Menopaussi

Kaksi naista menopaussilla, Shellin pihassa.
Arvioivat autojaan, kumpikin on vahattu.
Toisella on vanha, toisella uusi.

Kävelen ohi todeten, "kumpikin on komea", hymyilen.
Katsovat toisiaan, minuun vilkuillen.
Sanoistani iloiten, kaksoismerkitystä miettien.

Bodega ja suolavero

Kellarissa säilyy tuoreena, ainakin vihannekset ja juurekset, sahti ja viinit sekä mehut ja hillot. Kellarissa on viileää, muttei liian kylmää. Kellariin on helteelläkin miellyttävää poiketa, mutta kellarissa ei ole ikkunaa ja se onkin pimeä paikka ilman sähkövaloa. Siellä on koleaa ja sieltä kaipaa ulos toisten seuraan, kellarissa kasvaneet eivät sosiaalisesti kehity. Kellariin jos päätyy, olisi sinne hyvä mennä ystävän kanssa. Tarpeeksi vaatetta yllä ja vaikkapa pelikortit sekä valoa mukanaan. Pommitukset ajoivat aikoinaan ihmisiä kellariin, silloin tämäkin huomioitiin. Suoja ruualle ja suoja syöjille, silloin kun oli pommitusten aika.

Lidl myy Bodega-nimisiä sikareita, niitä on askissa 20 kappaletta. Ne, jotka tupakoivat tietävät tupakoinnin olevan kallista lystiä nykyisin. Tämä sikariaski maksaa 6,29€, hinta-laatu-suhteessa se on edukkaimpia vaihtoehtoja. Siksi suosittelen sitä sinulle, joka poltat ja aiot polttaa suosituksista huolimatta. Sikari on hyvää, jos tupakkiin olet mieltynyt ja et välitä paheksuvista katseista. Siinä ei ole paperin sivumakuja ja haittoja, kuitenkin se sammuu varmemmin kuin itsestään sammuva savukepaperi. Osta Bodegaa eli espanijaksi "kellari"-sikaria, kun haluat polttaa pelkkää tupakkaa ja jos kestät paheksuvat katseet. Parempi on tuprutella kuin tukea lääketeollisuuden nikotiinivalmisteita, luonnonmukaisuus kunniaan *_ '

Hyvä tietenkin, jos et pidä tupakasta. Silloin on mahdollista käyttää rahat johonkin muuhun, johonkin mikä on sinulle sopivaa. Verottaja löytää sinutkin, tavalla tai toisella. Suolavero on vanha juttu - mikä on niin on.

Satunnainen lukija

Blogieni alussa kirjoitan hetkismin perusteista, niiden perusteiden päälle kirjoitan. Perusteet, aakkoset tämän blogin suhteen pitää tuntea. Muutoin sanat ymmärretään arvostelun ja tuomitsemisen peilin kautta, ne vääristyvät. Totuus muuntuu, ja totuutta ei enää ole.

Temppeli

Kaikilla on mahdollisuus olla tai olla olematta. Itse päätämme mitä olemme, kun emme ole sitä mitä olemme. Silloin, kun päätöksemme perustuu oman itsen muodostamiseen, pohjimmaisena motiivina on olla niiden haaveiden ja tavoitteiden mukainen, mitä itsellemme olemme asettaneet. Se on ikään kuin rakennus, oma "temppelimme", jonne palvomaan tulee se itse jolle se on rakennettu.

Rakennusmestarina oman itsen temppelissä, moni katselee sitä ihaillen ja moni kauhistuu. Mitä olisikaan pitänyt tehdä toisin, mitä muutoksia pitäisi tehdä? Mitä varten palvoa kuvaa, joka ei kuitenkaan ole ikuinen? Kaikki päättyy aikanaan, myös se temppeli minkä olet itsellesi rakentanut. Jotain jää piiloon, se ydin. Ytimesi, sielusi jää varjoon.

Temppeli on paikka, missä pitäisi hiljentyä, siksi se on rakennettu. Temppelissä meidän on tarkoitettu hiljentyä ja etsiä henkisyyttä ja hengellisyyttä - itse elämää. Se on temppelin syvin tarkoitus, löytää teennäisyys ja löytää ikuisuus. Se, että temppelissä käydään kauppaa, jonka pohjimmaisena motiivina on ahneutta, kateutta, vihaa, katkeruutta ja itsekkyyttä, on temppelin häväistystä. Temppelin seinällä on kello, josta tarkkaillaan aukioloaikoja ja kiirehditään hamuamaan itselle kaikki se mitä katsotaan itselle kuuluvan. Silloin temppelisi palvelee omahyväisyyttä ja itsekkyyttä, sen olemus on muuttunut kauppapaikaksi. Jeesuksen vertaus tästä pyhäinhäväistyksestä on Raamatussa, se on metafora ihmisen herättämiseen tutkiskelemaan omaa sydäntään. Oletko kauppapaikassasi vai temppelissäsi?

Tasapaino

Onhan se tärkeää, tasapaino. Tasapainossa eri suuntiin muutosta aiheuttavat voimat kumoavat toisensa. "Olla kova ja pehmeä yhtä aikaa, siinä on tavoitetta yhdelle elämälle."(Tommy Tabermann). 

Tasapainossa on viisautta, sitä, ja sen ymmärtämistä tarvitaan niin monessa asiassa. Statiikassa, lämpö-opissa, taloustieteessä, kemiassa, hydrostatiikassa, biologiassa, ja vaikkapa käytännön läheisemmin kirjoitettuna; propellin veistossa tuulimyllyyn, asianmukaisessa puketumisessa kelin mukaan, rullaluistelussa pankin käytävillä,  mitattaessa aineita leivonnassa, autonrenkaiden ilmanpaineissa,  päällä seisomisessa ja jopa istumisessa. Tässä maailmassa tasapainotuksella on kohteita lukemattomasti, dilemma seuraa toinen toistaan. Ajattelun avulla näitä tasapainotuksia sitten ratkaistaan, tasapainokykyä harjoitetaan narulla kävellen ja joskus opitaan, ja joskus säädetään. Pistetään lisäpainoa sinne ja veistetään tuolta pois, mutta olisiko mahdollista ettei aina tarvitse tasapainotella? Tasapaino olisi yhtä luonnollista joka asiassa kuin seisominen, siis hänelle jolla tasapainoaisti toimii.

Tasapainoaisti on tärkeä hereillä ollessamme, ja jos ei sitä olisi, maailmamme olisi "heikunkeikun". Sinänsä arkinen aisti, josta emme usein haloota nosta. Jos se otettaisiin pois, miten vaikeaa meillä olisikaan?  Vai herättäisikö se tasapainoon? Tuskin, sillä lähes jokaisella on kokemusta epätasapainosta. Ei se meitä hereille saa, mutta kenties se havahduttaa.

Veistelin pieneen tuulimyllyyn propellia, siinä tuli julki tuon tasapainon merkitys. Jos haluaa saada propellin pyörimään tuulessa, on materiaa jätettävä juuri sopiva määrä. Muotokin on tärkeää, muotokin vaikuttaa tasapainoon. Muodolla on tarkoitus, asteet pitää olla kulmissa  ja kohdallaan. 

Miten vaikeaa onkaan tasapainottaa arvomaailmaa, miten hienomekaanista puuhaa se onkaan. Oman arvomaailman luomiseen, ylläpitoon ja joskus jopa muokkaukseenkin käytetään päivittäin paljon energiaa, harvoin "mylly" kuitenkaan pyörii kitkatta ja tasapainoisesti. Muodot, myös arvot ovat aineellisia luomuksia. Niillä on vastakappaleensa, ja eri suuntiin vaikuttavat voimat kumoavat toisensa - se on tarkkaa veistotyötä. Taidon uskoo oppivansa, mutta säätöä tarvitaan aina. 

Ihmiset tasapainottelevat aikataulujen suhteen, epäsuhta on enemmän tapa kuin poikkeus. Nuori katselee tulevaa, painopiste on kaukana tasapainosta. Seniori kurkkii menneeseen, mitä enemmän ikää sitä enemmän painoa on menneellä. Tasapainopiste tässä psykologisessa ajassa on tässä hetkessä, silloin elämä pyörii propellin lailla ilman kärsimystä.

Aineeton, sisin. Kaiken ollessa yhtä ja ykseydessä, ulkoisen ja sisimmän - elämä on. Tasapaino menettää merkityksensä, sillä se on. Ja se ettei sitä ole, sekin on.

Keikkuen kesään

Tässä olisi hyvä idea kenkäteollisuudelle, on todella kiva keikutella. Testattu on, todella kivaa touhua! Tosin pohja voisi olla hieman keveämpää materiaalia, kumia kaarelle ja baanalle.  Miten olisi, jos tulevaisuudessa jotkut lähtisivät sauvakävelyn, juoksulenkin, rullaluistelun tai kävelyllä käynnin sijasta keikkuttelemaan?

Lomalle, lomalla, lomalta

Jäin kesälomalle toukokuun lopussa, kesälomaa on vielä jäljellä. Kesää on. Sitten tulee syksy ja talvi, kunnes jälleen tulee kevät ja uusi kesä. Miten pitkään loma jatkuu, milloin lomasta tulee olotila? Olotila, jota ei kutsuta lomaksi vaan joka on itse elämä. Kun lomailu loppuu, loppuu loman odotus ja sen vietto.

Eilen alkoi juhannusliikenne, lomat ovat ovella ja kokko mielessä. Alkossa on käyty ja valmistelujen loppu alkaa häämöttää tai on loppunut jo. Tavarat kannetaan sisään, ja juhannuksen vietto alkaa. Samalla totutulla tavalla, monella suomalaisella. Korkit raksahtelevat auki, grilliin laitetaan makkarat ja pihvit. Saunat lämpiävät, joku tekee vihdan. Juhannus, sen perinteet ja tavat toistuvat. Paluuliikenteessä moni kortti jää kuivumaan, muutama ei palaa enää milloinkaan. Järvellä, merellä, vedellä - sepalus kertoo syyn.

'Minä' elää ilman lomaa, sillä se on ollut lomalla liian kauan. Nyt on tekemisen hetki, hetki hetkeltä hetkiin vie retki. *_*

Piruja ja kaksosia

Muistan kuvaamataidon tunnilla, kun kopioin Hugo Simbergin "Emäntä ja piruparka kaksosineen"-teosta. Jollain asteella varmaan pääsin lähemmäksi kuvan maalamisen aikaisia ajatuksia ja tunteita, Hugolla oli monta piru-aiheista maalausta, kaksosaihe toistuu monessa teoksessa. Jollain tavoin tuo varmaan kuvaa aikakautta, pirullista ja kaksijakoista aikaa? Hugo Simberg mietti elämää kuoleman puutarhan, haavoittuneen enkelin ja pirujen kautta. Tuotanto on laaja, sisältäen maalausten lisäksi grafiikkaa ja piirrustuksia. Tampereen Tuomiokirkossa on vahvasti hänen taidettaan esillä, henkisyys ja hengellisyys toimivat innoittajina hänen työskentelyssään. Jollain tavoin hän on omalla taiteellaan muokannut suomalaista luterilaisuutta, muotojen kautta luodaan mielikuvia.

 

Rakkaudellinen yhteisö - elämä

Yhteisössä on voimaa, samanmieliset kun ovat koossa. Silloin, kun puhalletaan yhteiseen hiileen. Silloin, kun tarkoitus on saada tuli syttymään, kaivoon syvyyttä, ilmaan raikkautta ja maahan kauneuden siemeniä, tarvitaan  yhteisön voimaa. Yksin on ihminen, sanoo Eino Leino. Tarkoittaneeko hän, että ihmisen pitääkin olla yhtä kaiken kanssa?

Elämä, sitä me kaikki edustamme. Sitä edustaa luonto ja avaruus, kaikki on yhtä ja samaa elämää. Elämä on yhteisöllinen, siksi yhteisöön kannattaa ja pitää panostaa. Yhteisön voiman ydin, silloin kun se on tietoinen, on Rakkaus. Sen voima ei perustu omaneduntavoitteluun, vaan yhteiseen hyvään.  Päämäränä Rakkaus ja sen lisääminen on ylin ja ylevin, tie sinne on ihmeitä täynnä.

Kentällä

Kentällä, aidossa elämässä. Sieltä voit nousta lentoon tai sinne voit laskeutua. Kentällä, etuliitteen määrittäessä kentän, voit tehdä kenttätöitä. Pelata kiekkoa, palloa tai kaivaa kultaa ja timantteja.

Kentillä on paljon mielekästä tekemistä, kun siirtyy katsomosta tekemään. Tekemisen katselu ja tukeminen, sekin on tärkeää. Se on ikäänkuin kastelu, jota kukatkin tarvitsevat. Se on aurinko, jota tarvitaan.

Aina ollaan jossain kentällä ja jossain katsomossa. Mitä haluat tukea, millaista peliä pelata? Riippuu meistä miten maailma kehittyy. Suunta määräytyy tässä hetkessä ja sen läsnäolossa. Millaisen maailman haluat? 

Sinä olet tärkeä. Minä olen.

Tunnetotuus

Tunteet ovat ilon varjoja, ilossa on Rakkaus. Kun löydät varjon, löydät tunteen ja se on hyvä, sillä silloin tiedät olevasi auringon edessä. Syvin itsesi antaa olemisen ilon, poistaa surun, pelon ja vihan. Tunteet pitää kuitenkin tunnistaa, ystävällisesti kätellä. Hyvästellä viha, suru ja pelko - erota ystävänä - ilman vastarintaa, tuomitsemista ja kiintymistä rakennettuun itseen. Se ei ole päätös, se on luonnollinen herääminen tietoisuuteen. Olet elämä joka olet aina ollut, kun 'minä olen'.

Mielenkiintoisia blogeja

Kävin surffaamassa, onhan nyt kesä. Paljon on mielenkiintoista blogia esillä, maailma muuttuu. Hyvyyttä, iloa ja rakkautta, niistä kirjoitetaan. Maailma muuttuu, koska kaikki loppuu aikanaan.

Laitan jossain vaiheessa linkityksiä mielenkiintoisille sivustoille, mutta en tässä hetkessä. Kenties pian, kenties kohta, kenties kotvasen kuluttua, kenties hetken päästä, kenties? Kuka tietää? Minä.

Pelaa toikkaus

Osta arpa, joka arpa voittaa. Veikkaus vie, toikkaus tuo. Veikkaus mainostaa, että neljän euron arvan pienin voitto on neljä euroa. Eihän se ole voittoa, se on omien saamista takaisin.

Vielä tulee aika, jolloin toikkausta pelataan ja kaikki voittavat. Toikkausta ei pelata rahalla eikä rahasta, sitä pelataan sydämellä.

Toikkaus perustuu antamiseen, siitä tulee hyvä mieli. Jos sinulla on jotain annettavaa, ja kaikillahan on, niin anna se toikkaukseen. Toikkauksen tehneet eivät ennusta, he tietävät voittavansa. Toikkauksen tehneet voittavat annettua tavaraa, palveluksia, ystävällisyyttä, iloa, seuraa, olemisen riemua ja paljon toikanneet saavat elämän. Hyvät palkinnot siitä, että kaikilla on hyvä olla. Toikkaus on vaihtokauppaa, jossa kaikki saavat jotain. Antaja ja vastaaottaja, roolit ilman vastakohtaisuutta, kun Rakkaus on pelinjärjestäjänä.

Kiertolainen

Kiertolainen kiertää aurinkoa, kalenterivuosi on puolessa välissä. Tänään on pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pisin päivä ja aurinko paistaa kohtisuoraan taivaalta Kravun kääntöpiirillä. Pohjoispuolella pohjoista napapiiriä aurinko ei laske lainkaan, tästä alkaa matka kohti pimeyttä. Täydestä valosta täydelliseen pimeyteen. Täydellistä, sitä on tämä maailma.

Puolenvuoden päästä kiertolaisella on hetki, jolloin pohjoisnapa on poispäin auringosta. On vuoden pimein päivä täällä pohjoisessa, valoisin eteläisellä pallonpuolella. Aurinko ei laske eteläpuolella eteläistä napapiiriä  lainkaan, tästä alkaa siellä matka kohti pimeyttä. Täydestä valosta täydelliseen pimeyteen. Täydellistä, sitä on tämä maailma.

Paikalla on merkitystä, jos haluaa aurinkoa. Paikalla on oltava nyt, jos haluaa valoa pohjoisessa. Deklinaation mukaan pitää siirtyä kohti etelää, jos haluaa olla paikalla, kun aurinko ei laske lainkaan puolen vuoden päästä. Täydellistä, sitä on tämä maailma.

Maa kiertää valoa, on sitten pimeää tai valoista. Mikä on niin on.

Suoruus taipuu kehälle

Prinsessoja ja prinssejä, niitä on saduissa. Ruotsissakin satua loihdittiin esiin, tehtiin sadusta totta. Kuningasmieliset suomalaiset seurasivat suoraa lähetystä häistä. Suoruudessa on taikaa, suora lähetys tässä hetkessä - sellaista on mukava seurata. Se muuntaa todellisuutta, tekee unelmista konkreettisia. Se tapahtuu nyt, ja "minä olen" paikalla. Suorat lähetykset taipuvat ja taivuttavat meidät todellisuuteen.

Yleisesti pitää kiittää Yleä. Yle lähettää netin areenallaan suoria lähetyksiä, niitä tässä maailmassa tarvitaan jos katsellaan televisiota. Suoraa lähetystä tästä hetkestä tähän hetkeen, viivettä on hieman - mutta kuitenkin, se on hienoa.

Areenasta on voinut seurata mm. provinssirockin huimia esityksiä ja jalkapalloa, se on upeata. Keltaisia kortteja ja korkeita kaaria, kun pallo lentää...ja joskus osuu maaliin. Olisi synti jos ei osuisi, sillä sitä katsoo miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ja silloin, kun lähetys on suora, ovat miljoonat ihmiset kuvainnollisesti ja ihan oikeasti samalla aaltopituudella. Samassa aallossa, joka vie tunteita laidasta laitaan. Aallokko vie, vaikka tuuli ei puhaltaisikaan, kohti ajattomuuden satamaa. Unohdetaan mennyt ja tuleva, eletään hetkessä. Sitä on suoruus ja suoran lähetyksen anti, siihen voi uppoutua. Suoruutta löytyy kuitenkin heti myös television vierestä, siis katso viereen kun ei tule suoraa lähetystä. Suoraa on elämä ilman areenaa ja televisiota, miksi pitäisi katsoa väärää?

Lineaarinen aika, sitäkö on suoruus? Jana, jossa on alku ja loppu. On mennyt ja tuleva, nykyisyys jossa elämme. Sellainenko on polku, jota täällä astelemme? Vai olisiko kuitenkin, että kaiken ytimenä on ikuinen tämä hetki. Tässä hetkessä ja sen läsnäolossa joka on ikuisessa ajattomuudessa, lineaarinen aika ei ole jana vaan se taipuu kehäksi. Kehäksi, jonka ytimessä sinä olet silloin kun olet tässä ja nyt. Kehässä on ajallinen tietoisuutesi menneestä ja tulevasta. Kehän keskellä oleva tämänhetkisyys ja  läsnäolosi laatu vaikuttaa kehän taajuuteen...aika tihenee ja kehä pienenee, kunnes se häviää ja ei ole enää kuin ikuinen hetki. Olisiko se ajan loppu? Egon ainakin.

Paljon on puhetta, turhan höpötystä. Ajallisuus on aikakäsityksen muovaama tapa suhtautua aikaan,  ajattomuudesta on lyhyt matka ikuisuuteen. Kaiken perusyksikkö on alkuräjähdyksen ikuinen tämä hetki, se ei muutu - yksi on ja pysyy, itse elämä ja rakkaus, vaikkei kellon viisarit enää liikkuisi. Ajattomuuden syvin olemus on läsnäolossa, jota kutsutaan valaistumiseksi tai kristus-tilaksi tai vain tilaksi, jossa ei ole enää kärsimystä. Ja se löytyy jokaisesta meistä, ja se on "minä olen".

Maailmassa aika taipuu, myös aikavyöhykkeiden kautta. Hyvää isänpäivää teille isät niissä maissa,  joissa isänpäivää vietetään kesäkuun kolmas sunnuntai! Joillakin se meni jo, joillakin se on juuri nyt.

Rotunainen

"Saat musta vaimon, kauniin ja kainon. Mutta älä oota, että tartun kattilaan. Oon sulle kiltti ja kohta kiiltää sunkin  pirtti, muttet musta piikaa taloon saa. Mä en himoitse sun rahoja, enkä perintöösi kajoa. Mutta salaisuutes aion selvittää. Ei tarvitse sun pelätä, ett' korttipöydässä sun selätän, mua vain yksi peli kiinnostaa. Aiaijaai oioioi, musta rotunaisen saat ja kateelliset sivusta sua seuraa. Aiaijaai oioioi , sua alkaa pelottaa, mutta et voi enää peruuttaa.

Mä oon aina ajoissa kuin neiti aika..."

Kirsi Rannon uusi single kuultavissa osoitteessa http://www.myspace.com/kirsiranto . Paula Koivuniemen lisäksi on siis toinenkin rotunainen *_ '

Mitä tapahtuu kun aika jossain vaiheessa häviää?

"Käsittämämme lineaarinen aika muuttuu kehäksi ympärillemme niin, että tulevaisuus ja menneisyys ovat kehällä ja me itse olemme keskustassa. Tässä keskustassa on nyt-hetki ja meillä on menneisyys, tulevaisuus ja kaikki aikakehykset ympärillämme. Voimme poimia kehältä hyvää tai pahaa tai paremminkin kypsää tai epäkypsää. Voimme nyt-hetkessä kulkea katsomaan itseä tulevaisuudesta tai mennä taaksepäin herättämään omaa muistia ja taitoja menneisyydestä ja tuoda ne tähän hetkeen. Näin voimme entistä helpommin luoda positiivista halutunlaista tulevaisuutta. Se, mitä tässä hetkessä luon, on se, mitä vastaanotan tulevaisuudessa. Mestarit luovat tulevaisuutensa nyt-hetkessä." 

"Tieto on rakkautta ja tietoisuus oman itsen rakastamista. Kun meiltä on pimitetty tietoa, meiltä on pimitetty rakkautta. Olemme nyt ottamassa oman informaatio- ja rakkauskanavan käyttöömme. Alamme taas muistaa, keitä olemme ja mihin kokonaisuuteen kuulumme. Maailmankaikkeuden lainalaisuudet ja viisaus aukenevat käyttöömme uudella ja ennen kokemattomalla tavalla. Elämme huikeaa aikaa, jossa Jumalainen Minä Olen- tietoisuus avautuu käyttöömme kaikessa loistossaan." (Pekka Tammisen kirjoitus Päivi Kaskimäen haastattelun pohjalta, julkaistu Ultra-lehdessä 3/2010). 

Mielenkiintoinen blogi, joka kannattaa käydä katsomassa.  Hetkismiinkin liittyviä asioita käsitellään mayojen kalentereiden kautta, kenties ikuinen tämä hetki ja läsnäolon voima olivat mayoille tuttuja asioita? Kuka tietää, tietääkö kukaan? *_*
http://pekkatamminen.blogspot.com

http://fi.niilopedia.org/index.php/21.12.2012_jKr. 

Asiantuntijuus

Suurimmat juopot ja vanhimmat narkkarit ovat parhaita päihdeasiantuntijoita, ei Maija eikä Veijo päihdetyöryhmästä ole käyneet samaa koulua. Hulluimmat ovat parhaita psykiatreja, kunhan heidän suutaan ei tukita lääkkeillä. Makeimmat ovat parhaita diabetes-tuntijoita, verensokeripitoisuuden maistereita. Laihimmat tietävät kaiken anoreksiasta, peilikuva muuntuu kun siihen katsoo asiantuntija. Itsensäviiltelijät tietävät motiivinsa, mutteivät kerro paradoksia joka siihen sisältyy. Itsekkäimmät ovat hukassa, jos eivät onnistu saamaan haluamaansa. He haluavat kasvaa muodon kautta ja avulla. Hiljaiset ovat hiljaa, koska he tietävät hälyn merkityksen ja tyhjyyden - täyteyttä ja harmoniaa - kysykää hiljaiselta. Asiantuntijoita on maailma täynnä, mutta heitä harvoin kuunnellaan.

Kuuntelu on aistiantureista herkin viottumaan, sillä se vaatii rytmitajua. Silloin kun muut soittavat, pitää kuunnella jotta pääsee rytmiin mukaan. Rumpalin palikat liikkuvat tahdissa silloin, kun kuuntelee sävelkulkua. Ilman rumpua ei ole sykettä.

Hyvyys löytyy sieltä, missä on omakohtaista kokemusta ja asiantuntijuutta. Syvempi tieto edeltää tiedostamista, että vastaus löytyy.

Shakki ja matti, minä ja sinä

Peliin tarvitaan välineet; vaikkapa lauta, mustat ja valkoiset nappulat sekä pelaajat. Toisella puolella pelilautaa istut sinä ja toisella minä. Minä aloitan, koska minä olen valkoinen.

Shakki on erään tarinan mukaan intialaisen kaverin keksimä peli tylsistyneelle hallitsijalle, jolle sitten tämä peli keksittiin. Shakin alkuperästä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Varmaa kuitenkin on, että se on yksi maailman hienoimmista peleistä. Jokainen pelaa shakkia itsensä kanssa, joko tietoisesti tai tiedostamattaan.

Shakkia pelataan 8 x 8 ruudun kokoisella laudalla, lauta on siis ääretön kertaa ääretön. Siinä on 64 ruutua, joista 32 on valkoista ja 32 mustaa. Kaikki on tasapainossa, pelissä on kummallakin mahdollisuus voittaa tai hävitä. Tiedostaessasi pelaavasi, sinulla on mahdollisuus voittaa. Jos kuitenkin voitat, olet askeleen päässä minän voittoa. Joskus sinä häviät, sillä kaikki loppuu aikanaan.

Mustat ja valkoiset ruudut vuorottelevat, aivan kuin päivä ja yökin vuorottelevat. Yö ja päivä ovat laudan pohjalla, jonka pinnalla valo ja pimeys kisaavat varjoleikkiään. Kun valon määrä lisääntyy, pimeys vähenee. Pimeys lisääntyy, kun valon määrät vähenee. Joskus kuitenkin käy niin, että vaikka valkoisia olisi vähemmän kuin mustia, niin valkoiset voittavat tai toisin päin. Peli on kiinni siitä, miten olet läsnä tässä hetkessä, ja miten annat kiireen poistua tunnevalikoimastasi. Shakki on kiireetön peli, joskus pikainen ja joskus verkkainen.

Shakin nappulat ovat aloittaneet liikkeen 500-luvulla. Se on vanhimpia lautapelejä, mutta se on siirtynyt myös tietokoneisiin. On se aikas "Barpapapa", muuttaa muotoaan pysyen silti samana. Shakki on  vanha peli ja aina tuore. Peli saattaa ajalla mitaten kestää minuutista päiviin tai jopa vuosiin. Joskus olen kuullut, että jumala ja vihtahousukin pelaavat shakkia...

Syntymästä ikuisuuteen pelaten shakkia, sinä olet voitolla. Pelin tarkoitus on voittaa itsensä, jotta voit kehittyä aste asteelta. Pienet kuolemat seuraavat toinen toistaan. Minä voitan joskus, mutta pelaan ilman kelloa. Minulla on aikaa, koska en käytä sitä.

Ansio ja eläke

Teet töitä elääksesi, maksat eläkevakuutusmaksuja. Lopetat työnteon, saat ansiosi mukaan.

Loogisesti ajatellen, saat "eläkettä" tekemästäsi työstä, jolla elätät itsesi ja perheesi ollessasi töissä. Kun iän, työttömyyden tai työkyvyttömyyden takia lopetat työnteon, saat ansiosi mukaisen "ansion". Kaiken voi kääntää ympäri, joissakin tapauksissa loogisuus jopa lisääntyy.

Työn ja tekemisen ero tulee julki kysymyksenasettelulla. Mitä teet työksesi tai mitä teet? Kaksi erilaista kysymystä, yhdessä kysymyksessä. Yleisesti työ-sanalla on huono kaiku, mielekäs tekeminen vierastaa työ-sanaa. Silloin olet oikealla alalla, kun tekeminen maistuu. Olet sitten eläkkeellä tai ansiolla, niin tärkeintä on miten teet. Toisarvoista on mitä teet, kummassakin tapauksessa.