin jälkeen en ole enää säärihermovaurion oireista kärsinyt, ainoastaan pohjelihakseni on joskus kipeytynyt - sen surkastumista mytiäiset eivät voineet peruuttaa.

Luonto on ihmeellinen, toisilla on antaa jotain mitä emme edes ymmärrä. Vaihtokauppa kannattaa; annoin tipan verta ja sain mytiäisiltä luonnon lääkityksen. Mitähän niillä on, sitä en tiedä. Apua kuitenkin sain, vaikka täytemaata vain hain.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Elektroneuromyografia

Vaunussa

En minä vanha ollut, ihan sama kuitenkin kuin nyt. Ulkoisesti aivan eri, mutta sisäisesti olen aivan sama kuin silloinkin.

On lämmin kesäpäivä. Näkymä on kapea, rako vain. Sideharso peittää, suojaa hyönteisiltä. Kirkas, lämmin aurinko valaisee kattokankaan läpi. 

Kuulen puhetta, ymmärrän vaikken osaa puhua. Äidin ääni, mummun myös. Sitten on kolmas, vanhan naisen ääni. Hahmot näkyvät harson läpi, äiti nostaa harsoa ja jättää sen ylös.

Outo nainen ojentaa käsiään kohti kasvojani, sormet ovat pitkät ja luiset. Sormet väpättävät kuin sudenkorennon siivet, hitaammin kuitenkin.

Itken. "Mitä se itkee?", kuulen naisen sanovan. Nainen on sitkeä, vaihtaa kättään ja sormet viiltävät ilmaa silmien edessä kuin sakset. Liian lähellä silmiäni, luiset sormet ja terävät kynnet. Kynnenaluset ovat likaiset, niissä on kenties multaa. Itkuni voimistuu.

"Tui, tui, tui." Itken jälleen. Kuulen naisen sanovan, etten pidä hänestä. Olisin varmaan pitänyt, kun olisi pitänyt sormensa kurissa.

Isänisänäiti, pitkät luiset sormet ja sormus. Heilutti minulle silloin, kyllä minä sinua ajattelen - vieläkin.

Ristin takana

Kiikaritähtäimessä on risti, ristin takana on liian usein ihminen. Ristin edessä se on aina, ihminen naulittuna ristiin.

Ristin keskustassa on leikkauspiste, pisteen tarkoitus on asettua kohteeseen. Se vaatii vakaata kättä, keskittymistä. Piste on kuin tämä hetki. Jos et fokusoi tarkkaavaisuuttasi pisteeseen, ammut ohi. Ole läsnä. Armollista on kunnioittaa elämää, ei ristiä.

Ristin takana on paljon uskomuksia, ajatuksia ja arvoja. Ristin takana on ihminen, joka puolustaa omaansa. Onko jossain kiikaritähtäimessä puolikuu? Onko jossain leijona ja aurinko? Kristalli? Vai ovatko kaikki kiikaritähtäimet ristittyjä?

Ristiä kannetaan, ristillä rukoillaan, ristillä lasketaan yhteen ja kerrotaan, ristillä merkataan kirkkoja ja hautoja. Jotkut miehet tekevät kusivaloja virtsaten ristiin, keltaiset suihkukaaret leikkaavat ystävyyden merkiksi.

Risti ja nolla, miksei? Päällekkäin siitä tulee kehäristi, melkein kuin nelilehtinen apila. Ristiin rastiin ristin raitilla kuljetaan, etsivä löytää niin sanotaan. Kaikilla on ristinsä.

Ristin merkitys? Kaksi viivaa leikkaa toisensa. Tausta löydetään usein vain toiselta puolelta, vaikka se on edessä ja takana. Ristissä on itsessään kiikari ulos ja sisään. Ulkoisen ja sisäisen risteys, josta kuljetaan läpi. Tarkenna pisteeseen. Piste lopettaa ja aloittaa, risti näyttää tien pisteeseen. 

Fototerapeutti

Minä olen valoterapeutti. Minä annan valohoitoa, vaikka on kesä. Outo tyyppi, se minä olen.

Minä en ole sähkömies, en valaistusliikkeen myyjä saatika led-valoyrittäjä. Ei, en ole edes autokorjaaja.

Minä tiedän meridiaanit ja balanssoinnin, olen ollut tekemisissä bioligh-valon kanssa. Ei, se ei ole ihan luonnonvaloa. Se on kevyt-laser.

En ole laser-ajan soturi, olen sen leikin jo lopettanut. Poikani leikkii nyt sillä ajatuksella, kiitos mielikuvituksen.

Valotyöntekijät, kyllä hekin voivat tehdä pimeitä töitä. Tekevätkin, eivät kaikki, mutta osa. Kuka hämärähommat näkee, kissa varmaan?

Minä olen valotyöntekijä, sillä haluan valoa tähän maailmaan myös kesällä. Joskus pimeällä polulla näkee taskulampulla paremmin polun juurakot kuin keskipäivällä. Joskus kirkkaudessa ei havaitse kirkkautta, valkoisessa valkoista. Oletko huomannut, että juurikin auringon laskun aikaan syttyvät ensimmäiset tähdet?

Pysähdyin. En nähnyt sitä kirkkainta tähteä. Jatkoin matkaani ja siinä se oli askeleen päässä. Se oli ollut puun takana piilossa.

Ajatelkaapa, minä kehoitan ajattelemaan! Askeleen päässä on aina se tähti, joka sinä olet ja joksi sinä olet syntynyt. Aina.

Valotyöntekeminen on jalostuneimmassa muodossaan hiljaisuuden valtameren laineiden liplatusta, ilman työtä. Se on olemista läsnäolevassa hetkessä, valon tekemistä. 

Kiitos että olet, kiitos että olet askeleen päässä siitä että 'minä olen'.

Taikasauva

Papallani oli taikasauva, silloin kun oli aika jolloin "isä teki kaikki puusta". Taikasauvana oli puukko ja taitavat kädet, monesti ihmettelin miten terä ei koskaan livennyt sormeen. 

Minäkin koetin taikasauvaa, se teki monesti haavan.  Papalla se teki kaikkea kivaa, nuolia taikasauvalla tehtyyn pyssyyn ja pajupillejä. Mitä vaan, mitä pappa halusi tai mitä minä halusin.

"Ne ostavat, jotka eivät osaa", sanoi kauppias, mummu. Meidän isä tekee kaiken puusta. *_*

Näätä

Näätää pyydystetään. Näätä liikkuu tavallisesti öisin ja sille viritetään loukkuja sekä heti tappavia rautoja. Päivisin näätä nukkuu, aivan kuin minäkin nukuin tehdessäni yötyötä. Näännyttävää yötyötä, sitä näätäkin tekee. 

Yötöissä minua ei yritetty loukuttaa eikä tappaa raudoilla - paitsi kerran. Silloin, tappavat raudat olivat partakoneen teriä. Sain ne pois työkaverin avustuksella eräältä pakkohoidossa olevalta potilaalta. Hän olisi halunnut ajaa vielä partaa kasvamattoman leukani, mutta ei siinä onnistunut. Syynsä hänellä varmaan oli tekoonsa tai aikomukseensa. Hän oli kuin loukutettu eläin, joka pyristeli vastaan. Hän oli oikeassa, me olimme väärässä. Me olimme oikeassa, hän oli väärässä. Mikä onkaan oikein ja mikä väärin? Kuuntelin sydämeni ääntä ja silloin lopetin työkseni loukuttamisen, kauan sitten. 

Päivisin nukuin loukussani, jotta jaksoin yöllä loukuttaa. Näädät pyörivät pimeydessä, niitä saatiin saaliiksi silloin tällöin. Yötyöntekijä nukkuu päivisin, aivan kuin näätäkin. Näätä saattaa nukkua kallion kolossa ja yötyöntekijä Kalliossa, joskus näätä valitsee onton puun.

Eilen tapasin näädän, vaikka en sitä vielä silloin tiennytkään, lahonneen katajan ytimessä. Siellä se nukkui ikiuntaan, lahonneet kuoret ympärillään. 

Ollin taivaspaikka

Ollilla on kaikkea. Vaimo, kolme ihanaa lasta, omakotitalo, huvila, moottorivene, purjevene, lomaosake, pankki-osakkeita, oma firma, puutarha, kasvihuone, puhelin, kolme kännykkää, neljä taulutelevisiota, taivaskanavat ja uusi Ford Mondeo.  Ollilla on paljon muutakin, paljon kaikkea omaa.

Kaikista tärkeintä Ollille on olla terve, jotta hän voisi nauttia kaikesta mitä hänellä on. Olli seuraa mielenkiinnolla terveyteen liittyviä artikkeleita ja syö terveellisesti. Hän välttää suolaa, sokeria, eläinrasvoja, tupakkaa, alkoholia ja kolestrolia. Hän uskoo, että ihminen voi pidentää elämäänsä huolehtimalla itsestään. Kolestroli on hänellä kaikesta huolimatta koholla, vaikka hän uskookin saavansa sen hallintaan. Hänellä on Raision osakkeita, hän haluaa tukea tätä asiaa.

Kaikesta tiedosta huolimatta Ollin terveydentila ei ole subjektiivisesti koettuna paras mahdollinen. Hän lenkkeilee, käy salilla ja hiihtää talvisin. Ollilla on dokumentit liikkumisestaan liikuntapäiväkirjassaan.
Olli syö lisäravinteita, vitamiineja ja hivenaineita. Hän uskoo tieteeseen ja ostostelevisioon.

Ollilla on paljon, mutta yksi häneltä puuttuu. Häneltä puuttuu aikaa, mutta kun aikaa on kaikille saman verran. Taivaspaikan hän on varmentanut ostamalla Fordin, koska muistaa joskus kuulleensa leikkimielisen sanonnan että Fordin omistajilla on niin paljon maanpäällisiä kärsimyksiä että he pääsevät niiden vuoksi taivaaseen. Henry Ford ei kuitenkaan tuota tainnut tarkoittaa, kun alkoi liukuhihnalla valmistaa ihmisille kulkupelejä. Ei tiennyt, että Olli ostaa Fordin taivaspaikan takia. No, eihän Olli tietenkään taivaspaikkaan oikeasti usko. Tämä on Ollin sarkasmia uskontoa kohtaan, Olli tunnetaan huumoristaan. Hän on sitä mieltä, että ihminen on "oman onnensa seppä".

Mistä Olli saisi aikaa kaikkeen, mitä hänellä on? Olli ei tunne olevansa, vaikka hän hankkii lisää tavaraa ja omaisuutta. Vaikka Ollilla on, hän ei tunne olevansa. Hän tuntee olevansa ainoastaan riittämätön, hänen pitäisi monistua. Olla monessa paikassa samaan aikaan, jakautua ja jalkautua moneksi. Olli tuntee olevansa tavaroiden ja omaisuuden kautta, mutta hänellä ei ole niille ja itsellensä aikaa. Ja kun hänellä on aikaa, hän ei ehdi muuta kuin kiirehtimään paikasta toiseen. Miksi Ollilla on, mutta miksi hän ei tunne olevansa?

Taiteilua

Taide, sen tekeminen. Se on upeaa. Tuo aukesi jo vuonna 2006, mutta puitteet sen tekemiselle on aivan eri luokkaa omakotimiljöössä verrattuna kerrostalossa asumiseen. Mahdollisuuksia on niin paljon. Jostain tulee idea, se ei ole mitenkään valmis. Tekeminen vain alkaa jostain, ja kasvaa ja kasvaa, kunnes yllättäen valmistuu jotain jota en todellakaan ollut miettinyt.

Ymmärrän taiteilijan tuskan, kun hän on tekemässä jotain. Hänellä on varmuus siitä, että hän on luomassa jotain kaunista ja merkityksellistä. Kuitenkin itsekritiikki tuo tuon tuskan tekemiseen, ja lopulta se saattaa lopettaa koko prosessin. Työ saattaa jäädä kesken, mutta jos sammuttaa oman itsekritiikkinsä ajattelun sammuttamisen kautta, alkaa tekeminen joka antaa uskomatonta tyydytystä. Kliimaksina on valmis teos.

Taiteilijoilla ei ole helppoa, jos ”muusa” ei tue ja usko taiteilijaa. Silloin on parempi taiteilla ilman ulkopuolista kriitikkoa, silloin se on nautittavaa. Taiteenlajista riippumatta, oli se musiikkia tai vaikkapa kuvataidetta, muotojen ilmestyminen vaatii hiljaisuutta ja läsnäoloa tässä hetkessä. Muodot ilmestyvät ”ei mitään” tilasta, hiljaisuudesta. Silloin tekemiseen tulee mukaan tietoisuuden äly, tehdään ratkaisuja joita ei ajattelun kautta tehtäisi. Kun sinulla on taiteilijan identiteetti tämä hyväksytään, mutta jos identiteettisi perustuu vaikkapa kirjanpitäjän persoonallisuuteen toimiasi pidetään hulluina.

Taide ilman ajattelua, mielettömän ihanaa.

Rattaanpyörä

Taipaleelle jäivät
nuoruuteni päivät.
Häipyi vuodet armaat
kuin Tizza Tonavaan.
Äidin vaihdoin pustaan, 
taaton tiehen mustaan.
Nuotiosta kodin mä sain.
Kun veri kuumeinen suonissa kulkee
niin kodin uksen jo matkamies sulkee.
Kaikki jäädä joutaa
kaipuu miestä noutaa
tuttavaksi uuden oudon maan.

En itke toisten tavoin
tie on avoin ja rattaanpyörä pyörii aina vain.

Ihmisille vastaan
aina ainoastaan
kun he mulle huutaa:
"Hei minne johtaa tie?"
Niin kuin tahtomattaan
pyörii pyörä rattaan
enkä tiedä minne se vie.
Se kun vain menneestä pois mua johtaa
niin siitä viis, mitä matkalla kohtaa!
Päivä nouskoon varhain
kumppaniksi parhain
kulkijalle aamunkoite lie.

En itke toisten tavoin
tie on avoin ja rattaanpyörä pyörii aina vain.

Kerran tyttö armain,
silmin siniharmain
mulle kuului yksin
ja vannoikin hän sen.
Toiset tytön veivät, -
luontoani eivät.
Toinen meistä surkoon,
mä en.
Jos kivi vierivä sammalta kaihtaa
niin miten voisinkaan arpaani vaihtaa.
Antaa jäädä naisen,
toisiin suostuvaisen.
Pyörä vie mua luokse toisien.

En itke toisten tavoin
tie on avoin ja rattaanpyörä pyörii aina vain.


Mukava vanha ralli vuodelta 1957, jonka Ilkka Rinne teki tunnetuksi tuolloin. Linkistä mukavaan soitantoon ko. kappaleesta stride-piano tyylillä. 

http://www.youtube.com/watch?v=48J7_wM9ICg

Matalien lämpötilojen fysiikka

Ilmiöiden ymmärtäminen tarkkailun kautta on tärkeää, löydetään lainalaisuuksia jotka toimivat luonnonlakien alaisuudessa. Mikä on kiehtovaa, nämä tutkittavat kohteet ja niiden kautta saadut vastaukset edistävät tutkimusta eteenpäin, ja samalla ne avaavat polkuja kohti suurempaa tietämystä. Jokainen askel, jonka tutkija ottaa on jo otettu askel, toiselle tutkijalle. Näin päästään nauttimaan ajallisesti hyvin eriaikaan tapahtuvasta tutkimuksesta. Ryhmätyöstä on kuitenkin kyse. Ymmärrystä tärkeämpää on oivallus, että kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä tai epäjärjestyksessä. Kiehtovaa, todella kiehtovaa. Ollaan lähellä oivallusta siitä, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää. Ihmettely on jo aste kohti antautumista, antautumista jota oivallukseksikin kutsutaan.

Mikroskooppi ja kaukoputki ovat hyviä välineitä päästä sisään ja ulos. Tarkastellaan eri ääripäitä, löydetään uusia maailmoja. Nähdään järjestys ja epäjärjestys, niiden seuraukset ja niihin vaikuttamismahdollisuudet. Nähdään, että kaikella on tarkoitus. Matalien lämpötilojen fysiikka on kiehtovaa, koska se kertoo lämpötilan vaikutuksesta molekyylien ja atomien rakenteeseen. Matalissa lämpötiloissa atomit ovat järjestäytyneet säntillisesti, kun lämpötila nousee niin järjestys väljenee kunnes sitä ei enää ole. Tulee epäjärjestyksen vuoro. Mietitään vaikkapa vedenolonmuotoja; jäätä tai höyryä. Jäässä kaikki on järjestyksessä ja kuumassa kaasuuntuneessa tilassa kaikki on epäjärjestyksessä. Kumpaakin tarvitaan. Mistähän johtuu sanonta: "pistetään jäitä hattuun."?

Lumihiutaleen kiderakenne on kaunis, yksilöllinen ja järjestyksessä. Talvella ja kesällä on kannattajansa, onko talvi järjestyksen aikaa ja kesä monimuotoisen epäjärjestyksen aikaa? Oliko Neuvostoliitto järjestyksen mallioppilas ja Venäjä alkoi muotoutumaan epäjärjestyksen kautta? Oliko siellä henkinen jääkausi ja nyt henkinen höyrykausi? Kyllä. Kaikella luonnossa olevalla on vastineensa muotomaailmassa. Tarkkailun kautta saavutetut tulokset voidaan siirtää lähes mihinkä tahansa skeemaan. Samat lait, eri muodot - toimii joskus ja joskus saa vain ihmettemään.

Entropiallakin on fysiikassa tarkoituksensa, sen kautta voidaan löytää jotain jota muuten ei löydettäisi. Epäjärjestys on tärkeää tietyissä prosesseissa ja tiettyjen ilmiöiden osana. Tämä laittaa sanattomaksi, sillä epäjärjestyksellä on tarkoitus järjestyksen osana. Matalien lämpötilojen fysiikassa tämä ymmärretään, miksi tätä ei ymmärretä psyykkisellä puolella?

Uudelleenjärjestyminen vaatii vanhan järjestyksen sekoittamista, se on luonnon laki. Epäjärjestyksestä kasvaa järjestys, jota voidaan sanoa luonnonjärjestykseksi. Egon rakenteet edustavat vanhaa järjestystä, se ei kuitenkaan siedä eikä salli epäjärjestystä, vaan sille annetaan tekohegitystä loppuun asti. Kyse on pohjimmiltaan antautumisesta sille "mikä on niin on".

Luonnossa ja tieteissä on vastauksia asioihin, kunhan tarkkailet niitä ilman tuomitsemista ja arvostelua. Elämä on ihmeitä täynnä. Maailma on paratiisi, jossa on paljon muutakin kuin käärmeitä ja tiedonpuita.

Linkki: http://hetkismi.blogspot.com/2010/04/flown-ja-psyykkisen-entropian-ero.html

Ohmi, ampeeri ja voltti

Saksalainen fyysikko Georg Simon Ohm (1787-1854). Sähkövastuksen yksikkö on saanut hänen kunniakseen nimen ohmi. Johtimella on yhden ohmin suuruinen vastus, jos yhden voltin jännite, joka on kytketty sen päiden välille, aiheuttaa siinä yhden ampeerin suuruisen virran. Ampeeri taas on nimetty ranskalaisen fyysikon André-Marie Ampèren (1775-1836) mukaan, joka tutki sähkön ja magnetismin perusteita. Voltti on nimetty italialaisen fyysikon Alessandro Voltan (1745-1827) mukaan. Hän keksi Voltan patsaan, joka oli ensimmäinen tehokas kemiallisella reaktiolla toimiva sähköparisto.

Saksalainen, ranskalainen ja italialainen fyysikko. He ovat nimenneet sähköiset yksiköt, jotka ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan. Ohmi, ampeeri ja voltti eivät tunnusta maata eikä väriä. Sähköisessä yhteistyössä on voimaa, toinen tarvitsee toistaan myös ilmiöiden kuvaukseen.

Pimeä huone

Olet ajautunut pimeään huoneeseen. Siellä on hiljaista. Kellon ääntäkään ei kuulu, valoakaan ei näy. On pilkko pimeää, sinulla ei ole tietoa paikasta eikä ajasta. Kierrät huoneen seinät, sentti sentiltä. Hyvin järjestelmällisesti. Et löydä ovea, et ikkunaa. Et mitään, mikä antaisi toivoa päästä pois huoneesta. Olet huoneen vanki. Et tiedä onko päivä tai yö, tai onko niitä edes olemassa.

Kierrät uudelleen huoneen, kuulet vain hengityksesi. Tunnet kuitenkin, ettet ole yksin. Sinua tarkkaillaan, vaikkei sille ole mitään todistetta. Olet varma siitä. Hengität syvään, sisään ja ulos. Hengityksessäsi on joku mukana, missä tuo joku on? Hengität sisään ja ulos, kuuntelet tarkkaavaisesti. Et ole yksin.

Sinulle syttyy toivo, että kenties ulospääsy löytyy. Alat kontata lattiaa, sentti sentiltä. Hyvin järjestelmällisesti. Kätesi haistelevat ilmavirtaa, sitä ei ole. Hengität syvään, et ole yksin. Ilma on kuitenkin raikasta, kuinka se riittää kummallekin?

Tyhjyys. Täällä ei ole mitään ja täällä on kaikki. Miten se on mahdollista? Ajattelet, se tukahduttaa. Pelko astuu esiin. Säpsähdät, alat kuuntelemaan jälleen hiljaisuutta ja hengitystäsi. Sivelet kehoasi, olenko minä olemassa? Hengität, sisään ja ulos. Tunnet palleasi nousevan ja laskevan. Tunnet olevasi, olet varma siitä. Sanot hiljaa, "minä olen".

Asetut makuulle. Antaudut. Hengität syvään, sisään ja ulos. Et ole yksin, hengityksessäsi on joku mukana. Suljet silmäsi, koska et näe mitään. Suljet silmäsi, koska haluat nähdä jotain. Olet rauhallinen, ajattelu ei auta. Ajattelua ei kaipaa, koska se ahdistaa ja lisää kärsimystä. Hengität syvään, sisään ja ulos. Et ole yksin. Tunnet olevasi. Minä olen.

Heräät. Avaat silmäsi. Näet. Huoneen keskellä on kirkas valopatsas. Valo laskeutuu ylhäältä. Katossa on pieni reikä. Sinua pelottaa ja samalla sinulla on hyvä olla. Sinua pelottaa, mutta olet helpottunut. Nyt ei ole pimeää. Lähestyt valopatsasta. Astelet kuitenkin lähemmäksi. Olet jo aivan liki. Hengität syvään, sisään ja ulos. Et ole yksin. On aivan hiljaista, kuulet vain hengityksesi ja kaksi hengittäjää. Olet läsnä, tunnet hetken. 

Aina on oikea hetki olla läsnä ja astua askel kohti valoa. Vapauteen, joka on rajaton. Valita voit, kun heräät ja näet valon. Silloin sinulla on todellinen valinnanvapaus. Silloin kun 'minä olen'.

Piirrä ihmiskuva, selitys

Laske montako ympyrää, kolmiota ja neliötä piirtämästäsi ihmiskuvasta löytyy. Kerro symbolin lukumäärä kymmenellä, ajatteluasi ohjaa prosenttuaalisesti ihmiskuvasi mukainen tulos.

Ajatteluasi ohjaa ympyrä = seksuaalisuus, kolmio = tunteet ja neliö = äly.

http://hetkismi.blogspot.com/2010/07/piirra-ihmiskuva.html 

Neliö

Neliö on säännöllinen, noppana käytettynä tulos on epäsäännöllinen. Neliö on asunto. Neliöillä neliön koko muuttuu. Neliöluku on luku, joka saadaan, kun jokin positiivinen kokonaisluku kerrotaan itsellään. Neliön lävistäjät leikkaavat toisensa 90 asteen kulmassa. Neliöstä on apua muun muassa ratkaistessa kolmion pinta-alaa, kosinilausetta ja samantyyppistä Pythagoraan lausetta, jonka mukaan suorakulmaisen kolmion kateettien neliöiden pinta-alojen summa on yhtä suuri kuin hypotenuusan neliön pinta-ala.

Ihmiskuvassasi, jos sen piirstit, neliö edustaa älyä. Ajatteluasi ohjaa rationaalisuus.

Kolmio

Kolmio on asunto. Kolmio voi olla monimuotoinen, silti se on yksinkertaisin monikulmio. Kolmio määrittää avaruudellisen tason, se on siten portti ulottuvuuteen. Se on pyramidin yksi sivu, se voi olla tasasivuinen tai -kylkinen. Se voi olla myös epäsäännöllinen. Se voi olla suora, tylppä tai terävä, kulmat kertovat asteen. Kolmiossa on kolme viivaa ja tetrassa myös kolme seinää ja lattia.

Ihmiskuvassasi, jos sen piirsit, kolmio symbolisoi tunteita. Ajatteluasi ohjaa emotionaalisuus.

Ympyrä

Ympyrä sulkeutuu. Ympyrässä on piiri, keskipiste, halkaisija ja säde. Ympyrä symbolisoi jatkuvuutta, elämää. Ympyrä kuvaa tyhjyyttä, 'ei mitään' ja siksi se on mahdollisuuksia täynnä. Nollakin on pyöreä, se on positiivisuuden ja negatiivisuuden ulottamattomissa. Ympyrän pyöreyteen on helppoa ihastua, sillä onhan se esteetön - siinä ei ole suoraa seinää, vain kaarta. Ympyrässä ei ole suoraa kattoa, ei lattiaa ja kuitenkin, se ei vatupassia kaipaa. Ympyrä ei edusta asumista, vaan se edustaa itse olemista. Solu on pyöreä, munakin. "Ympäri mennään, yhteen tullaan", elämänkaaren toinen puoli?

Ihmiskuvassasi, jos sen piirsit, ympyrä symbolisoi seksuaalisuutta. Ajatteluasi ohjaa seksuaalisuus.

Feeniks

Olla auringossa ja elää?
Palamatta tuhkaksi,
aurinkomatkallaan.

Olla ilman matkaa,
iloita auringosta ja auringon heijastuksesta.
Matkaamatta,
vain ollen paikoillaan.

Oletko auringossa?
Minä olen.

Satujen lähteillä

Rudol Koivu (1890 - 1946) ja Raul Roine (1907 - 1960) ovat satukirjallisuutemme mestareita.

Sain lahjaksi kirjan "Kauneinta maailmassa". Kirja kertoo kuvittaja Rudolfin ja  kirjailija Raulin yhteistyöstä ystävinä ja taiteilijoina. Aikanaan lastenkirjallisuutta ja kuvittamista ei yleisesti arvostettu. Upeat tarinat ja kuvitukset tuovat iloa niin pienemmille kuin vanhemmillekin lukijoille. Rudolfin kuvista hehkuu pehmeys, jota harvoin tapaa kuvittamisessa.  Helmiä.

Kirjeet ja kirjoittajiensa tuntoja tallentaneet dokumentit tuovat esiin ystävysten elämää ja yhteistyötä. Satujen takana on paljon filosofista pohdintaa. Kummankin taiteilijan luomistyö on ammennettu samasta lähteestä, Raul ja Rudof olivat satuverstaallaan yhtä.

Tekstin yläpuolella on Rudolfin visio Raulin satuun "Uudenvuoden tinaa" vuodelta 1936. Sadun teema kuvaa ajanmysteeriä. 

Ervo Vesterinen kirjassaan "Kauneita maailmassa":

Ajan mysteeri

Ajan kulku on Roineelle läheinen mysteeri. Koivun kuvittamassa sadussa Uudenvuoden tinaa Nukku-Matti vierailee ajan purrella. "Mennyt Aika viritti kitaransa ja alkoi soittaa kaihoisaa isoäidin aikaista valssia. Kaikki valitsivat parinsa. Surutar ja Ilo, Sota ja Rauha sekä kaikki muut alkoivat pyöriä valssin tahdissa ja Tuleva Aika lauloi siihen kirkkaalla äänellään sanat. Mikä on matkan määrä? Me purjehdimme vain pitkin ikuisuuden kehää, vastasi peränpitäjä." (Ervo Vesterinen ja Postimuseo, Edita Oy:n kirjapaino, Helsinki 1997, 100).

Laastarit ja yskänyrtit

Valkoisen miehen jalanjälki, kengänpohjassa kulkeutuva. Haavoja parantava, luonnon laastari ja yskänyrtti. Auttaa akneen ja mustapäähän, pehmentää kovettuneet kyynärpäät. Maukas ruoka-aines käytettynä pinaatin tapaan, kuivatuista siemenistä rohtoa yskään. Luonnossa on, apteekki korvaamaton.

Ratamo on aarre.

Pienet kuolemat

Runoni 12-vuoden takaa...

Pienet kuolemat seuraavat,
ajavat rinnalle ja ohittavat.
Muuttavat ja muuntavat.
Sitä itseä mikä olin vielä eilen
ja sitä mikä olen tänään.
Pienet kuolemat jalostavat.

Pienet kuolemat auttavat käsittämään,
kuinka pieni ihminen
olin eilen ja olen tänään.
Pienet kuolemat saavat itseni kasvamaan.
Käsittämään, että olen suurempi tänään kuin eilen.
Suurentuessa pienenen.

Pienet kuolemat ovat esiasteita,
asteita kohti tarvittavaa
astemäärää ymmärrykseen.
Valmistumisjuhlana kuolema
ja luokalle jäädessä uusi syntymä.

Rakkaus salamoi

Herra Ukkonen miettii
neiti Pakkasen luonnetta.
Kylmät tunteet,
viileä käytös
ja jäätävä katse.
Ei jyrähtele eikä salamoi,
mutta minua hän jumaloi.
Ymmärtää varmaan
tuliluonteista miestä,
pakastaa haluaisi minua,
joka hikoilen hiestä.
Surullista on, että neiti
Pakkanen on haave.
Varattu ja tavoittamaton,
eri vuodenajan - herra Talven madame.

Maailman parantaminen

Mitä on maailman parantaminen? Onko maailma siis sairas, kun se pitäisi parantaa? Ja mistä tuo sairaus johtuu? Mikä on sen lähde?

Olisiko luovuttaminen askel joka pitäisi ottaa, jotta sairauden alkulähteelle pääsee? 

Maailmassa ilmenevä sairaus on diagnoosiltaan tiedostamattomuus, ja se on egon rakenteista johtuvaa. Hukkuva ei voi pelastaa hukkuvaa, mitä siis tulisi tehdä?

Oireiden hoito (maailman parantaminen) ei siis yksin auta, vaan sairauden syy pitää ensin oivaltaa ja havahtua tähän oivallukseen. Jos maailma on sairas, pitää tehdä maailmassa toimivan toimijan sisätutkimus. Aina ensin tulee sisäinen ja vasta sen jälkeen ulkoinen. Toimija tutkitaan hiljaisuudessa, tarkkaillaan käytöstä ja kohdellaan rakastavasti.

Rakastat lähimmäistäsi kuin itseäsi, se on lyömättömästi sanottu. Jos et rakasta itseäsi, kuinka voit rakastaa maailmaa? Et voi silloin muuttaa maailmaa hyvemmäksi, maailma on henkilökohtainen juttu. Maailma muuttuu, kun löydät rakkautta sisältäsi. Tai Rakkaus löytää sinut, kun löydät 'minut'. 

"Pienet kuolemat" lääkitsevät ja vievät kohti elämän tarkoitusta - 'itse elämää' ja Rakkautta. Minä en aio luovuttaa, sillä Rakkautta tarvitaan:) 

Piirrä ihmiskuva

Ota kynä ja paperia. Piirrä ihminen. Sinulla on kymmenen "pelimerkkiä" käytettävissäsi. Symboleina voit käyttää ympyrää, kolmiota ja neliötä. Mikä on sinun ihmiskuvasi? Mikä on edustettuna vahvimmin? Symboleilla on merkitys. "Mistä pidät eniten?"-äänestyspäiviä on vielä jäljellä.

Selitys piirrustustehtävään http://hetkismi.blogspot.com/2010/07/piirra-ihmiskuva-selitys.html

Ajan muodot

Joskus on ollut imperfekti ja joskus futuuri, nyt on preesens. Imperfekti, preesens ja futuuri - aikaa kuvataan muodoilla ja nyt, perfektin kautta. Joskus voidaan vielä lisätä +  ja kvam perfektin eteen. Silloin kuvataan monikerroksellisesti mennyttä, oli ollut...kenties joskus "on ollut" muuttuu  "oli olleeksi" ja kaikki vain "on". Uuden ajan satuja, ajattomuudesta. *_ '

Kun muoto otetaan ajasta pois, mitä jää jäljelle? Mitä on kun ei ole imperfektiä, preesenstä eikä futuuria? Oletko lainkaan vai alatko olemaan? 

Ikä, nuori tai vanha. Jotain siltä väliltä. Aamu, päivä ja ilta. Sarastus, kirkkaus ja hämärä. Joskus on ollut ja joskus tulee olemaan, jotain joka on tämä hetki.  Pian, kohta, kotvasen kuluttua. Kekkosesta Koivistoon, Koivistosta Ahtisaareen, Ahtisaaresta Haloseen, Halosesta Futuuriin. Yksi, kaksi, kolme...jokainen vuorollaan, tässä hetkessä vääjäämättä. Tarkkailen, olen läsnä.

Neljä, viisi, kuusi...jokainen numero seuraa toinen toistaan, nyt. Seitsemän, kahdeksan, yhdeksän...jokainen numero on sopimus. Mitä muuta numerot ovat sisältönsä lisäksi? Kymmenen, 11, 12...sääntöjä ja sopimuksia, jotka ovat lainalaisuuksien alaisia. Mitä muuta ne ovat? Ykkönen on suora, kakkonen on väärä, kolmonen on kiero, nelonen on tuoli väärinpäin...

Mutta mitä numerot ovat, jos niistä ei haeta muita merkityksiä ja merkitystä kuvaavia sanoja? Mitä ne ovat, jos niitä vain katsoo antamatta niille merkitystä? Kun merkitys riisutaan pois, astuu tilalle rajattomuus ja äärettömyys. Ikuinen tämä hetki. Koko skaala umpeutuu, kun merkitykset loppuvat. Tulee tilaa, josta rakentuu tietoisuus josta kaikki on lähtöisin.

Korostaminen

Täällä se on! Tässä se on!! Korostaminen alleviivaamalla, huutomerkein, fontein, värein tai yliviivaamalla.  Korostaminen lihavoimalla. Korostaminen suurentamalla tai kursivoimalla. 

Korostaminen on keino tehdä itsensä huomioiduksi, silloin kun se ei ole tietoista ja sen tarkoitus on nostaa itseä ylitse muiden. Korostaminen koskee kaikkea mitä teemme tai jätämme tekemättä. Eri merkein; ilmein ja elein, äänenpainoin ja tekemisiemme kautta "kirjoitamme" korostuksia ympärillemme. Mitä ja miten me korostamme itseämme? Mahtava paikka tarkkailijalle, mahtava paikka muutokselle.

Korostaminen, silloin kun sitä teet, huomioi se. Katsele sitä ulkopuolisin silmin, löydät syyn korostamiseen. Onko sen tarkoitus tuoda itseäsi julki vai asiaa jota haluat esittää. Mikä on asia? Onko asian sisältö itsesi korostamista? Mikä on motiivisi? Onko asia korostuksen arvoinen ja jos on, mitkä ovat ne arvot jotka ovat pohjalla? Asiat saavat eri perspektiivin, reflektiivisyyden kautta. Tarkkailija löytyy, kun vaimennat ajattelun ja olet tässä hetkessä. Tarkkailu ei ole ajattelua, joten kysymyksiä ei tarvitse esittää. Tarkkailu on havainnoimista ja se havahduttaa näkemään korostetusti sen mikä et ole.

Tarkkaile mitä teet ja varsinkin miten teet, älä kritisoi äläkä tuomitse sitä mitä löydät. Tarkkaile vain, mitä korostat ja varsinkin miten korostat.

Tarkkailu on mukavaa. *_ *

Kuolemattomuus

Kuolemaa ei ole, kun 'minä olen'.

Energia, jota elämä edustaa ei häviä koskaan. Se on ikuista, se muuttaa vain muotoaan. Ikuista kiertoa, elämä edustaa sitä. Sen oivaltaminen on yksinkertaista, eikö? Me emme ole kehomme ja mielemme, optimaalinen tilanne on se että minä olen kehossa ja minä olen ottanut mielen egon hallinnasta sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli minän työkaluksi. Tämä ei kuitenkaan ole kuolemattomuutta vaan tietoisuutta siitä, että "minä olen elämä". Et voi menettää elämää, koska sinulla ei ole sitä ensinnäkään ollut ennen kuin löydät syvimmän itsesi - 'aidon' minäsi. Silloin tiedät olevasi kuolematon.

Kuolema on egon kertoma tarina, se on minän silmin katsottuna harha. Se on väärinkäsitys, joka johtuu egostasi. Ymmärrät sen kun oivallat ja oivallat sen kun ymmärrät.

Kokemukset ihmisenä olemisesta ovat aitoja silloin, kun tarkkailet omaa kehoasi ja mieltäsi ulkopuolisin silmin. Olemalla tarkkailija, ilman arvostelua ja tuomitsemista. Tämä on tie, joka aukeaa kun heikennät egon rakenteita. Tutustumalla itseesi, tunteisiisi ja emootioihisi. Sinä olet tärkeä. Sinä olet elämä. Sinä olet  "minä olen". 

Kuolemattomuus on kaikille mahdollinen, se on elämän perustotuus. Tämä on tämän blogini tarkoitus, tarjota elämä tämänhetkisyyden, hetksimin kautta. Läsnäolon voiman kautta koet elämän, olemisen ilon. Silloin heräät, muutoin olet aina se mikä ego haluaa sinun olevan. Kuolevainen, jonka elämäntilanne edustaa elämää. Aivan kuten sinäkin edustat sitä mitä et oikeasti ole.

Nyt surffaamaan

Euroopassa on lämpöaalto, odotettavissa että se jatkaa rantautumistaan Suomeenkin. Nautitaan kesästä, ollaan varjossa ja juodaan vettä. Syödään suolaa ja juodaan taas. Aurinko näyttää voimansa monella tasolla, nyt vuorossa on tämä aaltotaso...

Pitkää ja vilpoista päälle surffauksen jälkeen, suojaksi. Suojavoiteet ovat vain voiteita, niitä tarvitaan suksenpohjiin. Microtuksella on aikaraja, jokainen tuon ymmärtää. Lihaa olet sinäkin, joten ajastin päälle.

Enttententten

Jokaisen kukan syvin olemus on Rakkaus, niin. Miksi nyppiä terälehtiä, jokainen lehti Rakastaa.

Radio Mafia

Soitin 1990-luvun lopulla Radio Mafiaan, joka  muuttui YleX vuonna 2003 . Mafia on radiokanavalle hyvä nimi, sillä se kuvastaa muutosta jota mafia yleensä vauhdittaa. Aseinaan musiikki ja innovatiivisuus, tietynlainen sivistynyt kapina. Huumetta nuorille ja nuorille aikuisille, hieman sitä vanhempi polvi aluksi kritisoi.  Mafian vaikutuksesta polvi heilläkin kuitenkin nousi ja laski musiikin tahtiin. Oli pakko antautua, mafialla on voimaa. Muutosta aina vastustetaan, kunnes vastarinnattomuus astuu estradille.

Radio-ohjelmassa kyseltiin Arton ja Sadun siivittämänä mielikuvituksellisia  yritysfuusioita, minun ehdotukseni oli että Nokia ja Microsoft voisivat yhdistyä. Nyt Nokialla on jälleen kriisi, ensin oli vesi- ja nyt puhelinkriisi. Kriisit seuraavat toisiaan, ei ne aina kohdennu samaan paikkaan vaikka nimi olisikin sama. Mutta mikä olisikaan Nokian ja Microsoftin uusi nimi? Olisiko Norosoft mitään? Norovirusta on silloin tällöin liikkeellä. *_ '

Kosinta

Kansanauto Kupla tapasi Morriksen. "Miniä äidilleni, sinäkö se oot?"

"Et ole vielä kosinut. Vai oliko tuo kosinta?", Morris kehräsi.

Autoteollisuudessa on ollut jo pitkään uudet tuulet. Yhteistyö kukoistaa, mutta samalla jotain on menetetty. Kansallinen identiteetti ei ole enää vahva, konepellin alta saattaa löytyä yllätys. Mitsubishissä on Volkswagenin diesel-moottorit, Saabissa on ollut Opelista tuttuja komponentteja. Lada on saanut Renaultilta osia, suunnitteluapua ja eleganssia. Maailmassa on paljon autoja, joista ei oikein enää tiedä mitä maata ne edustavat. Kaikki liikkuvat paikasta toiseen ja merkistä huolimatta, niillä on yhteinen päämäärä.

Morris katsoo rakastavasti Kuplan ajovaloumpioon ja sanoo, "sinä olet Beetle, uuden polven kansanauto. Oletko uskollinen minulle?" 

"Se vähän riippuu sinun tekniikastasi, jos olet hyvä niin olet minulle kultajyvä. En minä  sinua  mihinkään vaihda, se on mennyttä aikaa kun olin koko kansan auto." 

Yhdistyykö seuraavaksi Beetle ja Mini? Kuka tietää, tietääkö kukaan?

Tanssijaiskengät

Helena Schjerfbeck (10.7.1862 - 23.1.1962)

Elämä on tanssija ja sinä olet tanssi. Silloin elämä tanssii, kun tiedostat olevasi 'itse' elämä. Tanssikengät jalkaan ja parketille. Parkettia löytyy, kun jalassa on keveyttä ja poljentaa. Elämä sujuu kuin tanssi...

http://www.youtube.com/watch?v=k2e_n-BybGI 

Ei yksin ole kukaan aurigon maassa...

Kiitos lähettämästäsi runosta Parsifal!

V. A. Koskenniemi kuvaa tässä runossa ihmisenä olemisen traditionaalisia tuntoja, jossa hän nostaa yksinäisyyden surujalustalle.

Koskenniemen syntymästä tuli kuluneeksi eilen "piikkinen". Nuoruudessani 125 kuutioista moottoripyörää kutsuttiin tuolla nimellä, kevytmoottoripyörä varmaan on tutumpi ilmaisu tuolle nimitykselle. Yksin silläkin oli parempi ajella, koska ajo-ominaisuudet ja teho eivät olleet kaksipäällä ajelulle optimaaliset.

Elegia

Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
   yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
   mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
   ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
   kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
   Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
   Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
   houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
   yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
   Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.

Mutta kuka onkaan tuo varjo?

Hunajaa

Nurmikolla kasvaa apilaa, lehmää vain ei näy. Mehiläisiä, niitä onneksi on karjana tänä kesänä. Mehiläiset ja niiden surina, siinä on kesän taikaa. Mehiläiset kehräävät ja keräävät hunajaa, nalleperheelle ja itselleen. Mehiläiset ovat uutteraa väkeä, niiden kroppa on niin iso ettei uskoisi niiden pystyvän moiseen - lentämään mettä syllissään ilman katkeruutta. Mutta niin ne tekevät, vai oletko nähnyt purnaavaa mehiläistä. *_'

Auttaminen

Kun auttaa, auttaa eniten itseään. Auttaminen on ihanaa, kun saa antaa toiselle kätensä. Tehdä jotain, jota toinen arvostaa. Sydämestä sykkivä apu sykkii kukkia arkeen - myös talvella. * _ '

Apulantaa

Kaija Koo on saanut Apulantaa, ja kukoistaa vapaana jälleen. Apulannan Toni Wirtanen on säveltänyt ja sanoittanut Kaija Koon henkilökohtaiseen elämään liittyvää symboliikkaa. Hyvä kappale, joka on kuultavissa seuraavasta linkistä:

http://www.youtube.com/watch?v=SNFZao0W4N8

Jim Carrey esittelee Echart Tollen

http://www.eckharttolletv.com/free/ 

Kesäpäivän leikkiä

Ulkopuolinen kontrolli

Kattilan pohjan ja keittolevyn väliin jää vettä. Suhinaa. Lämpimät suhteet kuumenevat, suhina voimistuu.

Suhina on yhteydessä kahteen pintaan, kolmas tekijä on suhinan siemen ja alkujuuri. Neljäs tekijä, alkuunpanija, on kattilaan veden täyttänyt "isoveli".

Yhteisö on kuin vesikattilassa oleva vesi, aluksi kattilan pinta on vesihöyryinen ja kylmä, on hiljaista. Ilmapiirin tai tässä tapauksessa vesipiirin lämmitessä alkaa kuulumaan pientä porinaa. Pinta lämpiää ja höyry haihtuu, vesi kuumiaa ja lopulta kiehuu.

Yhteisössä on voima, joka kypsentää ja muuttaa raaka-aineiden muotoa ja rakennetta. Liuottaa  aromit ja värit esiin, siitä mitä yhteisöön tuodaan.

Soraäänet kattilan ulkopuolella ovat vaimentuneet, on tekemisen hetki. "Isoveli" valvoo, miettii sallitut raaka-aineet ja keittoajan, on kattanut jo pöydän.

Marssiminen

Tänään tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Lapuan liike järjesti talonpoikaismarssin Helsinkiin. Marssijoita oli 12 000. Senaatintorilla odottivat mm. presidentti Relander ja kenraali Mannerheim. 

Marssittu on pitkä matka tuosta ajankohdasta, paljon marssitaan tänään ja huomenna. Marssiminen on "kansanhuvia", jolla ilmaistaan mieltä tai näytetään voima muille. Marssiminen on omalla tavallaan liikkumisen kautta ilmaistua ahneutta ja suvaitsemattomuutta muita kohtaan, sen taustalla on sotilaallinen perinne.

Joskus ja liian usein marssiminen on itse sotaa. Rauhan puolestakin on marssittu, tiedän. Rauha ei kuitenkaan synny marssimalla, sillä sen marssin pohjalla on vihaa ja katkeruutta. Rauhaan ei kuulu tälläiset elementit, rauha on egon rakenteista vapaata aluetta - silloin kun puhutaan aidosta rauhasta. Rauhaan ei voi pakottaa, pakotus kuuluu kärsimykseen tai metallin työstämiseen.

Ruotsalaiset lopettivat asevelvollisuusarmeijan heinäkuun alussa, marssittiinko tämän puolesta? Toivottavasti tämä päätös syntyi ilman marssimista. Ruotsi luottaa rauhaan ja vapaaehtoisuuteen, vai ottiko se tietoisen riskin? Onko ruotsalaiset jälleen askeleen edellä vai ovatko he askeleen jäljessä? Vai ollaanko Ruotsissa herätty tähän hetkeen?

Yleensä on käynyt niin, että missä Ruotsi näyttää mallia, niin Suomi seuraa. Ruotsilla on tietenkin rauhanaikaa takanaan paljon enemmän kuin Suomella. Toivon tästä huolimatta, että Ruotsin esimerkki toimisi rauhaarakentavasti Suomessa ja myös koko maailmassa. Ruotsi on turvallisuus-innovaatioiden kärkimaa, ainakin jos autoteollisuutta muistellaan. Nyt se on siirtymässä uusille urille...

Vai hyökätäänkö Ruotsiin? Olisiko se reilua ja ylvästä, kun valloitettaisiin "puolustuskyvytön" maa? Tehdäänkö suur-Suomi länteen laajentaen? Sitä ei tietenkään voisi perustella sillä, että tarvitsemme enemmän maata.  Rakas kilpakumppanikin poistuisi kartalta, ei se olisi mukavaa.

Suomi tarvitsee Ruotsia ja Ruotsi Suomea, varsinkin nyt, kun se on luopunut yleisestä asevelvollisuudestaan. Kenties Kalmarin unionin tapaiset ajatukset alkavat itämään pohjoismaissa, kun Eu:n suosiokin on laskusuhdanteessa. Vai toteutuuko toisinto Ruotsiin muuttajista, kun Suomessa on paljon työttömyyttä. Palkka-armeijalla on haku päällä. Kuka tietää, tietääkö kukaan?

Eino Leinon päivä

Noppamies

Noppamies kulkee noppa taskussaan. Tienhaarassa hän antaa nopan päättää suunnan, 1-3 vasemmalle ja 4-6 oikealle. Matka jatkuu, elämä on yllättyksiä täynnä.

Mielenkiintoinen ajatus, oikeastaan kiehtovaa kulkea elämässä nopan määrittäessä valinnat. Ehdoton siinä kyllä pitää olla, uskoa nopan tulokseen ja toimia sen mukaisesti. Huijaukselta tuo kuitenkin maistuu, valinnat mistä valitaan ovat noppamiehen valintoja. Tai, kuka tietää millaiset säännöt noppamies on peliinsä laatinut. Mikä on pelin tarkoitus? Mitkä ovat valintojen valitsemisen kriteerit? Miten noppaa heitetään ja onko alustalla merikitystä?

Noppamiehellä on päätöksenteon vaje, päättämättömyys. Mutta, eikö tuo ole perustavaa laatua oleva päätös? Uskoa noppaa. Kenties dilemma seuraa dilemmaa ja saa noppaan turvautumaan. Yhtä kaikki, jollain tavoin tuo on kaavoja murskaavaa ja siksi upeaa. Nopanheitto todellisuutta kyseenalaistaa ja paradoksina sitä jopa vahvistaa, sattumaa alleviivaa. Se ajattelua uhmaa, aivan mieletöntä peliä.

Noppamies. Uskooko hän kohtaloon vaiko valintaan? Onko kohtalo sitä, ettei ole valintaa? Vai onko valinta se, joka kohtaloon vaikuttaa? Joka puolella, tuloksesta riippumatta ja juuri siitä riippuen, on seuraukset. Ne määrittyvät yhteiskunnan viitekehyksen mukaan, voisin veikata, hankalaa ja hankaluuksia peli tuo tuo.

Noppamiehellä on usko korkeimpaan, noppa on vain väline. Oikotietäkö hän edustaa? Noppamiehellä on ymmärrys elämäänsä vaikuttaa, nopat vain oivalluksen tiellä. Nopalla hän vaikuttaa elämänkulkuunsa, mutta ei tiedä - mihin suuntaan noppa vie.

Kulkurin valssi soi. Noppamies nopan pöytään toi; 1-3, kohtalo, 4-6 valinta. Ja metsien humina se soi...

Pyhä puu

Sanotaan, että pihlaja on pyhä puu. Täällä missä kirjoitan on paljon pyhyyttä, pihlajaa kasvaa aarillakin paikoin kymmenen kappaletta. Täyden kympin paikka pyhätölle, joka ei kattoa kaipaa. Ei rakennusmiestä eikä -naista. Lehtereinä kannot, pölkyt, kivet ja oksat. Hirsipöytä alttarina, jossa voin kirjoittaa.

Pihlajasta tehtiin ennen muinoin sormuksia, koska liitto kuvaa pyhyyttä. Pyhyys on pihlajan luonto, valkoiset kukat ja oranssinpunaiset marjat. Välissä kosinnan ja sadonkorjuun kypsymisvaihe, paljon kesäpäiviä.  Pihlajasormus, se toki pitäisi tehdä. Mutta minulla on jo Rakkaussormus, josta ei puutu mitään. Siksi annan pihlajan olla, ja vain olen. Kiitollisena katson pihlajaa, pyhyyttä jota se edustaa. 

Pihlajanmarjat. Niistä saa hyvää hyytelöä, maistuu riistan kanssa. Pihlajanmarjapuuroa tapasi mummuni tehdä, monikaan ei tiedä siitä mitään. Hyvää, maukasta ja vitamiinipitoista - pyhää puuroa. Entäpä viini ja likööri, kyllä pihlaja taipuu moneen.

Puuta ja heinää, sanotaan. Niin, kirjoitan pihlajasta. Heinät jätän tällä kertaa väliin. Pihlajassa on pyhyyttä, muulloinkin kuin sunnuntaisin.

Kuuntele Hiljaa

En tarkoita Hiljaa, vaan sitä toista. Hilja on kaunis naisen nimi, ei Hiljaa kuitenkaan paljoa enää käytetä. Aika on ajanut Hiljan ohi, ehkä Hilja tulee takaisin. Hiljan nimen on kuitenkin saanut lokakuuhun 2009 mennessä 32 096 henkilöä, joista kaksi on miehiä.

Kun lihakset ovat kunnossa, järki ei kuulu. Kun selkä on vetreä, sekään ei pysäytä. "Näin olen aina tehnyt ja näin teen, voimaa on." Keho on kuitenkin sanaton, ei se osaa lopettaa väkivaltaa. Kehoa pitää kuunnella sisäisesti, kuunnella Hiljaa. Hiljaa se neuvoo keinon, joka ei tee väkisin ja keventää isonkin taakan.

Asiat ja tehtävät voi tehdä soljuvasti tai väkisin. Tapoja on monia, myös sellaisia joita ei opeteta. Ratkaisuja löytyy, kun kuuntelet Hiljaa...sanattomuudesta kasvaa oivalluksen viljaa.

Kaunista musiikkia

http://www.snatamkaur.com/web2.html

Hiekkalaatikolla

Hiekkalaatikolla. Siellä on minun hiekkalapio ja minun hiekkaämpäri. Siellä on minun traktori ja minun kaivinkone. Siellä on minun hiekkamuottini ja minun kakkuni.

Puistossa on meidän hiekkalaatikkomme. Meidän hiekkalapiomme ja meidän hiekkaämpärimme. Siellä on meidän traktorimme ja meidän kaivinkoneemme. Siellä on meidän hiekkamuottimme ja meidän kakkumme.

Mäessä on vanha Sisu linja-auto. Se nousee Helmikuista jäistä väylää ylös. Renkaat pitävät tietä liian liukkaana, ne jäävät paikoilleen. Liikkuvat, mutta eivät liiku. Kuski huokaa, "kaikki ulos!". Hän ottaa lapion, hän on kapteeni. Linja-autossa kapteeni tekee raskaan työn, niin hänelle on opetettu. Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä yksin, kun laiva on suuri. "Nyt kaikki työntämään, jotta päästään Sisulla ylös." Yhteistyötä vaaditaan, samassa muna-Volvo pyyhältää ohi. Kuski heilauttaa kättään Sisulle ja tuumaa samalla, "sitä saa mitä tilaa. Oma apu, paras apu. Minun Volvoni ei hyydy, köyhät sisua tarvitsee ja ....minun esimerkkiäni. Omaa sen olla pitää, jos ei, niin kumartakaa itää."

Niin. Kumpi on parempi? Oma vai yhteinen? Mennyt aika vai tuleva? Muna-Volvo vai Sisu? Vai tarvitaanko kumpaakaan? Itää nykyisin länsikin kumartaa, viisasta kansaa. Mutta, kumman kaa sinä olisit? Muna-Volvon vai Sisun?

Minä ajaisin muna-Volvolla mäen päälle ja yhdistyisin Sisuun. Niin teet sinäkin, luulen niin.

Tommy ja Annika

Lueskelin tänään Tommy Tabermannin kolumnia "Me"-lehdestä 7/10/2010. Jokaisessa meissä on leikkivä lapsi, joka vain odottaa sen herättämistä esiin:

Leikkivä lapsi

Olen siitä aivan varma. En haluasi erehtyä, olla väärässä. Saatan olla liiankin hyväuskoinen, mutta otan riskin.

Tiedän, että jossakin syvällä, sielun sopukoissa se on jokaisella olemassa. Leikkivä lapsi. Se saattaa uinua jossakin katkeruuden ja pahansuopaisuuden kuorman alla, mutta se löytyy. Meiltä kaikilta.

Leikkivä lapsi ei piittaa säännöistä ja rajoituksista. Hänelle on mahdotonkin mahdollista. Jos hän haluaa lentää, niin hän lentää. Jos kävellä vetten päällä, hän kävelee.

Leikkivä lapsi osaa riemuita pienistä asioista: kesän ensimmäisen västäräkin hyppelystä nurmikon poikki, omenapuiden puhkeamisesta kukkaan, syysaamujen kirpeydestä tai talven ensilumesta. Hänelle ne kaikki ovat yhtä suurta ihmettä.

Mutta keitä ovat he, joilta leikkivä lapsi on piiloutunut, kadonnut? Heitä voidaan kutsua kyynikoiksi. Kyynisyys on tutkimusten mukaan todella paha tauti. Kyynikot eivät suostu olemaan vain kyynikkoja, vaan yrittävät tartuttaa asennettaan muihinkin. Itse he väsyvät, uupuvat, menevät tukkoon ja lukkoon. Kyynisyydellä kyllästettyjen mielestä elämä on paitsi ikävää ja onnetonta, myös turhaa.

Vain tyhmät ja naiivit iloitsevat elämästä. Kyynikko ei moiseen suostu. Hän on viileän älykäs ja tietää että kyse on vain suuresta harhasta....

...Usko ja toivo eivät kuulu pelkästään kirkollisiin menoihin, vaan jokapäiväiseen elämään. Esimerkiksi ruotsalaisista vain 40 prosenttia uskoo kirkkoon, mutta peräti 80 prosenttia uskoo Ikeaan. Uskoa siis saa vaikka huonekaluihin. Pääasia että uskoo.

Kunhan me kaikki uskoisimme sisällämme olevaan leikkivään lapseen, maailma muuttuisi vuorenvarmasti. Siitä tulisi hetkessä paljon suvaitsevaisempi, ymmärtäväisempi ja onnellisempi. Paikka, jossa jokaisella olisi helpompi olla, elää ja hengittää. Monta turhaa mielipahaa ja kärsimystä poistuisi, ongelmat löytäisivät ratkaisun.

Suuri toiveeni olisi tietenkin se, että kaikki leikkivät lapset löytäisivät toistensa luo. Ilo ja riemu olisi loppumaton. (Tommy Tabermann).

Näin hienoihin ajatuksiin on helppo yhtyä, sillä tie olemisen iloon on tässä hetkessä. Leikkivä lapsi, se todellakin on meissä kaikissa. Se pitää herätellä esiin, jotta maailma aukenisi sellaisena kuin se todellisuudessa on. Paikkana, jossa hymyt kohtaavat toisensa ja oleminen maistuu mansikoilta.