Mikä on niin on

Mikä on niin on
Minä olen, kun Sinä olet

maanantai 31. toukokuuta 2010

Jos metsään menet nyt...

Haapa on tunteellinen ja estoton, vapisee kesäisin ja seisoo talvet alasti. Eri puulajit kuvastavat jotain tiettyä piirrettä tai käyttötarkoitusta. Kuusi, jos unohdetaan pelkkä sanallinen/numeraalinen moniuloitteisuus, on kuin prinsessa tyllimekossaan. Sen puuainesta käytetään mm. veneisiin, rakennuspuuksi ja paperiin. Mänty poraa juurensa syvään, seisoo tukevasti paikallaan ja kurkottaa yhä ylemmäksi. Lehtikuusella on paalutettu Pietarin kaupungin perustukset, se on luonnon kestopuuta. "Tuomas seisoo kuin tammi, koska saarnaa Aabrahammi? " - tammi on huonekalu- ja koristepuu, tammiparketti kestää. Paju on notkea, taipuu taipuu, muttei katkea. Koivu on paloarvoltaan hyvä lämmöntuoja. Sen tuohi käy moneen, mahla on juotavaa ja sanotaan, että vuoraamalla tuohella asunnon sisätiloja huoneilman laatu paranee. Se poistaa ilmasta homeitiöt ja raikastaa. Leppä ja sen pikkuruiset kävyt ovat kauniita, leppä on myös hyvä huonekalupuu kauniin värinsä kautta. Keihäspuunakin sitä on käytetty,  "lentää kuin leppäkeihäs". Pihlaja on kuivuessaan kovaa, siitä tehtiin entisaikaan mm. haravan piikit. Omenapuu laittaa vielä paremmaksi, sen puuaineksesta on tehty mm. rattaita myllyn rataskoneistoon...

Visakoivu on rauduskoivun mutaatio. Se on pahkainen ja muhkurainen, kovaa työstää. Rahalla mitaten se on Suomen arvokkainta puuta, hehtaarikohtaiset myyntitulot voivat kivuta jopa 200 000 euroon (wikipedia). Muihin puihinkin kasvaa poikkeavia muotoja, pahkoja ja kääpiä. Pieneliöt tarvitsevat niitä elääkseen, siksi tarvitaan vanhoja metsiä, koska monet kääpälajit vaativat vanhan puun kasvualustakseen.

Jokaisella puulajilla on omat käyttötarkoituksensa. Osa suuntaa kohti teollisuutta, osa polttopuuksi, osa puusepän verstaaseen. Osa kaunistaa puutarhaa, osalle on annettu tehtäväksi kantaa hedelmää tai vain olla - keloontua linnuille pesäpuuksi. Puissa on käyttömahdollisuuksia, lukemattomia. Ja kauneutta, jota vain luonto voi meille antaa. 

Kaikella on merkityksensä, tarkoituksensa. Puutkin edustavat samaa elämää kuin sinä. Ykseys vie todellisuuden ytimeen. Maailma on kaunis paikka, jossa on kaikki valmiina. Ei ole yhtään rumaa puuta, ei ole rumuutta. Ei ole turhaan kukaan, kaikki on samaa ja kaikella on sama elämä.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Mihin avaruus päättyy?

Avaruus päättyy ässään...(poikani suusta kuultua)

Maailma on kaunis

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä
Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus

On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta vaistota viesti suudelmasta
Ja olla kuin kaipua aina jatkumasta
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus


http://www.youtube.com/watch?v=lLjW6W-AFo4


(Irwin Hyvämies)

lauantai 29. toukokuuta 2010

Plastiikkakirurgilla on töitä

Ihmiset tuijottavat ulkoiseen, peilikuvaansa. Kuvaa halutaan muokata mieluisaksi, toiveiden mukaiseksi. Muotojen maailma, pintaliito ja pinnallisuus. Arvostelu ja arvostelun pelko.

perjantai 28. toukokuuta 2010

Stillus

Millä lävistää haarniska? Entisajan ritarit pitivät huonommassa kädessään stilettiä, haarniskan lävistykseen. Heikon kohdan etsintä, ja tarkkuutta.  Voitto tai kuolema.

Stilisointi, siihen en ole kovasti perehtynyt kirjoituksissani. Stilisointi, se vie aina jotain sponttaaniutta pois. Kielellinen tyyli on vapaa. Vapaus on sitä, että ajatukset eivät kahlitse. Säännöt eivät heiluta stilettiään, vapaus on tietynlaista näkymättömyyttä. Näkymätöntä ei voi lävistää, monesti kilpistämme vapauden nimissä. Se on kuitenkin harhaa, kun kilpistää niin satuttaa vain itseään.

Kun seuraavan kerran vastaasi tulee tilanne tai henkilö, joka loukkaa sinua ja pyrkii pisteliäästi herättämään sinussa olevan pedon. Laske kilpesi ja anna loukkauksen mennä läpi. Tarkkaile sitä ulkopuolisin silmin, se on kilvistä parhain - näkymättömyys.

Valtava käsi

Mies astelee talonsa päätyyn, hän avaa pannuhuoneen oven. Pannuhuoneessa on "baari", hän avaa lämpimän Aperiitta-pullon ja ottaa pitkän huikan. Pullo uppoutuu miehen valtavaan kouraan, joka on voimistunut maitotonkkien ja maitolaatikoiden nostelusta. Hän on maitokuskin apumies, mies joka nostaa maitoa sisään ja ulos. Maitoa hän ei juo, sillä maito on hänelle vain Aperiitan lähde. Ja niin, kun Aperiitta loppuu hän suunnistaa ravintolaan. Haastaa muutaman miehen sormikoukkuun, voittaa aina.

Työnohjaaja tarinoi

Työnohjaaja saapuu ryhmätyönohjaukseen, työryhmä on outo ja uusi. Hän tietää, että tilanne on työntekijälle lepohetki, hänet on valittu vahvistamaan yhteishenkeä ja uusien hoitokäytäntöjen luominen pieneen hoitoyksikköön on yksi työnohjauksen päätavoitteista. Hän aloittaa ensimmäisen tapaamisen esittelemällä itsensä ja lyhyesti kertoo työhistoriansa. Hän aloittaa työnohjauksen tarinalla, koska narratiivisuus on hänen vahvaa osaamisaluettaan.

Kiinalainen talonpoika

Kauan sitten Kiinan maaseudulla asui köyhä talonpoika, jolla oli yksi ainokainen poika. Vaimo oli kuollut jo pojan ollessa pieni, nyt pojasta oli kasvanut nuorimies. Heillä ei ollut kuin yksi hevonen, muutama kana ja sika. Maata ei ollut paljoa, sen verran vain, että se juuri ja juuri riitti antamaan elannon.

Kävi niin, että talonpojan ainokainen hevonen karkasi ja hän oli surullinen. He joutuisivat nyt tekemään työt ilman hevosen apua. Talonpoika meni naapuriin, jossa oli tottunut käymään kertomassa kuulumisensa vanhalle viisaalle miehelle.
"Meiltä karkasi ainokainen hevonen, voi tätä kurjuutta. Miten me nyt oikein tästä selvitään?", kertoi talonpoika naapurilleen.
"Paha juttu, hyvä juttu, ken tietää?", sanoi naapuri ja kuunteli tarkkaavaisesti naapurinsa selvitystä lähestyvistä töistä, joissa hevosesta olisi ollut suuri apu.

Aikaa kului tovi jos toinenkin, kunnes talonpoika kuuli poikansa huutavan innoissaan "Isä, tule katsomaan!" Karannut hevonen oli palannut, mutta ei yksin. Se oli saanut matkaseurakseen viisi komeaa villihevosta! Talonpoika oli niin riemuissaan asiasta, että läksi kertomaan ilosanomaa naapuriin. Naapuri tuumasi hetken sanoen, "hyvä juttu, paha juttu, ken tietää?"

Talonpojan poika käytti aikaansa villihevosten kesyttämiseen, kaikki näytti sujuvan niin kuin suunniteltiin. Sitten tuli vuoroon hevosten kengitys, siinä yhteydessä villihevonen potkaisi poikaa polveen niin pahoin, että pojan jalkaan tuli elinikäinen vamma. Talonpoika meni jälleen naapurinsa puheille ja kertoi millainen epäonni heitä nyt oli kohdannut.
"Poikani oli kengittämässä yhtä niistä 'kirotuista' villihevosista, se potkasi pojan jalan rikki. Jalka ei enää koskaan tule kuntoon. Voi, voi kun hevosemme ei olisi tuonut niitä villihevosia mukanaan. Nyt pojan jalka olisi kunnossa, olisimme pärjänneet kuten aiemminkin."
"Paha juttu, hyvä juttu, ken tietää", sanoi naapuri pyöritellen sormellaan leukapartaansa.

Kiinassa syttyi sota, jolloin kaikki talonpojan kylän nuoret miehet kutsuttiin sotaväkeen. Talonpojan poikaa ei kuitenkaan kelpuutettu sinne, jalkapuoli kun oli. Tuli suuri taistelu, jossa kaikki kylän nuoret miehet saivat surmansa. Talonpoika meni naapuriinsa ja kertoi olevansa todella onnellinen, ettei hänen poikansa ollut surmattujen nuorten miesten joukossa.
"Oli se hyvä, että meidän hevonen toi ne villihevoset mukanaan ja se yksi hevonen potkaisi poikani jalkapuoleksi. Muutoin poikani olisi ollut sodassa ja nyt kuollut."
"Hyvä juttu, paha juttu, ken tietää", vastasi naapuri tuttuun tapaansa...



torstai 27. toukokuuta 2010

Mistä pidät eniten?

Äänestyspäiviä on vielä jäljellä.

Kieliä

Ekan kieli ja tokan kieli.

Ekan kieli on ihmisten kieli, tokan kieli on minän kieli. Hetkismi on tokan kielen ekankielinen versio. Versio, jolla 'minä' kääntää tokan kieltä ekan kielelle. Hetkismi on siis eräänlaista käännöstyötä, iloista puuhaa. Minä kirjoittaa ekan kieltä, jotta se aukaisisi tokankielisiä perusteita. Sanat ovat ekan kielellä kuitenkin niin latteita, että tokan kielen käännöstyö kohtaa jatkuvasti uusia haasteita.

Kielenkäännöksessä pitäisi ottaa huomioon kielioppi, väärinymmärrysten poissulkemiseksi. Tokan kielen kielioppi on tuntematon, joten se tekee käännöstyöstä haastavaa. Ekan kielen taitoa olen opetellut puolivuosisataa, ekan kielen murteista en osaa kuin suomenkieltä ja sitäkin vain pinnallisesti. Toivottavasti kuitenkin sen verran, että saisin jotain valonsäteitä hetkismistä säteilemään niille, jotka näitä säteitä arvostelematta ja tuomitsematta haluavat vastaanottaa. Niille, jotka eivät halua ekankielistä käännöstä tokan kielestä, heille minulla ei ole mitään annettavaa. Lukeminen on siis silloin aivan turhaa ja merkityksetöntä. Merkitys tulee läsnäolon sanomasta, tässä hetkessä.

Tokan kielen ytimessä ei ole sanoja, sanattomuutta minä tässä kirjoitan ekankielelle. Tyhjää kirjoitan, koska tyhjään tähtään. Maalamaton maisema, sen haluan näyttää.

Sinkki-SAARA



Pesupöytiä ja muita sinkkiesineitä varten on "Sinkki-SAARA". Voittamaton puhdistusaine, tehokas sinkkikiilloite.

KÄYTTÖOHJE:

Vedessä (tai vielä paremmin maidossa) kostutetuille kangastilkuille otetaan jauhetta tai sirotellaan jauhetta suoraan puhdistettavalle pinnalle. Sen jälkeen hangataan pintaa kunnes se on puhdas ja kirkas. Jauhe huuhdotaan pois huolellisesti ja pinta kiillotetaan kuivalla tilkulla.

Kysy lähimmästä kyläkaupasta.

Rannalla

Isä katsoo pientä poikaansa, joka heittelee kiviä rannassa. Pojalla on merimies-mallinen paita päällään, sortsit ja ruskettuneet jalat, jotka taipuvat kuin linko hänen leipoessaan järven pintaa kivillään. Hän on isän silmissä lupaus siitä, että poika muuttaa maailman paremmaksi paikaksi elää. Nytkin hän pyrkii epäonnistumisestaan huolimatta tekemään leipiä, jotta isä saisi syödäkseen.

Poika kääntyy isäänsä päin, "minä en saa leipiä vaikka kuinka yritän", ja painaa päänsä alaspäin kyynel poskellaan. Isä pörröttää pojan tukkaa ja hymyilee. "Voi poikani, sinä saat leipäsi mistä vain mihin ryhdyt tosissasi." Hän ottaa litteän kiven rannalta ja antaa sen pojalleen, joka heittää kiven ja kyyneleet sulavat hymyyn, kun leipurin lisäksi poika saa seitsemän leipää. Poika hymyilee ja etsii rannasta kiviä, hänelle timantteja, joilla leivotaan tulevaisuuden yltäkylläisyys. Isä näkee pojassaan enemmän, kuin mitä hän on koskaan nähnyt itsessään. Hän näkee pojassaan rakkauden, joka on laskeutunut maan päälle. 

Sammakka

Elipä kerran puuseppä, joka veisteli kauniita tarve-esineitä. Kaikki tehtiin tuolloin itse, tarvevälineitä oli paljon. Luonnollisesti puusepänkin, vaikka taitava olikin, työkalu joskus lipsahti tarkoituksestaan tehden ylimääräisen loven tai kolon. Siinä yhteydessä, kun lipsahdus kävi, puuseppä tuhahti hyvätahtoisesti: "sammakka". Puuseppä oli jumalaapelkäävä mies, sanoessaan sammakkansa hän samalla muisti, että siivo kieli vie sileyteen. Ärräpäät eivät sopineet hänen suuhunsa, sammakat maistuivat paremmilta. Lipsahduksen tuoma sävy tarve-esineissä sai silloin merkityksen, tarkoituksen. Puuseppä tunnettiin käsitöistään, joissa oli taidokkaita leikkauksia ja omaperäisiä muotoja, niissä oli sammakan viesti.

Mantelintuoksu

Miten tunteet saadaan esiin ja niihin saa yhteyden? Mistä tunteita löytää, jos ne on jäädytetty? Jossain ne ovat, jotain ne jonnekin viestittävät. Sanotaan, että etsivä löytää. Etsivän pitää tarkkailla, sulattaa jäätä. Ja kun jää alkaa sulamaan, mitä tunnevirta kertoo sinulle? Tunteiden avulla opit itsestäsi, se voi olla yllätys miten vähän olet itsestäsi oikeastaan ymmärtänyt. Ymmärrys vie oivallukseen, tunteet ovat opasviittoja kohti älyä. Tunne tunne, tunnet maalissa ilon. Tunne ilo, tunnet elämän.

Pärjääminen elämässä on opittua pintaa, kun pärjätään niin silloin on kyse taistelusta. Kilpailusta ja omasta kuolemattomuudesta, itsensä esiintuomisesta. Tiedät, että jotain puuttuu. Olet joutunut antamaan jotain pois, mitä se on? Olet oppinut puolustamaan itseäsi, olet oppinut hillitsemään itseäsi. Joskus kuitenkin taistelussa tulee tappio ja itsehillintä pettää. Olet oppinut kokemuksen kautta, että tulkitsemalla toisten käytöstä ja äänensävyjä voit synkronoida omaa käyttäytymistäsi tilanteeseen sopivaksi. Olet oppinut selviytymään, olet haarniskoitu itsesi asiantuntija - tai ainakin luulet niin. Jotain kuitenkin puuttuu ja sydän heittää välilyönnin, kun "tekstiviesti" saapuu lähettäjältä joka läpäisee haarniskasi. Olet tehnyt paljon töitä, jotta voisit hiljentää tunteesi ja ne siirtyvät nyt kehoosi. Haarniska vuotaa.

Mantelitumake on jäässä, miten sen sulattaisi? Miten saisit yhteyden tunteisiin? Tekstiviesti ei auta, haarniska ei suojaa ja se on raskasta kantaa. Päihteet voivat tuoda jotain esiin, helpotusta ja kevennystä. Jotain herkkyyttä jota kaipaat, mutta johon et enää selvinpäin saa yhteyttä. Ruokakin antaa helpotusta tyhjyyteen jota koet, kun syö niin täyttyy. Makkarakin voi olla tunteellinen kun makkaralle annetaan se tehtävä. Rakastuminen toiseen ihmiseen tuo myös esiin jotain jota etsit, mutta ennen kuin voit aidosti ja pyyteettömästi rakastaa sinun pitää löytää 'itse' rakkaus. Se on sinussa, se ei löydy toisesta. Toisestakin 'itse' rakkaus löytyy, se löytyy meistä kaikista.

Tarkkaile kehoasi, reaktioitasi. Nimeämättä tuntemuksiasi, laittamatta niitä mihinkään kategoriaan. Arvostelematta ja tuomitsematta kehossasi tapahtuvia tuntemuksia/emootioita, pääset lähemmäksi aitoa "tunnelmaa". Tarkkailemalla, ilman ajattelun raskasta taakkaa saat yhteyden itseesi ja tunteisiisi ja se on tie, joka johtaa oman syvimmän itsesi luo. Jää alkaa sulamaan, mantelintuoksu vapautuu. Tuoksu on lupaus, se ei näy mutta sen voit aistia tämänhetkisyyden , läsnäolon voiman kautta.

Uudet lelut

Historiasta voi oppia, silloin ei kaikkea tarvitse kokeilla uudestaan. Samoja tehtyjä virheitä ei tarvitse tehdä toistamiseen. Elämänkokemuskin on historiaa, sitä kun saisi enemmän kansien väliin. Paljon elämänkokemusta kuitenkin valuu hukkaan, kun dokumentointia ei ole. Jokaisella ihmisellä olisi annettavaa elämänkokemusten kirjaan.

Uudet innovaatiot ovat jo keksittyjen asioiden uusia yhdistelmiä. Leikkisästi voi ajatella, että uudet keksinnöt ovat legopalikoista muodostettuja uusia leluja. Silloin kun arvostat elämänkokemusta ja historiaa, sinulla on paljon legoja ja loputtomasti mahdollisuuksia luoda uusia muotoja tähän kauniiseen maailmaamme.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Kotka

 


Ihmisen on aina tehnyt mieli lentää, se on lumoavaa. Unessa jotkut ovat kokeneet lentämisen hurman, millaista onkaan tuntea painottomuus ja liitää siipiensä avulla. Maisemat alapuolella, vapaana kuin taivaan lintu.

Suositukset

Suositukset ovat monelle tärkeitä päätöksenteon välineenä. Suositusten perusteella tehdään suuriakin hankintoja, joskus kyseessä on koko elämäntilannetta muuttavat päätökset. Suosituksilla ohjeistetaan ihmisiä mm. hoitamaan terveyttään juuri tietyillä hoitometodeilla, tuotteilla ja palveluilla. Tämä kaventaa tarjontaa, sillä se mikä toimii hänelle ei välttämättä toimi minulle. Markkinat ovat laajat, suosituksilla vaikutetaan merkityksellisesti kansantalouteen ja ihmisten hyvinvointiin. Siksi niiden luotettavuuteen pitäisi kiinnitää huomiota, sillä onhan ne ajattelun tuotosta. Luonnollisesti niissä silloin on korjattavaa.

Suosittelijana toimii usein joku tieteellinen tai empiirinen tutkimustulos, jota jaetaan eteenpäin jonkun arvovaltaisen portin kautta. Porttina voi olla valtion yritykset, laitokset, keskukset, eduskunta, yksityiset yhtiöt, joku liitto tai yhdistys tai julkisuuskuvaltaan sopiva henkilö. Portteja on siis paljon, josta suosituksia meille annetaan. Suositusten läpivienti tarvitsee vaikutusvaltaa ja usein paljon rahaa tai rahaksi muutettavia hyötyjä. Tutkimusprosessia ei kuitenkaan usein kuvata kohderyhmälle lainkaan, joten sen luotettavuuteen ei tavallinen ihminen edes kiinnitä huomiotansa. Olisi kuitenkin tärkeää tietää ne informaatiolähteet joita on käytetty, miten aineisto on kerätty ja kuka tutkimuksen on tilannut.

Melkein aina suositusten takana puhuu siis raha, joku on tilannut tutkimuksen joka palvelee omia intressejä. Joskus suositukset paketoidaan niin taidokkaasti, ettet edes huomaa suosittelijan osoitetta. Sen mainostajat osaavat, tajuntaan uppoavat iskulauseet ja vaikkapa egolle niin tärkeiden ”kuolemansyntien” yhdistäminen mainokseen saa paketin näyttämään hyvältä. Ja se uppoaa ihmisiin, kauppa käy kuin siimaa ja käyttäydytään juuri siten kun suositusten kautta halutaankin – suositukset ovat siis hyviä syöttejä.

Suositusta ei tarvitse sokeasti noudattaa, sillä sehän on vain suositus. Kannattaa miettiä suositusten alkuperää, mistä suositus on alunperin tullut ja mikä on sen pohjimmainen tarkoitus? Kuka siis on suosittelija, sillä on merkitystä? Ketä tai keitä suositusten noudattaminen tai noudattamatta jättäminen palvelee? Mikä on suosituksen arvoperusta? Monesti asettamalla yksinkertaisia kysymyksiä aukeaa asian ympärillä oleva voimakenttä ja sen moottorit sekä polttoaine. Silloin, kun suosituksen pohjalta löytyy ahneutta ja omanedun tavoittelua, on syytä tarkistaa suosituksen hyötysuhde omassa elämässä.

Suositukset ohjaavat ostoskäyttäytymistä, muodostavat asenteita, luovat hyvää mainetta ja astuvat aina jonkun varpaille. Suosituksista muodostuu käytäntöjä silloin kun niitä ei kyseenalaisteta, ja pian käytäntö onkin jo maantapa, vaikka alussa olikin kyseessä vain suositus. Kun seuraavan kerran törmäät suositukseen niin mieti, onko todella näin vai voisiko kuitenkin olla toisinpäin?

maanantai 24. toukokuuta 2010

Leipomo, kranaatti ja katu

Leipomolla on uusi logo,
jossa pomo poseeraa lei kaulassaan ja pullaa suussaan.

Nyt on maut eri paketissa kuin silloin, kun tässä vielä oli omenapuu ja mansikoita, juolavehnää ja ketunleipää. Nyt on leipomo, ”havaiji”. Leipomo on makuja täynnä, sieltä saa omenapiirakkaa, mansikkaviinereitä, leipää ja pullaa. Leipomo on paikallaan, sillä sillä on paljon suita ruokittavana.


Kuuro sotaveteraani manaa hiljaisuutta,
katselee huutomerkkiä.
Sisäistä kuuroutta on enemmän kuin ulkoista.

”Nyt ei ole ollut sellaista hiljaista, kuin silloin hetki ennen hiljaisuutta. Silloin kun kuurouduin, kun sain ääntä liikaa, liian paljon kuullakseni. Korvani lukkiutuivat, kalvot avautuivat. Meteli sen sai aikaan, silloin kun kranaatti tuli ja vihelsi. Jysähti, aivan liki. Sen jälkeen on ollut hiljaista.”


Metsämies eksyksissä kadulla,
täynnä katu/musta, metsämiehen tuska.
Rullaluistelija kompuroi metsässä,
ei rullaa, miettii vain katua.
Kummallakin on ongelma,
katua tai ei.

Nyt ei ole kadulla yhtä paljon väkeä kuin silloin, kun siellä vielä oli metsä. Ennen katua kadulla, jota siis ei silloin vielä ollut, oli elämän vilskettä. Metsässä ja kadulla, kummassakin voi olla tässä hetkessä, villinä ja vapaana, tai ajatuksiinsa kahlittuna.




Kadun varressa on edelleen leipomo, jonka johtaja joutui sotaan. Johtajasta tuli sotamies, joka kuuroutui lähelle iskeytyneen kranaatin seurauksesta. Sodan jälkeen sotamiehestä tuli sotaveteraani, joka etsi elämäänsä ääntä metsästä ja kadulta. Sävel löytyi, kun hän tunsi olevansa kadotettu. ”Tätäkö se kadotus on, kun on kuolleena elävien joukossa eikä kuule edes hiljaisuutta?” Hän oivalsi, että jos hän kuulisi, hän ei edes tajuaisi hiljaisuutta. Ja niin hän sai hiljaisuuden kuulumaan, kun oivallus vaiensi ajattelun hälyn. Hän totesi onnellisena, ”minä kuulen hiljaisuuden, siis olen”.

Kaunis on maailmain

Isäni maalasi taivaan niin korkealle.
Kotkat ja siniset vuoret, villit hevoset taivaanrannalle.
Kaunis on maailmain.
Untako on se vain?
Olen taas matkallain, tuntemattomaan.

Tuolla on kaupunkini.
Maani ja kansani.
Perhe ja ystäväni.
Tämä on kai elämääni.
Kaunis on maailmain, untako on se vain?
Olen taas matkallain, tuntemattomaan.

Jo ehkä rakastat mua.
Vieläkin huomenna.
Kolkuttaa mun ovea sanansaattaja mustassa kaavussa.
Kaunis on maailmain, untako on se vain?
Olen taas matkallain, tuntemattomaan.

Kaunis on maailmain, untako on se vain?
Olen taas matkallain, tuntemattomaan.

(Pelle Miljoona)

Keltainen narsissi

Narsissi on kaunis ja tuntuu että se tietää sen itsekin. Sen keltaiset lehdet ovat symmetriset ja emiö tai hede on kuin silmä joka tuijottaa sisäänpäin. Kasvitieteelliset nimet, ne kaventavat tuota kokemusta minkä narsissin katse antaa. Narsissi on monivuotinen, joten sen läsnäolo toistuu kesäisin.

Narsissiin eivät myyrät ja hiiret koske. Narsissi on myrkyllinen, toisin kuin tuppaanit. Tulppaanin sipulit maistuvat maapähkinöiltä, joten ilmankos myyrät niistä pitävät. Enää ei tarvitse antaa myyrälle töitä, kun laitat narsissin sipuleita puutarhaan. Narsisti on sen arvoinen, narsissin.

Neulaset

Mies seisoo metsässä, katsoo jo tukkipuuksi kasvanutta kuusta. Hänelle tulee vastustamaton halu laskea kuusen neulaset, paljonko niitä on? Ajatus, että sehän on hulluutta, estää miehen lakutoimitukseen ryhtymisen. Ajatus kuitenkin kiehtoo, koska siinä on olevinaan jotain järkeä. Se on mieletöntä, mutta kuitenkin siinä on mieltä.

Mies kaataa kuusen ja päättää palata paikalle, kun kesäyö tuudittaa muut nukkumaan. Hän ihastelee kuusta, miettii jälleen laskutoimitusta. Miettii, miten paljon maailmassa on ihmeitä, joihin ei kukaan kiinnitä huomiota. Kuusi onkin paljon enemmän kuin kuusi, se on neulasten kautta satojatuhansia, kenties miljoona. Mies pudistaa päätään, silittää oksaa jonka neulaset tuntuvat kiehtovan sileiltä myötäkarvaan silitettäessä. Hän kuulee rapsahduksen, kääntyy ja havaitsee valkotakkisen sairaankuljettajan takanaan.

Kuusi ja sen neulaset, ne saivat miehen pohtimaan elämää ja sen ihmeitä. Mies tunsi miten elämä, joka hänessäkin on, on samaa elämää kuin hänkin. Sator, joka hetken tuntui todelliselta, hävisi kun ajattelu sai hänet jälleen pauloihinsa. Kokonaiskuva alkoi jo piirtymään, mutta hänen hulluuttaan ei ymmärretty. Hän kuitenkin teki havainnoin, joka ajoi hänet muiden ihmisten ohi kuusikkoon. Se ei ollut hulluutta, se oli mielettömyyttä. On mieletöntä laskea kuusen neulasia, se tulkitaan hulluudeksi. On mieletöntä olla ajattelematta, sillä se on kapinaa. On mieletöntä, jos kuusesta kirjoittaa tarinaa...

Metsurista, joka alkoi syventymään liiaksi työhönsä on nyt tullut osa ongelmaa. Metsuri on nykyään sahaton mies, joka sahaa vain muistoissaan ja kulkee sairaalan käytävää. Hänet on parannettu, sillä lääketieteestä löytyi onneksi apu neulasongelmaan.