Mikä on niin on

Mikä on niin on
Minä olen, kun Sinä olet

torstai 17. maaliskuuta 2011

A ja Ö

Suomen kielestä löytyy hienoja, yllättäviä sattumuksia. Ovatko ne sattumuksia, jos kaikella on tarkoitus? 

Päivä alkaa aamusta, päivä loppuu yöhön. 
Aakkosista "piste iin päälle" 
aikaan ja aikaa ilmaiseviin määreisiin.
Kuorrutusta, tarkkaa matematiikkaa.

Aloitus ja lopetus. 
Aamu alkaa A:lla, yö päättyy Ö:hön. 
Taitavaa.

Jäljet

Seurasin "jumalallisia" jälkiäni, ne olivat kokooni ja askelpituuteeni nähden täysin sopivat. Ne olivat omia jälkiäni, joita olin tehnyt eilen kävellessäni järven lumipeitteisellä jäällä. Kävely on helppoa, kun kulkee omia jälkiään. Kokeilin myös muiden jäljissä kävelyä, ko. jälkien koko oli minulle liian pieni ja askel liian lyhyt. Toinen jalka oli kiertynyt sisäänpäin, toinen myötäili tätä kiertoa. Ne eivät olleet minun jälkiäni, eteneminen ei ollut soljuvaa vaan siinä oli vastusta.

Jäljet pysyvät hetken näkyvissä, hieman siitä riippuen mikä on vuodenaika ja mikä on alusta. Lumeen painautuneet jäljet häviävät melko nopeasti, ja jo muutaman kuukauden kuluttua kuljen näitä jälkiäni veneellä. Kaikki on katoavaista, mutta jokaisessa hetkessä näkyvissämme on jälkiä. Jäljet kuuluvat  tähän hetkeen, ja kun haluat seurata omia jälkiäsi, niin silloin palaat muistoihisi. Aina ei ole konkreettisia jälkiä näkyvissä niin kuin minulla tänään.

Maantiellä kävellessänikin löysin eilisiä jälkiäni. Niitä ei ollut mieltä lähteä seuraamaan, koska tie oli aurattu ja kulkuni ei ollut jäljistäni riippuvaista. Kuitenkin, jäljet opettivat minua, antoivat muutosmahdollisuuden. Kiinnitin huomiota askelpituuteeni, joka oli melko lyhyt. Pidensin jokaista askeltani, eiliset jäljet opettivat minua jalostamaan kävelyyni uutta. Tänään etenin ripeästi, ilman kiirettä. Eilen etenin kiireettä, ilman ripeyttä. Jokaiseen hetkeen on oikea tapa edetä, jokainen jälki on tärkeä. 

Jäljet ovat sitä tärkeämpiä mitä enemmän olet kadoksissa, muistot ja ajattelu ovat myös jälkiä. Havaitsemalla tämän asian, havahduttua siihen tosiasiaan että elää muistoissa ja alituisessa ajattelun maailmassa. Silloin havahtuu, pysähtyy. 

Jäljet ovat oppimista varten, jäljet tekevät meistä tietoisempia siitä keitä me olemme tai luulemme olevamme. Siksi jäljet ovat tärkeitä, jotta löytäisimme perille - tähän hetkeen.

Diktaattori

Maailma muuttuu, mutta kaikki eivät ole valmiita siihen. Takerrutaan vanhaan, uidaan vastavirtaan ja aiheutetaan suurta kärsimystä. 

Mitä tapahtuisikaan, jos Muammar Gaddafi myöntäisi sen 'mikä on'? Mitä jos hän pystyisi luopumaan roolistaan? Mitä jos hän kansan omistamisen sijasta todella omistautuisi kansalleen? Mitä jos hän kokisi kiintymättömyyttä, tuomitsemattomuutta ja vastarinnattomuutta? Näitä ominaisuuksia tarvitsee diktaattori, joka haluaa pitää vallassansa tietoisuutta - sillä valtakin on pintaa vain. 

Myöntämällä pinnan, pääsee pinnan alle, pystyen vasta silloin todella hengittämään. Todelliseen hengittämiseen tarvitaan antautumista sille 'mikä on niin on', silloin tiedostaa hengittävänsä ja antaa muidenkin hengittää.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Maailma kallellaan

Luonnonkatastrofiin ei ole mahdollista varautua riittävästi, Japanissa on käytetty paljon voimavaroja luonnonkatastrofin ennakoimiseen ja tuhojen minimoimiseen. Kuitenkin ihmisen keinot ovat riittämättömiä, on hyväksyttävä riittämättömyys. Jotain varmasti tehdään tulevaisuudessa toisin, energiapolitiikka saattaa mennä uusiksi. Maanjäristysalueiden energiantuotanto ydinvoimalla on asia, jota jatkossa mietitään.

Yksittäisen ihmisen kärsimys tuntuu pienelle, kun ihmisiä kuolee ja monet menettävät kotinsa ja omaisuutensa. Ongelmat, joita täällä kotisuomessa miettii saavat perspektiiviä, se kasvattaa respektiä. Ja kaiken taustalta avautuu tietoisuus siitä, että yksittäisen ihmisen hätä on suuruudeltaan aina vakio. Yksittäisen ihmisen kokema henkilökohtainen draama on oma maailmansa, nyt näitä maailmoja on paljon.

Japani. Nousevan auringon maa, missä ymmärrys ihmisen pienuuteen on tällä hetkellä käsinkosketeltavaa. Maailmassa tapahtuu, maailmamme muuttuu. Jokaisen henkilökohtainen maailma, jokaisen katastrofin seurauksesta. Kun ulkoiset rakenteet murskautuvat, se kenties vie meitä lähemmäksi omaa sisäistä itseämme.  Se riippuu Sinusta, se riippuu suuruudesta myöntää pienuutensa. Kyse on antautumisesta, siitä mikä on niin on. Elämä jatkuu, tässä hetkessä - se on ikuinen.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Uni ja herääminen

Tässä on  Samuel Taylor Coleridgen (1772-1834) hieno runo.

Entä jos nukut?
Ja entä jos nukkuessasi
näet unta?
Ja entä jos,
unessasi,
menet taivaaseen
ja poimit sieltä
oudon,
kauniin kukan?
Ja entä jos,
herättyäsi,
pitelet tuota kukkaa kädessäsi?

Opasviitta

Katson opasviittaa, pystytetty Sinulle ja Minulle. Viitassa lukee "mikä on niin on". Olet jo perillä, se opastaa tähän hetkeen, hetkeen josta aukeaa vapauden tie.

Pysähdy, sillä vasta tuolloin tuo opasviitta ilmentyy. Sinut kenties pysäytetään, laitetaan selkä seinää vasten tai ajetaan tilanteeseen josta ei ole ulospääsyä. Silloin, ulospääsy onkin antautumista olemassaolevalle. Yht'äkkiä onkin valinnan mahdollisuus, silloin kun kaikki tiet on suljettu. Tämä hetki avaa valinnan mahdollisuuden ajan ja ajatusten tuolle puolen, kahleet poistuvat ja elämään astuu vapaus. Elämä saapuu muodottomuudesta muotoosi, olemisen autuas ilo.

Muodottoman ja muodollisen liitto, olemassaolevan täydellinen hyväksyntä. Antautuminen sille mikä on, olet löytänyt perille. Paikkaan, joka on ikuinen. Paikkaan, jossa muodon syvin olemus paljastuu "ei miksikään". Oivallus, "mikä on niin on".

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Kellopeli

Täällä muotojen maailmassa pelataan kellopeliä. Harvoin kiinnitetään huomiota siihen mikä on tarkka aika juuri nyt, sen sisältö unohdetaan tai sen ydin on kadoksissa. Eletään ajan harhassa, käytetään kellonaikaa vain tarkistuspisteenä vaikkapa jonkin työn aloittamisajankohdan mukaan tai sitä verrataan lopettamisajankohtaan. Tehdään laskutoimitus, paljonko aikaa on kulunut tai paljonko sitä vielä on jäljellä. Eletään kellon kautta egoa ylläpitävää menneisyyttä ja tulevaisuutta, vaikka voitaisiin nauttia joka sekunnista ja niiden sisällä olevasta ikuisesta, läsnäolevasta tästä hetkestä. 

Kellopeli kuitenkin loppuu joskus, koska peleillä ja kaikella täällä maailmassa on tapana joskus loppua. Aloitetaan ja lopetetaan, synnytään ja kuollaan. Tämä hetki lopettaa ajan, se lopettaa kärsimyksen ja kun kuolet jo eläessä niin kuoleman merkityskin muuttuu. Kuolema ennen kuolemaa, elämä itse astuu elämääsi. Voit siis kuolla ja elää tai voit pelata kellopeliä niin kauan kuin aikasi loppuu. Tämä hetki lopetaa ajan. 

Voit pelata tätä peliä myös pasianssina, ja sen olemus aukeaa kenties konkreettisemmin. Tämä on helppo peli, erittäin yksinkertainen. Käytä tavallista 52 kortin pakkaa ja jaa kortit kellotaulun muotoon. Aloita ykkösestä, kellotaulu on meille kaikille hyvin tuttu. Kun pääset kierroksen loppuun jaa vielä keskelle kortti. Tämä keskimmäinen kortti merkkaa numeroa 13 ja tässä pelissä tätä hetkeä. Aloita uusi kierros ja jaa pakka loppuun. Asetelma on valmis kellopeli-pasianssiin, joka aloitetaan keskeltä. Ota keskustasta kortti ja jos se vaikkapa on kakkonen kuuluu se kello kahden kohdalle. Ota kakkostunnin kohdalta alimmainen kortti ja katso minne se vie. Peli jatkuu niin pitkään, kunnes tämä hetki lopettaa ajan - silloin kun neljä kuningasta määrää ajan loppuvaksi.

Meille kaikille on määrätty tässä elämän kellopelissä tietty määrä aikaa, ja vaikka saisit käyttöösi maksimäärän aikaa tulee hetki jolloin tämä hetki lopettaa ajan. Pasianssin voit pelata myös peilikuvana, jolloin kello yksi on  kello 11, kello kaksi onkin kello 10 jne.. Tämä syventää pelin mielenkiintoa, sillä niin kuin sanoin, kyseessä on yksinkertainen peli. Silloin kun totuttua joutuu muuttamaan, ajatteluun tulee katkoja - ja katkot tuovat pelaamiseen läsnäolon voimaa.

Lopeta aika, pelaa kellopeli-pasianssi. Olemisen Iloa Elämääsi! *_*

Kellopelillä voi myös soittaa...



maanantai 28. helmikuuta 2011

Franciscuksen rukous

Herra, tee minusta rauhasi välikappale, 
niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkautta,
missä loukkauksia, toisin anteeksiantamusta,
missä epäilyksiä, toisin uskoa, 
missä epätoivoa, toisin toivoa, 
missä pimeyttä, toisin valoa,
missä surua, toisin iloa.
Oi Herra, suo että en niinkään etsisi
lohdutusta kuin saada itse lohduttaa,
ymmärtämystä kuin saada itse ymmärtää,
rakkautta kuin saada itse rakastaa.
Sillä se joka antaa, sille annetaan,
joka armahtaa, se armahdetaan, 
ja joka kuolee, syntyy iankaikkiseen elämään.
           FRANCISCUS ASSISILAINEN (1182-1226)

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Ninnannunna

Munamies, pieni muna ja suuri sielu. Riku Niemisen seuraava vuosi menee tämän tittelin haltijana, Suomen virallinen sketsihahmo. Aku Hirviniemen suoritus oli myös loistava, mutta pienuus voitti tällä kertaa.

Munamiehen roolissa tekee itsensä pieneksi niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, se saattaa käydä jalkojen päälle ja harvalla olisi roolisuorituksen vetämiseen tarvittavasti "munaa". Harva pystyisi vetämään tuon roolin jo pelkästään sen fyysisen rasittavuuden takia, egolle tuo on myös kova paikka. 

Toivottavasti keikoilla Rikulle ei tule vatsaoireita, sillä munamiehen rooliasento on haasteellinen. Yhtä kaikki, hahmo on loistava. Siinä ei arvostella ja tuomita muita, Riku on laittanut itsensä peliin, kuoren alla on tietoisuutta. Onnea! *_*

http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/televisio.shtml/1255357/riku-nieminen-nain-syntyi-putouksen-supersuositt 

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

The weak can never forgive. Forgiveness is the attribute of the strong.
- Mahatma Gandhi

Maisema takapihalle

Alkaa lauhtumaan, lunta leijailee tuonne ikkunasta avautuvaan takapihan metsämaisemaan. Lumi on puhdasta ja valkoista, vailla mitään saastetomua. Maaseudun etu, puhdas ja koskematon lumi. Se on aivan kuin sielunmaisema, jos sielulle voisi maiseman värittää. Se olisi kenties juurikin; valkoinen, puhdas ja koskematon. Kaiken peittävä vaippa, jonka sisin on kosmoksessa.

torstai 17. helmikuuta 2011

Läsnäolosi hiljaisuudesta nousee kauneus

Läsnäolo on välttämätöntä, jotta voit kokea luonnon kauneuden, ylevyyden ja pyhyyden. Oletko koskaan katsonut taivaan huikeuteen selkeänä yönä, täydellisen hiljaisuuden ja käsittämättömän avaruuden mykistämänä? Oletko kuunnellut, todella kuunnellut puron solinaa metsässä? Tai mustarastaan laulua hiljaisen kesäillan hämärässä? Mielen on oltava hiljaa, jotta voit huomata sellaisia asioita. Sinun täytyy luopua ongelmataakastasi, menneisyydestä ja tulevaisuudesta kuten myös kaikesta tiedostasi. Muuten näet mutta et näe, kuulet mutta et kuule. Täydellinen läsnäolo on välttämätöntä.

Kauneuden ulkonaisten muotojen tuolla puolen on jotain enemmän. On jotakin, jolle ei voi antaa nimeä, jotakin sanoin kuvaamatonta. On jokin syvä, pyhä sisin ydin. Missä ja milloin tahansa näemme kauneutta, siellä tämä sisin ydin säteilee jollain tavoin aineen läpi. Se paljastaa itsensä sinulle vain silloin, kun olet läsnä. Voisivatko tämä nimetön ydin ja sinun läsnä oleva henkesi olla yksi ja sama? Olisiko se olemassa ilman sinun läsnäoloasi? Paneudu siihen perusteellisesti, ota siitä itse selvää. (Eckhart Tolle, Läsnäolon voima, 105.)

tiistai 15. helmikuuta 2011

Ajattelu ja tietoisuus

"Ajattelu ja tietoisuus eivät ole yksi ja sama asia. Ajattelu on vain tietoisuuden vähäinen juonne. Ajattelua ei voi olla ilman tietoisuutta, mutta tietoisuus ei tarvitse ajattelua." (Eckhart Tolle, Läsnäolon voima, 36).

torstai 10. helmikuuta 2011

Kaiken

Kaiken haluan itselleni antaa. Kaiken haluan Sinulle antaa. Kaiken ja paljon enemmän. Kaiken, kaikkeuden tähden. Minä haluan vain läsnäoloa, en muuta. Siinä on kaikki.

Köyhän miehen lakkahilloa

Nykyisin tulee televisiosta paljon ns. ruokaohjelmia. Oletko innostunut niistä? Toinen toistaa upeampia ruoka-annoksia valmistetaan ja niitä sitten arvostellaan. Oletko innostunut kokkaamaan hyvän aterian, joka on saanut hyvän arvostelun? Sinulle voi muodostua selkeä uskomus siitä, että ateria on hyvä. Uskomus on kuitenkin uskomus, se ei ole aitoa tietoa johon voisit uskoa. Usko perustuu tietoon, ehdottomaan tietoon siitä miten asia on. Uskomus on toisen ihmisen vakuutteluun perustuvaa, et voi olla siitä varma ennen kuin olet itse maistanut aterian. Tarvitset kokemusperäisen makuelämyksen, sillä sen kautta uskomus muuttuu tiedoksi.

Ajankohta on väärä, mutta tämä hetki on aina sama. Siksi tarjoilen ruokalistalle hilloreseptin, joka sai minut uskomaan että ilman lakkojakin saa aikaan lakan maun ja rakenteen. Talvi on kääntymässä kevääksi, kevät kesäksi ja ajankohta tämänkin reseptin kokemusperäiseen testaukseen lähestyy. 

Köyhän miehen lakkahillo

1,5 kg porkkanoita
3 litraa punaisia karviaisia
1,5 kg hillosokeria
vettä

Laita ainekset kattilaan ja lisää vesi, keitä noin tunnin ajan. Sekoita joukkoon hillosokeri ja keitä vielä 10 minuuttia. Tölkitä ja laita kylmään. Tee uskomuksesta kokemuksen kautta tietoa, käytä aistiankkureita. Aistit antavat sinulle henkilökohtaisen kokemuksen, uskomus jalostuu tiedoksi. Aidossa tiedossa ei ole epäilystä, tähän perustuu myös lakkahillo ilman lakkoja.


Mieti paljonko ihmisillä on uskomuksia? Kannattaako asioita jotka perustuvat uskomukseen puolustaa? Listaa uskomuksiasi, on paljon reseptejä joita meidän pitäisi kokeilla. *_*

maanantai 7. helmikuuta 2011

Mietiskely

Opi olemaan hiljaa.
Anna mielesi
olla vaiti, vain
kuunnella ja ottaa vastaan.
(Pythagoras, 580-500 ekr.)

Kreikkalainen filosofi ja matemaatikko Pythagoaras oli erityisen kiinnostunut matematiikan tutkimisesta suhteessa painoihin ja mittoihin sekä musiikin teoriaan.

Kaikki ihmisen kärsimykset johtuvat siitä, ettei hän kykene istumaan huoneessa hiljaa yksikseen.
(Blaise Pascal (1623-1662)

Blaise Pascal oli ranskalainen filosofi, tiedemies, matemaatikko ja kirjailija, jonka tutkimukset koskivat hydrauliikkaa ja puhdasta geometriaa.

Miten mielen saa olemaan hiljaa? Käytä paradoksin voimaa, sano itsellesi että mieti! Tai keskity seuraamaan sisään- ja uloshengitystäsi. Olemme aikas "velikultia", kun unohdamme tietoisesti hengittävämme ja vain hengityksen kautta saavutamme elämän jota muotomaailmassa edustamme. Jokainen hengenveto on merkityksellinen, kuinka voimmekaan unohtaa sen? Ota tavaksi pari kertaa päivässä pysähtyä seuraamaan hengitystäsi, sillä se aukaisee tien hiljaisuuteen ja vie sinut rauhaan. Vastaanota tieto, joka poistaa kärsimyksen.*_*

perjantai 4. helmikuuta 2011

Ihmeiden oppikurssista

Ihmeiden oppikurssi on mielen muutoksen kurssi. Kurssin mukaan mieli on meidän todellisuuteen, äärettömään henkeen liittyvä ominaisuus. Uskoessaan olevansa erillinen ihminen luulee omaavansa erillisen mielen, johon hän on koonnut kokemastaan uskomuksia ja luuloja. Ne muodostavat kurssin mukaan yksilön ajattelumallin eli egon. Ajattelumallin muodostamat uskomukset tulisi oikaista ja tehdä tekemättömäksi. Kurssin mukaan oikaisu tapahtuu ihmisen kokemien ihmeiden tuloksena ja tekemättömäksi tekeminen anteeksiannon kautta. Prosessin tuloksena ihmisen oma ajattelumalli eli ego vähenee häviten lopuksi kokonaan. Tällöin ihminen kokee ykseyttä kaiken kanssa eli palaa ykseyteen, alkulähteeseensä, "kotiin". Hän ymmärtää ja kokee olevansa ääretön henki, joka käyttää itsensä ilmentämiseen kehoa, mutta ei ole erillinen keho. (http://www.kolumbus.fi/lea.tikkala/IOK.htm).

http://www.kolumbus.fi/lea.tikkala/IOK.htm


keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Intiaanipäällikkö puhuu

Vuonna 1855 valkoinen mies ilmoitti kirjeessään haluavansa ostaa itselleen intiaanien sukupolvien ajan asuttaman maan. Duwamish-heimon päällikkö vastasi Suurelle Valkoiselle Päällikölle. Puheesta pieni katkelma:

"Tämän me tiedämme. Maa ei kuulu ihmiselle, vaan ihminen maalle.
Tämän me tiedämme. Kaikki luontokappaleet ovat yhtä kuin veri, joka liittää suvun yhteen.
Kaikki luodut ovat yhtä.

Mitä tapahtuu maalle, tapahtuu maan pojille.
Ei ihminen kutonut elämän kudosta, hän on vain sen säie.
Mitä hän kudokselle tekee, sen hän tekee itselleen.

Erään asian me tiedämme.
Meidän Jumalamme on sama Jumala.
Tämä maa on hänelle kallis.
Valkoinenkaan mies ei voi välttää yhteistä kohtaloamme."

Hienoja sanoja Intiaanipäälliköltä,  Teksasin valtionarkiston pölyisistä mapeista, kopioituna 80-luvun äidinkielen kirjan sivuilta.