Aistihavaintojen maailma

Ajan, muutoksen, alkujen ja loppujen maailma. Se on syntymän ja kuoleman maailma, jossa uskotaan puutteeseen, menetykseen, erillisyyteen ja kuolemaan. Se on toiminnassaan tasapainoton ja tulkinnoissaan epätarkka. (Ihmeiden oppikurssi)

Todellinen tieto

Tieto on totuus, joka noudattaa Rakkauden lakia. Tieto löytyy sisäisestä itsestämme ja se on oppimisen yläpuolella, koska se on ajan ja tapahtumien yläpuolella. Sillä ei ole alkua eikä loppua, ei vastakohtaa. Se pelkästään on. (Ihmeiden oppikurssi)

Kirjailijan kynästä

"Tunnen välisti olevani hiukan enemmän kuin ihminen - ja sehän, ihminen, meidän täytyisi voittaa itsessämme: hänen vakavuutensa, heikkoutensa! Tai tunnen olevani vähemmän kuin ihminen: ajatuksetonta, mutta elävää luontoa." (Joel Lehtonen,  27.1.1881 - 20.11.1934).

Anorektikko

Keski-ikäinen anoretikko-nainen, painoi tavatessamme 37 kg. Paino alkoi tippua, kun suhde miesystävään kariutui. Vuonna 1989 hän teki päätöksen ettei enää halunnut elää. Hänet löydettiin kylpyammeesta, ranteet olivat auki - ranskalainen itsemurha. Muistan hänen sanoneen: "Niin kauan kun on rahaa on rakkautta, mutta kun rahat loppuvat lentää rakkaus ikkunasta ulos." Voi kuinka olisinkaan halunnut häntä auttaa, tässä hetkessä, silloin minulla ei ollut antaa kuin teetä ja sympatiaa sekä hieman maitoa.

Tutustuin tuohon naiseen hänen ollessaan avo-osastohoidossa, olin nuori mielisairaanhoitaja. Muistan miten nainen suuttui, kun yövuorossa aamuyöllä keitin hänelle maitoa ja lisäsin voinapin tuohon keitokseen. Jälkeenpäin olen tästä noloissani, miten aliarvioinkaan häntä. Aivan kuin se olisi ollut rasvanpuute, joka oli perimmäisin syy hänen laihuuteensa. Perimmäinen syy oli peilikuva, joka jostain kumman syystä ei vastannut kuvaa siitä naisesta joka hän hänen omissa silmissään oli. Hän tunnisti henkilön, joka hän ei halunnut olla. Hänellä oli käytössään peilitalon silmät, kumpa olisin pystynyt antamaan hänelle tuolloin uuden näkökulman omaan itseen. Itsensä tarkkailu on joskus pettävää, varsinkin jos ulkoinen on tärkeämpää kuin sisäinen.

Apinoimalla läsnäoloon

Jokainen on varmaan joskus ollut tilanteessa, jossa on matkinut toista tai toinen on matkinut sinua. Matkimalla matkinut, tehnyt saman ilmeen kuin toinenkin, toistanut toisen lauseen, vaihtanut asentonsa samaksi kuin toinenkin, maiskuttanut jos toinen on maiskuttanut jne.. Se on ärsyttänyt ja johtanut siihen, että toinen on kieltänyt matkimisen.

Mitä voisikaan olla tietoinen matkiminen, jossa yhteisestä sopimuksesta määritellään kumpi matkii ensin ja sitten vaihdettaisiin rooleja. Matkimisleikki, kun siitä poistettaisiin sopimuksella kielteisyys, toisi ihmiset toinen toistaan lähemmäksi. Päästäisiin samaan rytmiin, miltä tuo tuntuisi? Sitä voisi kokeilla, sillä silloin kuin matkitaan oma ajattelu saa aivan erilaisen tason. Ajattelet ja teet kuten toinenkin tekee, konkreettiseti samoja asioita. Olet mukana toisen rytmissä, olet sitä kautta mukana toisen elämässä.

Harjoitusta voi helpottaa siten, että seuraavaksi et konkreettisesti matki, vaan annatkin ainoastaan täyden huomiosi toiselle. Huomiot toisen täydellisesti ilman, että lisäät siihen omia ajatuksiasi. Puhdas havainnointi ja mielenkiinto mitä toinen tekee tai sanoo, vuoronvaihto tapahtuu luonnollisesti aktiivista passiiviin vaikkapa keskustelussa. Mukava läsnäololeikki, josta kumpuaa olemisen iloa.

Hyperbola

Tämänpäivän Helsingin Sanomissa on kirjoitus monikielisyyden eduista. Siinä on mielenkiintoinen väite siitä, että monikielinen dementoituu neljä vuotta myöhemmin kuin yksikielinen! 

Mihinkähän tukimukseen tuo tieto perustuu, kun en oikein ymmärrä miten tuon väitteen voisi todistaa oikeaksi. Niin, tietenkin jos elät ensin elämäsi yksikielisenä ja sitten kaksikielisenä... silloin se voisi olla mahdollista. 

Suomessa ei ole pelkoa aikaisesta dementoitumisesta, sillä peruskolutukseen kuuluu  suomen lisäksi ainakin toistaiseksi ruotsi ja kolmantena kielenä englanti. Alumiiniastiatkin ovat melko harvinaisia, ainoa miinus on tupakoinnin väheneminen. Tupakointi kuulemma ehkäisee dementiaa, näin muistan jostain joskus lukeneeni. Mitenkähän tämän väitteen voisi sitten todistaa oikeaksi? Niin, tietenkin jos elät ensin.... *_*

Rakastuminen

Rakastuminen on egon rakkautta, mutta siinäkin on heijastus sisäisestä tietoisuudesta. Heijastus siitä, että rakkauden voima on valtava ja tunne kuolemattomuudesta on käsinkosketeltava. Koko olemuksesi muuttuu, kun rakastut toiseen ihmiseen. Kireäkin ihminen sulaa, kun tapaa toisen johon rakastuu, hymyssä ei ole jännitystä eikä liikkeissä ole jäykkyyttä. Rakastuessa on kuin sulaa voita, sukat pyörii jalassa. 

Rakastuminen menettää voimaansa kuitenkin omistamisen kautta, halutaan omistaa toinen. Halutaan saada toinen osaksi itseä, tilanne on toinen jos olet löytänyt sisäisen itsesi. Haluat omistautua, et omistaa. Silloin kun löydät sisäisen itsesi ja sieltä virtaavan tietoisuuden Rakkaus muuttaa muotoaan. Rakkaudesta tulee kokonaisuus, jolla ei ole vastakohtaa. Rakastat kaikkea, mutta kaikki eivät rakasta sinua. Ihmiselle, jolla on hyvin vahva ego olet myrkkyä josta on päästävä eroon. Ego ei kestä läsnäolon voimaa, sillä silloin egoa ei voi olla.

Maharishi Mahesh Yogi

Maharishi puhuu samoista asioista kuin hetkismissäkin puhutaan, tosin hän kutsui sitä transsendenttiseksi meditaatioksi.  

Kuka hän oli?

"Maharishi Mahesh Yogi (12. tammikuuta 1918 Intia – 5. helmikuuta 2008 Vlodrop, Alankomaat) oli intialainen ajattelija, joka kehitti transsendenttisen meditaation tekniikan. Hän on julkaissut aiheesta lukuisia kirjoja, ja hänen oppinsa tulivat maailmanlaajuisesti suosituiksi." (Wikipedia).

Ylen uutisointia Maharishin kuolemasta:

http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/2008/02/meditaatioguru_maharishi_mahes_yogi_on_kuollut_278381.html

TM- tekniikka

"Transsendenttisen Meditaation tekniikka antaa mielesi asettua sisäänpäin ja saat kokemuksen ajatusten alkulähteestä, tietoisuuden hiljaisimmasta ja rauhallisimmasta tasosta, joka on sisin Itsesi."

http://meditaatio.org/ 

Sade

Kun pisara sulautuu mereen, se vaikuttaa mereen reunoja myöden. Vaikutusta tuskin huomaa, mutta jos pisaroita on miljardeja  se ei jää huomaamatta. Vaikutukset näkyvät muotomaailmassa, kun sisäinen hiljaisuus sataa kauttamme tähän maailmaan.

Tarkkaillen pintaa syvemmälle

Ego tarkkailee itseään ajatusten kautta, mielen toimiessa moottorina. Silloin jokainen uskomus jonka muodostat itsestäsi onkin osa entistäkin vahvempaa egoa. Tunnet tuntevasi itsesi, vaikka se onkin vain ajattelun muotouttama harhakuva ulkoisesta ja muokatusta itsestäsi. Jotain puuttuu.

Itsetuntemusta arvostetaan korkealle tässä maailmassa. Tunnistat omat vahvuutesi ja heikkoutesi, pyrit muuntamaan itseäsi ihanneminän suuntaan. Onko se vapaata olemista, vai onko siinä kahleet? Mielesi on jatkuvassa ylirasitustilassa muokatessaan sinua sellaiseksi kuin sinun pitäisi olla. Kärsimys on jatkuvana seuralaisena, sillä itsetuntemus on vain pinnan tuntemista. Syvyys siitä kuka todella olet jää vastausta vaille.

"Tarkkailija", joka jokaisesta meistä löytyy, ei muodosta uskomuksia eikä ajatuksia. Tarkkailija on ajatuksia vailla ja tarkkailee vain silloin, kun mielesi on hiljaa. Egon kautta tulee kuitenkin pintaan ajatuksia, mutta tarkkailija vain tarkkailee. Mieli on sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa, tietoisuuden työkaluna. Mieli tekee havaintoja siitä, kuka et ole. Kyse on ulkopuolisesta tietoisuudesta, siitä kuka todella olet. Tarkkailussa ei ole tuomitsemista, vastarintaa eikä kiintymistä, se on vapaata havainnointia siitä kuka uskot olevasi. Tarkkailussa ei analysoida mennyttä, eikä visioida tulevaa. Tarkkailu tapahtuu tässä ja nyt.

Kun tulet tietoiseksi egostasi, tulet tietoiseksi siitä kuka et ole. Kukaan ei voi kertoa sinulle kuka sinä pohjimmiltasi olet, mutta tarkkailija tuo sinuun "minä olen"-tietoisuuden. Sinussa aukeaa olemisen ydin, joka yhdistää ulkoisen sisäiseen. Itsetuntemus on silloin syvyyttä, johon pintakin kuuluu.

Rakkauden liekki

Hän ei vilkuile taaksensa,

koska tietää jättävänsä 

jälkeensä vain tuhkaa. 

Tuhkasta nousee uutta elämää, 

elämää jossa hän astelee. 

Hedelmällinen tämä hetki, 

elävän läsnäolon voima. 

Rakkauden liekkinä roihuten, 

hän hyväksyy ehdoitta tämänhetkisen, 

ja näkee todellisen hetken.

Myyntiedustajan taskulamppu

Mies katsoo valokuvaa vaimostaan, se on kulkenut Suomea ristiin ja rastiin jo 30 vuotta. Kuva on ajansaatossa haalistunut, murtunutkin osittain. Se on tutustunut monien hotellien yöpöytiin, sillä siinä on sen paikka jos ikävä yllättää, niin siinä se on. Vieressä, aina. Kuva herättää ikävään virvoitusta ja luo tarkoitusta kiertolaisen elämään. Se on kuin kuun valo, joka lainaa valonsa auringolta jotta yölläkin olisi valoisaa. Siinä on voimaa, jonka kautta jaksaa vielä pari päivää yössä, myyntiedustajan työssä.

Niin. Valokuva kehittää valoa ja valoisia ajatuksia. Se edustaa paljoa edustajalle, jolle se on annettu. Valokuvan takana on tämänhetkisyyden voima, se on vangittuna kuvaan. Kuvan henkilö ei koskaan vanhene, mutta itse kuva ajansaatossa katoaa. Aste asteelta se menettää värinsä, aste asteelta siihen tulee ryppyjä. Kunnes tulee aika, jolloin kuvaa ei enää ole. On vain elämä, joka ei koskaan häviä. On vain ikuisuus ja tämä hetki.

Ystävyys

Ystävyydessä luottamus ja hyvyys ovat ne piirteet, jotka piirtyvät ystävyyden kasvoille ja antavat sille olemassaolon ja ilon.

Kun ystävä on aidosti kiinnostunut mitä sinulle kuuluu ja kun hän kertoo sinulle elämästään ja haluaa kuulla sinun elämästäsi, se on rakkautta. Se, että olette tietoisia toisistanne ja siitä, että olette yhtä ja samaa elämää antavat ystävyydelle muodon. Ystävä tietää ystävänsä edustavan pohjimmiltaan samoja asioita kuin sinäkin, hänen sydämensä lyö samaan tahtiin ja hypähtää välilyönnin silloin kun sinunkin sydämesi hypähtää. Teillä on sama tahti, sillä soitatte samaa kappaletta jota elämä ympärillänne tanssii.

Ystävä, kun sen löytää on kultaakin arvokkaampaa. Ystävä, kun sen menettää, olikin kissankultaa vain.

Raapustamisen lyhyt historia

Ensin piirrettiin hiekkaan, sitten raapustettiin luolan seiniin. Linnulta tippui sulka, ja siitä keksittiin kynä. Kirjoituskone... Nyt tietokone. Seuraavaksi varmaan yleistyy puhekynä, oiva idea vaikkapa Nokian puhelimeen...

Tärkeintä on kuitenkin, mitä suoltaa itsestään ulos. Välineellistynyt maailma, se ei kuitenkaan muuta sitä joka olet. Syvintä itseäsi ei kukaan välineistä, sillä se on jo täydellinen.

Samaistumis-empatiakyky

"Jokainen lapsi samaistuu leikeissään. Aikuisen tehtävänä on ohjata tuo synnynäinen taito myötäelämiseksi, muutoin maailmasta tulee liian raaka elettäväksi. Jokainen voi palauttaa samaistumis-empatiakykynsä, jonka menetti lapsuutensa jälkeen. Kaikki oliot haluavat olla onnellisia, tämä mahdollistuu empatian ja myötäelämisen tuomassa ymmärryksessä ja rauhassa."

Kyse on läsnäolon voimasta, tämänhetkisyyden tuomasta tietoisuudesta.

http://muutoksenblogi.blogspot.com/2011/01/kriisialueen-empatian-opetus.html

Sisäinen vapaus

Vankiloita on monenlaisia. Yksi tämänpäivän vankila on lääketieteen luoma diagnoosijärjestelmä, jonka mukaisesti ihmistä aletaan luokitella tai hän itse luokittelee itsensä diagnoosinsa kautta. Ego saa ravintoa, kun egoon liitetään jotain "arvokasta", joka saa minun olemaan jotain erityistä. 

Kuvitellaan vaikkapa Einoa, joka saa diagnoosin vaikkapa korkeasta verenpaineesta. Kun Eino esitteli ennen itsensä Einoksi, nyt hän esittelee itsensä Einoksi jolla on korkea verenpaine. Vankiloita on siis paljon sellaisia jotka itse itsellemme luomme. Yksi on tuo diagnoosivankila. Näitä asioita kannattaa joskus jokaisen miettiä, olemmeko todella vapaita vai elämmekö omassa vankilassamme vai vankilassa jonka yhteiskunta on henkilökohtaisesti meille varannut? Olemmeko vankeja vai tiedostammeko vapautemme?

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki, kirjoitti Hellaakoski aikoinaan.

Sopeutuminen

Ihminen edustaa sopeutumisen huippua. Luen kirjaa, joka kertoo poliittisen vangin tarinaa toisen maailmansodan aikana. Ulkoinen vapaus voidaan sinulta riistää, mutta sisäistä vapautta ei koskaan. Sinä olet niin vapaa kuin sielusi on, kun se on. Helpottaa paljon, kun vapautesi on sinun henkilökohtaista omaisuutta. Silloin sopeutuminen on merkkejä siitä, miten elät kulloisessakin elämäntilanteessa - ei muuta.

"Mies sijoitetaan vankikoppiin, yksinäiseen koppiin, suljetaan sinne ehkä koko jäljellä olevan elämän ajaksi. Mitä hän ensimmäiseksi tekee? Alkaa sopeutua."(s.30).

Poliittisen vangin päiväkirja

Korkein oikeus tuomitsi kesällä 1941 luutnatti Arvo Turtiaisen kolmeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen - hän kieltäytyi osallistumasta Neuvostoliittoa vastaan käytävään sotaan. Ihminen 503/42 on vangin päiväkirja, salaa kirjoitettu. (Kirjan takakannesta lainattu teksti).

Elämä on ikuinen

Katsoin viikatemiehen kanssa kehystettyä, lasitettua maailmankarttaa. Sormeni oli etelässä taulun vasemmassa alalaidassa, viikatemiehen sormi oli oikealla ylälaidassa. Yht'äkkiä lasiin tuli railo, etelästä pohjoiseen aukesi railo tuo. Minun ja viikatemiehen kosketus sen sai aikaan, maailma jakautui. Toinen puoli oli minun ja toinen viikatemiehen. Ystävyytemme on solmittu lasivalalla, olemme kumpikin omalla tontillamme. Maailmamme on jaettu kahtia, on maailma jossa on kuolema ja maailma jossa kuolemaa ei ole. Kumpikin tiedämme sen. Elämä on ikuinen.

Proverbs chapter 17/1

"Better a dry crust with peace and quiet than a house full of feasting with strife."

"Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita."