Mitä se on?
Muodon ja muodottomuuden symbioosi, jonka oivaltamalla rakkaus saapuu maailmaan. Mielen avulla et voi tätä oivaltaa, läsnäolo toimii pääporttina tietoisuuteen ja älyyn. Yksinkertaisesti ilmaistuna on kyse elämän tarkoituksen oivaltamisesta. Rakkaudesta, jolla ei ole vastakohtaa ja joka on sinänsä kaiken kattavaa. Rakkaudesta, joka koostuu kaikesta ja on itsessään kaikkeus, ikuisuus ja iankaikkisuus. Kyseessä ei ole mikään uskonto niin kuin perinteisesti mielen kautta vuosisatojen aikana on haluttu uskontoja sanallisesti kuvittaa, vaan se sisältää kaiken uskonnon, tieteen ja filosofisen olematta kuitenkaan mitään muuta kuin rakkautta. Minä, joka löytyy jokaisesta ihmisestä ja pyhä tietoinen läsnäolo joka avaa tien rakkaudelle. ”Minä olen tie, totuus ja rakkaus.”
Hetkismin tarkoituksena on herättää ihmisiä todellisuuteen, se mahdollistuu ajattelun täydellisen pysäyttämisen avulla. Mieli on hyvä työkalu, mutta se on ottanut sinut työkalukseen luomalla valeitsen eli egon. Ego ei ole sinun syvin olemuksesi, se on mielen luoma hirviö. Matka todelliseen itseesi voi alkaa ainostaan tässä hetkessä ja se matka on elämämme tarkoitus.
Maailmassa eletään mielen hallitessa kolmessa ajassa yhtäaikaa; on mennyt, tämä hetki ja tuleva. Tosiasia, jonka jokaisen pitää myöntää on: ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan kuin tämänhetkisyys. Menneet ovat menneitä ja tulevaisuudesta ei kukaan tiedä. Menneet ovat muistijälkiä, jotka ovat joskus tapahtuneet tässä hetkessä. Kuole menneelle joka hetki! Tulevaisuuden laatu määrittyy aina tämänhetkisen tietoisuuden asteen kautta, tulevaisuuden päämäärä ei ole tärkeintä. Tärkeintä on joka askel jonka otat juuri NYT.
Kaikki todella merkitsevä – kauneus, rakkaus, ilo, sisäinen rauha – nousee mielen tuolta puolen. Anteeksianto, arvostelemattomuus, luokittelemattomuus, kaunattomuus, katkeruuttomuus, kateuttomuus, pelottomuus, vapaus, ehdoton tämän hetken hyväksyminen, vastarinnattomuus, tuomitsemattomuus, kiintymättömyys ja ”mielettömyys” ovat hetkismin avainsanoja. Sanoja tärkeämpää on kuitenkin sanojen väliin jäävät tauot – hiljaisuus. Olemisen ilo.
Se, että sanot taukojen olevan sanoja tärkeämpiä, siinä on viisautta. Paradoksaalista kyllä, puhuessasi hetkismistä, se nykyhetki saattaa karata ILMAN niitä taukoja. Tämän perusteleminen on loogisesti mahdotonta. Yrittäessäsi TODISTAA egon hirviömäisyyttä, se ei onnistu logiikan keinoin. Voit käyttää sanoja mielentilan/tilojen kuvaamiseen. Jos ja kun hyväksymme sen, että sanoja voi käyttää tosiasioiden esittämiseen ilman että niitä loogisesti perustelee, voimme edetä hetkismin kuvaamisessa varbaalisin keinoin, metaforin ja mielikuvin ja erilaisia paradokseja hyödyntäen. Näin siis ajattelen tässä ja nyt.
VastaaPoistaHetkismismistä: sikäli kuin olen sen ymmärtänyt tarkoittamallasi tavalla, pysyn parhaiten nykyhetkessä eläytymällä musiikkiin. Ennen kaikkea modernimpaan, improvisoituun musiikiin, joka elää tässä ja nyt. Sitä musiikkia voi kutsua myös jazziksi. Mieleeni nousee Coltrane sekä Parker-Gillespie kisailemassa instrumenteillaan tässä ja nyt.
Tällainen hetki nyt.
Loogisesti perustelu on mahdotonta perinteisin keinoin, se mitä kuvaan on jo meissä jokaisessa. Herättely ja herääminen hiljaisuuden kautta, aitoon ja ikuiseen olemukseemme, todellisuuteen joka meissä elää. Voimme kokea sen tässä ja nyt, mutta voimme jättää mahdollisuuden käyttämättä. Se on valinta, nyt. Kärsimystä tai iloa, elämä tai kuolema. Aikas pelottavasti sanottu, mutta sen voi sanoa - kun ei ole pelkoa.
VastaaPoistaPorari. Se minä olen tässä ja nyt. Tarkoitus antaa viitteitä hyvin yksinkertaiseen totuuteen, tähän hetkeen. Minä haluaa ainoastaan läsnäoloa, tiedostavaa läsnäoloa. Minä haluaa sitä, minä haluaa esiin.
Musiikki. Jatz. Soittaminen ja kuunteleminen. Soittaminen itse, olemalla - välittäjä. Improvisoitu musiikki on tuoretta, ei pakastettua. Olemisen iloa, huumoria rakkaudella. Joka sinä olet.