Piruja ja kaksosia

Muistan kuvaamataidon tunnilla, kun kopioin Hugo Simbergin "Emäntä ja piruparka kaksosineen"-teosta. Jollain asteella varmaan pääsin lähemmäksi kuvan maalamisen aikaisia ajatuksia ja tunteita, Hugolla oli monta piru-aiheista maalausta, kaksosaihe toistuu monessa teoksessa. Jollain tavoin tuo varmaan kuvaa aikakautta, pirullista ja kaksijakoista aikaa? Hugo Simberg mietti elämää kuoleman puutarhan, haavoittuneen enkelin ja pirujen kautta. Tuotanto on laaja, sisältäen maalausten lisäksi grafiikkaa ja piirrustuksia. Tampereen Tuomiokirkossa on vahvasti hänen taidettaan esillä, henkisyys ja hengellisyys toimivat innoittajina hänen työskentelyssään. Jollain tavoin hän on omalla taiteellaan muokannut suomalaista luterilaisuutta, muotojen kautta luodaan mielikuvia.

 

Rakkaudellinen yhteisö - elämä

Yhteisössä on voimaa, samanmieliset kun ovat koossa. Silloin, kun puhalletaan yhteiseen hiileen. Silloin, kun tarkoitus on saada tuli syttymään, kaivoon syvyyttä, ilmaan raikkautta ja maahan kauneuden siemeniä, tarvitaan  yhteisön voimaa. Yksin on ihminen, sanoo Eino Leino. Tarkoittaneeko hän, että ihmisen pitääkin olla yhtä kaiken kanssa?

Elämä, sitä me kaikki edustamme. Sitä edustaa luonto ja avaruus, kaikki on yhtä ja samaa elämää. Elämä on yhteisöllinen, siksi yhteisöön kannattaa ja pitää panostaa. Yhteisön voiman ydin, silloin kun se on tietoinen, on Rakkaus. Sen voima ei perustu omaneduntavoitteluun, vaan yhteiseen hyvään.  Päämäränä Rakkaus ja sen lisääminen on ylin ja ylevin, tie sinne on ihmeitä täynnä.

Kentällä

Kentällä, aidossa elämässä. Sieltä voit nousta lentoon tai sinne voit laskeutua. Kentällä, etuliitteen määrittäessä kentän, voit tehdä kenttätöitä. Pelata kiekkoa, palloa tai kaivaa kultaa ja timantteja.

Kentillä on paljon mielekästä tekemistä, kun siirtyy katsomosta tekemään. Tekemisen katselu ja tukeminen, sekin on tärkeää. Se on ikäänkuin kastelu, jota kukatkin tarvitsevat. Se on aurinko, jota tarvitaan.

Aina ollaan jossain kentällä ja jossain katsomossa. Mitä haluat tukea, millaista peliä pelata? Riippuu meistä miten maailma kehittyy. Suunta määräytyy tässä hetkessä ja sen läsnäolossa. Millaisen maailman haluat? 

Sinä olet tärkeä. Minä olen.

Tunnetotuus

Tunteet ovat ilon varjoja, ilossa on Rakkaus. Kun löydät varjon, löydät tunteen ja se on hyvä, sillä silloin tiedät olevasi auringon edessä. Syvin itsesi antaa olemisen ilon, poistaa surun, pelon ja vihan. Tunteet pitää kuitenkin tunnistaa, ystävällisesti kätellä. Hyvästellä viha, suru ja pelko - erota ystävänä - ilman vastarintaa, tuomitsemista ja kiintymistä rakennettuun itseen. Se ei ole päätös, se on luonnollinen herääminen tietoisuuteen. Olet elämä joka olet aina ollut, kun 'minä olen'.

Mielenkiintoisia blogeja

Kävin surffaamassa, onhan nyt kesä. Paljon on mielenkiintoista blogia esillä, maailma muuttuu. Hyvyyttä, iloa ja rakkautta, niistä kirjoitetaan. Maailma muuttuu, koska kaikki loppuu aikanaan.

Laitan jossain vaiheessa linkityksiä mielenkiintoisille sivustoille, mutta en tässä hetkessä. Kenties pian, kenties kohta, kenties kotvasen kuluttua, kenties hetken päästä, kenties? Kuka tietää? Minä.

Pelaa toikkaus

Osta arpa, joka arpa voittaa. Veikkaus vie, toikkaus tuo. Veikkaus mainostaa, että neljän euron arvan pienin voitto on neljä euroa. Eihän se ole voittoa, se on omien saamista takaisin.

Vielä tulee aika, jolloin toikkausta pelataan ja kaikki voittavat. Toikkausta ei pelata rahalla eikä rahasta, sitä pelataan sydämellä.

Toikkaus perustuu antamiseen, siitä tulee hyvä mieli. Jos sinulla on jotain annettavaa, ja kaikillahan on, niin anna se toikkaukseen. Toikkauksen tehneet eivät ennusta, he tietävät voittavansa. Toikkauksen tehneet voittavat annettua tavaraa, palveluksia, ystävällisyyttä, iloa, seuraa, olemisen riemua ja paljon toikanneet saavat elämän. Hyvät palkinnot siitä, että kaikilla on hyvä olla. Toikkaus on vaihtokauppaa, jossa kaikki saavat jotain. Antaja ja vastaaottaja, roolit ilman vastakohtaisuutta, kun Rakkaus on pelinjärjestäjänä.

Kiertolainen

Kiertolainen kiertää aurinkoa, kalenterivuosi on puolessa välissä. Tänään on pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pisin päivä ja aurinko paistaa kohtisuoraan taivaalta Kravun kääntöpiirillä. Pohjoispuolella pohjoista napapiiriä aurinko ei laske lainkaan, tästä alkaa matka kohti pimeyttä. Täydestä valosta täydelliseen pimeyteen. Täydellistä, sitä on tämä maailma.

Puolenvuoden päästä kiertolaisella on hetki, jolloin pohjoisnapa on poispäin auringosta. On vuoden pimein päivä täällä pohjoisessa, valoisin eteläisellä pallonpuolella. Aurinko ei laske eteläpuolella eteläistä napapiiriä  lainkaan, tästä alkaa siellä matka kohti pimeyttä. Täydestä valosta täydelliseen pimeyteen. Täydellistä, sitä on tämä maailma.

Paikalla on merkitystä, jos haluaa aurinkoa. Paikalla on oltava nyt, jos haluaa valoa pohjoisessa. Deklinaation mukaan pitää siirtyä kohti etelää, jos haluaa olla paikalla, kun aurinko ei laske lainkaan puolen vuoden päästä. Täydellistä, sitä on tämä maailma.

Maa kiertää valoa, on sitten pimeää tai valoista. Mikä on niin on.

Suoruus taipuu kehälle

Prinsessoja ja prinssejä, niitä on saduissa. Ruotsissakin satua loihdittiin esiin, tehtiin sadusta totta. Kuningasmieliset suomalaiset seurasivat suoraa lähetystä häistä. Suoruudessa on taikaa, suora lähetys tässä hetkessä - sellaista on mukava seurata. Se muuntaa todellisuutta, tekee unelmista konkreettisia. Se tapahtuu nyt, ja "minä olen" paikalla. Suorat lähetykset taipuvat ja taivuttavat meidät todellisuuteen.

Yleisesti pitää kiittää Yleä. Yle lähettää netin areenallaan suoria lähetyksiä, niitä tässä maailmassa tarvitaan jos katsellaan televisiota. Suoraa lähetystä tästä hetkestä tähän hetkeen, viivettä on hieman - mutta kuitenkin, se on hienoa.

Areenasta on voinut seurata mm. provinssirockin huimia esityksiä ja jalkapalloa, se on upeata. Keltaisia kortteja ja korkeita kaaria, kun pallo lentää...ja joskus osuu maaliin. Olisi synti jos ei osuisi, sillä sitä katsoo miljoonat ihmiset ympäri maailmaa ja silloin, kun lähetys on suora, ovat miljoonat ihmiset kuvainnollisesti ja ihan oikeasti samalla aaltopituudella. Samassa aallossa, joka vie tunteita laidasta laitaan. Aallokko vie, vaikka tuuli ei puhaltaisikaan, kohti ajattomuuden satamaa. Unohdetaan mennyt ja tuleva, eletään hetkessä. Sitä on suoruus ja suoran lähetyksen anti, siihen voi uppoutua. Suoruutta löytyy kuitenkin heti myös television vierestä, siis katso viereen kun ei tule suoraa lähetystä. Suoraa on elämä ilman areenaa ja televisiota, miksi pitäisi katsoa väärää?

Lineaarinen aika, sitäkö on suoruus? Jana, jossa on alku ja loppu. On mennyt ja tuleva, nykyisyys jossa elämme. Sellainenko on polku, jota täällä astelemme? Vai olisiko kuitenkin, että kaiken ytimenä on ikuinen tämä hetki. Tässä hetkessä ja sen läsnäolossa joka on ikuisessa ajattomuudessa, lineaarinen aika ei ole jana vaan se taipuu kehäksi. Kehäksi, jonka ytimessä sinä olet silloin kun olet tässä ja nyt. Kehässä on ajallinen tietoisuutesi menneestä ja tulevasta. Kehän keskellä oleva tämänhetkisyys ja  läsnäolosi laatu vaikuttaa kehän taajuuteen...aika tihenee ja kehä pienenee, kunnes se häviää ja ei ole enää kuin ikuinen hetki. Olisiko se ajan loppu? Egon ainakin.

Paljon on puhetta, turhan höpötystä. Ajallisuus on aikakäsityksen muovaama tapa suhtautua aikaan,  ajattomuudesta on lyhyt matka ikuisuuteen. Kaiken perusyksikkö on alkuräjähdyksen ikuinen tämä hetki, se ei muutu - yksi on ja pysyy, itse elämä ja rakkaus, vaikkei kellon viisarit enää liikkuisi. Ajattomuuden syvin olemus on läsnäolossa, jota kutsutaan valaistumiseksi tai kristus-tilaksi tai vain tilaksi, jossa ei ole enää kärsimystä. Ja se löytyy jokaisesta meistä, ja se on "minä olen".

Maailmassa aika taipuu, myös aikavyöhykkeiden kautta. Hyvää isänpäivää teille isät niissä maissa,  joissa isänpäivää vietetään kesäkuun kolmas sunnuntai! Joillakin se meni jo, joillakin se on juuri nyt.

Rotunainen

"Saat musta vaimon, kauniin ja kainon. Mutta älä oota, että tartun kattilaan. Oon sulle kiltti ja kohta kiiltää sunkin  pirtti, muttet musta piikaa taloon saa. Mä en himoitse sun rahoja, enkä perintöösi kajoa. Mutta salaisuutes aion selvittää. Ei tarvitse sun pelätä, ett' korttipöydässä sun selätän, mua vain yksi peli kiinnostaa. Aiaijaai oioioi, musta rotunaisen saat ja kateelliset sivusta sua seuraa. Aiaijaai oioioi , sua alkaa pelottaa, mutta et voi enää peruuttaa.

Mä oon aina ajoissa kuin neiti aika..."

Kirsi Rannon uusi single kuultavissa osoitteessa http://www.myspace.com/kirsiranto . Paula Koivuniemen lisäksi on siis toinenkin rotunainen *_ '

Mitä tapahtuu kun aika jossain vaiheessa häviää?

"Käsittämämme lineaarinen aika muuttuu kehäksi ympärillemme niin, että tulevaisuus ja menneisyys ovat kehällä ja me itse olemme keskustassa. Tässä keskustassa on nyt-hetki ja meillä on menneisyys, tulevaisuus ja kaikki aikakehykset ympärillämme. Voimme poimia kehältä hyvää tai pahaa tai paremminkin kypsää tai epäkypsää. Voimme nyt-hetkessä kulkea katsomaan itseä tulevaisuudesta tai mennä taaksepäin herättämään omaa muistia ja taitoja menneisyydestä ja tuoda ne tähän hetkeen. Näin voimme entistä helpommin luoda positiivista halutunlaista tulevaisuutta. Se, mitä tässä hetkessä luon, on se, mitä vastaanotan tulevaisuudessa. Mestarit luovat tulevaisuutensa nyt-hetkessä." 

"Tieto on rakkautta ja tietoisuus oman itsen rakastamista. Kun meiltä on pimitetty tietoa, meiltä on pimitetty rakkautta. Olemme nyt ottamassa oman informaatio- ja rakkauskanavan käyttöömme. Alamme taas muistaa, keitä olemme ja mihin kokonaisuuteen kuulumme. Maailmankaikkeuden lainalaisuudet ja viisaus aukenevat käyttöömme uudella ja ennen kokemattomalla tavalla. Elämme huikeaa aikaa, jossa Jumalainen Minä Olen- tietoisuus avautuu käyttöömme kaikessa loistossaan." (Pekka Tammisen kirjoitus Päivi Kaskimäen haastattelun pohjalta, julkaistu Ultra-lehdessä 3/2010). 

Mielenkiintoinen blogi, joka kannattaa käydä katsomassa.  Hetkismiinkin liittyviä asioita käsitellään mayojen kalentereiden kautta, kenties ikuinen tämä hetki ja läsnäolon voima olivat mayoille tuttuja asioita? Kuka tietää, tietääkö kukaan? *_*
http://pekkatamminen.blogspot.com

http://fi.niilopedia.org/index.php/21.12.2012_jKr. 

Asiantuntijuus

Suurimmat juopot ja vanhimmat narkkarit ovat parhaita päihdeasiantuntijoita, ei Maija eikä Veijo päihdetyöryhmästä ole käyneet samaa koulua. Hulluimmat ovat parhaita psykiatreja, kunhan heidän suutaan ei tukita lääkkeillä. Makeimmat ovat parhaita diabetes-tuntijoita, verensokeripitoisuuden maistereita. Laihimmat tietävät kaiken anoreksiasta, peilikuva muuntuu kun siihen katsoo asiantuntija. Itsensäviiltelijät tietävät motiivinsa, mutteivät kerro paradoksia joka siihen sisältyy. Itsekkäimmät ovat hukassa, jos eivät onnistu saamaan haluamaansa. He haluavat kasvaa muodon kautta ja avulla. Hiljaiset ovat hiljaa, koska he tietävät hälyn merkityksen ja tyhjyyden - täyteyttä ja harmoniaa - kysykää hiljaiselta. Asiantuntijoita on maailma täynnä, mutta heitä harvoin kuunnellaan.

Kuuntelu on aistiantureista herkin viottumaan, sillä se vaatii rytmitajua. Silloin kun muut soittavat, pitää kuunnella jotta pääsee rytmiin mukaan. Rumpalin palikat liikkuvat tahdissa silloin, kun kuuntelee sävelkulkua. Ilman rumpua ei ole sykettä.

Hyvyys löytyy sieltä, missä on omakohtaista kokemusta ja asiantuntijuutta. Syvempi tieto edeltää tiedostamista, että vastaus löytyy.

Shakki ja matti, minä ja sinä

Peliin tarvitaan välineet; vaikkapa lauta, mustat ja valkoiset nappulat sekä pelaajat. Toisella puolella pelilautaa istut sinä ja toisella minä. Minä aloitan, koska minä olen valkoinen.

Shakki on erään tarinan mukaan intialaisen kaverin keksimä peli tylsistyneelle hallitsijalle, jolle sitten tämä peli keksittiin. Shakin alkuperästä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa. Varmaa kuitenkin on, että se on yksi maailman hienoimmista peleistä. Jokainen pelaa shakkia itsensä kanssa, joko tietoisesti tai tiedostamattaan.

Shakkia pelataan 8 x 8 ruudun kokoisella laudalla, lauta on siis ääretön kertaa ääretön. Siinä on 64 ruutua, joista 32 on valkoista ja 32 mustaa. Kaikki on tasapainossa, pelissä on kummallakin mahdollisuus voittaa tai hävitä. Tiedostaessasi pelaavasi, sinulla on mahdollisuus voittaa. Jos kuitenkin voitat, olet askeleen päässä minän voittoa. Joskus sinä häviät, sillä kaikki loppuu aikanaan.

Mustat ja valkoiset ruudut vuorottelevat, aivan kuin päivä ja yökin vuorottelevat. Yö ja päivä ovat laudan pohjalla, jonka pinnalla valo ja pimeys kisaavat varjoleikkiään. Kun valon määrä lisääntyy, pimeys vähenee. Pimeys lisääntyy, kun valon määrät vähenee. Joskus kuitenkin käy niin, että vaikka valkoisia olisi vähemmän kuin mustia, niin valkoiset voittavat tai toisin päin. Peli on kiinni siitä, miten olet läsnä tässä hetkessä, ja miten annat kiireen poistua tunnevalikoimastasi. Shakki on kiireetön peli, joskus pikainen ja joskus verkkainen.

Shakin nappulat ovat aloittaneet liikkeen 500-luvulla. Se on vanhimpia lautapelejä, mutta se on siirtynyt myös tietokoneisiin. On se aikas "Barpapapa", muuttaa muotoaan pysyen silti samana. Shakki on  vanha peli ja aina tuore. Peli saattaa ajalla mitaten kestää minuutista päiviin tai jopa vuosiin. Joskus olen kuullut, että jumala ja vihtahousukin pelaavat shakkia...

Syntymästä ikuisuuteen pelaten shakkia, sinä olet voitolla. Pelin tarkoitus on voittaa itsensä, jotta voit kehittyä aste asteelta. Pienet kuolemat seuraavat toinen toistaan. Minä voitan joskus, mutta pelaan ilman kelloa. Minulla on aikaa, koska en käytä sitä.

Ansio ja eläke

Teet töitä elääksesi, maksat eläkevakuutusmaksuja. Lopetat työnteon, saat ansiosi mukaan.

Loogisesti ajatellen, saat "eläkettä" tekemästäsi työstä, jolla elätät itsesi ja perheesi ollessasi töissä. Kun iän, työttömyyden tai työkyvyttömyyden takia lopetat työnteon, saat ansiosi mukaisen "ansion". Kaiken voi kääntää ympäri, joissakin tapauksissa loogisuus jopa lisääntyy.

Työn ja tekemisen ero tulee julki kysymyksenasettelulla. Mitä teet työksesi tai mitä teet? Kaksi erilaista kysymystä, yhdessä kysymyksessä. Yleisesti työ-sanalla on huono kaiku, mielekäs tekeminen vierastaa työ-sanaa. Silloin olet oikealla alalla, kun tekeminen maistuu. Olet sitten eläkkeellä tai ansiolla, niin tärkeintä on miten teet. Toisarvoista on mitä teet, kummassakin tapauksessa.

Viisi laukausta senaatissa

"Torstaina, 16. kesäkuuta 1904 aamupäivällä kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov oli tulossa johtamaan senaatin istuntoa. Hän käveli seurueineen poikki Senaatintorin. Eugen Schauman seurasi Bobrikovia senaatin ylimmän kerroksen ikkunasta, ja kuuli kuinka tämä astui ovesta yksin sisään ja lähti univormuun ja päällystakkiin pukeutuneena, salkkua ja kävelykeppiä kädessänsä kantaen kulkemaan hitaasti ylös portaita. Schauman vetäytyi ikkunasta ja alkoi laskeutua portaita alas kohti Bobrikovia. He kohtasivat toisen kerroksen porrastasanteella. Schauman oli kysynyt aiemmin lääkäriystävältään, kagaalin jäseneltä Einar Runebergiltä, mihin tulisi ampua, jotta laukaukset olisivat tappavia. Schauman otti esiin FN Browning M1900 -pistoolin, astui Bobrikovin eteen ja ampui kolme laukausta lääkäriystävänsä antamien ohjeiden mukaisesti kohti Bobrikovia. Ensimmäinen laukaus kimposi univormun napista ja toinen jykevästä rintapielen Pyhän Vladimirin I luokan rististä kaulaa naarmuttaen. Kolmas, tappava luoti osui vyönsolkeen, joka murskaantui. Luoti ja soljen kappaleet tunkeutuivat Bobrikovin vatsaan. Tämän jälkeen Schauman astui pari askelta taaksepäin ja ampui kaksi laukausta sydämeensä.

Suomalaiset näkivät teon kansallisena urotyönä, ja Schauman korotettiin kansallissankariksi. Riemu maassa oli niin suuri, että jotkut varovaisuuden unohtaen uskalsivat jopa liputtaa. Yliopiston sijaiskansleri, valtioneuvos Thiodolf Rein julisti, että murha oli ”kaikkien puolesta suoritettu itsepuolustusakti”. Teko koettiin yhteiskunnalliseksi hätävarjeluksi ja uhrikuolemaksi. Suomalaiset odottivat vapauden koittavan, kun suomalaisten oikeuksia kovasti polkenut Bobrikov oli poissa tieltä. 

Yleisradion Suuret suomalaiset -äänestyksessä vuonna 2004 Eugen Schauman äänestettiin kaikkien aikojen 34. suurimmaksi suomalaiseksi."(Wikipediasta poimittua).

Mikä saa ihmisen tekemään teon, jonka Eugen Schauman teki? Harkittu murha. Esimerkkinä tämä on ihmisille, jotka haluavat päästä historian kirjoihin, vaikkapa murhaamalla jonkun yhteiskunnan vaikutusvaltaisen henkilön. Murhalla oli merkitystä, suomalainen itsetunto ja itsetietoisuus omasta kansallisesta identiteetistä sai nostetta. Mutta kuitenkin, olisiko ollut muita vaihtoehtoja? Olisiko Suomi jäänyt itsenäistymättä ilman tätä murhaa?
 

Kuuntelin sivukorvalla, kun äiti kulki noin 10-vuotiaan tyttärensä kanssa liikekeskuksen aulassa. Tyttö pyysi jotain, johon äiti sanoi: "saa pyytää, saa olla ilman". Mietin, että aina saa pyytää, vaikkei aina saisi saalistakaan. Kalastaminen ja pyytäminen, ne ovat meillä verissä. Kenties Eugen Schauman valitsi tämän tavan pyytää huomiota itselleen ja hän siinä onnistui. On kuitenkin paljon muitakin keinoja ja välineitä pyytää, murha on aina murha. Eugen ei itse tuosta tekonsa kautta saavutetusta "saaliista" kostunut kuin mielikuviensa kautta. Hyvin suunniteltu on hyvin tehty, mutta murhaan tuo sanonta ei oikein sovi.

Logos

Logoterapian mukaan ihmisen on helpompi kuin hän osaisi kuvitellakaan, vihata itseään, armon hän saa unohtaessaan itsensä. Ollaan puolitiessä, sillä unohtaminen kenties helpottaa tulevaisuuden visiointia. Se ei kuitenkaan ole ratkaisu, koska ihminen ei saa unohtaa itseänsä vaan hänen pitää antaa itsellensä anteeksi sekä tutustua itseensä ilman arvostelua ja tuomitsemista. Ihmisen pitää nähdä itsensä sellaisena mikä hän on ja mitä hän edustaa, ennenkuin hän voi luopua itsestään. Unohtaminen ei siis ole ratkaisu.

Ihmisellä on kyky itsen transsendenssiin, kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Se vaatii hiljaisuudelle antautumista, sillä ilman sitä egon puolustusmekanismit lähtevät käyntiin. Ego on kuitenkin ”aseeton”, kun siltä poistetaan aika ja ajattelu.

Omatunto

Moraali on usein tässä maailmassa kaksinaista, toisaalta kielletään ja toisaalta taas sallitaan. Se perustuu pitkälle lakeihin ja käytäntöihin, joiden mukaan on määritelty mikä missäkin tilanteessa on sallittua ja mikä ei. Sääntöjä muutetaan sen mukaan, mikä on silloisenkin ajan tapa. Moraali siis elää omaa elämäänsä sen mukaan, mitä ajatellaan ja mitä halutaan.

Omantunto viestittää ihmiselle sielun kautta kumpuavaa tietoisuutta, joka on moraalin ylittävää arvojen ymmärtämistä. Jokainen ihminen on kohdannut tilanteen, jolloin omatunto kolkuttaa, vaikka ulkoisesti olisitkin noudattanut hyvää tapaa ja moraalia. Jokin kertoo ettei tämä kuitenkaan ole oikein. Sielusta kumpuava eettinen taju kuuluu ihmisen eksistenttiaaliseen perusolemukseen. Se tulee muistuttamaan, että sielu, minä on.

Omatunto on egon nimitys sielun kolkutukselle, ja se on ottanut sen omaan käyttöönsä. Ihminen ajattelee, että hänen pitää olla vahvempi ja parempi ihminen. Viesti kuitenkin on, että pitää olla pienempi ja hyvempi. Silloin kun egoa ei ole, ei ole ”omaa”, on vain tunnon kautta saavutettu tietoisuus oikeasta.

Meditoinnin aika

Budha, Jeesus ja Muhamed istuvat nuotiopiirissä, nuotio on jo hiillostunut. Jokainen istuu hievahtamatta, silmät suljettuina, aika kuluu ympärillä vaikka se ei heille kulukkaan.

Hämähäkki-sukupolvet syntyvät, kutovat verkkojaan. Yhdistävät viestintuojat toisiinsa, yhdeksi uskonnoksi ja totuudeksi. Seittien välissä pilkahtaa, sanoma suurten henkilöiden. Valo hohtaa, nuotiossa on vielä hiillos. Miten pitkään hiillos hehkuu, jos ei ole poltettavaa? Seittien väliin takertuu saalista, hämähäkkien aika jatkuu vielä.

Sotkussa ja kassalla

Odottaminen on nautinto. Kumpa sen tajuaisi, kun odottamista harjoitellaan. Armeijassa odottaminen on yksi perusasia, jota toiston kautta opetellaan. Jonotusta kannattaa odottaa, omaa vuoroaan jonottaa.

Kuinka harvoin kuuleekaan, että on ilo odottaa? Kuinka harvoin kuulee kassalla asiakkaan kertovan kassalle, että kannatti odottaa. Harvoin. Kuitenkin, jonottamisessa ja vuoron odottamisessa ei ole mitään vikaa. Kaikki aikanaan. Tässä hetkessä ei ole moitteen sijaa, koska mikä on niin on ja jonotus on.

Kassalle palatessa, niin kuin nyt palaan, on kassahenkilö. Tämä kassahenkilö on ihminen kuten sinäkin. Sinulla on ostajan rooli ja hänellä on kassan rooli. Todellisuudessa te ette kohtaa ihmisinä, te kohtaatte rooleissa. Aito vuorovaikutus puuttuu, koska näytelmän henkilöt eivät ole aitoja. Mutta kun sen tiedostaa, on pieni mahdollisuus kurkistaa roolin taakse josta pilkahtaa ihminen. Kummankin silmien takana on koko maailmankaikkeus, sinun ja hänen. Paljonko tämä sitten maksaa? Katseen tai pari, kenties nimen lausumisen tai pienen kohteliaisuuden. Pieni huomio toiselle yli roolien tuo kummallekin hyvää oloa. Sitä ei rahalla saa, raha on vain väline jolla pääset jonottamaan.

Vapaat radikaalit

Radikaaleja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Che Guevara, M.A. Numminen, Veikko Vennamo, Marx, minihametta käyttävä nainen 1960-luvulla, hipit, punkkarit, Eino S. Repo, Hannu Salma, Irwin Goodmann ja aikoinaan myös tämä kone jota naputtelen. Paljon vapaita radikalismin henkilöitymiä ja radikaalisia keksintöjä niin tekniikan kuin kulttuurinkin saralla. Mutta nyt puhutaan paljon vapaista radikaaleista, miksei puhuta vangituista?

Vangitut radikaalit on yleensä poissa silmistä, mutta yhden vangitun radikaalin löysin Wikipediasta:

"Abu Hamza al-Masri on egyptiläissyntyinen Isossa-Britanniassa asuva radikaali muslimisaarnaaja, joka tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankilaan murhaan kiihottamisesta saarnoissaan." 

Radikaalit voivat olla siis vaarallisia, kuten oli aikoinaan myös Etelä-Afrikan presidentti Nelson Mandela. Ajat muuttuvat, vaarat sen myötä.

Ihmisen vanhenemista ajatellen vapaat radikaalit ovat myös vaarallisia. Jos nyt miettii vaikkapa tuota Abu Hamza al-Masria niin on siinä kyllä perääkin, mutta nyt kirjoitankin tästä asiasta solutasolla. "Elimistön puolustusjärjestelmän pettäessä vapaat radikaalit sitoutuvat salaman nopeasti solujen makromolekyyleihin. Solukalvon ja soluorganellien lipidiosien hapettuminen eli härskiintyminen johtaa soluvaurioihin."(Studia generalia 2000) http://www.kotu.oulu.fi/avoin/yleisoluento/arkisto/2000/00_artikkeli1.htm

Pitäisikö vapaita radikaaleja kaikesta päätellen vangita enenevissä määrin? Vapaus ja radikalismi eivät ole terveellinen vaihtoehto ihmisille, vai onko?

http://yle.fi/uutiset/kulttuuri/2010/06/runoilija_giorno_on_viiden_vuosikymmenen_radikaali_1759858.html?origin=rss 

Soutaen vai kävellen

Kaippa se on niin, että jos johonkin ryhtyy siihen pitää ryhtyä omasta vapaasta tahdostansa eikä painostuksen alla. Siis silloin, jos halutaan saada aikaan jotain laadukasta ja hyvää. Tätä omaa vapaata tahtoa ei kuitenkaan voi aina noudattaa, joskus tulee tilanteita jolloin on pakko noudattaa sovittua linjaa vaikkei se olisi linjassa oman linjan kanssa. Mitä silloin pitää tehdä?

Silloin on kolme vaihtoehtoa, joista jo aiemminkin olen kirjoittanut. Sinä joko hyväksyt tilanteen täysin, aivan ehdoitta. Siinä ei saa olla vastustustusta lainkaan, silloin olet sinut tilanteen kanssa. Toinen vaihtoehto on muuttaa tilannetta, tehdä tilanteen muuttamiseksi suunnitelma ja edetä sen mukaisesti. Tämä luonnollisesti vaatii sitä, että sinulla on muutoksen toteuttamiseen vaadittava asema. Valtaa tehdä muutoksia ja vastuuta kantaa se. Kolmas vaihtoehto on irtautua tilanteesta, lähteä siitä pois. Tässä on vaihtoehtoja kolminkappalein, mitä vaihtoehto sinä käytät riippuu sinästä. Jotain on käytettävä, jotta tekeminen on laadukasta ja ilman lineaarisen aikakäsityksen kautta avautuvaa negatiivista psykologista aikaa. Lineaarinen aikakäsitys voi olla sopusoinnussa hetkismin kanssa, kunhan psykologinen aika on siitä riisuttu pois.

Kävelen kohti joenrantaa, olen rannassa josta näen vastarannalle. Katson vasemmalle, josta näen seuraavaan mutkaan, samoin oikealle, sama näkymä mutkan suhteen. Joki virtaa edessäni oikealta vasemmalle. Rannassa on vene, mutta se ei ole minun. Veneen kunto on huono, se ei pysyisi pinnalla. Mitä minun pitää tehdä, sillä haluaisin käydä vasemmalla ja oikealla? Vastarannan jo näen, se riittää minulle. Heureka, en minä venettä tarvitse. Minähän voin kävellä pitkin joenrantaa, uimataito tai vene ovat tässä tapauksessa vain vaihtoehtoja. Vaihtoehtoina ne eivät ole järkeviä, voin poistaa ne keinovalikoimasta. Lähden kävelemään ensin oikealle, mutkan takana näen soutuveneen ja veneen vieressä omistajan. Hän on lähdössä kokemaan katiskoita suunnasta, josta juuri tulin. Hän pyytää minua mukaansa ja nousen veneeseen, sillä ajatus matkasta takaisinpäin vesiteitse kiehtoo minua. Samalla pääsen vasemmalle, jonne minulla oli tarkoitus alunperinkin mennä. Nyt pääsen sinne samaa reittiä, mutta eri tietä. Ajattelen, että elämässä kaikki järjestyy, kun lähtee täysin hyväksyneenä kohti reittiä jonka on valinnut. Reitti muuttuu, jos on tarkoitettu sen muuttuvan. Seikkailu, kulkeminen alkaa tuntua nautittavalta....ja kun matka jatkuu, se täyttyy intohimolla.